Tämä postaus ei ole yhtä värikäs ja monipuolinen kuin viimekertainen, mutta tällainen tämä viikko on. Tarkoitus olisi tulevana viikkona mennä kävelemään ja kuvailemaan kauniita taloja kaduille, joilla en ole ennen käynyt ja ottaa vaikka minijärkkäri mukaan. Sillä on vähän erilaisempaa kuvata kuin kännykällä. Kännykällä toki saa kaiken nettiin nopeasti ja onhan siinäkin tosi hyvä laatu, mutta panasonicissani on hieman erilainen laatu ja pääsee joiltain osin lähemmäs tarkemmin kauempaa kuin kännykällä sekä se on terävämpi.
Olen ihastunut näihin Pirkan ötökkä-mehujäihin ja tähän mennessä olen syönyt niitä varmaan 10-15. Ehkä vähän liikaa, mutta on kesä ja niissä on paljon vähemmän kaloreita kuin jäätelössä eikä ollenkaan maitoa. Lisäksi tällä hetkellä saa K-supermarketeista ja ehkä muistakin K-kaupoista viisi näitä parilla eurolla. Siinä viidessä on nämä kaikki maut. Pitäisi kyllä sulattaa pakastin, jotta sinne mahtuisi vähän jotain muutakin kuin viisi mehujääpuikkoa ja smoothie-marjat.
Kävin tiistaina koronarokotuksessa. Onpa nyt ainakin mustaa valkoisella, että minut on rokotettu, kun ihmiset eivät kuitenkaan usko, että olisin sille immuuni muutenkin. En tiedä, saatoinko mainita, että viime syksynä minulla oli jotain outoa limaisuutta, mutta onneksi keksin, että se tosiaan johtuu maidosta ja lopetin maidon käytön kokonaan. Olen töissä kuitenkin juonut piimää, mutta se on ainoa ja piimä on hapanversio maidosta ja sisältää hyviä maitohappobakteereja, niin sen takia se ei varmaan reagoi. Silloin tällöin olen toki maistanut mozzarella- juustoa pienissä osissa ja kahvipöydällä ollutta suklaata palan tai kaksi. Huomasin kyllä maidon vaikutuksen eräs ilta tällä viikolla, kun söin puolet lahjaksi saatuja pralineja. Seuraavana aamuna oli hieman tukkoinen olo, mutta onneksi heti ymmärsin, mistä se johtuu. Maito ei vain sovi minulle. Onneksi on niin paljon korvaavia tuotteita nykyään.
Ai niin. Äiti jätti lähtiessään puoli pakettia kevytmeetwurstia ja hankin lisää leipää (tosin kauraa tällä kertaa) syödäkseni sen loppuun. On se aika kuusta, kun syön punaista lihaa. Oli se kevyt meetwurstikin kyllä aika rasvaista, enkä taida sitä enää hankkia. Eilen ja edellispäivänä minun olisi tehnyt koko ajan vain mieli syödä, mutta onneksi ymmärsin sen johtuvan enemmänkin tylsyydestä. Ihmiset oikeasti syövät tylsyyteen tai mielihaluihin kuuntelematta kehon toiveita. Olen onneksi oppinut kuuntelemaan kehoa, enkä koskaan halua syödä herkkuja tylsyyteen, mutta mielihalut joskus voittavat (Olen joskus maininnut, etten osaa syödä suruun, ainoastaan iloon).
Viime kerrallakin käydessäni kaupassa kuuntelin mahan murinaa ja tiedostin, että verensokeri on alhaalla, mutta kerroin itselleni, etten tarvitse super mättöä nälkääni, vaan otan pienen kaupasta valitsemani snackin verensokerin kohottamiseen ja skuuttaan kotiin tekemään ruokaa. Kehon on helppo huijata mieltä, mutta pitää opetella tunnistamaan kehon oikeat tarpeet - se on todella hyödyllinen taito, jollei halua syödä itseään ähkyyn asti ja katua sitä. Vähitellen tämä tapa saa ihmisen lihomaan.
Vesi on myös todella hyvä apu, jos haluaa tunnistaa oikean nälän. Tälläkin hetkellä luultavasti todella moni juo ihan liian vähän vettä. On niin kuuma, että veden juonti on todella helppoa, eikä haittaa, vaikka menisi neljä tai viisikin litraa päivässä. Talvella kaksikin litraa kurkusta alas päivässä oli vaikeaa, mutta tällä hetkellä nesteitä menee kuin huomaamatta täyttämään kehon tarpeita. Nesteensaanti on todella tärkeää ihmiselle. En pysty ymmärtämään, miten jotkut voivat kitata alkoholia jopa kolme litraa päivässä, mutteivät vettä. Alkoholi on myrkkyä maksalle ja todella suuri diureetti eli poistaa nesteitä elimistöstä, ja lisäksi sisältää paljon sokeria, mikä myös saa ihmisen janoisemmaksi. Joskus olen kuullut jonkun sanovan, että on janoinen ja valitsee oluen vaikka ehdotan vettä. Ihan pähkähullua.
Nykyään minun on hyvin vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka juovat alkoholia, mutta se on jokaisen oma valinta ja tämä on vain minun mielipiteeni. Oma valintani on vesi, kahvi ja piimä. Kahviakin menee juuri ja juuri se yksi kuppi aamulla tällä hetkellä. Viiden minuutin kahvin houkutus päivällä joskus saattaa olla, mutta sitten kysyn itseltäni, tarvitsenko sitä todella vaikkapa väsymykseen ja juon vettä sen sijaan. Muina vuodenaikoina on helppo juoda kahvia kylmyyden takia - jopa silloin kun kahvi maistuisi kuravedeltä. Töissä olen ottanut nyt kahvia vain puoli kuppia, koska tiedän, että se vain kylmettyisi, eikä kaikkea tulisi juotua ja menisi hukkaan se kahvi.
Alunperin kiinnostukseni ravitsemuksen tärkeyteen lähti ihoni hyvinvoinnin tarpeesta. Hyvä ravitsemus yhdistettynä liikuntaan, varsinkin juoksuun viime syksynä, sai aineenvaihduntani vihdoin käynnistymään niin, että selkäni iho, joka oli ollut teini-iästä asti huono, alkoi voimaan paremmin ja epäpuhtaudet hävisivät 95%. Luulen, että myös viime syksynä yhdistettynä maidon jättämiseen pois, vedenjuonnin lisäämiseen sekä gluteenin vähentämiseen vaikuttivat suurelta osin. Nytkin on ikävä salin juoksumatolle, kun perjantaina sali oli vain hyvin vähän auki ja eilen, kun jalat vaan tärisivät osan päivästä, sali oli kiinni. Tänään voisi vihdoin päästä juoksemaan. Ajattelin, etten juoksisi kuin 8,5km/h vauhtia ja kokeilisin uudestaan tunnin juoksua.
Ihon hyvinvoinnin lisäksi ravitsemuksen tärkeys koskee suolistoni hyvinvointia, koska ja ruoansulatukseni reagoi milloin mihinkin. Yritän pitää sen tyytyväisenä ja syödä ainakin nyt ilman mikroa prosessoimatonta (kai se niin oli) ruokaa eli mahdollisimman puhtaasti ja mahdollisimman paljon itse tehtynä ilman lisä- ja säilöntäaineita. Suoliston hyvinvointi vaikuttaa suuresti koko kehoon ja myös ulkoiseen habitukseen. Lisäksi liikunta ja ravitsemus tekee todella hyvää mielelle. Ennen puolen tunnin juoksuja aloin käyttämään juoksumattoa turhautumisen ja suuttumuksen tunteiden lievittämiseen, koska ruoka harvoin on vaihtoehto. Kyllä, olen saattanut joskus käyttää ruokaa en surun tai tylsyyden lohduttamiseen, mutta suuttumuksen ja turhautumisen lievittämiseen, esimerkiksi pullaa tai jäätelöä. Dallas-pulla varsinkin on tähän todella hyvä, koska jokin siinä maussa kertoo kaiken olevan hyvin. Joku saattaa joskus pahoittaa toisen mielen tietämättä sitä itse. Minulle on käynyt näin ja luultavasti minä olen tehnyt näin olemalla suora. Ihmisten pitäisi vain puhua suoraan, jos harmittaa.
Koronarokotuksesta juttu karkasi aika hyvin ruokavalioon ja hyvinvointiin. Hups? Anyway kun reagoin kaikkeen kauan, niin onneksi suurin jomotus lihaksesta on jo lähtenyt. Luulenpa, että tämä jomotus on oikeasti eilisestä lihastreenistä lähtöisin. Odotellessani viisitoista minuuttia rokotuksen jälkeen muiden kanssa salissa salia kiersi kiltti vanhempi hoitaja, joka kyseli ihmisiltä vointeja ja onko juotu. Jos ei ollut juonut niin hän patisti hakemaan vettä, varmaankin rokotuksen takia ja myös kun oli 29 astetta lämpöä ulkona. Hän oli hyvin kiltti, mutta hänelle ei sanota ei - varsinkin nuoret miehet tottelivat mukisematta vedenjuontipatistusta. Minulla oli pullo kassissa, jota osoitin ja kerroin, että juon kun tulee jano, niin hän taputti minua kyynärpäähän ja sanoi, ettei se ole tarpeeksi. Voi että hän oli ihana. Sellaisia ihmisiä haluaisi vain seurata ihaillen, mitä tahansa he ovatkin tekemässä.
Tältä viikolta ja viimeiseltä työpäivältä ennen kesälomaa torstaina. Oli hieman pilvisempää, mikä oli toki hyvä asia kaikkien kannalta, että lämpötila vähän laski ukkosmyrskyn kanssa. Tosin piti hieman puita kiertää, jotka olivat kaatuneet tielle. Puuraukat, mutta mieluummin luonto on tekemisissä kuin ihminen sahan kanssa. Yhteen isoon koivuun, joka oli kaatunut tielle (rip), oli salama osunut.
Viimeisen viikon kuljin kokonaan metsäreittiä eli Kalliosta Sörnäisten, Hermannin ja Arabian läpi sekä Vanhankaupunginkosken ohi ja metsäteitä pitkin töihin. En jaksanut enää Pasilaa ja pohjois-baanaa.
Viimeisen työpäivän jälkeen olo oli kuin tämän joen pinta. Mieli oli tyhjä, mutten tiennyt, oliko se hyvä vai huono asia. Tuli myös haikea mieli siitä, etten joitain työkavereita näe pitkään aikaan, enkä joitain välttämättä enää ikinä. Toivottavasti silti joskus. Jälkeenpäin ajattelin, että tyhjä mieli oli hyvä asia. Minulla pyörii viikonloputkin mieli koko ajan työasioissa, joten vihdoin mieli päästi irti. Kuusi ja puoli kuukautta sitä töitä olikin huhkittu poikkeuksena neljän päivän pääsiäinen, mutta viimeksi lomaa vietin jouluna. Kesäloma on pitkä, mutta hyvin tervetullut. Ei tosin hajuakaan, mitä tekisin, mutta väliäkö sillä. Aina sitä jotain keksii varsinkin, kun ei ole kiire suorittaa vapaa-aikaa ja täyttää sitä tekemisellä niin kuin yleensä viikonloppuisin.
Torstaina kotimatkalla hain kapsäkkieni lisäksi vielä Hyvinvoinnin postipaketin pakettiautomaatista. Olin tilannut Bybin kultanaamion, Bybin seerumin, joka minulla oli jo ennestään käytössä sekä Bybin proteiiniyövoiteen. Käytössä on jo Bybin päivävoide aurinkosuojalla. On aika selvää, että olen ihastunut Bybin tuotteisiin, mutta ne ovat vain niin hyviä. Kasvojeni iho on todella tasainen, eikä minun tarvitse käyttää kuin ripsiväriä silloin tällöin.
Pirkka on paras! Näistä luumuista otin kuvan vain, koska niitäkin syön säännöllisesti joka aamu ja ruoansulatus voi hyvin.
Eilen kävin heittelemässä ekaa kertaa tänä vuonna ja sujui oikein kivasti. Joka päivä muutenkin yritän heittää jotain johonkin, joten koripallotaidot pysyvät tallella koko vuoden. Eilen pari nuorta miestäkin kysyivät minua peliin, mutta en minä pelaa, ainoastaan heittelen, minkä kerroinkin heille. Tosi kivaa kuitenkin, että pyysivät pelaamaan. Pari miekkosta tulivat korilleni heittelemään ja he saivat nelinpelin aikaan toisella korilla, niin sain heitellä rauhassa toisella puolella.
Nyt kesälomalla olisi tarkoitus treenata joka päivä, mutta aina kun illalla on aikomus treenata, niin haluaisin vain mennä hetkeksi lukemaan ja sitten nukkua. Pitää yrittää valita parempi ajankohta.
Eilen kauramaidonhakumatkalla keräsin kahdeksan kukkaa, mutta heitin tuon pitkän mäkeen. Laitoin tyynyn alle toivoen parasta. Tosin en harmikseni nähnyt yhtään unta ja kun aivot taas herättivät kuuden tunnin jälkeen, niin laitoin silmämaskin naamalle ja nukuin kahdeksaan, mutta kuten laulussakin sanotaan uneksin vain valvojan ajatuksia.
Sellaista tällä kertaa. Saa nähdä, mitä kaikkea lomalla keksii tehdä. Heinäkuun alussa suuntaan Turkuun tapaamaan äitiä, isää, veljeä, paria ystävää ja muutamaa muuta.
Mukavaa sunnuntaita !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti