Ystävän seuraa, arkkitehtuuria ja kahviloita

Eilen oli upea ilma. Tuossa Kompassitorilla istuskelin ja haistelin ilmaa. Tuntui kuumalta. Tänään tuntui vähän kyljissä, että on tullut eilen tehtyä jotain, kun kävin eri salilla ja on ikävästi myös sattunut alaselkä. Skuuttaillessa ja tuossa istuskellessa paloin hieman. Vartissa voi palaa, jos ei muista laittaa aurinkovoidetta!Tänään kyllä laitoin heti, kun tunsin kuumuuden käsissä. Pitäisi kai tasoittaa rusketus jonain päivänä. Muistan edelleen, miltä tuntui palaa pahasti Marokossa 2007, enkä halua uusintaa siitä. En edelleenkään voi sietää sen voiteen tuoksua, jota piti levittää joka ilta, että iho parantuisi.

Kokeilin eilen ihastuttavaa kukkakasvonaamiota, jonka olin saanut lahjaksi. Se ei ollut perinteinen kangasnaamio, vaan siitä piti irrottaa kukkasia ja laittaa eri puolille kasvoja. Sen nimi oli Cherry blossom flower mask ja se oli itämaalaista ihonhoitoa. Katselin erilaisia kasvonaamioita tänään uudistuneessa Stockmannissa ja se voisi sieltä löytyä. Naamion odotusajan jälkeen kukat piti irroittaa ja hieroa ylimääräinen kasvoille jäänyt aine kasvojen iholle. Laitoin lisäksi Bybin proteiiniyövoidetta ja tulos oli hehkuva ja tasainen.

 

Tänään ystäväni otti yhteyttä ja olin puolessa tunnissa valmis lähtöön. Tapasimme Triplan edessä, minulla skuutti, hänellä kaupunkipyörä. Rullasimme Töölöntorille, josta kävelimme caffe Buongiornoon, josta olin kuullut Cafes of Helsinki - instagram-tilin kautta. Halusin siis mennä katsomaan ja kokeilemaan. Oli brunssiaika ja huomasinkin, että paikka oli enemmänkin suolaisen ruoan ja salaatin paikka kuin kahvila, vaikka tiskin alla myytiinkin muutamaa hyvän näköistä kakkua ja kahvia. Otimme kahvit ja kävimme ulos rupattelemaan. 

 

Paikka oli onneksi varjoisa ja paikalla oli muutama muukin ihminen. Pöydässä oli valmiina kaksi lasia ja raikasta vettä karahvissa viheroksan kanssa. Kauniit kukatkin olivat ilo silmälle. Toisella puolella, jossa terassi jatkui oli kiva toteutus ja hauskoja läpinäkyviä lamppuja terassialueen yläkulmassa ketjuna, jotka varmasti näyttävät upeilta, kun ne laitettaisiin päälle hämärän laskeutuesssa. 

 

En oikeastaan ole käynyt siinä kohtaa sitä katua (Museokatu 46) ennen vaikka olenkin kuullut museokadusta, mutta useimmiten vain kävellyt tai rullannut ohi. Palvelu oli ystävällistä, kahvi hyvää ja jopa Oatlya oli tarjolla kahvin kera. Varmasti ruokakin on hyvää, muttei jääty syömään tällä kertaa. Siellä ollessani mietin, jospa jatkaisin projektiani, että tutustuisin kaikkiin Helsingin kahviloihin. Onneksi on tilejä ja sivustoja, jotka vinkkaavat kahviloista, joista ei itse muuten tietäisi.

 

Kävelimme Runeberginkatua pitkin Kamppiin yhden vessapysähdyksen taktiikalla ja jatkoimme matkaa Punavuoreen. Halusin näyttää ystävälleni Cafe Brooklynin ja muutenkin tuli mieli käydä Punavuoressa. Viime vierailusta sinne onkin jo jokunen tovi aikaa. Koska olimme jalkaisin liikkellä ja ilma oli kaunis, niin pitihän se pistää kamera laulamaan, kun siihen oli mahdollisuus. Helsingin arkkitehtuuri on niin kaunista ja sitä on paljon kaikkialla. 1900-luvun alussa todella osattiin rakentaa kauniita taloja. Muistelin sitä kävellessämme, kun olin kuunnellut hyvää kirjaa kera hyvän lukijan (Trevor Noah - Laiton lapsi, lukijana Markus Niemi) joskus siellä kävellessäni ja kuvaillessani. Kyllä se kuvailu - kirjan kuuntelu - käyskentelypäivä on jokin päivä tulossa.

 

Punavuoreen ja Viiskulmaan tullessamme piti etsiä uudestaan vessa ja sitä etsiskellessä kuvata vähän lisää ympäristöä. Mieleni valtasi se kesä ja aika, kun halusin niin kovasti muuttaa Punavuoreen. Se tunne valtasi minut uudestaan katsellessani taloja Fredrikinkadun varrella, Punavuorentorin ympäristössä ja Iso Roobertinkatua. Sisälläni huokui lämpö niitä nurkkia kohtaan. Muistin Roobertin Herkun kohdalla seuraavan vessan sijaitsevan nurkan takana, kun ohittaa Viiskulman. Tuossa kuution mallisen rakennuksen seinässä on kultakirjailtuna runoja. Harmi, että joku on spreijannut rumaa sekavaa graffitia oveen. Siistiä on myös, että harmaista rautapömpeleistä (sähkölaatikkoja?), kuten alimmassa kuvassa vasemmalla, on tehty kauniita taideteoksia katukuvaa piristämään.

  

 

Kävellessämme kohti Brooklynin cafeta, Roobertin herkkua, Viiskulmaa sekä vessaa huomasimme tämän ihastuttavan Patisserie by Teemu Auran vaaleanpunaisen pullabiilin, jossa myydään pullaa ja leipää. Kerroin ystävälleni auton nimen olevan Obelix ja estin itseäni hyppelemästä, koska en edes tiennyt pullabiilin olevan tänään Punavuoressa. Toisaalta en etukäteen tiennyt päätyväni tänään Punavuoreen. Siellä pullapaku nökötti iloisena Fredantorilla (itse kutsun Punavuorentoriksi) Green Hippo - kahvilaravintolan edessä. 

 

Käytyämme vessassa mietimme, mistä saisimme ruinaaville vatsoillemme vähän täytettä ja verensokerille piristettä. Emme menneetkään Brooklyn Cafehen, vaikka se ihana onkin, vaan ostimme pullabiilistä pullat ja kävimme kadunkulmaan istumaan. Sain vihdoin viimein maistaa rahkapullaa, jota olen jo kuukausia kuolannut kuvien kautta ja vielä pullabiilistä, joiden liikkeitä vähän väliä seuraan, että missä olisivat ja olisiko minulla sillä kertaa varaa, kun toinen niistä on lähellä. Pullabiilejä on siis kaksi, toisen nimi on Armi. Patisserie by Teemu Auran kahvila sijaitsee Hakaniemessä ja siellä myydään myös ihastuttavia kakkuja, joita myös jonain kauniina päivänä aion maistaa. Olen kerran myös ostanut herkkuyrityksen yrtti-valkosipulifoccacciaa, jonka löysin Ruoholahden Citymarketista. Redin K-Supermarketissa sijaitsee miniversio pullabiilistä. Muutamassa muussakin kaupassa voi törmätä Teemu Auran tuotteisiin.

 

I love Punavuori.

 

Iso Roobertinkadulla sijaitsee monta kivaa putiikkia ja kampaamoa. Muun muassa tämä Round, joka myy vegaanisia donitseja ja jäätelöäkin näemmä. Söpö pikkuauto ja kaunis vaaleansininen katukyltti houkuttelee kurkkaamaan sisälle. En ole Roundia vielä kokeillut, mutta kuullut siitä ennenkin. Olisipa vain huimasti rahaa ja paljon halukkaita ystäviä mukaan, niin kokeilisin kaikki kahvilat ja monet ravintolat läpi muutamassa viikossa. Ystävän kanssa kaikki on monin kerroin parempaa ja kivempaa. Olen sellainen henkilö, joka haluaisi jakaa kaikki ihanat tapahtumat jonkun kanssa, koska silloin voi myötäiloita myös toisen ilosta. Itse hypetän kivojen ihmisten seurassa. Muiden ihmisten seurassa saan lisäenergiaa, josta ei ole tietoa yksin ollessa, vaikka se on koko ajan sisimmässä. Toiset ihmiset ovat tulitikkuja, jotka laittavat lyhdyn palamaan - vai miten sitä voisi kunnolla kuvailla.

 

Erottaja. Iso Roobertinkatu oli pari vuotta katu, jolle olisin halunnut muuttaa, mutta myös kaikki kadut Punavuorentorin ympärillä ja läheisyydessä olisivat kelvanneet. Tällä hetkellä haluaisin muuttaa Baanan varrella oleviin ihaniin taloihin, mutta vierailisin usein Punavuoressa.

 

Keskustaan tullessa päädyin Stockmanniin, kun halusin nähdä uusimman Reloven. Sisään tullessani Keskuskadulta ihmettelin, miksi kosmetiikka- ja hygieniaosasto oli muuttanut ensimmäiseen kerrokseen. Uuden kahvilan samassa kerroksessa ja toisen mehubaarin siirtymisen olin kyllä aiemmin huomannut mennessäni Herkkuun. Kiertelin jonkin aikaa hygieniaosastolla ja varsinkin kasvonaamioista pohdin, mitä kaikkea niistä olisi ihana kokeilla. 

Nousin hissillä kuudenteen kerrokseen ja laskeuduin portaita viidenten, jossa astiastokerros oli myös jonkin verran muuttunut ja tullut ainakin yksi uusi merkkikin. Harmi että joskus Stockmannilla oli ihana astiastomerkki nimeltä Leonardo, muttei ole enää. Huomasin siellä tämän kupin, joka on periaatteessa pienennys minun töissä olevasta mukista. Mietin, pitäisikö sellainen hankkia vain sen takia, kun juon vain puoli kuppia kahvia töissä. 

Unelmoin astiasto-osastolla kierrellessäni jälleen isommasta asunnosta ja miten kutsuisin vieraita kylään. Kestitsisin heitä kauniilla astioilla ja herkullisella ruoalla, jollaista olisin tietenkin opetellut tekemään. Jotkin reseptit vain vaativat paljon ainesosia.

 

Kolmannesta kerroksesta löysin pari kertaa kerroksen kierrettyäni Reloven nurkan takaa. Relove on secondhand ja kahvila - konsepti. Sisustukseltaan kahvila oli uskollinen Reloven kahviloiden tyylille. Kaunis, tyylikäs, jokseenkin romanttinen ja ajaton. En kuitenkaan kävisi Stockmannilla kahvilassa, koska Stockmann on tavaratalo.

 

Oikeastaan vetää puoleensa tämän kahvilan Keskuskadulla oleva ulkoterassi, joka on kaunis ja samankaltainen keidas kuin Punavuoressa olevan Reloven terassi. 

 

Olisipa aina kesä <3

 

 

Ostin tämän kokeiluun. Päätin ottaa tämän kahdesta vaihtoehdosta, kun en ollut tätä vielä maistanut, vaikka olen toista Löfbergsin kolmospaahtoa maistanut. Tämä oli vain jotenkin kesäisen näköinen ja hyvääkin on. 

Tänään on ollut omituista päänsärkyä. Tiedä, johtuisiko se kuumasta ilmasta vai korkeapaineesta. Ystävää nähdessä ajattelin, josko se olisi johtunut vieroitusoireista, kun en ollut sinä päivänä ennen Töölön kahvilaa kahvia juonut, kun en kokenut tarpeelliseksi. Tänään on ollut niskakipua ja alaselkäkipuakin, mutta kaiken kaikkiaan aivan ihana päivä ystävän seurassa jutellen, kävellen ja kuvaillen.

Nyt aion lukea kirjaa ja käydä vielä viileässä suihkussa ennen nukkumista. Huomenna taas jotain uutta jännittävää. Taitaa olla juoksupäivä. Saa taas hikoilla, haha!

Upeaa illanjatkoa!

Loman eka maanantai

En päässyt viikolla salille, perjantaina sali oli liian vähän aikaa auki ja lauantaina ei ollenkaan, joten eilen sunnuntaina vihdoin päästessäni salille ajattelin juosta toiseen kertaan tunnin tai yhdeksään kilometriin. Ekat puoli tuntia juoksin 8,7 kilometrin tuntivauhtia, kunnes puolen tunnin kohdalla aloin nostamaan joka viides minuutti vauhtia. 55 minuutin kohdalla juoksin 9,5 kilometrin tuntivauhtia. Halusin saada yhdeksän kilometriä nopeasti täyteen, joten viimeisellä minuutilla nostin vauhdin 10km/h. Saavutin 9km ajalla 61 minuuttia. Jee! Toinen kerta tunnin juoksu ja aikaparannus joku kolme minuuttia! Ei ole ekasta tunnin juoksusta kuvaa, kun silloin ei ollut kuulokkeitakaan, joten ei myöskään kännykkää salilla. 

Tuntui upealta tunnin jälkeen! Hiki toki virtasi, mutta onneksi oli ainakin litra nestettä kehossa ennen juoksua. Viiden kilometrin jälkeen annoin itselleni luvan juoda vettä ja aina uuden kilometrin jälkeen. Ulkona oli lämmin ja sisällä oli lämmin ja hikoilin enemmän kuin koskaan ennen, mikä ei tietenkään ollut huono asia tosiaankaan! Tuntui vain siltä kuin olisin käynyt suihkussa ja vetänyt sen jälkeen vaatteet takaisin päälle tai kuin olisi kastunut sateessa. Yhtä leveää hymyä kuitenkin oli venytellessä juoksun jälkeen.

Eilen iltasella näin hyvää ystävääni pitkästä aikaa ja tullessani kymmenen aikaan kotiin päätin alkaa siivoamaan vessan kaappia ja allastasoa, jotta vessassa olisi vain sellaiset tavarat, joita käyttää päivittäin ja eteisen kaappiin meni yhdelle hyllylle ei niin aktiivisessa käytössä olevat tarpeet, joita tulisin vielä käyttämään loppuun ja osa sellaisia, joista en tiennyt, mihin lahjoittaisin. Muutamat jousivat suoraan roskiin, kun niiden käytöstä oli niin pitkä aika ja ne olivat melkein kokonaan tyhjiäkin. Siistin ja putsasin myös keittiön ylimmän laatikon, jossa sijaitsevat aterimet ja jossa säilytän myös metallinkierrätykseen meneviä kansia ja lasipurkkeja. 

Keräsin kaikki valmiiksi ja vein tänä aamuna pahvit, sekajätepussin (kannattaa pitää pienenä ja viedä usein ötököiden takia), lasin ja metallit kierrätyskatokseen. Voi mieletön sitä ötököiden määrää siellä! Nukkumaan meno venyi vähän yli puolen yön, muttei se haittaa lomalla. Pitäisi kyllä yrittää mennä aikaisemmin nukkumaan valoisista ja lämpimistä kesäöistä huolimatta, koska aamuvirkku on aamuvirkku ja herää aamulla aikaisin vaikka menisi kuinka myöhään nukkumaan. Ei sille voi mitään.

Aamusmoothie on ihanan näköinen. Mustikoiden kanssa on myös mustaherukoita. 

Kävin tänään hieronnassa ja olo oli todella rentoutunut sen jälkeen.

Hieronnan jälkeen suuntasin sitä metsäreittiä pitkin, jota ajattelin mennä tutkimaan (ei se ollutkaan sellainen salainen maailma, joksi sen kuvittelin), Vanhakaupunkiin ja pysähdyin kuvaamaan ihanaa puroa matkan varrella.

Sillan yli, hieman maisemakuvausta, skuutti parkkiin lukolla kiinni aitaan kypärän kera ja astelemaan puista siltaa pitkin kohti Lammassaarta ja Kuusiluotoa.

Alkaessani sillan alkumetreillä kuvailemaan mietin, että jos olisin tiennyt ajautuvani tänään kuvailemaan, niin olisin ottanut minidigijärkkärin mukaan, mutta jospa ensi kerralla. Tätä kolmatta kuvaa kuvatessani ajattelin, että tämä paikka on yksi syistä, miksi rakastan Helsinkiä.

Pitkospuut Kuusiluotoon. Niiden ympäristöä oli tällä kertaa vähän siistitty, mikä oli hyvä juttu.

Kuusiluodon metsä. Ei ollut paljonkaan ihmisiä liikkeellä johtuen varmaan keskipäivän ajankohdasta ja maanantai-päivässä. Oli metsä mikä tahansa, niin on ihana käyskennellä metsässä ja luonnossa.

Löysin lampaat kallion päältä jaloillaan syömässä ruohoa tällä kertaa, kun viimeksi olivat lötköttämässä maassa. Kävin istumaan ja sain paria lammasta rapsutella, mutten yhtä paljon kuin viime kerralla. Tumma yksilö, joka meinasi viimeksi lähteä mukaani ja on varmaan sosiaalisin lammas niistä, oli vain kiinnostunut parin metrin päässä istuvasta miehestä ja nuuskutteli kovasti tämän reppua. Mitäpä siellä mahtoikaan tuoksua. No menin katsomaan lampaita ja näin lampaat. Menen joku päivä taas uudestaan.

Nyt pitäisi hakea pyykit koneesta ja ripustella niitä. Sitten pitäisi tehdä ruokaa. Kaupassa oli tosi halvalla tänään miniluumutomaatteja, joten otin niitä kyytipojaksi. Tietysti unohdin taas sinapin. Pienet ovat harmini kyllä. 

Mukavaa iltaa!