Extreme run Vantaa 2019

Home made smoothie. Tein pitkästä aikaa tehosekoittimella smoothieta aamiaiseksi. Ajattelin, että nyt kun on alkanut lämpimät kevätkelit ja kesä tulossa, niin voisin joka aamu syödä smoothien. Pitää vain muistaa edellisenä iltana laittaa pakastemarjat sulamaan jääkaappiin, että voi heittää muiden aineiden sekaan. Perusohjeella tein: yksi banaani, noin desin verran marjoja (voi käyttää muitakin mehukkaita hedelmiä ja marjoja), kaksi kananmunaa ja puolet Alpro high on protein - purkista. Riisimaitoa jonkin verran, että seoksesta tulee nestemäistä.

Yritin ehtiä 09:58 Tikkurilaan menevään junaan, mutta näin sen lähtevän nenän edestä, kun raiteen alkupää oli vähän liian kaukana. Helsingin päärautatieasemalla on niin monta raidetta, jopa 16 vai ylikin, kun muilla asemilla on 4-6 raidetta. No ei se mitään, koska ystävänikin oli lähtöasemissa. Kävin Tokmannilla katsomassa, olisiko löytynyt lipokkaita, kun otin vain juoksukengät mukaan ja tietysti ne likastuisivat tai kastuisivat radalla. Ennen kotoa lähtöä rasvasin koko yläkehon aurinkovoiteella. Voide oli viime vuotista, vaikka joka vuosi pitäisi ostaa uusi aurinkovoide, näin olen lukenut. Kehoni oli hieman ihmeissään, että haluaako juustoburgerin tai jäätelön vai mitä, mutta onneksi bongasin Jungle juice barin, josta otin mukaan päivän toisen smoothien. Sitä juodessa ja mennessä kohti junaa, joka lähti 10:26 samaiselta kaukaiselta raiteelta, alkoi olo helpottaa ja mieli kirkastua.

Jonkin verran jostain syystä olin tällä viikolla jännittänyt juoksutapahtumaa ja perjantaina ei tuntunut, että olisi perjantai, koska lauantaina oli tämä juoksutapahtuma, jossa menisi suuri osa päivästä, tuntui siis periaatteessa työpäivältä. Toisaalta, jos joka päivä osallistuisin johonkin suureen tapahtumaan, niin sitä ei osaisi ottaa rennosti kotona, vaan tuntisi halua koko ajan lähteä johonkin.

Tikkurilassa piti vähän suunnistaa (vaikka kirjaston löysin siellä helposti viime vuonna), että löysin oikean pysäkin, josta lähtisi Extreme Runin kisabussi kohti kisapaikkaa eli Hakunilaa. Seurasin paria yksisarviseksi pukeutunutta, koska tiesin, että ovat menossa samaan paikkaan. Löysin oikean pysäkin, kun löysin Hotelli Vantaan, mutta yksisarviset hävisivät johonkin. Pysäkillä tapasin ystäväni ja kisabussi tuli parin minuutin kuluttua paikalle. Bussi oli ihan täynnä ja mietin, ketkä kyytiläisistä osallistuisivat kisaan ja ketkä olivat vain katsojia.

Kisapaikalle saapuessa paikallistimme bajamajat, haimme pussukkamme narikasta, kiinnitimme numerolaput rintapuolelle ja otimme kisakaverikuvat maalattuamme ensin sotamaalaukset poskille. Seuraavassa kisassa en kyllä laita sotamaalauksia, vaan menen mutaesteeseen, jonka kiersimme. Ajattelin, etten siihen mutaesteeseen mene, kun ei ole vaihtokenkiä, mutta aika nopeasti kengät kuivuivat auringossa, kun oli todella lämmin päivä. Oli sentään kaikki muut vaihtovaatteet mukana.

Pussukasta löytyi proteiinipatukka, teho-juoma, Juha Vuorisen Buenos dias kirvesvartta extreme runin erikoispainos, jota en varmaankaan lue, tuubihuivi, extreme run - ranneke sekä proteiinijuoma. Teho-juomat nautimme ennen lenkille lähtöä.

Ennen lähtöä oli pientä tanssilämmittelyä sekä ihmisaalto lähtökuopissa. Heti koitoksen alkaessa oli tietenkin ylämäki. Odotin koko ajan vain esteitä, joita piti olla seitsemäntoista ja puolen kilometrin välein. Näin ei kyllä todellakaan ollut, mikä harmitti. Olisin halunnut enemmän esteitä. Ennen lähtöä tuntui, että olisi flunssan poikanen vaivannut jonkin verran, kun kurkku oli karhea ja piti käyttää sarvikuonoa aamulla. Juoksun aikana se kuitenkin lähti pois, mutta palasi tänään. Pienesti kipeä siis olen muutenkin kuin vain lonkista. Pissahätä matkalla hieman häiritsi myös, vaikka muutaman kerran tuli jano. Onneksi matkan varrelta löytyi tankkauspaikkoja.

Juoksutapahtumaan sai pukeutua. Siellä näkyikin vaikka minkälaista hauskaa asua, varsinkin ryhmäosallistujilla: joillakin oli iso takamus, pinkit hameet, eriväriset peruukin, kokopuvut, kauluspaidat ja sortsit, Captain America minion, Pikatchu, mekkomies, yksisarvisia, pupuja, spidermaneja, luigia ja marjoa sekä vaikka mitä. Oli aika hauskaa seurata heitä.

Esteinä oli korkea rakennelma, autot, köysirata, putket joiden läpi piti mennä, mutalammikko, josta piti kontata köysirataksen alta, jokiosuus, aitoja, vaikeakulkuista maastoa, pieni kallio ja viimeisenä piti kiivetä kylmän vesialtaan (ei se ollut niin kylmää) yli. Ainoa asia, mikä minua harmitti oli se, että minulla oli aivan liian huono kunto. Hölköttelin välillä hidasta vauhtia ja jonkin verran kävelin. Pitää juosta ja harjoitella enemmän, että voisi osallistua muihinkin kivoihin tapahtumiin. Esteiden kohdalla piti jonkin aikaa odotella. Harmi, että yhdessäkin esteessä, jossa toista kierrosta juoksevat saivat mennä jonon ohi sivusta esteelle, niin esteellä olijat kääntyivät katsomaan joksikin aikaa ja hidastivat siis edelleen esteellä etenemistä. Esteet minulla sujuivat nopeammin kuin monilla, mutta juoksu hitaammin. Sellaista se on, kun harjoittelee vähemmän aerobista kuntoa ja enemmän lihaskuntoa. Pitäisi harjoitella tasapainoisesti. No ensi juoksutapahtumassa sitten.

Ajattelimme, että voisimme osallistua Espoon Extreme runiin, joka on 14. syyskuuta. Lähellä sitä tapahtumaa olisi myös Tough Viking - kisat, jotka järjestetään 7. syyskuuta. Ehtisi siis juuri palautua toisista kisoista ja voisi mennä seuraaviin. Ensi juoksutapahtumassa haluan saada mutaa käsivarsiin ja kasvoille sekä irvistellä ihanan hapokkuuden vallatessa kehon.

Parasta juoksutapahtumassa oli ystävän seura, mitalin saaminen, ihana ilma, nesteytys ja esteet.

Palautusjuoma ja suihkuvuoron odottelua. Näyttää kaikkensa antaneelta, mutta harmitti kaikki ylämäet ja alamäet, kun hölköttelin vain tasaisella maastolla. Ei siis ollut kaikkensa antanut tyydyttävä olo, mutta opin tästä kuitenkin paljon, mitä pitää kehittää itsessäni.

Suihkutila oli tosi miellyttävä kokemus, koska siellä tosiaan kokesi tietynlaista yhteisöllisyyttä, kun rupatteli parin naisen kanssa niitä näitä ja koki heidät ystävällisiksi - oikeastaan kaikki ihmiset tapahtumassa vaikuttivat ystävällisiltä paria valittajaa lukuunottamatta. Aika jännä sillä myös salilla saunassa tulee joskus juteltua jonkun ventovieraan kanssa. Minulla on outo taipumus haluta olla heidän ystäviään, joiden kanssa höpöttelen jonkin aikaa. Miten se olisi mahdollista. Ystävystyvätkö ihmiset sillä tavoin? Olisi kyllä kivaa saada treenikaveri salille.

Mitalien jakamisen jälkeen kävimme makkarajonossa hakemassa makkarat, vaikken yleensä makkaraa syökään, varsinkaan sika-muodossa. Sen jälkeen kävimme hakemassa kassimme ja peseytymässä. Menimme aidatulle alueelle nauttimaan ansaittu huurteinen ja viereisestä puljusta ostimme tällaiset hyvät vegeburgerit, jotka sitten toimivat päivällisenä. Oli aika hyvää ja täyttävää.

Suurin osa juoksijoista lähti heti mitalin saatuaan kotiinsa, eikä kovin moni jäänyt hengailemaan tapahtuma-alueelle. Olimme varmaan parisen tuntia höpöttämässä, kunnes etsimme bussin takaisin kohti Tikkurilaa, josta molemmat lähdimme kohti omia kaupunkejamme ja kotia palautumaan.

Eka mitalini, niin ylpeä! Tämän takia ajattelin, että olisi huikeaa osallistua muihinkin juoksutapahtumiin. Kyllä sillä mitalilla on merkitystä.

Yritän nykyään vähän erilaisia kaupunkikuvia. Vuosi sitten ostin näin kauniita kukkia. Voisi etsiä jostain, jos löytyisi isoja iloisen värisiä krysanteemeja.

Tänään pitää ottaa rauhaksiin, aika paljon rötvätä ja nesteyttää kehoa, mutta pitää myös siivota ja voisi kävellä kirjastossa käymään, kun tuolla on vain niin kaunis ilma ulkona. Otin juuri magnesium-poretabletin, jos se auttaisi lihaksia ja kehoa palautumaan nopeammin. Mitään herkkuja ei ainakaan tarvitse ostaa, kun ei maista eikä haista yhtään mitään. Vähän kakkaa, nieleminenkin on vähän vaikeaa. Jospa tämä flunssainen menisi nopeasti ohi. Sitäkin ystävälle pohdin, ettei se yksi kerta viikossa metsässä riitä. Pitää käydä enemmän, jos se auttaisi pysymään terveenä. Olen tänä vuonna sairastellut enemmän kuin kolmena aiempana vuonna. Mietin, johtuisiko se siitä, että 2015 pitkälti asuin vielä ihan metsän vieressä ennen kuin muutin Kallioon, eikä täältä keskuksen liepeiltä löydy kuin puistoja, vettä ja puita siellä täällä. Ennen tätä vuotta tuli vielä käytyä 2-3 kertaa metsässä viikottain. Tällä hetkellä vain kerran viikossa jos sitäkään. Pitää päästä oikeaan metsään useammin. En vain tiedä, missä sellaisia on Helsingissä vai pitäisikö mennä Espoon puolelle.

Ihanaa sunnuntaita! Toivottavasti muut ovat terveitä :)