Melkein kesä

Viimeksi tosiaan tuli kirjoiteltua vapusta, vappuviikosta, vapun jälkeen. Kahdessa viikossa ei ole paljoa tapahtunut, tai oikeastaan on jotain. Siksi kirjoitankin nyt. Aurinkoa on riittänyt paljon. Tänään tuli oltua töissä ensimmäistä kertaa t-paidan kanssa, kun oli niin lämmin. Tosin epäilin jonkin aikaa saaneeni auringonpistoksen, kun särki pää (ekaa kertaa moniin moniin viikkoihin) enemmän tai vähemmän päivän aikana. Epäilin vahvasti myös, kun en saanut juotua aamukahvia, että se olisi johtunut siitä. Päiväkahvin vihdoin saatuani särky meni etuotsalohkosta niskaan, parempi se siellä on. Hetken oli hyvä olo. Töistä päästyä särky alkoi taas hiipiä ympäri päätä ja valitsi tällä kertaa sivuosan päästä. Tiedän kovin monta syytä, miksi pää voisi särkeä ja yritän aina ottaa selvää, että sen hoitoon valitsisi oikean tavan, eikä välttämättä särkylääkettä, koska niitä ei ollut. Join vettäkin tarpeeksi, muttei sekään helpottanut. Onneksi sain pari tuntia sitten unta, jonka jälkeen särky oli vihdoin hävinnyt. Muutama yö menny 5-6h unilla ainoastaan, koska aivot ovat olleet sitä mieltä. Tuntuu, ettei saa nukuttua, koska aivot ovat koko ajan aktiiviset ja täynnä ajatuksia, eivätkä siis haluaisi nukkua, vaan pitää hereillä niin että pää tuntuu toisinaan mehiläispesältä. 

Niin kuvat ovat viime postauksen jälkeiseltä sunnuntailta. Viidentenä päivänä viimeksi kävin sähköpotkulaudalla rullaamassa Töölönlahden ympäri. Se oli kyllä harmillinen potkulauta, epävakaan tuntuinen, koska sen ohjaustanko oli huteranlainen. Skootterit pitäisi huoltaa säännöllisesti, koska niitä käytetään monta kertaa päivässä. 

Verensokeri heitellyt. Lisäksi olen syönyt ihan liikaa makeaa. Se lähti jälleen äidin luota.

Jos olisin ostanut kukkia äidille, niin olisin nämä ostanut. Ajattelin, etteivät kukat kuitenkaan kestäisi kahden ja puolen tunnin automatkaa kovin hyvinä, joten otin vain kuvan.

Täytekakku äidin luona. Viime viikonloppuna tuli siis vierailtua Turun seutuvilla pari yötä, nähtyä veljeäkin ja vain rentoiltua äidin luona.

Sieltä alkoi herkuttelu. Voi voi. Harmitus.

Sen jälkeen ei ole yksikään päivä ollut ilman jonkinlaista herkkua. Ja vaikka olisi syönyt pullan aamulla, niin iltapäivällä tekee taas mieli pullaa tai suklaata. Ja naama kukkii kuin viimeistä päivää. En tiedä, johtuuko sokerista, nousseesta lämpötilasta, huonoista ihonhoitotuotteista, stressistä vai mistä, koska ei samalla sokerimäärällä päivässä voi tulla niin paljon finnejä kasvoille.

Olen pitänyt itseäni epäoikeutettuna ja epänormaalina, koska on epäpuhtauksiin taipuvainen iho ja kaikilla muilla (muka) on täysin virheetön iho. Se ei todellakaan pidä paikkaansa. Olen niin paljon onnekkaampi kuin luultavasti miljoonat ihmiset. Mitä siitä, vaikka olisikin epäpuhdas iho. Luultavasti se haittaa itseä eniten. Vaikka muut näkevät ihosi, niin he eivät siitä välitä tai ainakaan ajattele pahaa. Itsekin nähdessäni ihottuman jollakin alan vain miettiä, että miten voisin auttaa häntä ja parantaa sen. Olisi kyllä kosmetologin ja ihotautilääkärinkin vikaa.

Mutta juu, pitää oikeasti vähentää sokerin syöntiä ja syödä terveellisemmin. Ja kaikkein tärkein asia: lakata stressaamasta siitä, mitä syö. Nytkin tuntuu, että kohta saattaa tulla flunssa, enkä todellakaan halua flunssaa riesakseni, kun huomenna pitäisi juosta ja käydä läpi esteiden. Huomisesta alkaen syön terveellisemmin.

Pitäisi varmaan kertoa, miksi mussutan pullaa, enkä välttele sitä. Sain allergiatestien tulokset. Ensin sain tulokset, että vasta keliakiatuloksista tietäisi, onko sekundaarinen laktoosi-yliherkkyys.  Lievä herkkyys kaikille pölyristeämille, muttei millekään yksittäin. Hemoglobiini hyvä, maksa-arvot hyvät, valkosoluarvot koholla. Keliakiatuloksia odotellessa söin edelleen pullaa ja ajattelin, että sitten vasta, kun saisin tulokset, että olen yliherkkä vehnälle, ohralle ja rukiille, niin lopettaisin vehnästen puputtamisen. Parin päivän päästä sain keliakiatulokset, etten olisi millekään allerginen. Toisaalta eräs tuttuni kertoi, että hänelläkään ei näkynyt verikokeessa keliakiaa, vaan pitäisi tutkailla suolinukkaa. Aloitin pari päivää sitten (on siis päivä numero kolme) 20 päivää kestävän detox-kuurin.

Vadelmalta ja karpalolta mukavasti maistuva detox-kuuri sisältää mm. tehostaan kuuluisaa latva-artisokkaa, joka tukee painonhallintaa ja maksan toimintaa kuona-aineidenkin poistamisessa.

Tämän virkeyttävän Detox-valmisteen sisältämät kasvit tukevat puhdistuselinten aktiivisuutta seuraavalla tavalla:

- Latva-artisokka ja koivu tukevat maksan toimintaa

- Voikukka, vihreä tee ja koivu tukevat munuaisten toimintaa

- Tamarindi edistää suolen toimintaa

- Fenkoli tukee ruoansulatusta

- Keto-orvokki puhdistaa ihoa

- Jodi edistää normaalia energia-aineenvaihduntaa ja ihon pysymistä normaalina.

Tämän tuotteen sisältämä, ruuansulatusta ja vatsan hyvinvointia tukevista vaikutuksistaan erityisen tunnetuksi tullut fenkoli poistaa myös kehosta kuona-aineita ja toimii siksikin oikein oivallisesti detox-kuurien tukena. Vastustuskykyäkin vahvistava fenkoli (Foeniculum vulgare) tukee myös limaneritystä.

Aloitettuani tämän ei ole ilmailuttanut juuri lainkaan, vaikkakaan en ole kokonaan välttänyt vehnätuotteita tai maitotuotteita. Söin tänään jopa puolikkaan näkkärin. Ajattelin, etten enää stressaa vehnästä, jospa suoli vain haluaa puhdistua, että se voi toimia taas normaalisti.

Toinen asia, miksi pitäisi vehnätuotteita välttää on tietenkin sen tuottama väsymys. Katsotaan kuitenkin, miten tämä puhdistuskuuri tehoaa. Jotenkin kevyempi olo ollut. Olisi tietenkin vielä kevyempi, jos en puputtaisi hyvää. Tosin muutamana viime päivänä olen vähitellen siirtynyt pullasta tummiin viinirypäleisiin, mutta halunnut silti maistaa Ihana-jogurttisarjan uutuusjälkiruokia. Ennen ajattelin, että viinirypäleitä ei voi syödä, koska niissä on eniten sokeria kaikista hedelmistä (ei välttämättä pidä paikkaansa, mutta olen uskotellut niin itselleni), mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että viinirypäleet ovat paljon pienempi paha kuin pullat, keksit, karkit ja suklaa, jopa jäätelö. Jäätelöä aion kuitenkin syödä jonkin verran kesän aikana, mutta jospa etsisi ne vähäsokerisimmat vaihtoehdot tai mehujään.

Kerron kuurin loputtua, mitkä ovat fiilikset. Ja huomisen jälkeen tosiaan aloitan paremmat elämäntavat. Ihan varmasti. Tänä kesänä haluan kesäkuntoon. Raahaan itseni sinne lenkkipolulle ja pyörää polkemaan työmatkoille. Kerron itselleni, että jos salitreenaaminen on mukavaa, niin siitä ei kehity, eikä synny tuloksia. Pitää löytää omat rajansa ja ylittää ne.

Yritän kuvata kaupunkia eri tavalla, manuaalisin asetuksin. Olen käynyt Espoossa pari kertaa Sellossa ja Isossa Omenassa. Harmittaa, että bussikortin hinta nousi kympillä kuussa. Siksi siis pitää alkaa käymään enemmän paikoissa, joihin ennen piti maksaa seutulipun hinta. Kyllähän se itsensä nopeasti takaisin maksaa.

Tiistaina kävin ystävän kanssa Kiasmassa, kun luulimme, että peruukkinäyttely on viimeistä päivää. Ei se ollut, mutta oli ihana nähdä ystävää ja käväistä nopsakkaan töiden jälkeen museossa. Harmi kyllä museo meni jo kuudelta kiinni. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ylhäällä taivaalla, kun tulimme ulos. Tuntui ihan liian aikaiselta. Kiasmassa oli peruukkinäyttelyn lisäksi mm. Iiu Susirajan näyttely, joka oli mielestäni todella outo, mutta tuntui kuitenkin siltä, että olin nähnyt kaikki taulunsa.

Kävimme museoilun jälkeen Pauligin kulmassa maistelemassa raakakakkua, juomassa kahvia ja höpöttämässä tunnin pari, kunnes lähdimme koteihimme, rauhoittumaan iltaa ja nukkumista varten.

Aina kun käyn Isossa Omenassa Espoossa haluan käydä kahvilla Coffee Housessa. Se on ainoa oikeanlainen Coffee House, jonka tiedän olevan jäljellä. Muutama vuosi sitten ennen kuin edes löysin Cafe Artia Turussa suosikkipaikkani oli Coffee House Aurakadun ja Eerikinkadun kulmassa. Vielä pari vuotta sen lopettamisen jälkeen halusin yhtä kaunista taulua sieltä seinältä. Voisin vieläkin sen piirtää, muistan sen mielessäni. Olen yrittänyt etsiä sitä netistä, mutta siinä ei ole sama väritys kuin siinä kuvassa oli. Osaisipa maalata.

Housesta puheen ollen katselen tällä hetkellä jo viidettä kautta, kun löysin, että se näkyy yhdellä elokuvapalvelimella. Viides kausi kahden viikon sisällä kyllä vain. Se on sellainen sarja, jota olen pitkään halunnut katsella uudestaan. Sekä sellainen sarja, jota katsoessa ei tee mieli tehdä mitään muuta kuin vain katsella, koska se on täynnä yksityiskohtia. Tällekin sarjalle nauran nyt enemmän kuin ennen, pienille sarkastisille kulman kohautteluillekin. Ehkä ne tällä kertaa vain ymmärtää paremmin.

Outoa kyllä, kun en ole mikään joukkonauraja, enkä oikeastaan koskaan naura kohteliaisuudesta. Voin kyllä hymyillä. Enemmänkin nauran tilannekomiikalle, sanailuille ja sarkasmille. Jos joku kertoo jotain asiaa puoliksi nauraen, niin en saa siitä mitään selvää, enkä tällöin voi sille nauraa. Se kyllä harmittaa sinällään, kun haluaisi tietää, mikä toisia huvittaa.

Niin kaunis Vallila. Aina mennessäni työmatkalla sen ohi mietin, millaista siellä olisi asua. Haluaisin niin kovasti asua siellä. Ehkä juuri tämä maisema siinä paikassa vetää puoleensa, koska en muuten tunne sitä aluetta lainkaan. Pitää tutustua.

On kyllä ollut tosi kauniita päiviä, ilmat lämpenevät ja aurinko paistaa ihanasti.

Hankin Ison Omenan InterSportista uuden Camelbak Eddy - pullon, kun pari ensimmäistä on mennyt ns. rikki ja toisaalta en löydä niitä mistään. Tämä oli kyllä loistava värivalinta, vaikka hetken olisin halunnut sellaisen uutuuskuosin, jonka näin jossain mainoksessa tai lehdessä.

Hain Hyvinvoinnin tavaratalon ihanan paketin tänään postista. Hyvis kahvi tuli kaupan päälle. Pitää maistaa jonain päivänä. Tilasin monivitamiininalleja, pari ekologista dödöä, huulipunan, peitepuikon tummia silmänalusia varten, suihkeen muodossa olevaa omegaa, ihoseerumia (joka toivottavasti tekee ihmeitä), kasvonaamioita, pari aamiaista kokeiluun, proteiinipannareita ja aurinkokapseleita.

Sekä kookoskynttilän. Ja kasvojenpuhdistusliinoja. Mietin, josko ottaisi esiin viimeisen oljenkorren kehon ja ihon puhdistamisen kannalta ja alkaisi käyttämään ekologisia tuotteita, joista on poistettu kaikki ylimääräiset säilöntäaineet ja myrkyt. Eipä siitä haittaakaan ole, ekologisuudesta.

Muistoja vuodelta 2016: iltakävely Hakaniemestä Kruunuhakaan.

Ihania keväisiä kuvia Turusta vuodelta 2014. Kirsikankukkia näin ainakin silloin loistossaan. Tällä hetkellä kirsikankukat ovat varmaan jo lakastuneet, kuivuneet ja pudonneet puista pois täällä Helsingissä. Voisi sitä silti käydä Roihuvuoressa ja paljon enemmän metsissä. On mennyt jonkin aikaa vain kodin, työpaikan ja kaupan väliä. Nyt kun valoa on niin paljon, niin ei tee mieli istuskella kotona märehtimässä. Voisi ottaa pyörän alle, kameran mukaan ja katsoa kartasta paikkoja, joissa ei ole ennen käynyt.

Metsäretki vuosi sitten. En vain muista paikkaa. Tosi kaunista.

Jos ei pystyisi 

saavuttamaan unelmaansa, 

miksi pitäisi koskaan 

haluta mitään muuta?

- 2012

Koska toivosta ei pidä luopua. Haave unelmien toteutumisesta saa meidät jaksamaan eteenpäin, vaikkei sitä unelmaa koskaan saavuttaisi. Ei jaksa uskoa, etteikö mikään olisi mahdollista. Unelmia voi saavuttaa joka päivä. Jos haaveena on, että huomenna paistaisi aurinko ja se paistaa heti herätessä, niin voi uskoa, että paljon muutakin hyvää tulee tapahtumaan. Seuraavaksi haave hyvästä kahvista, joka täyttää kehon kofeiinilla. Pienistä asioista iloitsemisen taito pitäisi olla jokaisella. Muistaa, että asiat on paremmin kuin monella muulla. Ei pidä elää elämäänsä murehtien, kun siinä on niin paljon hyvää ♡

Kun vesi tummuu 

Ja valoa sataa 

Ajatukset kiitävät läpi 

valkovuokoin koristellun metsän

Hymyiletkö joka päivä

samasta syystä kuin

suden on ulvottava kuulle

Luullen, että se kuuntelee, 

mitä haluat sille kertoa 

Uskotko myös ihmisten kuulevan

Toivotko heidän myös kuuntelevan

kun haluat kertoa valkovuokkometsästä

Siellä, missä aurinko paistaa 

läpi lehvästön

- 11.5.2019 

Pitää kyllä alkaa kirjoitella enemmän, ettei tule tällaisia kilometripostauksia. Olisi toki kivempi kirjoittaa, jos tietäisi jonkun lukevan. Vähän välittävän. Ainakin huomisesta tulee oma postauksensa, kun kirjoitan Vantaan Extreme Runista, johon en todellakaan ole ollenkaan valmistautunut. Jännittää hurjasti jostain syystä. Onneksi ystävä on mukana, niin ei tarvitse jännittää yksin. Tosin kello on jo melkein yksi yöllä, pitäisi nukkua, mutta haluaisi myös rumsteerata ja siivota. Aina iskee energiapuuska silloin, kun pitäisi nukkua. Minkä sille mahtaa. Kevät on ihana, mutta antaisivatpa aivot välillä nukkua, ettei ala hyppiä seinille, kun on virkeä ja yliväsynyt samaa aikaa. 

Ihanaa viikonloppua! Nauttikaa jokaisesta minuutista, sillä viikonloput menevät aina supernopeasti ohi. Päivät kyllä pitenevät, niin on enemmän aikaa nauttia.