Hyvinvoinnin pakettini saapui maanantaina (tai sumnnuntaina) noudettavaksi pakettiautomaatista. Kauan odottamani Puhdas + - ultra sonic aroma diffuuseri tuli viimein. Olin toki odottanut myös uutta Madaran pihlaja drops - putelia, kun vanhasta oli päässyt neste loppumaan. Hyvinvoinnin tavaratalosta löytyy kyllä vaikka mitä kiinnostavaa ja inspiroivaa sekä sinne tulee ajoittain uusia tuotteita.
En ole ihan varma, toimiiko tämä diffuuseri ja sen öljyt väittämällään tavalla, mutta ennen kaikkea se on todella rauhoittava pienine sihinineen ja käytän sitä vähintään kerran päivässä.
Huoneessa piti tehdä pieni muutos, että johto ylettyy diffuuseriin "kirjahyllyn" päälle, joten siirsin kirjahyllyä sekä yöpöytää ja työnsin sängyn seinää vasten. Vaihdoin jopa johtojen paikkoja ja jatkojohtopötkylä löytyy nykyään sängyn alta. Voi kätevästi laittaa kännykänkin latinkiin yöksi.
Tällä viikolla on riittänyt aurinkoa, vaikka tänään onkin pilvistä. On saanut laittaa aurinkolasit nenälle ja haistella kevätauringon tuoksua.
Ei välttämättä tarvitsisi uusia lenkkareita, mutta jotkin uudet kevätkengät olisivat ihan kivat kevätlaukun lisäksi. Luultavasti kenkiä lähden etsimään Citymarketista. Nämä olivat Stadiumin näyteikkunassa. Ainakin Nikella jollei Adidaksellakin ole tullut uudet kengät markkinoille.
Ihanan ihana aurinko. Kävin torstaina nopeasti Redissä odotellessani kaverin tapaamista ja tämä näkymä löytyi rakennuksen välipihalta.
Söin siellä ollessani Arnold'silla combon, johon kuului bagel, juoma ja donitsi. Otin virvoitusjuoman kahvin sijaan, kun halusin ystävän kanssa käydä kahvilla. Keho ei siedä kovin montaa kahvia peräjälkeen.
Kävimme pikaisesti Fredrikinkadun UFF:ssa, joka oli tupaten täynnä ihmisiä ja paljon suurempi sisältä kuin kadulta luulisi. Siellä on alakerta, joka on suunnilleen neljä kertaa suurempi kuin yläkerta. Siellä ei ollut ollenkaan vaatteita minua varten, sillä se oli vintagetyyppisten vaatteiden myymälä. Kaveria sen sijaan kiehtoi kovinkin moni vaate.
Olin ystävän kanssa kahvilla cafe Picnicissä turisemassa. Kun poistuttiin, niin halattiin heipat ja kävin hetken Ruohonjuurta kuikuamassa. Olin matkalla salille, kun huomasin, että kuulokkeet olivat unohtuneet kahvilaan. Täyskäännös ja kuulokkeita hakemaan. Kahvila oli mennyt kiinni 10 min sitten, mutta onneksi kahvilatyttö oli juuri putsaamassa pöytiä, huomasi minut yrittämässä ovea auki, avasi oven ja kysyi heti, olinko unohtanut kuulokkeet sinne ja ojensi ne minulle. Kiitin helpottuneena.
Thank goodness there are blessed people in this world ♡
Perjantaina töiden jälkeen ehdin viideltä Kiasman edestä lähtevään Espoon Ikean bussiin. Kiersimme yläkerran, kävimme IKEA-ravintolassa syömässä ja kiersimme vielä alakerran. Ystävä etsi muutamaa asiaa uuteen asuntoonsa, kun hän oli juuri muuttanut.
Espoon sisäisellä bussilla kesti viisi minuuttia Espoon niin sanottuun keskustaan, josta oli kävelymatka hänen asuntoonsa. Luulin, etten ollut käynyt koskaan Espoon keskustassa, mutta olin väärässä ja muistin heti ympäristön nähtyäni reitin läheiseen kirkkoon, johon sieltä olin kävellyt kerran kuuntelemaan aariaa. Kaverin asunto oli kyllä hieno, vaikkei siellä ollut vielä kovasti sisustettu. Asuisin mielelläni itse sellaisessa. Harmi ettei se ole Helsingin puolella. Työmatka kestäisi yli tunnin.
Eilen suunnistin metrolla pikasalin jälkeen Tapiolaan Isoon Omenaan. Ilma oli kirkas ja aurinkoinen, mutta pirun kylmä niin kuin muutamana päivänä tällä viikolla.
Menin sinne hankkimaan pitkään mielessä pyörineen tabletin ja katsoin, missä se olisi saatavilla. Olin muutenkin miettinyt viime aikoina Iso Omppuun menemistä. En käytä pöytäkonettani eli läppäriäni lähes ollenkaan kuin kerran viikossa blogin kirjoittamiseen, mutta olisi hienoa saada kannettava tietokone mukaan ilman johtoa ja pienempänä, niin siksi tabletti, jossa on huomattavasti isompi näyttö kuin kännykässä. Oma läppärini on jo yli kolme vuotta vanha, eikä siinä ole muuta vikaa kuin akku eli toimii vain kotona pöytäkoneena sillä ei suostu käynnistymään ilman johtoa.
Ilokseni huomasin vihdoin myös sen, että digilehtitilaus on ollut minulla jo sen verran, että sain kaikki Sanoma median lehdet digitaalisesti ulottuvilleni. Isolta näytöltä on paljon helpompi katsella lehtiäkin ja kaiken maailman kuvia. Tässä Samsung Tab A6:ssa on myös ihanteellisen tarkka näyttö. Tällä on ihana katsella kuvia. Oikea unelma tälläiselle kuvahifistelijälle. Ajattelin josko alkaisin katsella myös enemmän uutisia, joita myönnän, etten ole seurannut lainkaan. Alan sivistää itseäni enemmän. Uuden mielenkiintoisen tiedon oppimisesta saa myös ns. kiksejä, joka vapaasti käännettynä meinaa mielihyväpurkauksia kehoon.
Katsellessani tänään jälleen tätä kuvaa mieleeni tulvahti muistoja isoäidistäni äidin puolelta eli mammasta. Eilen mietin, milloin mamman kanssa tuli tavaksi halata aina kun lähdetään toisen luota. Ja hän tiesi sen, toisteli, että näin me aina tehdään. Muistan hämmennyksen sairaalassa, kun näimme toisiksi viimeistä kertaa, eikä hän muistanut halata, enkä mennyt tyrkyllekään. Ja aina hänen silmänsä kostuivat, kun piti erota. En voi enää häntä halata, mutta onneksi muistot jäivät ja joskus hän vierailee unissakin. Säilytän hänen ja Charlie Chaplinin kuvaa liesituulettimen yllä, niin näen hänet joka päivä ♡
Tekisipä mieli lähteä pyöräilemään ja tutkimaan kevättä. Missäköhän kadunlakaisukone viipyy?
- 23.2.2014
Tekee mieli pukeutua moniin väreihin ja haaveilla suklaamunista. Selvästi kevät mielessä.
- 23.2.2013
Kuuntelen tällä hetkellä Harry Potterin neljättä kirjaa eli Liekehtivää pikaria. Muutenkin on mukavaa kuunnella kuin vain Vesa Vierikon ääntä; se että muistaa leffat hyvin ja kuulee, miten kohtaukset on toteutettu ja mitä kohtauksia jätetty pois elokuvasta kuulee myös paljon sellaista, jota ei ollenkaan muistanut. Vaikka Harry Potterit lukikin teini-iässä, niin kuullessa kirjan jotenkin käsittelee ja kuulee jotkin asiat paljon selkeämmin ja helpommin kuin lukiessa. Lisäksi pystyn visualisoimaan kuulemani helpommin. Siksi luen hitaasti, koska pyrin visualisoimaan kirjan tekstin. Toinen syy siihen, miksi asiakirjat ovat niin vaikealukuisia, koska niitä ei voi visualisoida, ne pitää vain opetella mahdollisimman hyvin.
Pitää ottaa itseään niskasta kiinni treenaamisen ja syömisen suhteen.
Tuntuu, että on laiskistunut ja tehnyt mieluummin muuta kuin saleillut. Tosin pari iltapäivystystä ei ole innostanut salille ja perjantaina töiden jälkeen lähdinkin IKEAan. Pitäisi sellaisina päivinä herätä aiemmin ja tehdä vähän aamujumppaa kotona tai vastaavaa. Viikonloppuisin piyäisi raahata itsensä lenkille herättuä ja tulla sitten vasta syömään aamupalaa ja nauttimaan hitaasta aamusta. Se voisi toimia. Voi että jos olisi oma uima-allas, niin si3llä varmasti kävidi joka aamu nakkena polskuttelemassa. Nyt kevään tullessa voisi muutenkin toteuttaa sen, mitä ,ietti joskus syksyllä, eytä kävisi kerran viikossa uimassa. Ei se ole kuin alle jonkin kahvilakäynnin hinnan. Ja paljon terveellisempää kuin latte kermavaahdolla ja leivonnainen.
Ruoan suhteen tuntuu, että vyötärön ympärys vain kasvaa, kun syö herkkuja joka päivä ja enemmän normaalia ruokaa kuin tarvitsisi. Kuulemma, jos haluaa laihtua, niin pitäisi kuluttaa enemmän kuin ahtaa kitaansa. Suuren osan ruoasta saatavasta energiasta käytämme peruselintoimintoihin, mutta siihen jää vielä muutama sata kaloria kuljetettavaksi. Tottakai on hyvä pitää lepopäivä ja tankkaudpäiviäkin, jolloin voi seuraavana päivänä treenata kovempaa. Kannattaa aina kuitenkin pitää mielessä, mitä varten treenaa ja syö sekä toimia sen mukaan. Jos elää mielihyvän tuntemusten mukaan, niin kyllä silloin saakin mässäillä oikein olan takaa, mutta pitkällä tähtäimellä keho ei siitä tykkäisi.
Ole itsellesi lempeä, mutta muista, että keho kyllä pitää huolen myös sinusta ja saattaa pystyä paljon suurempiin asioihin kuin uskotkaan.
Ihanaa sunnuntai-illan loppua ja tulevaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti