Turun vierailu ja Uusikaupunki

No nih! Äidin luota palauduttu takaisin Helsinkiin, eikä ole jaksanut kirjoitella siinä välissä. 

Eka kuva on juoksupäivältä viikon salittomuuden jälkeen ensimmäinen heinäkuuta. Vedin viisi kilometriä 31 minuuttiin. Piti nostaa kierroksia, kun aloitin 8,7:llä, enkä mennyt koko aikaa kympillä niin kuin siinä ajassa pitäisi. Kaverilta tuli ehdotus, että seuraavaksi pitäisi vetää kolme kilometriä kahteentoista minuuttiin ja pidin ajatusta ihan pöhkönä, kun 10km tuntivauhdillakin kolme kilometriä menee 18:ssa minuutissa. Sitten kun hän puhui cooperista, niin ajattelin, että ahaa, voisipa joskus kokeillakin, kuinka kovaa vauhtia pystyisi juoksemaan ja lopettaisi sitten kahdentoista minuutin kohdalla. Sitä vauhtia jaksaisi vain kokenut pitkän matkan juoksija juoksemaan puoli tuntia. Voisi mennä yli 10km/h, miten tuntuu hyvältä. Pitäisi koittaa. Pitäisi myös kokeilla sitä uudestaan, mitä tein joskus, kun aloitin juoksuharrastuksen: kävelin pari minuuttia ja juoksin pari minuuttia. Tosin nyt voisin juosta pari minuuttia ja spurtata vaikka minuutin aina välillä. Saisi keho ihmeteltävää. 

Tämä kuva on tosiaan illalla. Samaan aikaan syksyllä taivaanranta olisi vain oranssinpunertava, kun tähän vuodenaikaan aurinko on vielä muutaman tunnin taivaalla tämän kuvan ottamisen jälkeen. 

Aamiaiskuvassa aamutekeminen, kahvi, vesipullo ja smoothie. Tuli niin paljon höttöä ja herkkua vedettyä napaan Turun seutuvilla ja äidin hoteissa oltua viikon, että naama kukkii ja paino nousi luultavasti kolme kiloa. Painoni tosin nousi heti, kun loma alkoi. Äidin hoteissa söin päivittäin leipääkin, mitä en normaalisti harrasta yksin ollessani. Aion myös treenata kovempaa (siis useammin) ja muistaa, että paino voi nousta lihastenkin kasvun takia. Ei siis aina kannata katsella vaakaa vaan sitä, miltä peilikuva näyttää. Aion pitää nyt viikon kokonaan herkuttoman ja syödä ruoan päätteeksi vaikka hedelmän tai purkkaa. Mieli ei aina välitä, mitä jälkiruokana on, mutta on tottunut siihen, että se on jotain makeaa. Ihan hyvin voisi siis syödä hyvänmakuista purkkaa. 

Kerron viikon kuluttua, miten on mennyt.

Oli kulunut hetki siitä, kun olin viimeksi vieraillut Pauligin kulmassa Helsingin Aleksanterinkadulla.  Olen usein ajatellut vierailevani siinä kahvilassa, mutta välillä kahvila on ollut suljettu tai remontissa. Vihdoin kuitenkin pääsin olisiko ollut viimeksi jopa tammikuussa, niin sen jälkeen täällä yhdessä Helsingin lempikahviloistani. Sopivasti vielä kun vitriinistä löytyi sateenkaaren värinen kakku. On ihana maistella muutenkin värikkäitä kakkuja tai juomia kuin vain Pride-viikkona. Onhan se hienoa, että Pride-viikko on olemassa, mutta miksei se voisi olla joka ikinen viikko. Kaikissa väreissä on hyvä elää koko vuosi. Varsinkin vuoden pimeimpinä aikoina kaipaa väripilkkuja arkeen.

 

Hassua oli kahvilassa, kun aloitin suomella "voinko saada ton sateenkaarikakun", mutta piti muuttaa englanninkieleen baristan puhuessa englantia "Could I have that rainbow cake please?" Muuttuu heti paljon ystävällisemmäksi puhe, koska sellaista englanninkieli on.

 

Kuvassa papujen paahtaja eli where the magic happens! Kahvilassa yläkerrassa ollessani perjantaina  fiilistelin kesää, päivää, tunnelmaa kahvilassa ja maistelin kakkua sekä kookoscappuccinoa. Olin niin iloinen, että olin paikalla, kun kahvilaan levisi upea juuri paahdetun Pauligin kahvin tuoksu juuri paahdetuista tai ainakin juuri jauhetuista kahvipavuista tuosta kuvassa näkyvästä paahtimosta. Olen muutaman kerran ollut paikalla kahvia paahdettaessa ja se on joka kerta uskomatonta sellaiselle, joka rakastaa kahvin tuoksua. Mitä tuoreempaa sen parempaa.

Mikäs tämän nimi olikaan. Tarvon fillarisilta. Menin kolmas heinäkuuta skuutilla navia apua käyttäen Espoon Leppävaaraan Selloon. Meilahdessa piti jokin ihme silmukka ajaa ympäri, kun olisi pitänyt navin vain neuvoa, että mene Munkkiniemen aukiolle ja jatka suoraan. Tuli samalla nähtyä vanha tuttu Munkkivuoren metsä, mutten mennytkään totutun lenkin mukaisesti oikealle vaan vasemmalle yhdestä tienhaarasta. Kesti kyllä hetken huomata, että olin Munkkivuoren metsässä ja sain myös selville, mihin yksi tie vie frisbeegolf-paikasta, kun olen sitä miettinyt. Aika suoraan läpi. Metsä oli kyllä jotenkin muuttunut, kun en sitä heti ollut tunnistaa. Takaisin navi neuvoi eri reittiä ja tuli tämä fillarisilta vastaan. Katsellessani ympärille huomasin sen olevan sama, jonka näen aina bussilla tai junalla ohi mennessäni kohti Turkua.

Tuttu Töölönlahti saman päivän iltana.

Neljäs heinäkuuta eli viime sunnuntaina (oikeasti tuntuu kuin tänään olisi maanantai) pakkasin kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdin puoli yhdeksän aamujunalla kohti Turkua äidin luokse. Lapsuudenkotini on Kaarinassa, mutta Turkuun pitää mennä junalla ennen kuin pääsee Kaarinaan. Bussilla on joskus päässyt Kaarinan läpi, muttei ainakaan Onnibus kulje enää sitä reittiä. Pohjoisen liikenteen kanssa toisinaan saatoin kävellä perille. Tällä kertaa äiti oli vastassa, kävimme kaupassa, söimme, pesin ja järjestin jääkaapin, kunnes lähdimme Piikkiön Harvaluotoon uimaan.

Yritin vähän ottaa rusketuksen tasoitusta iholle, mutta eipä se oikein onnistunut. Kävin hyppäämässä kymmenen kertaa laiturilta ja välillä kävin makoilemassa viltillä ja luin KuntoPlussaa. Äitikin kävi uimassa ja myös saunassa. Mie en jaksanut saunaan kuumana päivänä.

Äiti oli iltavuorossa, joten minulla oli aikaa puuhastella päivisin omiani. Kävimme tiistaina kirpputorilla, mutten tehnyt sieltä löytöjä. Sen sijaan kävin harvinaisena ilona kylvyssä (äidin luona pääsee aina kylpyyn) ja luin lehteä sekä siemailin kylmää virvoketta. Tiistaina tapasin myös ystävää ja kävimme Raision Ikeassa kiertelemässä.

Elin pitkälti tällaisella ruokavaliolla herkkujen lisäksi: uusia perunoita (kyllä, kuorineen), kalakepakoita, kurkkua, tomaattia, vesimelonia. Lisäksi oli kirsikoita ja mansikoita.

Keskiviikkona kävin käpyttelemässä Hovirinnan rannassa. En tosin enää tykkää käydä Kaarinassa, kun keskustan on vallanneet isot talot kauniin pienen keskustan tilalla. Sen takia piti puita ja niittyä raivata. Kaikki kaunis pilataan ja rakennetaan rumia kolhooseja. Hovirinnan rannassa vierasvenesatama oli entisensä, mutta uimaranta on pilattu. Puolet uimarantaa on hävitetty tarpeettoman rakennuksen alta ja parkkipaikka on tullut siihen, missä ennen oli vain asvalttia, ruohikkoa ja puita. Ennen Turkuun ja Helsinkiin muuttoa kävin skeittirampeilla ottamassa vauhtia ja istuksin siellä ylhäällä sekä heittelemässä koripalloa koripallokentällä. Nyt on rakennettu äärettömän ruma ja tarpeeton autoparkkipaikka skeittiramppipaikan ja koripallokentän tilalle. Harrastus- ja hengailupaikat vietiin parkkipaikalla - en tiedä, mikä järki siinä on. Sinne rannalle ei koskaan tule niin paljon autoja, etteikö vanha autoparkkipaikka rantahietikon ja -heinikon yläpuolella olisi riittänyt. Minkäs teet, kun joku ei ajattele ympäristöä, vaan ainoastaan sitä, että saadaan massoitettua kaikki kauniitkin paikat. 

Ainoa hyvä uusi asia Hovirinnassa on Hovirinnan rantapuisto ja autorata lapsille. Siitä en valita. Kiipesin tämän sinisen köysiradan molempiin huippuihin ennen kuin tallustelin takaisin äidin luo.

Keskiviikkoiltana käytyämme veljen luona menin Turkuun tapaamaan ystävääni. Kävelimme pitkin itäistä rantakatua jutustellen. Kävelimme uusien talojen editse ja välistä telakkarannassa. Mietin samalla myös, kun asuin melkein rantakadulla, millaista se olisi ollut, jos olisin jäänyt siihen unelma-asuntooni pidemmäksi aikaa. Harmi vain silloin minulla ei ollut sitä varaa yksin maksaa, koska opiskelin vielä. Muistan vieläkin ihanan saunan, ison kylpyhuoneen, jossa oli oma pesukone, iso olohuone ja avokeittiö, mistä pääsi isolle parvekkeelle, jota ei ehtinyt koskaan sisustamaan sekä liukuovellinen erillinen makuuhuone, missä oli vaatehuone. Olohuoneessa oli iso peilillinen liukuovivaatekaappi ja sinne sai lisäksi ottaa lemmikin. Harmi vain elämä tuli vastaan.

Torstaina oli isä-päivä. Isä haki minut aamupäivällä Kaarinasta ja suuntasimme Uuteenkaupunkiin, jossa en ollutkaan lapsuuden jälkeen käynyt. En oikeastaan ollut koskaan tiennyt Uudenkaupungin olevan sellainen satamakaupunki, kun en muista käyneeni siellä keskustassa. Turisimme ajellessamme sinne kaikenlaista ja perillä tapasimme kolme tuttua kasvoa. Kävimme ensin uunituoreella munkilla ja kahvilla. Kuljimme pitkin satamarantaa ja etsimme kirppareita, jotka olivat kuulemma muuttuneet ruokapaikoiksi. Kävimme parissa putiikissa, josta ei paljoa löytynyt. Pienet putiikit olisivat olleet kivoja. Tuli mieleen siellä tallatessamme, että pitää yrittää käydä Porvoossa vielä tänä kesänä. 

Aika pian etsimme ruokapaikan, kun piti olla takaisin Turun seutuvilla puoli viiteen mennessä. Päädyimme viidestään Bistro bayhin, jossa tilasin punaviinin lisäksi salaatin "twistillä" (hauska henkilökunta). Halusin salaatin kanalla dukkah, mutta vaihdoin fetajuuston mansikoihin ja minttujogurtin toiseen majoneesiin. Siksi se oli twistillä. Kävin reissun jälkeen hetken veljen luona, kunnes palasin Kaarinaan, kun yksi teatterinäytös, jota piti mennä katsomaan, peruuntui. Seuraava esitys sitten joskus.

Perjantaina eli eilen (hassua) äiti pääsi töistä aikaisin ja kävimme Raision kauppakeskus Myllyssä kiertämässä ja syömässä. Ihastuin niin kuin aina Finnmariin, josta keräsin paljon inspiraatiota kotiin viemiseksi ja aina mietin, miten olisi ihanaa sisustaa kokonaan uusiksi joku isompi asunto.

Eilen lähdin Turusta vähän yli viiden junalla takaisin Helsinkiin isoine kapsäkkeineni. Tavaroiden purkaminen on aina yhtä nohevaa touhua. Tuntui eilen hassulta ajatella, että oli perjantai, kun tuntui ihan sunnuntailta. Kävin eilen hakemassa postipaketinkin, kun ostin Tori.fi:stä lempilehteni KuntoPlussan vanhoja numeroita. Tänään pääsen hakemaan toisen, kun ehti jo tulla, mutta eilen se noutoautomaattipaikka oli jo mennyt kiinni iltakymmenen jälkeen ollessani liikkeellä.

Eilen oli ihanaa skuuttailla ympäriinsä ja käydä Hietsussa sekä tutussa K-supermarketissa ostamassa ruokaa. Ilta oli kaunis ja lämmin. Olin kaivannut Helsinkiä, vaikkakaan en tätä hiostavaa kuumuutta asunnossani. 

 

Nyt kuitenkin juoksemaan, keho on kaivannut liikettä. Sitten kaupan kautta kotio siivoilemaan.

Ihanaa viikonloppua!