29. päivä kävin salilla juoksemassa viittä kilometriä ja ajattelin seuraavan päivän olevan lauantai, mutta sitten alkoikin väsyttää joka päivä.
Viime postauksen lopussa toivoin, ettei flunssa ottaisi yliotetta, mutta se otti. Heti seuraavana päivänä, viime viikon perjantaina, minusta tuntui tosi kurjalta ja harmittelin, ettei vain kurjan olon takia voi olla poissa töistä, tarvitaan myös kuumetta. Paitsi että kipeä voi olla myös ilman kuumetta. Perjantai-päivä meni töissä onneksi hyvin ja leppoisasti. Sen päivän työpäiväosuuden loputtua tuumailin, että on "perjantai-ilta. Vihdoin viikonloppu voi alkaa. Käy niin hitaalla kuin vain haluaa. Syö hyvin ja rötvää. Lasi punaviiniä vain puuttuu toisesta kädestä. Siivouksen jättää huomiselle. Unelmoin saunasta ja hyvistä löylyistä. Jospa se särkytabletti tähän hätään" sekä "Juuri nyt ei ole pakko olla yhtään mitään. Ei pidä suorittaa. Hetken voin olla läsnä vain itselleni."
Lauantaina kärjistyi, kun tauti tuli kokonaan esiin. Sunnuntaina harmittelin, kun viikonloppu meni täysin hukkaan sairastellessa, vaikka oli suunnitellut kaikenlaista. Maanantaina olin herätessä ihan tukossa ja tuntui, että flunssa oli saavuttamassa huippuaan. Olisin toivonut olevani vain maanantain pois töistä sekä lepäileväni vielä itsenäisyyspäivä-tiistain, mutta toisin kävi. Flunssa piti silti yliotettaan minusta. Hyvin paksua keltaista räkää oli pää täynnä ja on vähän vieläkin sekä piti yskiä kurkusta pois sitä limaa aina sitä sinne päästessä.
Torstaina tuntui keuhkoissa kipua, kun niiden oli pitänyt tehdä niin paljon töitä, etteivät täyttyisi jollain, mikä sinne ei kuulu. Lisäksi meinasin seota neljän seinän sisällä. Olen tottunut olemaan vähintään muutaman tunnin joka päivä ulkona ja yhtäkkiä ei päässyt lainkaan ulos, kun en halunnut heikoilla oleviin keuhkoihini tulevan kuumetta. En ole pitkään aikaan ollut näin kipeä kuin nyt. Tämä on jokin virus tai bakteeri, joka ei ole ennen vieraillut elimistössäni. Tein kolme kertaa K-testinkin, niin se on rajattu pois maisemasta.
Harmitti, kun kuusi päivää katsoin talvimaisemaa vain ikkunan läpi ja lunta oli tullut paljon sinä aikana, kun en voinut kokea sitä, ainoastaan ihailla sitä. Kuumeen läsnäolon tunsin eräänä päivänä kehossani pitkästä aikaa. Mitenkään muuten ei iho reagoi samalla tavalla, kosketusherkkyydellä. Haluaisin olla jo terve. Buranallakaan ei ole ollut mitään vaikutusta paitsi ensimmäisen päivän niskasärkyyn. Tästä toivuttuani pidän entistä parempaa huolta itsestäni ja syön paljon enemmän vihanneksia ja hedelmiä. En anna sokerin enää viedä pikkusormeani.
Onneksi minulla on tuo yksi, jonka takia en ollut vain Wolt marketin varassa ja sain myös tätä ylihyvää isey skyr wanhanajan vaniljaa maistella. Tosin mietin samalla, onko kuitenkaan hyvää räkätaudissa nauttia maitotuotteita, kun ne voivat vain lisätä liman tuotantoa. Mihin pitäisi oikeasti uskoa? Näin väitetään ja joskus koen tämän itsekin, mutta toiset sanovat, että se on huuhaata, ei maito mitenkään liity limaisuuden lisääntymiseen. Vai haluavatko he vain uskoa niin? Onneksi on soijatuotteitakin. Nykyään olen kuitenkin skyr-tuotteihin ihastunut, eikä ole mitään samanlaista kuin ne. Tykkäsin ensin kovasti valkosuklaa-vaniljasta, mutta lempimakuni yli kaiken on wanhanajan vanilja. Sekä luontaiset hedelmät. Suklaa ei jaksa enää kiinnostaa, kun sitä ollaan muunneltu niin paljon, mutta perusmaku on silti sama. Toki eri maiden suklailla on erilainen maku ja koostumus, mutta ylipäätään pitäisi juoda ainoastaan kaakaota, jos haluaa oikeasti hyvää suklaata; se mistä suklaa on peräisin. Maistelin juuri eräälle ostamaani Muumi herkkukaakao minttua ja on kyllä hyvää! Taidankin hakea toisen lasillisen Alpron soijajuomaan tehtynä.
Maistoin Woltista tilaamaani YogiTea Throat comfortia, joka oli yllättävän hyvää verrattuna siihen, että viime teen juonnista on pitkä aika. Kissakin kiinnostui tuoksusta. Teessä on myös lakritsia, mikä mietityttää, että jos meinaa vähänkin olla kuumetta, niin nostaako teen lakritsipitoisuus sitä myös verenpainetta nostaessa. Eli vaikka tee on hyvää kurkulle, onko se silti hyvää flunssassa olevalle, jos siinä on lakritsia? Tuntui vähän hassulta niiden parin kerran jälkeen, kun tuota maistoin.
Kipeänä tuli luettua kirjoja, lehtiä, katsottua muutama elokuva, tosi hyvä Wednesday-sarja ja Youtubesta löysin eilen tämän aivan ihastuttavan sarjan nimeltä Never too small, joka sisältää 8-minuuttisia jaksoja. Ne kertovat ja näyttävät, miten erilaiset arkkitehtuurit ovat toteuttaneet oman näköisensä vision useimmiten aika pieneen tilaan. He ovat luoneet nerokkaita tilaratkaisuja, tyylipuhtaita linjoja, käyttävät ajattomia kalusteita, joista moni kätkee sisäänsä paljon enemmän kuin päältäpäin uskoisi.
Lisäksi useissa on ihastuttavan minimalistista sisustusta, heidän tarpeilleen tehtyjä ratkaisuja sekä ainoastaan muutamia vaatteita. Ajattelepa, jos omistaisi ainoastaan sen, mitä todella tarvitsee, eikä yhtään sen enempää. Kahdet tai kolmet lakanatkin olisivat hyviä, jos ne ovat omaan silmään miellyttävät. Vaatteita voi helpoiten yhdistää, kun ne ovat mahdollisimman yksinkertaisia ja hillityn värisiä.
Joillekin erilaiset vaatteet ovat tärkeitä ja tykkää käyttää paljon erilaisia. Ymmärtäähän sen. Jokainen voisi silti omistaa vain sen, mitä tarvitsee, ettei mikään vaate tai esine odota monta kuukautta kaapin pohjalla, eikä sitä koskaan käytetä.
Pariin otteeseen esiintyi myös sana Muji, mikä sijaitsee Helsingissäkin Kampissa omana kerroksenaan.
Omaan silmään otti myös kirjat, jotka ovat näille ihmisille tärkeitä. Olen aina otettu siitä, että jotkut edelleen pitävät lukemisesta, koska kirjojen lukeminen on todella tärkeää. Niissä voi olla myös paljon kuvia. Itse tykkään katsoa sekä kuvakirjoja että tekstikirjoja. Usein tulee vain katsottua sarjoja, leffoja tai kuunneltua äänikirjaa ja vihdoin, kun kirjan tai lehden ottaisi käteen, niin pitääkin mennä nukkumaan. Kirjan lukeminen itselleni vaatii hyvin rauhallisen ympäristön, jossa ei ole liikaa ärsykkeitä. Liikaärsykkeisessä ympäristössä minusta tulee ärtyisä ja tekee mieli järjestellä.
Tässä muutama suosikki monista upeista kohteista:
Eilen aamupäivällä (lähes klo 12) mietin "Oli väsy olo seiskalta yöunien jälkeen, joten menin takaisin lepäämään/nukkumaan ja nukuin neljä tuntia (eli 11:40 asti)! Pidempään kuin moniin kuukausiin eli yöunet mukaan lukien yhteensä kaksitoista tuntia!
En osaa nukkua kauan ja se haittaakin tässä flunssan hoidossa. En osaa pysyä unessa ja antaa parantavan unen tehdä tehtäviään. En osaa varsinkaan nukkua paljon, jos en ole kuluttanut energiaani tarpeeksi. Olen aamuvirkku, joten pitäisi joka ilta mennä aikaisin nukkumaan. Ihan-joka-ilta. En vain pysty nukahtamaan nopeasti, jos en ole uupunut.
Herätessä oli ihana aurinko pilvettömällä taivaalla. Sitä on pitänyt odottaa kaksi vai kolme viikkoa. Auringonkaipuuni on ihan valtava joka päivä. Taisin kerran kirjoittaakin "Elän auringon pilkahduksille, muu on merkityksetöntä". Jospa tällä flunssalla on sittenkin mahdollisuus väistyä.
Olo tuli niin hyväksi neljän ekstralepotunnin jälkeen (nukkuisinpa useamminkin enemmän!), että laskin itseni ulos seitsemännen sisäpäivän jälkeen ja olin kuin karkuun päässyt labraduudeli. Teki mieli piehtaroida lumessa, halata puita ja syleillä taivasta sekä aurinkoa. Olin yhtä hymyä korvasta korvaan ja ilakoin mielessäni. Meinasin jopa pudottaa itseni päälle kuusesta lunta, ihihi.
Aluksi piti kävellä vain kirjastoon, selata siellä pari lehteä, mennä kauppaan ja sitten kotio. Kuitenkin mielikuvitukseni mietti, että tuossa ihan lähellä on se kaunis rakennus, eikä taida olla kovin pitkä matka tästä Torpanrantaan. Sinnepä siis kävelin ihastelemaan kaunista lumista rantamaisemaa ja tölvänänä astelin keskelle luntakin koska "näin paljon lunta, jee!".
Nämä ovat ekat talvikuvani tänä vuonna ja kuvasin ne eilen, 9. joulukuuta.
Torpanrannasta kävelin eteenpäin Munkkiniemenrantaa pitkin. Oli aikomus odottaa bussia, joka heittäisi minut kauppaan, mutta se oli juuri mennyt, joten päätin kävellä vähän metsäpolkua ja seurata, minne se johtaa. Päädyin tielle, josta olisi päätynyt Munkkiniemen uimarannalle. Aina oppii uusia juttuja: miten lähellä jotkut asiat ovatkaan. Kävelin vielä kauppaan ja kotiin.
Ulkoilun, ruoan teon ja syömisen jälkeen käytin tätä petoa ulkona, kun vein pahvi- ja sekäjätteen roskihin. Sai hänkin pari lumipesua. Kotona kisse leikki ulkoilun jälkeen leluillaan ihan eri tavoin kuin ennen: viskeli ja pomppi perään. Sitten taas torkuttiin jalkojen päällä ja sohvalla, kun ei ollut sormia tai säärtä natusteltavana.
Throat comfortia iltaisella. Jokaisessa teepussissa on oma mietelauseensa ihan kuin tykkäsin Princess-teissäkin joskus olleen. Harmi että on tunnettuja mietelauseita. Olisi joskus kiva lukea uusia.
Ostin eilen kaupasta tuorepuristettua appelsiinimehua ja join sen sekä ison verigreipin ja pari kiiwiä. Ekstrana C-vitamiinia nyt nassuun kaikin keinoin! Pitäisi nauttia myös D-vitamiinia. Jos sitä ei saa auringosta (joka on taas piilossa, mokoma) niin pitää kai etsiä jostain tabletin muodossa.
Mietin suihkun jälkeen, aamiaisen ja kahvin siemailun lomassa, haukkasinko sittenkin liian suuren palan eilen, kun lähdin ulkoilemaan. Jälleen vuotaa nenä ja tuntuu karhealta kurkku. En halua olla viikkoa poissa töistä ja hoksata että hups, meninpä liian aikaisin ulos ja olen taas kipeänä. Olen ennenkin ollut nenä tuhisevana töissä, pitäisi saada vain paine taas pois päästä. Sen kanssa ei voi työskennellä. Missähän ne buranat taas olivatkaan. Loppuvat kohta kesken. Auringon läsnäolon aikana olin terve ja nyt se on taas piilossa. Onneksi aina ei ole näin. Muuten olisin suurimman osan talvesta kipeänä. Kuitenkin niin kuin aiemminkin sanoin aion ottaa itsestäni niskasta kiinni ja oikeasti panostaa terveyteeni. Nautin jopa inhoamaani inkivääriä, jos siitä on hyötyä.
Sormet ristissä, että pääsen maanantaina töihin! En halua enää seota neljän seinän sisään!
Kaikkoa flunssa, heiheii, mene jo pois siitä!
Pysytään kaikki terveinä ja vaalitaan terveyttä.
Se on tärkeämpää kuin moni ajattelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti