Paras joulukuusi löytyy ulkoa elossa. Pääsin maanantaina töihin, vaikka olikin muutaman päivä jälkilimaisuutta. Kävin sunnuntaina kaupassa kissan kanssa ja käppäilin takaisin.
Osallistuimme Mustin ja Mirrin joulukuvaukseen myymälässä, kun siellä kävimme.
Synkkiä aamumetsiä ja ruuhkaisia teitä. Yhtenäkin päivänä piti puoli tuntia odottaa bussia, vaikka toisella puolella tietä ehti sama numero mennä ainakin kolme kertaa ohi.
Viime viikonloppuna because Saturday. Laitoin puuroon voisilmän ja kauramaidon lisäksi banaania, kiiwiä, mustikoita, punaherukoita, raejuustoa ja kanelia. Söin myös pari kauraleivän kantikasta, join appelsiinimehua ja kahvia. Tavallisena arkipäivänä puurossa on vain marjat ja raejuusto sekä kaneli. Kiireettöminä aamuina ehtii enemmän.
Lauantaina oli ulkoilu ja valokuvaus mielessä, niin lähdin runkolinjalla keskustaan ja käppäilin Punavuoresta keskustaan. Harmi vain, ettei paistanut aurinko. Jospa se paistaisi jouluna. Mieluummin kyllä haluaisin sään kylmenevän, koska en todellakaan pidä loskasta ja mustasta jäästä. Eilenkin kolhaisin huuleni sylissä olevaan pakettiin, jonka olin juuri hakenut postista, mustan jään takia.
Rakastan arkkitehtuuria <3
Kävin pitkästä aikaa Relovessa. Harmillista edelleen, että ihan kaikissa kahviloissa on korkeat hinnat. Otin silti kaurajuomaan tehdyn cappuccinon sekä Eden-pikarin, joka toimi lounaana. Nautin tunnelmasta, katselin ihmisiä ja kuuntelin äänikirjaa. Olen tällä hetkellä ihastunut Anna Jansson - nimiseen kirjailijaan. Nyt kuuntelen hänen dekkari-sarjaansa, mutta tykästyminen hänen kielikuviinsa hyvän lukijan säestämänä lähti Amorin kiehkurat - nimisestä kirjasta.
Pääsin pitkästä aikaa myös Helsingin rakkaimmalle kadulleni eli Iso Roobertinkadulle talsimaan. Olen siellä joskus halunnut asua, enkä panisi edelleenkään pahakseni asua siellä. Niin ihana paikka täynnä elämää ja putiikkeja. Viimeisessä kuvassa Diana-puisto käppäillessä Erottajan kohdalla kohti keskustaa.
Vähän ennen kuin pääsin viime lauantai-kävelyltä/kaupunkikierrokselta kotiin, niin naapurin mummo bongasi minut ja pyysi viemään roskapussinsa, kun hän ei voinut. Ei siitä voinut oikein kieltäytyäkään, vanhukset ovat sydämen asia. Tuli pienet turinatkin turistua ennen kuin pääsin viemään roskapussia. Aina kun pääsee auttamaan tai antamaan jotain jollekin, niin tulee tosi hyvä mieli. Sisäinen endorfiinihyöky tai vastaavaa. Aivoissa säkenöi ja rinnassa pirskahtelee hyvällä tavalla.
Välipala viikonloppuna. Olin kyllä koko päivän nälissäni, söin mitä tahansa.
Voitimme Mustin ja Mirrin joulukuvauskilpailun jee! Olimme tosin luultavasti ainoat osallistujat koko kisassa. Kävimme kissen kanssa viime sununtaina hakemassa palkinnon sekä uuden version kissan lempilelusta, joka on tämä karvainen keppi, jonka päässä on höyheniä ja sisällä kulkunen.
Seuraavan kerran kirjoittelen varmaankin vasta joulun jälkeen. Mietin jo nyt, mitä uusi vuosi tuo tullessaan ja voiko toteuttaa enemmän toiveita. Itsestä kiinni olevia kyllä ja sitten sitä vain toivoo, että ihmisillä olisi enemmän aikaa toisilleen. Minulla ainakin olisi aikaa lahjoittaa ja rakastan ihmisiä. Ei siitä sen enempää - vielä.
Perjantaina lähden karvatassun kanssa kohti Turkua viettämään perheen kanssa joulua ja palaan vasta 27. päivä takaisin. Saapa nähdä, onko Turussa lunta.
Taidan nyt toivottaa hyvää joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti