Ihana Relove ja muita kahviloita

Ihanin Relove ♡

Myös Töölön Relove on yhtä ihana, eihän niitä voi arvostella erikseen. En ollut käynyt Relovessa viime heinäkuun jälkeen, kun kävin nautiskelemassa Töölön Relovessa kesäloman viimeisellä kahvihetkellä ennen töiden jatkumista, joten oli jälleen ihana käydä ♡

Oikeastaan olen käynyt Pauligin kulma - kahvilassa vain kahdesti tässä välissä ja käyttänyt kuukauden palkasta yhden kahvihetken verran itseni hemmotteluun loppurahojen mennessä laskuihin, puuroon ja banaaneihin. 

Kommentoidessani Reloven sivuilla, etten voisi osallistua arvontaan, jossa voi voittaa loppuvuoden kahvit näissä ihanissa kahviloissa, kun ei ole varaa edes käydä kahvilla, niin nämä ihanat antoivat minulle lahjaksi kahvilahetken, josta kävin tänään nauttimassa. Se ihana pyyteetön ajatus ja teko sai minut kyyneliin. Ei ole mitään sen arvokkaampaa kuin kiltteys ja välittäminen muita ihmisiä kohtaan. Olen siitä todella kiitollinen. 

 

Helsinkiin tullessani ajattelin, että käyn tutustumassa Helsingin jokaiseen kahvilaan nautiskelemalla siellä jonkun leivoksen ja kahvin, koska jotkut kahvilat Helsingissä myyvät paahtimoidensa kahvia, kuten Pauligin kulma, Kaffa Roastery ja Design museossa sain maistaa Lauttasaarelaista ROST - kahvia. Harmi vaan viime kuuleman mukaan Design museossa ei saa enää ROSTia harmikseni. Helsingin kahvipaahtimon kahvia olen kyllä nähnyt kaupassa, mutten ole käynyt sen kahvilassa.

Olisi kovin hienoa käydä kaikissa Suomen kahvipaahtimoiden kahviloissa maistamassa heidän omaa kahviaan. Pitäisi mennä Lappeenrantaan ja Lappiinkin asti sen takia.

Joskus lähdettyäni kahden hengen taloudesta 2015 lopussa kävin kahdesti tai jopa kolmesti viikossa kahvilla kahvilassa. Nyt on hyvä, jos pääsee edes kerran kuussa. On tullut muita menoja ja kuluja.

Olen kuitenkin saanut tutustua muutamaan kahvilaan. Jos ketjukahviloita kuten Espresso Housea, Starbucksia, Picniciä tai Arnoldsia, joden useissa pisteissä olen käynyt, ei lasketa, niin ekoina tutustuin Munkkiniemessä olevaan Max's Cafehen, sen jälkeen Cafe Regattaan ja Cafe Ursulaan. Olen iloinen, että edes jossain on vielä Coffee House, mutten tiedä, löytyykö sitä tällä hetkellä muualta kuin Isosta omenasta. Seuraavat tutustumiset, joihin tykästyin pitkiksi ajoiksi oli Mikonkadulla sijaitseva Roasberg, jossa voi pelata lautapelejä, sekä Cafe Esplanad, jonka pullat ovat ihan huikeita. Joissain kahviloissa, kuten näissäkin kahdessa, tarjoillaan lounasta. Robert's Coffeesta tykkäsin Sellossa, kunnes se yleistyi. 

 

Rakastin Aschan Jugendia, kunnes sen paikalle tuli Robert's Coffee Jugend, enkä sen jälkeen kovasti käynyt siellä. Kerran söin aivan mahtavan 11h täyttävän brunssin Kluuvikadun Fazerin kahvilassa. Myös brunsseihin olen halunnut tutustua ympäri Helsinkiä, mutta sitä varten tarvitaan rahaa. Kalliossa tykkäsin kovasti ensin Vaasankadulla sijaitsevasta Rootsista ja sen jälkeen siihen paikalle tulleeseen Oh My Goodnessiin. Tykkäsin kahviloiden samankaltaisuudesta samassa tilassa. Uudessa Rootsissa Vallilassa en olekaan käynyt - no koska se on Vallilassa, eikä se ole minulle paikka, jossa haluaisin erikseen käydä. Joskus olisin voinut sinne muuttaakin, mutta nyt haaveissa siintää Punavuoren jälkeen Kampin Baanan ympäristössä kohoavat muutamat talot. 

Vasta pari vuotta sitten tutustuin ensin Punavuoren Reloveen, kun Punavuoressa kiertelin paljon fiilistelemässä, millaista siellä olisi asua. Sen jälkeen tutustuin paremmin viime vuonna Töölön Reloveen vai olisiko sekin ollut edellisvuonna. Kuulin kuitenkin Töölön Relovesta muutamia kuukausia sen jälkeen, kun olin vieraillut Punavuoren siskossa. 

Olen vieraillut myös Cafe Ekbergissä, Cafe Engelissä, Kappelissa (jonne varmasti joskus vielä menen syömään haaveilemaani panna cottaa), Kissakahvila Helkatissa, Brooklyn Cafessa (jossa oli ihanasti englantia puhuva myyjätär), VOIMA-kahvilassa, Steam Coffeessa, Kanniston Leipomossa, Happy Wafflessa, Green Hipossa, Kaffecentralenissa, Deliberi K7:ssä ja Ravintola Lasipalatsissa. Eli varmaan 25:ssä Helsingin kahvilassa olen käynyt mutta luultavasti enemmän on niitä, joissa en ole käynyt.

Aion kyllä käydä vielä monissa kahviloissa, se on varmaa. On ollut todella hilkulla käydä Kaffa Roasteryssa ja La Torrefazionessa, mutten ole saanut vielä aikaiseksi. Jonain päivänä vielä!

 

 

Kuvia kävelystä takaisin keskustaan.

Eräs kuvaaja sanoi, että Ihantolasta saa parhaimman kuvan Kallion kirkolta, joten kävin kokeilemassa.

 

Torstaina tai jo keskiviikkona ajattelin, että pitää kuunnella kehoa, kun se pyytää hidastamaan, ettei se lyö jarruja pohjaan flunssan muodossa. Silti teki torstaina mieli mennä juoksemaan. Keho voitti mielen.  Tänä aamuna tuntui, että olen syöttänyt liikaa maitoa keholle heran muodossa ja nyt tuntuu, että se yrittää kaikin voimin taistella sitä vastaan. Pitää tosiaan jättää maitotuotteet, kun aiheuttavat tulehdusta kehossa. On vaikea löytää halpaa tuotetta, mikä ei sisällä maitoa, gluteenia tai risteytyspölytyksiä (kaali, omena, maissi, herne, paprika..). Terveyttään pitää vaalia ja kehoa kuunnella. Ainakin maito ja treenaaminen on tänä viikonloppuna pannassa. Liikunta siksi, etten ylikuormita jo valmiiksi tulehdustilassa olevaa kehoa. En todellakaan halua flunssaa. Keho kaipaa nyt lepoa; pitää sen toivetta kunnioittaa. 

Jaksaa sitten taas ensi viikolla, kun on muutama pitkä päivä. Eniten kuitenkin odotan kevättä: pastellivärejä, lumen sulamista, uusia silmuja puissa, kirsikankukkia ja omenankukkia puissa, kukkia työntymässä lumen läpi kohti aurinkoa. Voisi sitten ostaa kukkakimpun iloksi kotiinkin. Neilikoita. Vaaleanpunaisia, valkoisia, keltaisia, monenvärisiä. Tennareilla kulkemista, maan tuntu jalkojen alla. Aurinkoa. Eniten kaipaan aina aurinkoa, päivien pirisyäjää ja valoa.

Voimia tulevaan arkeen. Nautitaan silti vielä yhdestä vapaapäivästä ennen viiden päivän  uutta työrupeamaa.

Ihanaa tulevaa viikkoa!

Treeniä ja farkkuilmoja

 

 

Kevättä kaivaten. Plusasteiden saapuessa teki mieli pukeutua kevääseen keltaista pipoa, raitahuivia ja liilaa takkia myöten. Sekä farkkuja.

 

Pitkästä aikaa perjantaifiiliksiä perjantaina. Viime viikonloppuna en kirjoitellut, kun ei yksinkertaisesti huvittanut. Ajattelin, ettei minulla ole mitään kerrottavaa. Viime viikonloppu meni ikkunakaupoilla ja salilla. Sekä Marvelin leffoja katsellen. Kävin katsomassa Sellossa ja Isossa Omenassa sellaista takkia, mikä sopisi talven ja kevään välille. Olen katsonut myös netistä, muttei tunnu löytyvän sopivaa. Sen pitäisi olla jonkinlainen kevytuntuvatakki ilmeisesti. Toivottavasti nämä ilmat eivät tästä kauheasti kylmene. Olen molemmat untuvatakkini mennyt pesemään ja ovat täynnä selvittämättömiä pallukoita.

Salilla minulla on nyt pari vai kolme viikkoa ollut tapana juosta viisi kilometriä. Se on ollut nyt sunnuntai-tapana, mutta kävin eilenkin salilla juoksemassa ja ajattelin, josko juoksisi kahdesti viikossa, torstaisin ja sunnuntaisin. Se voisi olla hyvä rytmi. Lauantaisin teen lihasvoimaa vai miksi sitä kutsutaankaan, kun ei tee aerobista.

 

Kuvissa 8.2-8.4km/h vauhti. Toisessa kuvassa ylimääräiset 230 metriä, koska halusin saada oikean juoksutuloksen. 230 metriä meni ensin kävelyvauhdilla. Olen todennut kyllä, että kaipaan sitä kävelyä alussa, etten voi ruveta kylmiltään juoksemaan, kun jostain syystä vasen polveni hieman vihoittelee, jos en lämmittele sitä ensin. Suoraan juoksussa se sattuu jonkun verran, mutta kun ensin kävelen vaikka juurikin sen pari minuuttia, niin se tottuu liikkeeseen ja on valmis juoksuun.

Olen tainnut ennenkin mainita asiasta silloin ennen parin kuukauden taukoa, mitä treenaaminen saa minussa aikaan. Tuntuu, että tällä hetkellä kun keskittyy enemmänkin cardioon ja kehittyy siinä, niin jokin lymfakierrossa tai parantuneessa aineenvaihdunnassa tai liikunnan tuottamassa pitkäaikaisessa endorfiinissa tekee sen, että nykyään nauran ihan pöhelöille ja älyttömille jutuille, joille en olisi ennen nauranut. Nytkin kun katselen Kolme miestä ja tyttö - sarjaa kolmatta kertaa, niin nauran jutuille, joille en ole ennen nauranut, vaan ehkä ajatellu "aika pöhköä", mutta nyt en ajattele, vaan nauran kaikelle, mikä mielestäni on nykyään hassua ja se on kyllä super kiva asia. Eikä tarvitse edes sanoa mitään hauskaa; riittää vain tietty hyvin ajoitettu mainio ilme tai hassun kuuloinen naurukin. Tapa jolla joku jonkin asian sanoo, vaikkei sitä ole välttämättä tarkoitettukaan hauskaksi. If you know what I mean. Olisi hauska huomata, jos nyt menisi leffateatteriin katsomaan jotain oikeasti hauskaa leffaa, että monessako kohtauksessa nauraisi yksin, muiden mukana tai joku yksi tai pari nauraisi myös sellaisissa kohtauksissa, missä ketään muuta ei naurata. Joskus kun kävin leffateatterissa katsomassa jotain, joka oli komediaksi tarkoitettu ja yleisössä naurettiin, niin minua ei välttämättä naurattanut, koska en kuitenkaan naura huonolle "pitäisikö tämän muka olla hauskaa" - huumorille. Jos naurattaa tai hymyilyttää, niin siitä vaan. Elämää ei pidä tehdä liian vakavaksi. Eniten hymyilen tai nauran viekkaille sutkauksille, tilannekomiikalle tai erityisille ilmeille hyvissä tilanteissa.

  

 

Eilen ei olisi melkein tehnyt mieli salille, mutta sitten kun päätin haastaa itseni juoksemaan yhdeksän kilometrin tuntivauhtia, niin innostuinkin menemään salille, vaikken salin ulkopuolella keksinyt, mitä tekisin salilla sinä päivänä. Onneksi tämä ajatus tuli mieleen. Juoksin ensin yhdeksän kilometrin tuntivauhtia vähän yli kilometrin, mutta hätä yllätti juoksijan. Tultuani takaisin piti aloittaa juokseminen alusta, kun ajattelin mitata, kauanko menee kolmen kilometrin juoksemiseen aikaa. 20:06 oli aika kolmen kilometrin tullessa täyteen. Kokeilin vielä sydämen sykkeen juoksun loputtua ja se oli 142. Olin ylpiä itsestäni, että sain tehtyä jotain, mitä en ollut suunnitellut. 

 

Vähän kyllä pitää vielä nostaa vauhtia, että saisi viisi kilometriä mahtumaan puoleen tuntiin. On kuitenkin huikeaa huomata, että pystyn juoksemaan vähän yli neljä kilometriä (vaikkakin tuli pieni tauko siihen väliin) yhdeksän kilometrin tuntivauhtiin. Jalat kyllä tuntuivat salin ja ihanan saunoittelun jälkeen siltä, että niillä oli tehtykin jotain. Tuntui myös, että olin valmis nukkumaan. Sain pinnistettyä puoli kymmeneen, kunnes painuin pehkuihin herätyskellon näyttäessä, että seitsemän herätykseen on vähän yli yhdeksän tuntia. Parilla heräämisellä yö meni ja seitsemältä tänään kellon soidessa olisi tehnyt mieli kääntää kylkeä ja jatkaa nukkumista. 

 

Sama juttu eilenkin aamulla, kun huomasin täysikuun edellispäivän iltana taivaalla. Ei kun huomasin sen kyllä aamulla kävellessäni bussipysäkille. Joillekin täysikuu tarkoittaa huonosti nukuttuja, jollei lähes unettomiakin öitä, mutta minulle ja varmaankin sille toiselle puolelle ihmisistä täysikuu tarkoittaa sitä, että voisi nukkua vaikka kuinka pitkään. Tai sitten se johtuu uudesta sänkypaikasta ja siitä, että olen nyt rumsteerattuani pari vai kolme yötä pitänyt unimaskia silmillä.

Lunta riittää. On kyllä sulanut jo vähäsen, mutta kevät ei tullut kuitenkaan vielä. Haluaisin jo siirtyä pääsiäiseen tai ainakin suoraan laskiaiseen. Silloin on vain ehkä puolitoista kuukautta kevääseen jäljellä. Ainakin viralliseen kevätkuukauteen, huhtikuuhun, mutta todellakin toivon, että maaliskuu maata näyttää.

Yhden maanantain iltaherkuttelua. Nämä ovat hyviä iltaisin, jos ei jaksa joka aamu ja ilta iänikuista kaurapuuroa. Näissä vaan on harmitus kyllä heraa, jota en siedä tietyllä tapaa. No olen ennenkin maidon vaikutuksista puhunut, tekee limaiseksi ja se voi herättää yölläkin. Olikohan se tämän viikon alussa, kun heräsin kolmelta, vaikka herätys oli kuudelta ja seuraavana yönä heräsin neljältä, mutta silloin herätys oli viideltä. Ensin heräsin maidon tuottaman limaisuuden takia ja toisena yönä heräsin, kun oli vain ihan liian kuuma. Syy miksi eräs päivä tällä viikolla siirsin sängyn paikan ikkunan viereen. Ei ole vetoisuudesta tietoakaan, koska viime yönäkin heräsin kuumuuteen. Johtuukohan sekin parantuneesta aineenvaihdunnasta, että on lämpimämpi keho. Kiihtyneellä aineenvaihdunnalla kaikki muut vaikutukset ovat kuitenkin positiivisia, ihokin tykkää tosi paljon.

 

Tämä pussi on paljon parempi kuin yksittäispusseissa myytävät valmiiksi maustetut mikropopcornit. Nämä ovat luultavasti kevyempiä riippuen öljystä, jota käyttää ja voi itse valita mausteetkin. Lisäksi tämä oli kilohinnaltaan jopa seitsemän euroa halvempi kuin mikropopcornit. 

Pitäisi kyllä hankkia uusi paistinpannu. Krääsää asunnossa aika paljon aina kun teen lettuja nykyään. Huomenna kun poistun asunnosta pitää jättää parvekkeen ovi auki, kun ei ole muuten ikkunaa.

Mtv-uutiset väittävät popcornista näin:

Popcorn on tutkitusti terveellinen herkku. Popcorn sisältää painostaan kymmenesosan proteiinia, sekä huomattavan määrän rautaa, vitamiineja ja kivennäisaineita.

Popcorn on muita napostelutuotteita terveellisempi herkku, sillä se sisältää vain vähän rasvaa, mutta paljon kuituja.  Popcornit sisältävät myös tutkitusti enemmän antioksidantteja kuin hedelmät keskimäärin.

Eräänä päivänä käydessäni pitkästä aikaa Kampi K-Supermarketissa huomasin karkkihyllyn muuttuneen. Tehnyt mieli karkkia, kun on ollut suuremman energian tarve naisjuttujen takia. No viikko herkuttelua kuussa on ihan sallittua hyvän maun rajoissa eikö niin. Yleensä jos irtokarkkiakin otan (en siis osta valmiita karkkipusseja koskaan) niin otan kaikkea haluamaani vain yhden, eikä silloin voi tulla kovinkaan montaa karkkia. Useimmiten määrä pysyy alle viidessätoista. Harmitus kyllä, että irtokarkkienkin joukossa on hyviä, joissa on maitoa ja ne missä ei ole maitoa, niin niissä sitten on vehnätärkkelystä. Mehrde. Minkäs teet - juon vettä päälle.

Viime lauantaina pidin pitkästä aikaa näitä farkkuja. En yleensä ole sellainen, jolla on tapana käyttää farkkuja. Minulla on vain kolmet farkut kaapissani, joita tuskin koskaan käytän. Eivät sovi minulle. Paitsi nämä farkut, vaikkakin nämä ovat yhden tai kaksi kokoa liian suuret. Niinä päivinä, kun käytän farkkuja, tunnen olevani timmimpi ja jotenkin hienompi kuin tavallisesti. Käytän yleensä vartalonmyötäisiä legginsejä tai treenihousuja. Ihoni ei pidä vaatteiden tai tiettyjen materiaalien hankauksesta, joten suosin useimmiten puuvillaa vaatteissani.

Yhtenä päivänä tuli leivottua sämpylöitäkin. Ne hävisivät kolmessa päivässä massuun.

Tässä rumsteerauksen tulos. Laitoin sängyn ikkunan viereen, jossa oli ennen telkkari tasoineen sekä valkoinen matto. Tv tasoineen meni sitten sinne, missä sänky oli. Kirjahyllykkö meni tv-tason viereen ja yöpöytä mahtui sängyn ja ikkunan väliin. Siivosin samalla lattialle jääneet vaatteetkin ja tiskasin tiskit. Nyt mietin, että joka ilta ennen nukkumaanmenoa huolehdin, ettei olisi tiskejä pesemättä tai vaatteita lattialla. Joka aamu olisi kiva herätä siistiin asuntoon.

Nyt pitää mennä nukkumaan ennen kuin nukahdan tähän tuoliin. Huomenna voisi olla jotain kivaa tiedossa. Ainakin saa nukkua pitkään. Jospa aurinko tulisi esiin viikonloppuna.

Jotain hyvääkin

Nykyään aina ku juoksen kuntosalilla, ni koitan juosta viitisen kilometriä. Edelliskerralla tosin piti pitää hetki huilia, ku oli vääränlainen tankkaus alla, mut sain kuitenkin juostua viis kilometriä. Varmasti jonain päivänä juoksen sen viis kilsaa puoleen tuntiin. Katsotaan vaan! Viimeksi meni 37 minuuttia, joten tämä 39,15 on huonompi aika, mutta toisaalta alussa on ollut aina pari minuuttia kävelyä ennen juoksemista tai sitten minuutti, kunhan saan juoksulistan päälle. Olisi hyvä löytää uusia kappaleita siihen juoksulistalle, mutta siinä on pelkästään sellaisia, missä on selkeästi tietty rytmi, jonka kanssa jaksan juosta ryhdikkäästi. Ilman musiikkia juoksemisesta ei välttämättä tulisi mitään. 

 

 

Tällä viikolla tuli paljon lunta ja sitten vielä vähän lisää. Tämä määrä kestää kauan sulaa pois. Varautukaamme siis kumisaappaisiin parin kuukauden päästä. 

 

Viime viikonloppuna, kun olin neljän tunnin aurinkokuvauskävelyllä, niin sen jälkeen minulle tuli ikävä kevättä, koska minulle jäi ikävä aurinkoa. Yhtenä päivänä lämpötilakin tippui kahdenkymmenen pakkasasteen puolelle ja vietimme sisäpäivää, mutta ihailimme aurinkoa ikkunan läpi.

 

Yhdeksi joululahjaksi sain Adlibriksen lahjakortin. Selatessani sivustoa löysin kymmeniä kirjoja, jotka eivät olisi olleet minua varten, mutta jotka olisin halunnut hankkia, mutta vihdoin löysin kolme kiinnostavaa kirjaa ihan vain itselleni ja posti toi ne tällä viikolla.

 

Ennen tilipäivää minun ajatukseni täyttivät haaveet syömisestä ja täydestä mahasta. En muista, milloin minulla olisi ollut viimeksi täysi maha vai onko se vain hyvä, ettei syö mahaansa täyteen? Välillä tekee mieli syödä itsensä ähkyyn asti. Niin ähkyyn asti, ettei edes yhtä suklaakonvehtia enää mahtuisi mahaan. Kummallinen mieliteko, mutta minun tekee vähän väliä mieli syödä jotain ja toisinaan tulee vaikka himo tomaatteihin, mutta parin tunnin päästä siitä voi ajatella, että haluaisi syödä pähkinöitä.

Perjantaina sitten töiden jälkeen ennen salille menoa kävin pitkästä aikaa Pauligin kulmassa. Harmikseni jotkin asiat vitriinissä olivat muuttuneet, monet kivat raakakakut puuttuivat ja chia-vanukas ei ollut tavanomaisessa kivassa lasissa niin kuin normaalisti. Valitsin itselleni vegaanisen suklaamoussekakun ja kookos-cappuccinon. Parhaimmat tuolit olivat viety. Tykkään istua ylhäällä ikkunan vieressä, mutta niin varmasti moni muukin.

Perjantaina juoksin vain 3,5 kilometriä juoksumatolla, muttei minun edes pitänyt juosta yli kolmea kilometriä. Tuli hyvä olo ja kävin kaupassa. Sen jälkeen teki mieli kanankoipia, joten kävin hakemassa ne kaupasta ja hieman irtokarkkia. Olisi pitänyt ottaa pari mandariinia sen sijaan, mutta tehty mikä tehty. Nyt on se aika kuusta, kun tulee paljon erilaisia mielitekoja ja tekee mieli syödä paljon. Hyvä kun keho osaa kertoa, mitä haluaa tai on vailla.

 

 

Lauantai-aamuna minulla oli sopivasti kananmunia sekä banaaneja, joten pyöräytin puuroaamiaisen lisäksi jatkokahvin (käytetään mikrossa puolet keitetystä tai lämmitetään uudestaan levyllä) kanssa banaanilettuja. Helppo ja proteiinipitoinen. Omasta mielestäni kevyt, mutta kovin monelle saattaisi tehdä pahaa syödä neljä kananmunaa ja kaksi banaania kolmen puurodesin lisäksi. Not to me! Terveisin pohjaton maha.

Viikonloppuaamuisin, kun ei ole kiire mihinkään, niin kohta voi tarkoittaa kolmeakin tuntia. Kumman nopeasti se aika kiirii eteenpäin. Huomattuani eilen auringon ulkona aloin kuitenkin valmistautua talvikävelyyn. Tällä kertaa lämpöä tai siis kylmyyttä oli kuitenkin -17 astetta.

 

Eilinen kävely oli vain neljä kilometriä. Taisi vähän johtua lämpötilastakin. Viime viikonloppuna kävelin 14 kilometriä, mutta eilen vain Pohjoisrantaa pitkin Kanavarantaan ja Kauppatorin ja Pohjoisesplanadin puiston läpi Stockmannille ruokaostoksille ja sitten ratikalla kotiin. Nopeasti kun hetken kuvailin ilman hanskaa oli näpit jäässä, mutta kumma kyllä käden lämmetessä uudestaan hanskan sisällä se olikin lämpimämpi käsi kuin toinen käsi hanskassa, jota ei oltu otettu välillä pois. Välillä siis lämmitin käsiä ottamalla käden hanskasta pakkaseen. Jonkinlainen reaktio varmaan laittaa veren kiertämään kovemmin siellä, missä sitä kaivataan. Esplanadinpuistossa alkoi kyllä pylly ja reisien yläosissa tuntua tunnottomuutta. Eilen oli kahvitermospullon sijaan teepullo mukana.

Mitäs muuta tähän viikkoon.

Kuuntelin juuri Nextoryssa Liane Moriartyn uusimman, Sulje silmäsi ja laske kymmeneen, joka oli pitkästä aikaa hyvä kirja. En olisi arvannut viime vuoden alussa kuuntelevani kaikki Liane Moriartyn kirjat, jotka löytyvät audiokirjasovelluksesta. Lukijalla on kyllä todella iso vaikutus. Meri Nenonen on ehdottomasti yksi parhaimmista lukijoista. Nextoryssa on muutama hyvä naislukija ja muutama hyvä mieslukija. Joskus on harmittanut, kun on halunnut jonkin kirjan kuunnella, mutta lukijan ääni ja tapa lukea kuulostaa niin ärsyttävältä, ettei siitä tule yhtään mitään. Sitten ajattelee, että pitää lukea kyseinen kirja - sitten joskus. 

Värjäsin hiukset aika punaisella, mutta ei se oikein näy, kun en ottanut väriä ensin pois. Halusin vain tyvikasvun pois näkyvistä. Tuntuu, että tällä hetkellä omat hiukset kasvavat hurjaa vauhtia. Mietin kovasti myös, että en jaksa hiuksiani, enkä tiedä, mitä niillä tekisin ja leikkaisinko otsatukan, mutta toisaalta taas otsatukan kasvatuksessa menee niin pitkä aika. Ja jos sen leikkaisi vähänkin väärin, kuten oudosti ihan suoraksi, niin tykkäisi pitää pipoa päässä seuraavat kolme kuukautta. Kovin monelle ihmiselle ei sovi otsatukka. Enkä ole ollenkaan sitä mieltä, että kenellekään pitäisi enää leikata pottatukkaa. Ikinä. Se oli "muodissa" joskus 90-luvun alussa, mutta oikeasti on ihmeellistä, että se on ikinä ollut muodissa. Toisaalta jokaisella on oma makunsa ja jos omasta mielestä toisen tukka näyttää naurettavalta, niin kannattaisi pitää asian omana tietonaan, jollei toinen kysy erikseen mielipidettä ja haluaa rehellisen mielipiteen. 

- Öö, no oikeastaan toi näyttää tosi tyhmältä. En tiiä, mitä sun parturi oikein ajatteli.

- Ai kiitos vaan!!

- No itepä kysyit... 

 

Toisaalta hyvin moni kehuu pelkästä kohteliaisuudesta, mutta onko se valkoisen valheen hinta? Valehtelemisen sietämätön keveys - elokuva kertoo hyvin siitä, millaista olisi maailmassa, jossa ei osattaisi valehdella, mutta yhtä asiaa se ei ottanut huomioon: mielikuvitus ei ole sama asia kuin valehteleminen. Silloin voi sepittää asioita, jotka ovat välkkyneet omassa mielessä, vaikkei ne asiat olisikaan mahdollisia. 

Harmitus tuli tilipäivänä, kun tili tuli ja tili meni. Olin siinä uskossa, että saisin palkan lisäksi jonkinlaista lomarahaa, mutta ehei tällä kertaa. Sen sijaan sain parisataa euroa pienemmän palkan johtuen siitä, että osa lomapäivistäni oli palkattomia. Todella kummallista kyllä, että ei tule lomarahaa. Pitäisikö kesälomaankin varautua, ettei lomarahaa tipu. Luulin, että kiva pieni bonus lomaa seuraavassa palkkakuitissa on normaalia, mutta ilmeisesti ei enää ole. Lisäksi joku älytön on päättänyt poistaa tulospalkkion, vaikka hoito- ja terveysalan työntekijät saavat jo valmiiksi liian pientä palkkaa ja polleat ihmiset jossain "korkeissa asemissa" saavat parempaa palkkaa, vaikka tekevät paljon vähemmän ja ei- niin-tärkeää eikä vaativaa työtä. En yleensä puhu työasioista täällä, mutta jonkun pitäisi miettiä tarkemmin palkkausasioita koko Suomessa. Valitettavasti palkka ei mene käsi kädessä työn tärkeyden tai vaativuuden kanssa. Jos näin olisi, niin varmasti joihinkin koulutuksiin hakisi enemmän ihmisiä.

Palkan pienuuden takia minulla on päiväsaldo ja kaksi ajateltua hanketta piti perua. Toisen takia en pääse joka viikko hierontaan, vaikka se on minulle hyvin tärkeää. Tällä hetkellä ei työkavereiden lisäksi ole päivässä oikein muuta sosiaalista toimintaa, jollen käy salilla tai hymyilemässä kaupassa, kun ystävät joko poikkeustilanteen takia pysyttelevät kotioloissa tai asuvat toisissa kaupungeissa. Jospa tämä tilanne kohta helpottaa, niin voi jälleen tavata ihmisiä. 

 

Kun olin laskut maksanut ja tajuttuani, että vielä julkisenkin liikenteen kausikortti on ostamatta seuraavaksi kuukaudeksi olisin purrut hattua, jos minulla sellainen olisi ollut käsillä. Ajattelin, että olen mielensäpahoittaja seuraavan kuukauden ajan. Iltaan mennessä kuitenkin ajattelin, ettei sellainen voi olla mahdollista. Minua pystyy niin helposti piristämään. Pelkkä auringonpilkistys piristää ja muiden ihmisten seura sekä kauniit sanat ja teot. Toisinaan menen ihan ylikierroksille ollessani joidenkin ihmisten seurassa. Voin helposti viettää koko päiviä ihmisten seurasta (riippuen toki toisinaan ihmisestä), mutta on totta, että toisinaan tarvitsee yksinoloaikaakin, jolloin voi tunnin vaikka katsoa kuvia, pelata, lukea, käydä suihkussa ja on jälleen valmis jonkun seuraan. Usein tykkään myös, jos joku haluaa tulla kävelylle kanssani, vaikka pitääkin välillä pysähdellä ja kuvata kaikkea kaunista. Jotkut saattavat luulla, että nautin yksin olosta, mutta oikeastaan asia on päinvastoin. Olen vain huono tekemään aloitteita.

 

Monesti sitä miettii, millainen viime vuosi olisi ollut ilman tätä kiusankappaletta. Varmasti monin osin paremmin. Toisaalta on korona tehnyt hyvääkin ihmisille. Huomataan enemmän muiden ihmisten olemassaolo ja keskitytään enemmän perheeseen. Ymmärretään, että mitä tahansa voi käydä kenelle tahansa ja pidetään parempaa huolta terveydestä ja hyvinvoinnista. Sen lisäksi tuntuu, että ihmiset ulkoilevat paljon enemmän kuin ennen: otetaan selvää, mitä kaikkea voi harrastaa ulkona. Itseltänikin tuntuu, että ulkoilu ja lämpötila ulkona on vain pukeutumiskysymys. Olen kerran vain jäätynyt ulkona kuluneen vuoden aikana ja se oli kerran syksyllä, kun piti olla kaksi tuntia sateessa. Uusi lisääntynyt aerobinen liikunta toki auttaa myös verenkiertoa toimimaan kehon joka kolkassa. Hetken myös mietin vuosikoostepostauksessa, että mikä käynnisti muutamien viikkojen joka paikkaan pyöräilyn ja kävelyn, mutta se oli silloin, kun harrastepaikat ja ihanat yritykset ja kahvilat pistivät ovensa kiinni joksikin aikaa. Kotiinkaan ei voi jäädä nysväämään, joten vietin päiväni ulkosalla.

 

Toinen ei ollut niin tärkeä asia. Ajattelin hankkia KuntoPlus - lehden tarjouksen, jonka kanssa olisi kolme seuraavaa lehteä ja sauvasekoitinsetin. Olisin sillä voinut tehdä vaikka mitä: perunamuusia, erilaisia soseita ja vaikka kasvissosekeittoa. Samalla olisi saanut vuoden aikana ilmestyneitä lehtiä digisovelluksella. Kummallista kyllä, ettei kaikkia ilmestyneitä lehtiä. 

Minulla on ollut sanomamedia - lehtien tilauksena Meidän perhe - lehti, mutta sekin pitäisi lopettaa, kun siitäkin tulee laskua ja toisaalta sekin lehti on jonkin huhun mukaan lopettamassa toimintansa. Sen tilauksen takia olen saanut lukea sanomamedian Digilehdistä muutamaa muutakin lehteä. Viime viikolla kuitenkin huomasin, että Vauva-lehti oli sieltä hävinnyt. Ei se ole koskaan ollut minulle tärkeä lehti, mutta olisin voinut ne lehdet selata, jos jotain kiinnostavaa olisi tullut vastaan. Viime vuonna taisi yksi lempilehdistäni, KaksPlus, lopettaa toimintansa, vaikka se oli lempilehteni - tai no yksi niistä. Kovin monen kivan asian piti syystä tai toisesta lopettaa viime vuonna toimintansa. 

Odotan kyllä niin kovasti kirjastojen ovien aukeamista, että pääsee jälleen lukemaan kaikki ne lehdet, jotka ovat jääneet lukematta tai selaamatta (niitä on paljon) sekä lainaamaan lisää kirjoja ja luultavasti myös lehtiä. Harmi kyllä kirjastoissa ei ole enää kivoja löhölinnoja, joissa voisi lukea, vaan kovia yksinkertaisia tuoleja ja kovia pöytiä. Ei löydy sopivaa lukuasentoa.

Sain sellaisenkin kivan mielikuvan tänään suihkussa, että jos olisi isompi asunto, johon ottaisin jonkin ihanan löhölinnanojatuolin, niin lukisin siinä kirjoja tai lehtiä jalat ja keho istumalepoasennossa. Vierellä olisi pieni lieriön mallinen sivupöytä, jonka päällä olisi kahvi- tai teemuki. Pöydän pääliosan alla olisi kolo kesken olevalle kirjalle ja sen voisi ottaa siitä aina käteen, kun istahtaisi löhölinnaan.

Pieniä isoja unelmia, mutta kaikkeen tarvitsisi rahaa. Siksipä haaveilen lottovoitosta. En täysin usko, ettei raha tuo onnea. Rahalla ei voi ostaa onnellisuutta, mutta rahalla voi ostaa monia asioita, jotka johtavat hyvään oloon. 

Mietin ohimennen sitäkin, että jos en olisi nykyisessä työssäni, enkä voisi omistaa hienoja parantavia supervoimia teleportaatiovoiman lisäksi, niin tekisin töitä kotoa käsin. Voisin välillä käydä ystävien kanssa syömässä ravintolassa tai kahvilassa ja aina valita vapaasti kirjoittelu- tai piirtelypaikan. Olisi isompi asunto, jossa olisi sen löhölinnan lisäksi myös sauna, parveke ja maalausteline, jolla aina välillä maalaisin suuren ikkunan edessä inspiraation iskiessä. Oikeastaan minulla on mielessäni jo pitkään ollut pohjapiirustus unelma-asunnostani. Olisin eräänlainen vapaa taiteilija ja kirjailija. Lisäksi voisin käydä iltaisin tai päivisin erilaisilla kursseilla kansalaisopistossa tai jossain. Olisi ihanaa opetella uutta kieltä, soittimen soittamista ja vaikkapa dreijausta, jollei lasinpuhallus olisi mahdollista - ainakaan ihan heti. Kävisin näyttelyissä, museoissa, valokuvaamassa ja ulkoilemassa. Voisin oikeastaan hankkia jonkun pienen studion, johon menisin päivisin, koska en oikeasti voisi tehdä kotoa käsin työtä.

Haaveet ovat ilmaisia.

 

Aamiaispuuron jälkeen jokunen tunti sitten söin Fastin proteiinilettuja, jotka olivat kyllä aika jees. Nyt voisi mennä ulkona käymään ja salilla, vaikka aurinko onkin jo laskenut. Tänään se tosin kurkkasi vain pilven raosta ennen kuin meni menojaan. Siispä lämpimästi päälle ja ulkoilmaan! 

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja tulevaa viikkoa.