Ei kiva, mutta sittenkin kiva viikonloppu

Eilen oli ihana auringonpaiste ja ajattelin vain lähteä kävelemään ennen salia menemästä ratikan sijaan. Kävelin Kalliosta Hakaniemen rannan kautta Viiskulmalle, kävin hamstraamassa Roobertin Herkusta turhia karkkeja ja käpystelin takaisin keskustaan ja salille. On kyllä tullut niin paljon vedettyä karkkia ja herkkua napaan perjantaina ja lauantaina, että onneksi tänään ei tehnyt mieli yhtään herkkua paitsi todella terveellistä herkkua. Siitä kohtapian lisää.

Ajatella, että on tammikuun loppu ja nämä kasvit ovat jo hyvässä luulossa, että on kevät. Toisaalta on kyllä alkanut tällä viikolla aika monenakin päivänä tuntumaan keväältä.

Viiskulmalle kävelin Keskuskadun kautta ja Erottajan sekä IsoRoobertinkadun halki. Kuvasin arkkitehtuuria. Olen vain niin kiinnostunut Helsingin arkkitehtuurista ja jos muuallakin on yhtä kaunista arkkitehtuuria. En osaa nimetä näitä suuntauksia, mutta nämä vanhemmat rakennukset ovat todella kauniita pastellisävyineen, monine ikkunoineen, rajauksineen ja yksityiskohtaisine koristeluineen. Keväällä ja kesällä sitten ilmojen lämmetessä saattaa tulla joku megasuuri arkkitehtuuri-kävelypostaus.

Tuntui, että oli juuri kivan tuntuinen ilma kävellä. Varsinkin kun aurinko paistoi. Hain Espresso Housesta kahvinkin kyytipojaksi, kun alunperin ajattelin mennä ratikalla takaisin keskustaan, mutta kahvin haettuani ajattelin, että minähän kävelen takaisin.

Progress ystäväni ilmoitti, minkä aikosinkin ensin kirjoittaa. Pitäisi kyllä aina luottaa ensimmäiseen intuitioon tai tarkistaa sanakirjasta. Karkkiapa siellä vatsassa. En vain saa tuota alavatsaa kiinteytettyä samanlaiseksi kuin ylävatsan, mutta jospa jokin päivä. Tällainen vatsa on geeneissäni, minkäs minä asialle mahdan. Kävelin kolmesta viiteen kilometriä. En alkanut laskemaan, enkä siis tehnyt cardiota salilla ollenkaan, vaan otin aika iisisti, roikuin puolapuilla, tein ojentajat, hauiskäännöt sekä vastuskuminauhalla neljä liikettä ja roikuin renkaissa sekä hyppäsin narua.

Tilasin eilen illalla kiinalaista kotiinkuljetuksena, vaikka olin hakenut kaupasta kasviskeiton ja riisikakkuja iltaa varten, mutta nälkä oli kova ja mieli heikko. Olisi pitänyt tehdä juuri niin kuin edellisessä postauksessa kirjoitin, enkä siis kuunnellut omia ohjeitani ja podin tosi huonoa omaatuntoa sen jälkeen ja seuraavana päivänä, että sellaiseen rahojani laitoin, eikä ruoka ollut yhtään hyväksi keholle eikä mielelle ja se keitto ja riisikakut olisivat vieneet nälän pois. Juttelin asiasta ystäväni kanssa tänä aamuna hyvän tovin ja sain rauhoituttua. Opin jälleen kantapään kautta. Mietin vain, mitä kaikkea kivaa eilisen leffan ja kiinalaisen hinnalla oisin voinut ostaa, mutta turha sitä on oikeastaan enää murehtia. Tehty mikä tehty ja roskat viety jo silmistä roskakatokseen. Intuitioon tässäkin olisi pitänyt luottaa, eikä pyörtää ajatuksia siihen, mitä haluaa, vaan siihen mikä on hyväksi. Yksi kiva puoli siinä oli, että lähetti oli tosi ihana, tervehti hymyillen ja toivotti hyvää illanjatkoa ja toivotin takaisin. Iltanälkä on kyllä todella katala.

Kävin kuvitettuna tällaisen keskustelun tänä aamuna käytyäni kaverin kanssa nettikeskustelun. Halusin jogurttia mangososeella ja pähkinöillä, kun teki mieli jotain kevyttä eilisen illan tuhdin ruoan jälkeen, mutta olinkin muistamattani syönyt jogurtit ja piltit.

- Oh I really want that yoghurt with mango puree and nuts. *watches inside the fridge* - Oh but it's gone. I forgot that I ate it yesterday. I don't want porridge this morning. Have to go to buy ingredients from market.

- You are not going to shop! You will eat that damn porridge and be happy about it!

- Okhay, chill.. I will eat the porridge..

- And be happy about it!

- I will! Promise! Se-see *points her mouth grinning* - I'm already smiling.

- Good! I had enough about your whining last night and this morning.

- Sorry..

- I'm just saying what's best for you.

 Eli olisi pitänyt kuunnella eilenkin tuota kovempaa ääntä, mutta se ei ollut eilen paikalla. Olisi jäänyt ruoka tilaamatta.

Sunnuntai meni aamu möllötellessä, kunnes tuli kiire brunssille keskustaan ennen kuin sen tarjoileminen loppuisi kolmelta. Taisin ehtiä pienet unosetkin nukkua. Kuusi astetta ulkona lämpöä ja niin keväisen tuntuista. Vaikka aurinko eilen paistoi taivaan täydeltä, niin kyllä se tänäänkin pääsi antamaan pilvien läpi valoa.

Oli niin keväinen olo, että vedin keväiset unelmanpehmeän vaaleanpunaisen takin ja viime syksynä syys-kevättakiksi hankkimani liilan takin päälle. Lisäksi vaaleanpunaiset kävelylenkkarit löysivät jalkaan ja aurinkolasit nenälle. Ja tietenkin ihana uniikki-huivi ♡

Huomasin tänään tämän siilin takapihalla.

Pitkään on harmittanut, etten koskaan voi käydä lounasaikaan Pauligin kulmassa, koska en ole töissä keskustassa, eikä työssäni muutenkaan ole lounastuntia erikseen. Onneksi Pauligin kulmaan on tullut vihdoin viikonloppubrunssi, niin saan edes maistiaisen siitä, mitä arkilounas siellä voisi olla plus kivat brunssilisät. Muutettuani Helsinkiin viisi ja puoli vuotta sitten haaveilin kovasti brunsseista ja kahviloihin tutustumisista, mutta valitettavan usein raha on este, jos sitä ei ole. Olisihan se erijännää, jos joka paikkaan vain marssisi sisään, eikä tarvitsisi maksaa mistään mitään. Aika nopeasti kertyisi budjetti kivoja lomamatkoja ja uutta asuntoa varten.

Anyway Pauligin brunssi olisikohan ollut klo 10-15 sisälsi brunssipöydän lisäksi puuro ja tuoremehu. Sain myös gluteenitonta leipää, kun pyysin. Croissanteihin ja hilloon en koskenut. Heidän gluteeniton leipänsä on ehkä parasta, mitä olen ikinä maistanut. Olen ennen jo todennut sen herkutellessani ihanilla Pauligin kulman lohileivillä. Lisäeurolla saa normaalin kahvin sijaan erikoiskahvin valitsemaansa maitoon valmistettuna. Täällä on ainakin viisi eri vaihtoehtoa, mihin voi pyytää spesiaalikahvinsa valmistettavan.

Aloin vihdoin lukea tätä kirjaa, joka on odottanut jonkin aikaa "kirjahyllyssä" eli eteisen kaapissa. Huomasin, että kertoo jonkin verran vanhemmasta ajasta, mitä en yleensä lukisi, mutta kyseessä on Eppu Nuotio ja hänen taitonsa kirjoittaa ihanin kielikuvin vain kaappaa mukaansa.

Happy girl tummy full of healthy food. Oli hyvä lähteä kivan brunssin jälkeen salille Aleksanterinkatua pitkin tallaillen.

Kyllähän se onnistui täydelläkin vatsalla. Aina toki riippuu, mitä vatsa on täynnä. Pauligin kulman brunssin jälkeen olo oli niin kevyt ja energinen, että piti päästä juoksemaan. Aluksi piti juosta kymmenen minuuttia kevyellä 8-9 kilometrin tuntivauhdilla, mutta sitten tekikin mieli juosta viisitoista minuuttia ja lopulta ei viitsinyt lopettaa ennen kuin oli juossut parikymmentä minuuttia. Viimeiset ja ensimmäiset viisi minuuttia kävelin ja sain lähes neljä kilometriä täyteen. Ei siis kai sittenkään mikään turha kiinalainen. Pitihän se polttaa poiskin. Haluaisin kyllä joka ikinen viikko nauttia viikonloppuna jonkun mielettömän ihanan terveellisen brunssin tai käydä ystävän kanssa jossain syömässä. 

Tällainen mietelause tuli saunomisen jälkeen:

You can try to be
anyone you want to be.

But one thing I don't understand. 

Why do you wanna be someone else
when you can be yourself?


Nyt pitäisi mennä nukkumaan. Salilta kotiuduttua kaupan kautta siivosin, pesin tiskit, löysin avaimet siivotessa, kun ei ilman avaimia pääse pyykkitupaan pesemään pyykkiä. Heitin likaiset vaatteet pyykkikoriin odottamaan pyykkivuoroa ja ihan ok puhtaat kaappiin. Käänsin vielä sängyn ja yöpöydänkin 90 astetta. Nyt on siisti asunto, kahvi ladattuna valmiiksi aamua varten, kello ihan liikaa ja ei nukuta yhtään. Tai ehkä vähän, muttei millään malttaisi mennä nukkumaan, vaikka tälläkin hetkellä meinaa, että ehkä saan juuri ja juuri kuusi tuntia nukuttua.

Toivottavasti ei joulun alla alkanut yöyskä pääse häiritsemään, kun nuhattoman nuhan takia suolaliuosta valuu yöllä nenäontelosta alas ja aiheuttaa kipeän kurkun kanssa yskimistä, kun yrittää saada sen kummallisen liman pois. Mietin, josko maidolla olisi asian kanssa tekemistä, kun juuri joulun aikaan tai ennen aloin litkiä sitä normaalia enemmän. Vai olisikohan ollut vasta jälkeenpäin, mutta silti joululoman aikana. Hmm, jospa tämä ei parilla muutoksella lopu, niin aika käydä tutkituttamassa röörit lääkärin vastaanotolla. Tämän saa esille myös juoksutestillä, kun vähän rasittuu, niin alkaa yskittää ja rahista. Höh, eipä pitänyt laittaa tätä tänne loppuun. Infoan siitä, jos on infottavaa. Toivottavasti ei äidy oikeaksi flunssaksi. Eihän se toki ole kivaa lähes joka yö herätä yskimäänkään.

Anyway viikonloppu, minkä teit kun menit taas liian nopeasti! Tosin arkiviikkokin meni tällä viikolla nopeasti. Jospa ensi viikollakin.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Itseen meneminen

Kevätväsy tai ei voi vielä kevätväsyksi sanoa, mutta jokin saa ihmiset väsyneeksi tällä hetkellä, kun alkaa valkenemaan päivät. Minullakin oli kolmesta neljään tosi väsynyttä päivää viime viikolla ja lepäsin sängyssäkin suunnilleen tuijotellen kattoon vailla ajatuksia, nukuin paljon ja join paljon maitoa, kunnes yhtäkkiä voimat palasivat ja treenikin oli jälleen lennokasta.

Paljon auttaa, kun miettii, mistä voisi alakulo johtua, niin on helpompi ajatella itsensä pois siitä mudasta. Ja juoda tarpeeksi vettä. Pidemmän päälle olen huomannut, että jos ei päivittäin juo tarpeeksi vettä, niin menee henkisesti ja fyysisesti tukkoon. Minulla keho pakotti pitämään muutaman lepopäivän, kun ilmeisesti treenasin liian kovaa ilman lepoa.

Kehoa kun oppii kuuntelemaan niin tietää, mistä kaikki vaivat johtuvat. Vaikka tietäisin, että jokin on aivokemiallista niin sen tiedostaminen saa ajattelemaan toisin, että "minähän en tähän mutaan jää, kun tuossa on runko, josta voin vetää itseni ylös"; niin joko tarttuu siihen runkoon tai jää mutaan ja vajoaa vielä syvemmälle. Eihän tämä aina toimi, mutta kun oppii tuntemaan kehon kaikki viestit, niin oppii löytämään ongelmiin ratkaisut.

Toisinaan saattaa olla myös niin, että jos on vetämätön olo, niin kannattaakin lähteä ulos haukkaamaan happea. Usein saatan turhautumisen iskiessä mennä salille juoksemaan niin kovaa, että monella solmulla oleva naru aukeaa ja härkäsestä muuttuukin kärpänen.

Kannattaa ainakin juoda aluksi iso lasillinen vettä, niin ajatukset selkeytyvät.

Itkeä kannattaa aina, kun siltä tuntuu, koska tiedostamisen välillä saattaa olla myös pato, jonka voiman pieni itku auttaa ymmärtämään ja itku murtaa tämän padon, josta ei tiennytkään. Kokemuksena olin kerran niin paljon sullonut tunteita ja ajatuksia sisääni, että alkoi itkettää itseni vuoksi ja siinä kohtaa ymmärsin tunteeni olevan jotain asiaa kohtaan paljon suuremmat kuin luulinkaan. Tunteita ei kannata vähätellä tai kieltää, vaan aina käydä ne läpi, etteivät ne synnytä niin suurta patoa, että se saattaakin räjähtää ja kaikki piilossa oleva purskahtaa niin kovaa ulos, ettei voimat riitä niitä selvittämään.

Tänään oli muuten tosi hyvä päivä, mutta tapahtui jälleen jokin pieni suuri asia, joka jäi vaivaamaan mieltä ja vaikka se on selvitetty ja siitä on monta tuntia aikaa, niin silti se jäi jumittamaan päähän. Kunnes selvisi vihdoin miksi se jäi junnaamaan päähän, sillä se sai ymmärtämään ja näkemään jälleen jotain uutta itsessä.

Töiden jälkeen paistoi vihdoin aurinko tänä päivänä, vaikka se meinasi jo aiemmin pilkistää pilvien välistä siinä onnistumatta. Kävin kaupasta hakemassa suklaapatukan niin kuin olen monena päivänä tehnyt vain sen takia, etten ehtinyt juuri ohi menneeseen bussiin ja että ulkona on vähän vilpoinen. Todella huono tekosyy! Tällekin tavalle keksin juuri syyn ja aion jälleen elää tämän oivallettuani terveemmin, varsinkin kun suklaan syönti alkaa näkyä naamassa, joka juuri oli kiva ja puhtoinen viime viikonloppuna.

Patukan kaupasta haettuani haistelin ilmaa ja ajattelin kävellä lähimpään kirjastoon, kun se oli alunperinkin aamulla ajatuksena. Halusin samalla myös olla yksin ilman muita ihmisiä.

Onneksi lähdin kävelemään, kun ihana aurinko tuli vastaan ja valaisi keltaisena. Luin pitkästä aikaa lehtiä kirjastossa ja ne selattuani otin junan rautatieasemalle ja menin keskustaan. Salille meinasin mennä treenaamaan, mutta käytyäni vessassa ja huomattuani vieraan henkilön vastaanotossa minua ei huvittanut jäädä hetkeksikään treenaamaan. Sen sijaan ajattelin, ettei ole mitään syytä enää pitkittää yhden elokuvan näkemistä ja ostin lipun Tennispalatsissa puolen tunnin kuluttua alkavaan näytökseen. Ennen elokuvan alkua ostin suuren Ben&Jerry's half dough - purkin ja söin sen elokuvaa katsellessani. Onneksi oli niin kuin vieressä istuvallakin vastamelukuulokkeet mukana, jotka vaimensivat jonkin verran ääntä, kun leffateatterien saleissa on aina liian kovalla ääni.

Siinä kohtaa jo ymmärsin, että halusin aurinkokävelyllä, suklaalla, jäätelöllä ja elokuvalla vain saada jotain muuta ajateltavaa. Ajatukset palasivat jälleen entiseen elokuvan loputtua ja haettuani kaupasta uuden kookosöljyn vanhan kadottua ties minne. Minulla on niin korkealla moraali, että tietynlaiset asiat painavat enemmän mieltä kuin toiset.

Viileitä hiljaisia iltakatuja pitkin kävellessäni ajattelin, että en olisi halunnut mennä kotiin, kun siellä ei ole ketään odottamassa. Kotona mietin, että rankaisin itseäni antamalla itselleni hetken nautinnon sokeriherkuista, koska jos palkitsisin itseäni niin nauttisin jotain, mikä olisi hyväksi keholle ja mielelle. Nyt kun tämän tiedostan voin jälleen lähteä sille tielle, missä ei hedelmien ja marjojen lisäksi sokeria juuri ole. Hyvinvoiva keho, iho ja mieli ovat kaikkein paras palkinto.

Kotona aloin miettiä, miksi päivän ainoa huono asia junnaa päässä, vaikka täytin päivää niin monella hyvälläkin asialla ja vihdoin sen ymmärsin. Olen aina ajatellut itsekseni, etten piittaa muiden mielipiteistä tietyllä saralla ja teen miten parhaaksi näen ja käytän sopivasti huumoria.  Mutta sitten kun koin epäonnistuneeni jossain, niin ajattelin, etten tehnytkään parastani. En kyennyt siihen. Joskus tuntuu, että vaikka parhaani yritän, niin mikään ei tunnu riittävän. Oikeasti siis välitänkin muiden mielipiteistä ja kohdistan itselleni vaatimuksia, joita luulen muiden minusta odottavan, mutta samalla yritän ylisuorittaa kaikkea. Tykkään toki ideoida ja tuoda ideoitani parhaani mukaan esille, mutta olen kokemuksista oppivainen. Onneksi. Voin antaa itselleni anteeksi vakuuttamalla itselleni, että opin kokemuksesta ja seuraavalla kerralla osaan paremmin, koska tiedän olevani sellainen.

Opin joka päivä uusia asioita, tietoja, toimintatapoja, tulkitsemista pienimmistä ilmeistä, eleistä lukemalla ja aistimalla ilmapiiriä. Kaikki on niin moniulotteista, että pitää luottaa siihen, että kapasiteetti riittää.

Viimeisenä oljenkortena puhuu jonkin asianomaisen kanssa, joka luultavasti kertoo "teit parhaasi, enempää ei olisi voinut vaatiakaan, seuraavalla kerralla tiedät ja osaat enemmän".

Välillä ihmettelen, miksi olen se pölvänä, joka kompastuu katulaattoihin tai parhaimmassa tapauksissa omiin jalkoihinsa ja unohtaa jotain, kun ei ole tarpeeksi valmistautunut tai ainoastaan hajamielinen. Itselleen silti pitää antaa anteeksi ja olla myös armollinen, eikä vaatia koko ajan jotain.

Muillekin ihmisille käy ihan samalla tavalla kömmähdyksiä, unohtamisia ja tölväisyjä. Kuten joskus ajattelin aforismin muodossa "Ainoa asia, minkä voi tehdä pelkäämättä epäonnistumista on itsensä kehittäminen": kun kompastuu, niin nousee uudelleen pystyyn ja yrittää uudelleen.

Kuvia viime sunnuntailta. Kevät oli enemmän mielessä kuin ulkoilmassa. Odotan aurinkoa, niin kuin tällä viikolla aurinko on tainnut tulla jälleen pysyvästi päiviimme, että voisin kuvata kaunista arkkitehtuuria auringon valossa. Aurinko on vain niin sanoinkuvaamattoman ihmeellinen lämmittävä ja valaiseva pallo taivaalla. Ilman sitä elämää ei olisi. Sen näkeminen saa väkisinkin hymyilemään.

Ei pelkkää herkuttelua tällä viikolla kuitenkaan. Olen parina päivänä ennen treeniä toteuttanut pienen haaveeni hakea "trendikkäästi" smoothien Jungle juice barista ennen salille menoa. Ja ne ovat kivan täyttäviä. Tämän hetken suosikkini on Flamingo. Harmi että niin monessa on inkivääriä, mutta voihan ne pyytää tekemään ilmankin sitä. Harmi, ettei ole aktiivihiiltä sisältävää Pommia, kun se oli kausituote ja ensimmäinen suosikkini Maca my wheyta ei enää tehdä, mikä on tosi kurjaa sillä muita, joita tehtiin samaa aikaa kuin sitä, on edelleen olemassa. Treenaaminenkin laskee ruokahalua ja veden juominen, mutta kyllä sitä aina jotain pientä vielä illalla syö ennen kuin menee nukkumaan. Tällä hetkellä syön iltaisin salin jälkeen jogurttirahkan, jossa on seassa pähkinöitä ja mangososetta.

Nämä kuvat ovat Kampista. Olin katsomassa Tennispalatsissa Star Warsin viimeisimmän The rise of Skywalkerin ja tykkäsin, vaikka loppu olisi voinut olla erilainen.

Kävin keskiviikkona hierojalla ja oli vähän jumituksia ns juoksulihaksissani selän puolella. Pitää opetella venyttelemään. Juoksu on taas maistunut jopa kävelypäivinä. Tai lepopäivieni jälkeen viime viikolla kävin ensin kävelemässä puoli tuntia ja mietin, että olisin kävellyt seuraavanakin päivänä, kun oli vähän vetämätön olo, mutta sitten viiden minuutin kuluttua juoksinkin parikymmentä minuuttia ja kävelin viisi eli yhteensä puoli tuntia. Olo oli sen jälkeen parempi kuin ennen salille menoa.

Tällä hetkellä katselen Star Warsin toisiksi viimeisintä, kun en sitä kovin hyvin muista. Sen jälkeen pitäisi lähteä käymään jossain. En vain ole varma missä. Jospa vain lähtisi aurinkokävelylle.

Ihanaa viikonloppua!