Treeniä, kiharoita, poutaa ja rumsteerausta

 

 

Viime viikonloppuna tuli pitkästä aikaa tehtyä banaanilettuja. Kiva viikonloppuaamiainen.

En oikeastaan käynyt Maailma kylässä - tapahtumassa, joka sijaitsi suurin osa Kaisaniemenpuistossa ja pieni osa Rautatietorilla. Olisi kyllä ollut lauantaina parempi käydä, kun oli suhteellisen aurinkoista, eikä ihan niin kylmä ja sateinen päivä kuin sunnuntai. Etsin sieltä vain ystäväni, joka oli tullut Tampereelta visiitille ja sitten lähdimme etsimään kahvilaa.

Kävelimme Mikonkadun läpi. Siellä on hauska pyörä. Olisi pitänyt käydä katsomassa Pohjois-Esplanadin kukka-asetelmiakin, mutta jäi sitten kuikuamatta.

Kävimme Robert's coffee Jugendissa. Huono juttu, että maalasivat Aschanin hienon katon uusiksi, muuten tosi kiva paikka. Ja Robert's coffee on omat gelatonsa. Saa valita useamman maun jos 

tykkää.

Kahvilamaiskutusten ja höpöttelyjen jälkeen menimme Altaalle pälyilemään maisemia. Siellä tuuli aikalailla ja tukka viipotti kaikkiin ilmansuuntiin. Sieltä menimme Esplanadin puiston halki kohti Roobertin Herkkua kävellen. Tuli pissahätä kesken matkan ja piti odotella tovi jos toinenkin, että pääsi vihreään ulkovessaan, mutta harmitus kyllä, että sieltä tuli ulos pilvenpössyttelijä, joka oli siellä vessassa sauhutellut. Altistuin sille passiivisesti ja tunsin kurkun päässä polttelua. Oli yskäni jo melkein lopussa, mutta sen passiivisen pilvensavun takia se jatkui vielä neljä päivää. Räkä haluaa poistua kokonaan, harmi että se tekee sitä välillä milli kerrallaan ja kauheasti yskittää silti. Töissä mukana on kulkenut nalle-hunaja kaverina.

Roobertin herkku on kyllä ihana paikka Punavuoressa. Siinä reitin varrella oli kaikenmoisia muitakin ihania pikkuputiikkeja, jotka eivät kyllä olleet auki silloin, kun lauantaina kävimme. Keräsimme jokainen omat pussimme täyteen valitsemiamme karkkeja. Tuolla ihanaisessa kun ei ole ihan tavalliset irtokarkit mitä kaupoissa myydään.

Etana toivottelee hyviä aamuja ja poutaista säätä. Pariin otteeseen tällä viikolla kyllä sadellut.

Aika hauska tämä uusi tukkaseni kyllä. Tässä kuvassa ei ole mitenkään erityisemmin laitetut. Avasin vaan ponkkarilta suihkun ja saunan jälkeen. Tänään on vielä kiharampi kuin tuossa kuvassa, kun pesin aamulla hiukset ja käytin pitkästä aikaa hiusnaamiotakin. Nykytrendi on curly girl - metodien käyttäminen, että hiuksesta saisi tietyin tekniikoin kiharamman, siis jos tukassa sattuu olemaan luonnonkihara jo valmiiksi. En ole varma, toimisiko se suoraan tukkaan tai edes taipuisaan. Voihan sitä kokeilla, ettei liikaa suihkun jälkeen tukkaa hankaa pyyhkeellä ja käyttää kosteuttavia tuotteita. Pitäisi hankkia se suihkutettava hiuksiin jätettävä hoitoainekin, jota kampaaja viimeksi suositteli, että voisi käyttää suihkussa käytettävän hoitoaineen lisäksi.

Mikähän se päivä olikaan, kun tulin töistä ja valtavasti Suomi-pelipaitoihin ja lipuin ja sinivärein sommistettuja kansalaisia matkasi Kaisaniemen puistoon, jossa juhlittiin Suomen maailmanmestaruutta jääkiekossa. Ihan hyvähän se oli, että Suomi voitti, mutten ole se, joka menee sinne juhlahumun sekaan, kun en kuulu myöskään heihin, jotka katsovat jääkiekkoa.

Tänään oli neljäs päivä salilla peräjälkeen. Olisi kyllä pitänyt pitää välipäivä. Kun nostin kahvakuulan painoa takareisi- ja kyykky-liikkeessä, niin parina päivänä pienesti sattui peppulihakset, mikä oli tosi huikeaa sillä sehän on vain merkki siitä, että kehitystä tapahtuu.

Tänään saleiluni lopetin kesken, kun tein hetken mielijohteesta sillan ja selkäni alalihakset menivät hetkeksi spasmiin. En oikeasti muista sitä oikeaa ilmausta. Menin rullaamaan pitkällä putkirullalla koko selän ja onneksi se helpotti tosi nopeasti, eikä satu tällä hetkellä ollenkaan. Pitäisi kyllä enemmän treenata alaselkää, kun tuo yläselän treenaaminen on helpompaa. Alaselkää pitäisi kyllä treenata yhtä useasti kuin muutakin selkää ja vatsalihaksia, koska työssänikin saatan toisinaan nostella painoja, ja pitkään kävellessäkin ja juoksiessa keskikehon vahvuus on tärkeää. Tunnen kyllä ergonomian, enkä tee mitään, minkä tiedän satuttavan varmasti tai saavan lihakset kipeiksi.

Pitäisi kyllä oikeasti mennä sinne hierojalle, kun olen monta kuukautta jo unelmoinut. Ajattelen koko ajan, että se maksaa tosi paljon tai mitä jos on huono hieroja tai pieraisen hierottaessa. Kyllä sitä varmasti tapahtuu, mutta se saattaisi olla jokseenkin kiusallista.

Kämppäni seitsemäs variaatio. Luulin jo kuudennen olevan mahdoton. Tähän tulokseen tulin, kun halusin lähes käyttämättömän joogamattoni aktiiviseen käyttöön. Tämän järjestyksen mahdollisti myös mikron irrottamisen jäljiltä jäänyt jatkojohto. Ensin ajattelin, että tämä on ihan kamala, mutta sitten illalla oltuani tässä järjestyksessä jonkin aikaa ja siivottuani kaikki vaatteet, tiskit sun muut paikoilleen tulin siihen lopputulokseen, että tämä järjestys mahdollistaakin erittäin luovan toiminnan. Jos tekee töitä koneella, niin ei voi samalla katsella telkkaria. Ja kun katselee telkkaria se on tehtävä joko matolla tai sängyllä istuskellen. Ja kun tuo matto on tuossa tekee paljon enemmän mieli selata siinä vaikka mainoksia tai väritellä tai askarrella. Pöydänkin siirsin, koska en halunnut pöytää television taakse, kun se olisi jäänyt aika ahtaaseen tilaan.

Yöpöydän siirsin kulmaan, että diffuuseri on lähes samassa paikassa tupruttelemassa vesihöyryä ja eteerisiä öljyjä ilmaan. Olisi kai siitäkin pitänyt ottaa kuvan. Joku päivä lisään sen ohimennen tarinoihin. Sillä pöydällä on myös öljyt, enkelipari ja kookoskynttilä. Lukuvalon nostin ikkunalaudalle, kun tällä hetkellä on niin paljon luettavaa, että pitäisi saada luetuksi. Minulla ei tosiaan sitä sohvaa ole, niin joko tuossa matolla sänkyyn nojaillen tai sängyssä istuskellen tai maaten luen. Koristebambut piti ensin siirtää kirjahylly/lokerikon kanssa samaan, mutta kun siirsin ne tuohon vain syrjään rumsteeratessani, niin ne näyttivät siinä niin kivoilta, että saivat sitten jäädä. Puput nostin television reunan eteen istuskelemaan.

Keittiössä ei voi oikein mitään muunnella, mutta tältä se näyttää.

Ainoa asia, minkä muutin keittiössä on se, että otin kahvinkeittimen sieltä ja siirsin tähän lokerikon päälle. Tästä päältä lähti diffuuseri ja lukulamppu, joten se olisi muuten ollut ihan tyhjä. Ja on ihana illalla sitten ladata kahvinkeitin valmiiksi, että sen voi aamulla kellon soittaessa ja unenpöpperöisenä vain napsauttaa päälle. Purut mittaan irtoavaan suodatinpussipidikkeeseen keittiön puolella, ettei lokerikon päällystä saa puruja päälleen. Helpompi ne on siivota keittiön tasolta.

Tällä hetkellä tällainen huoneratkaisu tuntuu sopivimmalta. Saanpa sitten vähän vaikka jumpata aamuisin tai leikkiä jumppapallolla. Kovasti haluaisin trampoliinin, mutten tiedä, mitä naapurit tykkäisivät aamuhyppelyistä tahi kestäisikö tämä lattia ja alakerran naapurin katto. Olisi kovin hullunkurista rysähtää katon läpi toisen asuntoon. Hauska sarjakuvamaisena komediallisena ajatuksena, muttei kovin hauska oikeasti ajateltuna. Parempi kun ei ajattele. Olen ehdottanut omalle saliketjulleni, jospa hankkisivat sinne trampoliineja. Olisivat tosi hyvää lihasharjoittelua.

Ajatella, että nyt on torstai. Pitää vielä loppuilta tehdä huomiselle yhtä yllätystä. Ja etsiä kontaktimuovi jostain. En tiedä, mihin ihmeeseen se on voinut kadota. Etsivä löytää toivottavasti. Koitan pitää nyt viikon sokeritonta, kun oikeasti en ymmärrä, mikä siinä on kun olen hädin tuskin mitään maistanut ja silti pitänyt syödä jäätelöä ja irtokarkkia. Sokerin sijaan syön hedelmiä ja juon tarpeeksi vettä ja pidän ateriavälit lyhyinä, ettei ehdi tulla sokerinhimo. Ja voi jäystää purkkaa, jos tekee tosi kovasti mieli makeaa. Tai sokeritonta mehua. Whatever floats your goat.

Mahtavaa tulevaa viikonloppua! Keksitään kaikkea kivaa :)

Keväästä nauttimista, flunssailua ja siitä toipumista.

Tänään heräsin jälleen tunnin ennen herätyskellon soittoa. Ensin tuntui siltä, että olisi ollut lauantai. Keitin kahvia, tein smoothien, katselin puolitoista jaksoa Housea. Mietin, pakkaisiko tänään salilaukun vai kassin. Sääennuste lupasi sateista säätä. Mietin, menisikö kirjastoon töiden jälkeen lukemaan lehtiä. Jospa sitten huomenna. Vähän yli seitsemän ajattelin, että voisi pukea ja lähteä. Olin pukenut ja kello oli kahtakymmentä yli. Katselin vielä vartin Housea, laitoin hiukset ja naamataulun kuntoon. Oli sittenkin perjantai. Töistä kotiin päästyä hissiä odotellessa tuntui, että olisi ollut torstai. Nyt tuntuu jälleen perjantailta. Päivät ovat niin pitkiä. Tuntuu, että päivissä on enemmän aikaa tehdä kaikkea ja sitten miettii, että tekeekö kaiken vain nopeammin vai mistä sitä aikaa riittää. Tuottaako valoisuus enemmän aikaa? Ainakin enemmän vireyttä aivoille. Tosin illalla tuntuu, että kello voi hypähtää yhtäkkiä kahdeksasta kymmeneen ja miettiä, että miten ihmeessä se sen teki.

Metsäkuvat ovat muistoja viiden vai neljän vuoden takaa. Silloin, kun asuin yhä Munkkivuoressa. Viiden vuoden takaa. Löysin alkuperäisen postauksen, jossa käytin noita kuvia. Linkki postaukseen.

... koska vyöhykekortti. On niin helppo lähteä vaikka Selloon, kun esimerkiksi pääsee aikaisin töistä, eikä ole suunnitelmia. Ei tarvitse enää ostaa seutulippua ja jännittää, ehtiikö sen aika loppua ennen kuin tarkastaja tulee tarkastamaan. Ylimääräisen kympin lataus maksaa nykyään, mutta kortti on ehtinyt jo maksaa itsensä takaisin. Ainoa harmi, ettei AB riitä Tikkurilaan.Tai koko Espooseen ja Vantaaseen, ainoastaan osaan - ei mtn järkeä.

Keskiviikkona oli hassu ja kiva päivä. Se alkoi sillä, että heräsin kolmelta, katsoin jakson Housea ja yritin nukkua, muttei siitä mitään tullut. Pyörittyäni 20 minuuttia päätin nousta ylös ja vahdata toisen ja kolmannenkin jakson Housea. Heräsin jo kolmelta, kun edeltävänä iltana ajattelin kahdeksalta illalla, että nukunpa puoli tuntia tai tunteroisen viltin alla ja jumitan vielä hetken ennen kuin menen oikein päin sänkyyn peiton alle, mutta pieni iltatorkku venähtikin seitsemän tunnin yöuneksi. Hupsista! No ei se mitään. Tuli ihan mielettömän hieno päivä seuraavasta päivästä.

Päivän aikana mietin, miten oli koko ajan ihmeen virkeällä päällä, yhtään ei nukuttanut, väsyttänyt, haukotuttanut tai tehnyt mieli mennä veteläksi. Oltuani seitsemältä hereillä 16 tuntia eli ihmisen normaali hereilläoloaika ottaen huomioon, että normi suositus yöuneksi on kahdeksan tuntia, mietin, miksei koko päivänä ollut väsyttänyt, vaan päinvastoin olo oli normaalia virkeämpi. Pitäisikö aina mennä illalla nukkumaan, kun vähänkin alkaa väsyttää? Useimpien elämänrytmiin se ei vain toimi. Vai pitäisikö aina herätä kolmelta?

Joskus ajattelin, kun oli jakso, jolloin aina heräsin viideltä, mutta menin takaisin nukkumaan ja heräsin tosi väsyneenä kellon soidessa, että pitäisi joka päivä herätä viideltä, kun se on sellainen maaginen virkeänä heräämisaika. Tällä hetkellä ajattelen, että jos herää keskellä yötä ja on nukkunut yli 5-6 tuntia, niin pitäisi vain nousta ylös, eikä pakottaa itseään takaisin nukkumaan. Aivot luultavasti tietävät paremmin, mikä aika niille on hyvä herätä. Vuodenaikakin ja elämäntilanne ja -tavat toki vaikuttavat vireyteen. Kuuntele kehoasi on kai paras ohje.

Työmatkani varrella voin vaihtaa junaan tai bussiin. Vaihdoin Espoon Leppävaaraan menevään bussiin. Ei todellakaan tarvinnut HSL-sovelluksella ostaa seutulippua, joka olisi maksanut 4,20 euroa, vaan hyppäsin vain kyytiin ja samalla tavalla takaisin. Siinä jo säästin 8,40 euroa. Takaisin tulin kuitenkin bussilla, joka tulee lähemmäs Helsingin keskustaa. Leppävaaraan on helppo tulla ja sieltä pääsee helposti moneen suuntaan, pitää vain miettiä, mihin suuntaan haluaa mennä.

Leppävaaran Sello-kauppakeskus on aivan ihana. Siellä makustelin ensin Robert's Coffeen Gelato-pisteellä turkinpippuri-jäätelöä sekä valkosuklaajäätelöä. Ensi kerralla en ota turkinpippuria. Valkosuklaa maistui ihanalta. Cappuccino oli kyytipoikana. Pitää välillä hemmotella itseään.

Syy, miksi Leppävaaraan ajauduin oli sama kuin viimeksikin. Halusin tietyn kirjan kirjastosta ja samalla löysin muutaman muunkin. Viimeksi kun kävin, äitienpäivänä, kirjasto oli kiinni, joten silloin en sinne päässyt. Kävin myös juuri nimenomaan Citymarketissa, en vain muista miksi juuri siellä Prisman sijasta. Oli siinä varmasti jokin pointti. Citymarketeissa on enemmän kaikkia erilaisia tavaroita. K-marketit ovat pienempiä ja osa todella harmittavia, mutta jotkut vähän isommat K-marketit ovat mielettömän kivoja, kun niillä on oma kauppiaansa, joka saa päättää sinne tuotavista hieman erikoisemmista asioista ja esillepanosta. Muutamassa harvassa paikassa esillepano on ollut juuri niin houkuttava, koukuttava ja terveellisyyttä henkivä, että uskon jonkun olevan käyttänyt siihen sosiaalista älykkyyttä muodostaessaan tavaroista tietyn järjestyksen.

Olen nyt tottunut käyttämään enemmän S-kauppoja varmaankin hintavertailun vuoksi ja senkin, että suurempi lähellä sijaitseva päivittäistavarakauppa on S-market. Jos etsin suurempaa kauppaa, niin olen ennen mennyt Ruoholahden Citymarketiin tai Sellon Prismaan. Ja muutaman kerran käynyt Ison Omenan sekä Prismassa että Citymarketissa. Oikeasti ei pitänyt alkaa pitämään puhetta kaupoista.

Joskus kuljettua kaduilla näkee juuri jonkun tietyn kulman ihanassa kontrastissa, värissä vai valoisuudessa, että pitää peruuttaa, ottaa kamera esille ja ottaa siitä kuva.

"Kuka on maalannut sun tukan?" No minä itse maalasin tukkani. Tai oikeastaan otin vähän maalia pois. Garnierin värinpoistolla, jolla oli uudenlainen purkki ja purkissa uudenlainen mekanismi. Sitä sieltä Citymarketista siis hain! Citymarketeissa on parempi hiusvärivalikoima kuin S-kaupoissa.

Ensin ajattelin, että otan väriä pois vain edestä, mutta kun purkissa sanottiin, että väri pitää käyttää kokonaan, niin käytin sitten kokonaan. Ensin värin piti olla 15-25 minuuttia pituuksissa ja sen jälkeen levitys tyveen, jonka jälkeen odotetaan sama vaikutusaika. Samalla kun levitin väriä tyveen, niin levitin värin taaksekin pituuksiin. Se oli oivallinen teko, koska jos olisin jättänyt nämä takaosan hiukset siihen tummuuteen, missä ne olivat, niin lopputulos olisi ollut sotkuisen näköinen. Naureskelin peilikuvalleni värinpoiston ja pesun jälkeen illalla, mutta aamulla käytettyäni suoristusrautaa ajattelin, että siitä tulikin ihan hyvä. Eräs jopa sanoi, että on oikein kesäisen näköinen. Olen huomannut kyllä, että kuontaloani on katsottu, mutta vain muutama on sitä mitenkään kommentoinut.

Ajattelin ensin, että haluaisin vaniljanvaaleat hiukset - muuten vain siis teki mieli kokeilla - mutta tämä hunajanvärisyys ja -vaaleus yllätti niin positiivisesti, etten ainakaan hetkeen halua jatkaa näihin mitään värjäyksiä tai värinpoistoja. Nämä ovat juuri hyvät näin, sanoi joku muu mitä tahansa. En siis tavoittele blondiutta, vaan sellaista väriä, jota yleensä ei näy kenelläkään. Eilen näin kaupassa tosi kivan värisen tukan yhdellä naisella, se oli ruusukullan värinen. Tämä värinvaihdos sai minut myös hetkeksi luopumaan halusta leikata tukka hyvin lyhyeksi. Olen lyhyttä tukkaa kuitenkin miettinyt monia vuosia, joten ihan varmasti jonain päivänä vielä. Uskon kuitenkin, että minulle sopisi lyhyt tukka paremmin tummana kuin vaaleana. En tiedä - saa nähdä sitten joskus.

Tämä toinen kuva on eiliseltä, kun kävin salilla ekan kerran lauantain Extreme run - juoksutapahtuman jälkeen. Jalat olivat palautuneet kolmantena päivänä, mutta sunnuntaina (tai oikeastaan perjantaina, mutta flunssa pelästyi juoksemista) alkaneen flunssan takia pidin vielä hetken taukoa, kunnes tänään keho yritti saada vain mahdollisimman helposti kaiken liman ulos.Olin puoli tuntia juoksumatolla ja juoksin parin kappaleen ajan. Juoksu tuntui helpommalta kuin yleensä, mutta vaati 25 minuuttia ja juoksujen jälkeen reipasta kävelyä, että lähti hiki irtoamaan. Kävin sen jälkeen vielä heiluttamassa puntteja ja kahvakuulaa, kunnes menin ihanaan saunaan. Nyt alan tosiaan vähintään kolme kertaa viikossa juoksemaan, toivottavasti enemmänkin. Oli niin hyvä olo viime treenien jälkeen, että haluan jatkossakin kokea sitä olotilaa.

Detoxikin sujuu hienosti ja olen saanut vähän aurinkoakin iholle pienen päivetyksen muodossa. Detox ensin laittoi ihon lahjakkaasti kukkimaan. Ensin mietin, etten voi syödä niin paljon makeaa, että iho on vain tosi tulehtuneen näköinen, kunnes tajusin sen olevan detoxin tuotoksia. Ylimääräinen kehokakka ihon kautta ulos. No tällä hetkellä naama on jo sen verran hyvässä kuosissa, että epäpuhtaudet ovat kuivuneet ja kohta putoavat pois. Hienoa on myös se, että olen onnistunut osaksi myös uuden ihanan vaaleanvihreän Eddy-pulloni kanssa juomaan vähintään puolitoista litraa päivän aikana. Pullo on mukana sekä töissä, ulkona kassissa kulkien ja salilla. Koko ajan lähellä. Ehkä se pitäisi nimetä. Tosin onhan se jo Eddy/Eddie (vähän kuin Frasier-sarjan koira). Rainoa eli sarvikuonoa/nenäkannua olen käyttänyt myös säännöllisesti illoin ja aamuin. Flunssa alkoi sen verran helpottamaan, että tänään ja eilen ja edeltävänä päivänä käytin vain aamulla. Yhtenä päivänä sen takia, että heräsin vasta kolmelta ja käytin silloin.

Vallila. I just love it. Ja luontoa myös ihan yleisesti. Pitäisi käydä enemmän metsissä, rentouttaisi.

Sello-reissulla Sellon kirjastosta hankin seitsemän kirjaa. Kolme runokirjaa ja neljä kehosta ja sen toiminnasta kertovaa kirjaa. Olisin halunnut ostaa kaikki Tieteen ytimessä - nimisen kirjasarjan paksut lehdet, kun niitä olen kuukausien varrella kaupoissa nähnyt, mutta vaikka yksi on kaupassa ja yksi onneksi löytyi kirjastosta, Tieteen ytimessä Ihmiskeho, niin silti ei löydy mistään sitä osaa, viimeksi kaupasta poistunutta, jonka kannessa oli nuori toinen puoli naisen naamasta ja vanha toinen puoli naamasta. Olisin tosi kovasti halunnut sen. Tai haluaisin koko Tieteen ytimessä sarjan, jossa on ihmisen toiminta pääosassa. Ihminen kiinnostaa niin anatomian, fysiologian, mielen kehityksen ja toiminnan, käyttäytymistieteiden ja kasvamisen kannalta. Kertokaa, jos bongaatte jostain Tieteen ytimessä - kirjasarjan osia, olisin iloinen ja kiitollinen.

Tämä kuvassa oleva kirja on sellainen, jota joskus ennen joulua mietin kirjakaupassakin, että ostaisinko omaksi. Onneksi löytyi kirjastosta. Sellon kirjasto tuntuu muutenkin olevan monipuolisempi kuin useimmat muut kirjastot. Pitää kai suunnistaa Pasilankin kirjastoon jonain päivänä, jos siellä olisi yksi niistä kirjoista, joita metsästän.

Joskus muuten mietin, miten ihmeellisesti kemia toimii. Esimerkiksi, miten lääketabletteihin tai pillereihin, jotka ovat todella pieniä, voi saada valtavan määrän vaikuttavia aineita. On se ihmeellistä.

Käytin taas kympin Bisolvon strongiin tämän flunssan yhteydessä. Eräs sanoi hunajan auttavan irrottamaan limaa kurkusta, joten hankin sitten sitä. Tämän nallekaverin. Tänään on vielä räkäilyttänyt, mutta selvästikin kaikki loppulima tuntuu haluavan mahdollisimman nopeasti pois kurkusta ja nenästä. Jospa hunaja tosiaan auttaa. Maksaakin puolet vähemmän kuin yskänlääke ja voi käyttää muuhunkin kuin yskänlääkkeeksi. Aika hyvää yskänlääkettä sanoisin.

Oh yeah, tulipa taas kirjoitettua tämä pikku postaus. Tsihii.

Ihanaa viikonloppua! Eihän välitetä pienestä sateesta :)

Extreme run Vantaa 2019

Home made smoothie. Tein pitkästä aikaa tehosekoittimella smoothieta aamiaiseksi. Ajattelin, että nyt kun on alkanut lämpimät kevätkelit ja kesä tulossa, niin voisin joka aamu syödä smoothien. Pitää vain muistaa edellisenä iltana laittaa pakastemarjat sulamaan jääkaappiin, että voi heittää muiden aineiden sekaan. Perusohjeella tein: yksi banaani, noin desin verran marjoja (voi käyttää muitakin mehukkaita hedelmiä ja marjoja), kaksi kananmunaa ja puolet Alpro high on protein - purkista. Riisimaitoa jonkin verran, että seoksesta tulee nestemäistä.

Yritin ehtiä 09:58 Tikkurilaan menevään junaan, mutta näin sen lähtevän nenän edestä, kun raiteen alkupää oli vähän liian kaukana. Helsingin päärautatieasemalla on niin monta raidetta, jopa 16 vai ylikin, kun muilla asemilla on 4-6 raidetta. No ei se mitään, koska ystävänikin oli lähtöasemissa. Kävin Tokmannilla katsomassa, olisiko löytynyt lipokkaita, kun otin vain juoksukengät mukaan ja tietysti ne likastuisivat tai kastuisivat radalla. Ennen kotoa lähtöä rasvasin koko yläkehon aurinkovoiteella. Voide oli viime vuotista, vaikka joka vuosi pitäisi ostaa uusi aurinkovoide, näin olen lukenut. Kehoni oli hieman ihmeissään, että haluaako juustoburgerin tai jäätelön vai mitä, mutta onneksi bongasin Jungle juice barin, josta otin mukaan päivän toisen smoothien. Sitä juodessa ja mennessä kohti junaa, joka lähti 10:26 samaiselta kaukaiselta raiteelta, alkoi olo helpottaa ja mieli kirkastua.

Jonkin verran jostain syystä olin tällä viikolla jännittänyt juoksutapahtumaa ja perjantaina ei tuntunut, että olisi perjantai, koska lauantaina oli tämä juoksutapahtuma, jossa menisi suuri osa päivästä, tuntui siis periaatteessa työpäivältä. Toisaalta, jos joka päivä osallistuisin johonkin suureen tapahtumaan, niin sitä ei osaisi ottaa rennosti kotona, vaan tuntisi halua koko ajan lähteä johonkin.

Tikkurilassa piti vähän suunnistaa (vaikka kirjaston löysin siellä helposti viime vuonna), että löysin oikean pysäkin, josta lähtisi Extreme Runin kisabussi kohti kisapaikkaa eli Hakunilaa. Seurasin paria yksisarviseksi pukeutunutta, koska tiesin, että ovat menossa samaan paikkaan. Löysin oikean pysäkin, kun löysin Hotelli Vantaan, mutta yksisarviset hävisivät johonkin. Pysäkillä tapasin ystäväni ja kisabussi tuli parin minuutin kuluttua paikalle. Bussi oli ihan täynnä ja mietin, ketkä kyytiläisistä osallistuisivat kisaan ja ketkä olivat vain katsojia.

Kisapaikalle saapuessa paikallistimme bajamajat, haimme pussukkamme narikasta, kiinnitimme numerolaput rintapuolelle ja otimme kisakaverikuvat maalattuamme ensin sotamaalaukset poskille. Seuraavassa kisassa en kyllä laita sotamaalauksia, vaan menen mutaesteeseen, jonka kiersimme. Ajattelin, etten siihen mutaesteeseen mene, kun ei ole vaihtokenkiä, mutta aika nopeasti kengät kuivuivat auringossa, kun oli todella lämmin päivä. Oli sentään kaikki muut vaihtovaatteet mukana.

Pussukasta löytyi proteiinipatukka, teho-juoma, Juha Vuorisen Buenos dias kirvesvartta extreme runin erikoispainos, jota en varmaankaan lue, tuubihuivi, extreme run - ranneke sekä proteiinijuoma. Teho-juomat nautimme ennen lenkille lähtöä.

Ennen lähtöä oli pientä tanssilämmittelyä sekä ihmisaalto lähtökuopissa. Heti koitoksen alkaessa oli tietenkin ylämäki. Odotin koko ajan vain esteitä, joita piti olla seitsemäntoista ja puolen kilometrin välein. Näin ei kyllä todellakaan ollut, mikä harmitti. Olisin halunnut enemmän esteitä. Ennen lähtöä tuntui, että olisi flunssan poikanen vaivannut jonkin verran, kun kurkku oli karhea ja piti käyttää sarvikuonoa aamulla. Juoksun aikana se kuitenkin lähti pois, mutta palasi tänään. Pienesti kipeä siis olen muutenkin kuin vain lonkista. Pissahätä matkalla hieman häiritsi myös, vaikka muutaman kerran tuli jano. Onneksi matkan varrelta löytyi tankkauspaikkoja.

Juoksutapahtumaan sai pukeutua. Siellä näkyikin vaikka minkälaista hauskaa asua, varsinkin ryhmäosallistujilla: joillakin oli iso takamus, pinkit hameet, eriväriset peruukin, kokopuvut, kauluspaidat ja sortsit, Captain America minion, Pikatchu, mekkomies, yksisarvisia, pupuja, spidermaneja, luigia ja marjoa sekä vaikka mitä. Oli aika hauskaa seurata heitä.

Esteinä oli korkea rakennelma, autot, köysirata, putket joiden läpi piti mennä, mutalammikko, josta piti kontata köysirataksen alta, jokiosuus, aitoja, vaikeakulkuista maastoa, pieni kallio ja viimeisenä piti kiivetä kylmän vesialtaan (ei se ollut niin kylmää) yli. Ainoa asia, mikä minua harmitti oli se, että minulla oli aivan liian huono kunto. Hölköttelin välillä hidasta vauhtia ja jonkin verran kävelin. Pitää juosta ja harjoitella enemmän, että voisi osallistua muihinkin kivoihin tapahtumiin. Esteiden kohdalla piti jonkin aikaa odotella. Harmi, että yhdessäkin esteessä, jossa toista kierrosta juoksevat saivat mennä jonon ohi sivusta esteelle, niin esteellä olijat kääntyivät katsomaan joksikin aikaa ja hidastivat siis edelleen esteellä etenemistä. Esteet minulla sujuivat nopeammin kuin monilla, mutta juoksu hitaammin. Sellaista se on, kun harjoittelee vähemmän aerobista kuntoa ja enemmän lihaskuntoa. Pitäisi harjoitella tasapainoisesti. No ensi juoksutapahtumassa sitten.

Ajattelimme, että voisimme osallistua Espoon Extreme runiin, joka on 14. syyskuuta. Lähellä sitä tapahtumaa olisi myös Tough Viking - kisat, jotka järjestetään 7. syyskuuta. Ehtisi siis juuri palautua toisista kisoista ja voisi mennä seuraaviin. Ensi juoksutapahtumassa haluan saada mutaa käsivarsiin ja kasvoille sekä irvistellä ihanan hapokkuuden vallatessa kehon.

Parasta juoksutapahtumassa oli ystävän seura, mitalin saaminen, ihana ilma, nesteytys ja esteet.

Palautusjuoma ja suihkuvuoron odottelua. Näyttää kaikkensa antaneelta, mutta harmitti kaikki ylämäet ja alamäet, kun hölköttelin vain tasaisella maastolla. Ei siis ollut kaikkensa antanut tyydyttävä olo, mutta opin tästä kuitenkin paljon, mitä pitää kehittää itsessäni.

Suihkutila oli tosi miellyttävä kokemus, koska siellä tosiaan kokesi tietynlaista yhteisöllisyyttä, kun rupatteli parin naisen kanssa niitä näitä ja koki heidät ystävällisiksi - oikeastaan kaikki ihmiset tapahtumassa vaikuttivat ystävällisiltä paria valittajaa lukuunottamatta. Aika jännä sillä myös salilla saunassa tulee joskus juteltua jonkun ventovieraan kanssa. Minulla on outo taipumus haluta olla heidän ystäviään, joiden kanssa höpöttelen jonkin aikaa. Miten se olisi mahdollista. Ystävystyvätkö ihmiset sillä tavoin? Olisi kyllä kivaa saada treenikaveri salille.

Mitalien jakamisen jälkeen kävimme makkarajonossa hakemassa makkarat, vaikken yleensä makkaraa syökään, varsinkaan sika-muodossa. Sen jälkeen kävimme hakemassa kassimme ja peseytymässä. Menimme aidatulle alueelle nauttimaan ansaittu huurteinen ja viereisestä puljusta ostimme tällaiset hyvät vegeburgerit, jotka sitten toimivat päivällisenä. Oli aika hyvää ja täyttävää.

Suurin osa juoksijoista lähti heti mitalin saatuaan kotiinsa, eikä kovin moni jäänyt hengailemaan tapahtuma-alueelle. Olimme varmaan parisen tuntia höpöttämässä, kunnes etsimme bussin takaisin kohti Tikkurilaa, josta molemmat lähdimme kohti omia kaupunkejamme ja kotia palautumaan.

Eka mitalini, niin ylpeä! Tämän takia ajattelin, että olisi huikeaa osallistua muihinkin juoksutapahtumiin. Kyllä sillä mitalilla on merkitystä.

Yritän nykyään vähän erilaisia kaupunkikuvia. Vuosi sitten ostin näin kauniita kukkia. Voisi etsiä jostain, jos löytyisi isoja iloisen värisiä krysanteemeja.

Tänään pitää ottaa rauhaksiin, aika paljon rötvätä ja nesteyttää kehoa, mutta pitää myös siivota ja voisi kävellä kirjastossa käymään, kun tuolla on vain niin kaunis ilma ulkona. Otin juuri magnesium-poretabletin, jos se auttaisi lihaksia ja kehoa palautumaan nopeammin. Mitään herkkuja ei ainakaan tarvitse ostaa, kun ei maista eikä haista yhtään mitään. Vähän kakkaa, nieleminenkin on vähän vaikeaa. Jospa tämä flunssainen menisi nopeasti ohi. Sitäkin ystävälle pohdin, ettei se yksi kerta viikossa metsässä riitä. Pitää käydä enemmän, jos se auttaisi pysymään terveenä. Olen tänä vuonna sairastellut enemmän kuin kolmena aiempana vuonna. Mietin, johtuisiko se siitä, että 2015 pitkälti asuin vielä ihan metsän vieressä ennen kuin muutin Kallioon, eikä täältä keskuksen liepeiltä löydy kuin puistoja, vettä ja puita siellä täällä. Ennen tätä vuotta tuli vielä käytyä 2-3 kertaa metsässä viikottain. Tällä hetkellä vain kerran viikossa jos sitäkään. Pitää päästä oikeaan metsään useammin. En vain tiedä, missä sellaisia on Helsingissä vai pitäisikö mennä Espoon puolelle.

Ihanaa sunnuntaita! Toivottavasti muut ovat terveitä :)