Viime sunnuntaina päätin käydä pitkästä aikaa Lammassaaressa ja Kuusiluodossa, jossa lampaat sijaitsevat. Usein rullaan töiden jälkeen Vanhankaupunginkosken (ajattelen aina että Vanhankartanonkoski) sillan yli ja katson kauempana näkyvää siltaa, jonka vieressä sijaitsee reitti pitkospuille. Lammassaareen päästäkseen pitää kulkea jonkin aikaa puusiltaa pitkin, kunnes pääsee Lammassaareen. Lammassaaressa sijaitsee mökkejä. Kun valitsee sillan loputtua kolmesta reitistä oikean puolimmaisen, niin pääsee pitkospuille, jotka johtavat Kuusiluotoon. Paljon oli kasvillisuus rehevöitynyt sitten viime käynnin pitkospuiden ympärillä. Viime kerralla pitkospuiden ympärillä oli ainakin metri vedetty lyhyeksi. Hmm, löytäisinköhän jostain kuvan.
Löytyi. 2021 vs 2018. Aikamoinen muutos vai mitä.
Kuusiluodossa löysin lampaat retkottamasta kallion päällä. Kolme lammasta oli yhdessä ja yksi lammas vähän kauempana paijattavana. Kolmen lampaan kohdalla ei ollut ketään, joten menin hetkeksi istumaan niiden viereen ja silittelemään. Siihen alkoi tulla enemmänkin ihmisiä kuvailemaan lampaita, joten päätin lähteä. Kun olin lähdössä, niin yksi lampaista nousi ja tuli minua kohti. Silitin sitä vielä kerran ennen lähtöä. Hän olisi halunnut lähteä mukaan. Takaisin tullessa piti jonkin verran väistellä muita ihmisiä kapeilla pitkospuilla.
On riittänyt kauniita ilmoja ja hienoja paatteja on tullut vesille.
Tein täydentävät ostokseni palkkapäivänä, mutta tätä Löfbergsin Fikaa ei löytynyt K-Supermarketista, vaikka sieltä yleensä löytyy vaikka mitä. Päätin lähteä iltasella vielä Ruoholahden Citymarketiin skuutin hiukan latauduttua hankkimaan tätä Fikaa, kun olin nähnyt siellä. Laitoin postauksen instagramiin asiasta ja Löfbergs kirjoittikin minulle, ettei Fikaa myydäkään muualla kuin CItymarketeissa tällä hetkellä, että hyvä kun tuli lähdettyä. Olen tyytyväinen valintaani.
Laitoin uutta hiusväriä, kun vanha alkoi jo kulahtaa. Värin nimi oli suunnilleen tummanruskea kupari. Tuli aika tumma ja kuparihtava, muttei se haittaa. Tykkään. Aluksi mietin myös raitoja, mutta tykkään tästä nyt aika paljon.
Kävin fysioterapeutilla maanantaina ja pyysin hoitamaan oikean olkapääni, joka on jo pari vuotta vai jopa enemmän ollut ongelmana. Vasta Helsinkiin muutettuani huomasin, että 2011 saamani radiuksen pään murtuman takia saattoi myös olkapää tärähtää jonkin verran. Kyynerpää palautui parissa vuodessa entiselleen tai saattoi se kauemminkin kestää, mutta vasta vuosia myöhemmin huomasin, että oikea olkapääni koko ajan kipeytyy enemmän kuin vasen jostain syystä.
Urheiluhieroja sitä on yrittänyt avata, mutta fysioterapeutilla on vähän eri otteet ja tieto. Hän pyysi minua tekemään kädellä muutaman liikkeen ja vasta taivuttaessani molempia käsiä tietyssä kulmassa taaksepäin huomasin, että oikea ei pysty kiertymään enempää kuin yhteen kohtaan asti. Kyseessä oli siis jonkinlainen kiertäjäkalvon syväjumi tai vastaava.
Toisaalta kun jossain on ongelma, niin se voi heijastua laajalle, kunnes löydetään niin sanotusti ja todella tarkkaan sanotusti ongelman ydin.
Käsittelyn jälkeen ainakin tuntui pehmeämmältä ja notkeammalta käsi, mutta hän laittoi minulle myös kineesioteippejä kaksi. Tosin jo parin päivän jälkeen toinen niistä alkoi kutista ja leikattuani kutisevan pään pois se jätti pienet rannut ihoon, jotka ovat nyt onneksi jo melkein täysin parantuneet. Niiden piti tukea olkapäätä ja saada lapaa suuntautumaan taaksepäin tai jotain sellaista. Ainakin on tuntunut paremmalta käsittelyn jälkeen. Seuraavaksi pitää kysyä ratisevasta yläselkärangan kohdasta.
Success!!! Jossain vaiheessa keväällä tai jo talvella asetin tavoitteekseni juosta viisi kilometriä puoleen tuntiin ja onnistuin. Piti vain juosta 10 kilometrin tuntivauhtia. Viime viikolla koitin peräkkäisenä juoksupäivänä tehdessäni uuden puolen tunnin ennätyksen aikaan 32.jotain 9.5/7km/ vauhdilla, mutten mennyt sitä vauhtia koko matkaa. Ei pidä yrittää ennätyksiä peräkkäisinä juoksupäivinä.
Hassua kyllä ennätykseni tapahtuvat suunnilleen juuri niinä päivinä, kun ei kovasti huvittaisi, eikä ole parhaimmat juoksuvaatteet päällä. En edes jaksanut vaihtaa ns. joogatreenihousuja (ovat samaa materiaalia kuin normitreenihousut) ja pidin harmaan työtopin päällä. Ja sitten paukkasin ennätystä. Tunnin ennätyskin tuli sinä päivänä, kun minulla ei ollut kuulokkeita mukana, mutta ehk,ä parempi niin, ettei tarvinnut kuunnella samaa jumputusta, vaan katsoin kiinnostavaa ohjelmaa näytöltä.
Sain tämän ihastuttavan tomaattitaimen lahjaksi, jonka pienet tomaatit ovat syötäviä. Niistä yksi oli tippunut multaan ja maistaessani sitä totesin sen olevan paras tomaatti, jota olen ikinä maistanut! Unelmoin jo pitkään parvekkeesta ja isommasta asunnosta. Voisin oikeasti istuttaa omaa kasvimaata. On se aika ihmeellistä, kun pystyy kasvattamaan jotain, minkä voi itse syödä.
Eilen yllätyin, että munat ovat loppu, vaikka juuri ostin niitä lisää. Tosin tein pitkästä aikaa banaanilettuja, joihin tuli neljä kananmunaa ja kaksi banaania. Joka aamu lisään kaksi kananmunaa aamusmoothieen ja nyt mietin, pitäisikö vielä sittenkin lähteä kaupassa käymään, koska soijarahka loppui, enkä osannut sitäkään aavistaa. Ei ollenkaan tekisi mieli lähteä minnekään, mutten halua myöskään jätystää puuroa aamiaiseksi. Päällä on kermavaahtoa vegesuklaavanukkaasta.
Mietin yhtenä päivänä kaupassa katsellen kaupan valmislettuvaihtoehtoja, mutta mikään ei ollut hyvä vaihtoehto ja kaikki sisälsivät vehnää ja ties mitä, joten päätin tehdä yksinkertaisia ja hyviä banaanilettuja.
Perjantain aamuaivopähkinänä ajoin maisemareitin takaperin, jonka olen tullut vain töistä kotiin. Tykkään niin paljon mieluummin ajella peltojen vierestä ja metsissä kuin Pasilan ohitse liikennettä ja ihmisiä väistellen suurimman osan betoniviidakossa.
Varasin tämän Marian Keyesin Enkelit - kirjan, jonka hain kirjastosta tällä viikolla. Vaikuttaa alun kolme lukua ainakin todella kivoilta ja kevyeltä lukea. Olen yrittänyt saada lukuinnostani kiinni ja tämän taidan ainakin saada luettua unisatukirjojen lisäksi. Sain Bookbeatilta myös tarjouksen kuukaudeksi vanhana asiakkaana ja otin senkin vastaan. Jospa joskus voin kirjoja myös kuunnella, kun en lue tai ole ajossa.
Eilen aamupäivällä menin äitiä vastaan juna-asemalle. Kävimme Oodissa, josta äiti löysi kolme kirjaa ja minä löysin pari kertaa vessan. Oodin jälkeen suuntasimme kauppaan hakemaan kaikkea hyvää. Äiti käymässä niin kerrankin jääkaapissa on muutakin kuin aamiaisentekotarpeet.
Meillä oli vesimelonia, kirsikoita, mansikoita ja suussasulavaa vegaanileivosta, joka oli kyllä paras leivos, mitä olen ikinä maistanut. Molemmat nuolimme muffinsipaperitkin. Perjantaina ajattelin, että yksi kerta viikossa kalaa ties missä muodossa on liian vähän, joten lauantaina sain syödä lohta.
Lähdimme syöminkien ja ruokalevon jälkeen käymään Kumpulan maauimalassa. Kaksi skuuttia kiisi peräkkäin metsäisissä maisemissa. Uin viisi altaanmittaa päästä päähän ja kävin kaksi kertaa hyppäämässä kolmesta metristä. Ensin hieman jännitti ja ylhäältä katsottuna vesi näytti kaukaiselta, mutta vesi tuli tosi nopeasti vastaan hypättyäni. Toisin kuin muut menin jotain ympyrää veden alla niin kuin saukko, vaikka hyppäsin jalat suorina veteen. Molempina kertoina piti katsella, että missäpäin näkyisi auringonvaloa, niin siellä olisi pinta. Eilen oli aika lämmin ja siellä uimalassa ja skuuttaillessa saattoi vähän väriäkin tulla iholle.
Ajattelin näyttää äidille Vanhankaupunginkosken ja kalaportaat, koska hän oli nähnyt ne vain kuvissa ja on aina jännittävää ainakin omasta mielestäni päästä itse näkemään kuvissa näkyvät maisemat. Laitoin navigaattorin laulamaan Kumpulasta koskelle ja tuli mentyä sellaista reittiä, jota en ole koskaan ennen nähnyt ja kuvissa näkyväa tietä metsän siimekseen ajattelin käydä katsomassa joku päivä vaikka lomalla. Mitä ihmettä sieltä löytyisikään. Tuli myös pari heppaa ja upea talo tontteineen vastaan. Navigaattorin kanssa on kiva seikkailla.
Tuli hienoja kuvia koskesta, joka ei tällä kertaa todellakaan kuohunut, vaan melkeinpä nukkui kehräten. Koski oli todella kaunis niin kuin se on aina.
Kirjastosta löysin Crash bandicoot - trilogyn, jota ajattelin koittaa kun lomakin on tulossa sitten kun kaikelta muulta (kuten nukkumiselta) ehdin. Olisi hauskaa pitkästä aikaa pelailla.
Crashia olen joskus lapsena kokeillut.
Äidin ja minun tämän päivän aamiaisbrunssi: smoothieta, vesimelonia, leipää, kahvia. Äiti söi eilistä banaanilettua, leipää ja molemmille oli vielä mustikkakakkuset, joihin ihastuin töissä. Appelsiinit ovat kuvausrekvisiittaa. Äiti joi myös karpalomehua ja kummasteli raakaa kananmunaa smoothiessani. Yllätin itseni syömästä runsaskuituista ruisleipää, joka ei ainakaan saman päivän aikana reagoinut ollenkaan (tänään vähäsen), ja meetvurstia! Ja vielä tykkääväni siitä! Kääk! No kerran kuussa punaista lihaa, sehän oli se juttu, enkä kiellä, ettenkö olisi tällä viikolla syönyt yhtä hampurilaista pihveineen. Jospa kehollani on B12-vitamiinin puutos, hehe. Eilen tein meille iltapalaksi banaanilettuja.
Tänään värjäsin äidin hiukset, katsoimme kivan leffan Netflixistä nimeltä Toivomuslohikäärme ja kävimme skuuttailemassa keskustassa. Kolusimme pari kauppaa, söimme jäätelöä ja mehujäätä, koska kesä, ja tulimme hakemaan äidin laukut kämpästäni, kunnes pitikin rullata saattamaan äiti hänen kotionsa menevään junaan.
Nopea viikonloppu ja on tosi kummallista ajatella, että pitää vielä olla neljä päivää töissä. Se tuntuu kummalliselta siksi, koska tänä vuonna juhannus on viikon myöhemmin kuin normaalisti. Luen muistoista näinä päivänä juhannuskyselyitä ja juhannuksen vietosta. No neljä päivää ja sitten muutaman viikon loma.
Upeaa uutta viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti