Aurinkoista viikonloppua

Tässä kuva kertomastani muutoksesta, kun sanoin vaihtavani tv-tason ja sängyn paikkaa keskenään. Samalla joutuivat pölypallerot imurin ja rätin kynsiin. Aina sitä pölyä kertyy. Tämä on ollut mukava järjestys. Voi katsella sängyltä televisiota, kun ei ole sohvaa. Ensimmäisinä parina yönä näki kummallisia unia, mutta kyllä se siitä sitten tasoittui. 

Tällä viikolla on ihana aurinko hellinyt, sulattanut lunta vedeksi, takaisin jääksi ja sulattanut lunta höyrynä ilmaan. Lämpö käväisi jopa seitsemässä plus-asteessa. Kevät on tulossa kovaa vauhtia rymisten ihanasti. 

Piirsin tällaisen Calvin ja Hobbes - muunnelman, mutten ole vielä päässyt antamaan korttia kenellekään. Ystävänpäivänä lähetin kyllä monia ystävänpäivän toivotuksia.

Tämän ihanan kortin Posti toimitti postilaatikostani.

Sitä voi ihan hyvin pitää esillä vaikka ympäri vuoden.

Ystävänpäiväaamuna minulla oli iltavuoro, joten menin ysiksi töihin. Sitä ennen ehdin käydä Sörnäisten Picnicissä aamiaisella. Bussia odotellessa hain vielä pienestä K-kaupasta evästä ja huomasin nämä kukat, jotka eivät paljoa maksaneet, joten päätin ottaa kimpun mukaan ja viedä töihin kahvihuoneen pöytää somistamaan. Toivon, että ovat yhä hengissä huomenna. Annoin perjantaina niille lisää vettä, kun olivat yhdessä päivässä juoneet yli desin.

 

Pitkästä aikaa sain myös Vallilan kohdalla aamuauringosta kuvan ja ihaninta on juuri nyt, että on edelleen valoisaa, kun pääsee töistä pois. Kuukausi sitten vielä oli pimeää, kun meni töihin ja pimeää, kun pääsi pois töistä. Kevättä ilmassa ja sen voi haistaa. Tunnetteko te kevään tuoksun?

Ystävänpäivänä voin valita lähdenkö keskustan suuntaan vai idän suuntaan. Kaksi pysäkkiä, kaksi mahdollisuutta. Piti mennä ensin salille, mutta sitten mietin, kun ystäväni oli kysynyt, josko nähtäisiin tänään, niin päätin, että menenpä tervehtimään häntä Laajasalon kauppakeskukseen. Matka kesti tunnin, kun piti mennä bussiin, metroon ja vielä bussiin, kunnes menin vahingossa yhden pysäkin yli, muttei onneksi se haitannut sillä kauppakeskukseen oli sieltäkin lyhyt matka kävellä.

En ollut ennen käynyt Laajasalon kauppakeskus Saaressa ja luulin paikkaa erilaiseksi, ehkä samankaltaiseksi kuin Kalasatamaa, joka kaiken arvelun mukaan ei tosiaan pitänyt suosiotaan yllä alkukohun jälkeen, koska se on niin hassusti rakennettu. Harmi, että Turun Hansalle tehdään samaa. Tehdään sellaista epämääräistä ympyrää. Kukaan ei halua olla ostoksilla labyrintissä. Pitäkää vanhanaikaiset kauppakeskuspohjapiirrokset selvine käytävineen, sanonpa vain.

Kauppakeskus Saari ei ollut tavanomainen kauppakeskus, mutta sieltä löytyy kaikki tarpeellinen. Yleensä kauppakeskukset ovat täynnä pikkuputiikkeja, mutta Saari oli ilmeisestikin rakennettu kahden vierekkäisen kaupan, S-marketin ja K-marketin ympärille. Lisäksi yläkerrassa on kuntosali Fitness 24/7 ja kirjasto, kuulemma ensimmäinen kauppakeskuksen sisällä oleva kirjasto Helsingissä. Tuttu ilmiö tämä on ollut monta vuotta jo Espoossa.

Nälkä oli, koska en muistanut syödä välipalaani, joten kävimme ensin Kotipizzassa, jossa söin Kotzonen ja sen jälkeen Maria's Konditoriassa cappuccinolla ja macaronilla. Höpöttelimme kaikenlaista ja toisaalta ei mitään. Tärkeintä oli nähdä ystävää.

Ystävän lähdettyä kävin kaikessa rauhassa ensin S-marketissa ja sitten K-marketissa. Jotkut K-marketit ovat todella uniikkeja ja ihania, koska niillä voi olla täysin oma kauppias, jolloin he voivat määrittää myös, minkälainen järjestys ja tunnelma kaupassa on. Laajakeskuksen K-market oli siitä ihana, että ystävänpäivän kunniaksi siellä oli näitä sydämiä ihanine pienine lauseineen. Lisäksi asiakaspalvelijat olivat hyvin puheliaita ja ystävällisiä. Kassalla oli vielä pieni konvehtikori, josta sai ottaa konvehdin lähtiessään.

Tätä Jenkin Aakkos-purukumia on jonkin verran mainostettu ja halusin tottakai siksi sitä maistaa, mutta suuret luulot sen hyvyydestä kumoutuivat, koska se ei ollut niin hyvää, kun olin kuvitellut, enkä sitä toiseen kertaan tule ostamaan.

Oh sunshine. Ihana kävellä töiden jälkeen Aleksanterinkadulla, kun on vielä valoisaa ja aurinko ei ole vielä laskenut.

Pirteän keltainen A+moren reppu. Näitä on niin monta erilaista, että on vaikea valita vain yhtä.

Sitten seuraavasta palkasta voisi hankkia.  Voisin ottaa kaverin tai asiakaspalvelijan mukaan.

Ihanan pirteä Marc Jacobsin tuoksu oli ihan hyväntuoksuinen. Voisi hankkia jopa uuden hajuveden tänä keväänä. En muista, milloin olisin ostanut hajuvettä viimeksi. Työpaikallani ei hajuvettä saa käyttää, eikä viitsi salillekaan mennessä käyttää, koska sielläkään ei voimakkaita hajusteita saisi käyttää. Tärkeintä olisi peittää oma hien haju roll-on deodorantilla. En koskaan ole pitänyt voimakkaista hajuista, varsinkaan kukkaistuoksuista, pienenä sain sellaisista päänsärkyä.

Omistan vain kaksi hajuvettä, hedelmäisiä tuoksuja, ja yhden body sprayn, rauhoittavan vaniljan, mutta olisi ihana suihkutella suihkaus suloisen tuoksuista hajuvettä ylellisen liikenaisen tavoin ja mennä kaupungille kävelemään hienon elegantin naisen elkein. Voisi jopa käyttää korkokenkiä.

Syy, miksi en niitä käytä enkä tällä hetkellä omista on pituuteni. Tuntuu, että niillä vain on korkokengät käytössä, jotka kohoavat niillä melkein minun pituuteeni, vaikken edes ole kovin pitkä, vain 174 senttiä. Kukaan muu kuin minä itse en estä käyttämästä korkokenkiä. Jopa serkkuni, joka on suunnilleen 182 senttiä pitkä käyttää korkokenkiä usein ja kohoaa niillä yli 185 sentin pituuteen, eikä se ole koskaan haitannut ketään. Joten oman pään sisäiset ongelmat on oikeasti vain oman pään sisällä, eikä kukaan muu niistä asioista välttämättä välitä, jotka tuntuvat itselle tai sellaisilta, joista pitäisi päästä vain yli.

Perjantaina olimme muutaman työkaverin kanssa Töölön keilahallissa. Voitin ja tulin toiseksi, mutta oli ihana vain pelata ja fiilistellä. Harmitti, kun tunti meni niin nopeasti, ehti vain pari peliä pelata juuri kun oli pääsemässä vauhtiin ja sitten pitikin lopettaa. Menimme muutaman kanssa vielä lähipaikkaan parille, mutta sanotaan nyt vain, että on ihan hyvä, etten juo normaalisti. Ei se ole mitenkään  huvittavaa. Ja jos vaikka kavereiden tai työkavereiden kanssa tulisi lähdettyä paikalliseen, niin aina voisi ottaa vaikkapa virvoitusjuomaa tai yhden punaviinilasin ja vesilasin viereen. No kaikesta oppii, valitettavasti olen kantapään kautta oppija, mutta olen oppinut ihan valtavasti Helsingissä asuessani. Ainoa asia, mitä en ymmärrä on ihmisten hiljaisuus, koska hiljaisuus ei kerro mitään. Ei nyt, ei ikinä. Tarvitsen sanoja, ettei tarvitse miettiä, mistä joku on nytkin pahoittanut mielensä, vaikkei hiljaisuus aina tarkoitakaan mielensä pahoittamista.

Koko viikonlopun on saanut nauttia tuosta ihanasta auringosta. Ja kevät on niin selvästi tulossa, vaikka onkin vasta helmikuun puoliväli. Kevätaurinko sulattaa lunta ja lämmittää maata kuivaksi. Ihan parasta! Vaikken todellakaan toivo liian kuumaa kesää niin kuin viime vuonna. En ole koskaan hikoillut niin paljon tekemättä mitään. Helsingin asunnot kesällä. Ikkuna kiinni öisin on helpompi nukkua, kun öisinkin on niin lämmin ulkona. Päivisin täytyy pitää akkunaa rakosellaan tai auki, että pääsee ilma kulkemaan. Nytkin olen parina päivänä pitänyt pidempään parvekkeen ovea auki (niin tässä asunnossa ei ole avattavia ikkunoita, vain ranskalainen parveke, joten equals iso ikkuna) kun on ihanaa, kun raikasta ilmaa pääsee huoneistoon.

Nämä ihanaiset hankin Laajasalosta ystävänpäivänä itselleni. 

Nämä tuotteet hankin Stockmannilta perjantaina. Kävin salilla suihkussa ja pesin tukan ennen menemistä keilaamaan. Nyt on sekä Nivean että Palmoliven savea sisältävää saippuaa. Vain parasta vartalon iholle, joka on vihdoin ja viimein tajunnut olevansa aikuinen iho, johon ei teinifinnejä kuulu. Sanon tämän vain leikilläni, koska tiedän, että aikuisilla ja teineillä voi olla oikeita paljon pahempia ongelmia ihonsa kanssa ja vaikka kuinka toivoisin, että kaikilla voisi olla juuri sellainen iho kuin haluavat, niin valitettavasti en ole ihmeparantaja. Jos olisin niin tekisin kaikkeni, että ihmiset voisivat hyvin. No niin, palataanpa asiaan.

Kohta kokeilen tuota Aussien wash+blow kuivashampoota, koska ajattelin pestä hiukseni tänään vasta illalla. Nyt ne eivät tunnu asettuvan millään. Olen iloinen ja joskus pahoillani luonnonkiharasta tukastani, mutta enemmän iloinen, koska tiedän, että jotkut joilla on suora tukka, eikä yhtään taipuisa, eivät millään saa hiuksiaan pysyvän kiharana, vaikka kokeilisivat mitä tahansa muotoilutuotteita ja lämpökiharrusta yms. Luonnonkihara usein tottelee suoristusrautaa, mutta joskus se käyttäytyy ihan villisti ja elää omaa elämäänsä. Mikäs siinä, antaa mennä vaan!

Löysin sittenkin Stockmannilta, en ensimmäisellä vaan vasta kolmannella kerralla tuon Pepsodentin kookosta sisältävän hammastahnan. Luulin ensin, että se olisi Colgatella, mutta vaikea se on löytää, jos etsii väärän otsikon alta. Kokeilen kohta myös tuota Mizon kasvonaamiota, joyful time essence mask vitamin clear&gloss se lupailee. Stockmannilla ja muutenkin tällä hetkellä on tullut valtavasti uusia kasvonaamioiden valmistajia ja tuotteita. Kannattaa käydä tutustumassa. Stockmannia siihen suosittelen, koska siellä on laaja valikoima kaikkea ja helposti löydettävissä.

Voi että! Bookbeatissa on lukijana Vesa Vierikko! Aivan mieletön! Hän on niin hyvä teatterinäyttelijä, mikä tekee hänestä ilmeikkään puhujan. Kuuntelin tällä viikolla ensin kokeeksi ja huviksi Ponin ja Puluboin kirjan, joka oli lastenkirja, mutta sen sai kuuntelemaan se, että huomasin siinä olevan Vesa Vierikko lukijana. Hänellä on jotenkin niin tuttu ja ilmeikäs ääni, että sitä on miellyttävää kuunnella. Ei olisi koskaan tullut Ponia ja Puluboita muuten kuunneltua tai luettua, oli selvästi suunnattu lapsille. Katsellessani, mitä muuta Vesa Vierikko oli lukenut, niin omaksi iloiseksi yllätyksekseni hän oli lukenut Harry Potterit (eri suomentajalla kuin alunperin olen itse lukenut ja yhdestä suomennosvirheestä laitoinkin painavaa palautetta).

Päätin sitten kuunnella ykkösen ja nyt olen jo kakkosen lopussa. Vierikkoa on niin ilo kuunnella ja vaikken ole katsonut pitkään aikaan Pottereita ja joskus ajattelin, etten tule niitä enää ikinä lukemaan, niin toisin kävi. Kiitos lukijalle. Ja jännittävää on, kun muistaa elokuvatkin niin selvästi ulkoa, niin kuulee kaikki erilaisuudet kirjojen ja elokuvien välillä ja naurahtaa välillä juuri sitä, miten päinvastaisen valinnan esimerkiksi näyttelijöissä oli tehty, mutta taas ilahtuu siitä, miten hienosti leffojen jotkin kohtaukset oli tehty, muutettu jonkin verran ja otettu jotain pois, että se toimii leffana paremmin kuin että jokainen kohtaus olisi tehty tarkasti kirjaa noudattaen. Niin ja kuten tästä kuvasta näkyy katsoin eilen aamulla Harry Potter ykkösen mielenkiinnolla ja uusia olopöksyjäni pitäen, joita tulen kyllä käyttämään myös kodin ulkopuolella. Legginsit mitkä legginsit. Kivat ja miellyttävät.

Eilen aamulla kävin kaupassa pyykkien ollessa koneessa (ja koin naapurin kylmän puhumattoman olemuksen, kun pyykkini menivät minuutilla yli sorry). Ostin pitkästä aikaa kahvia, tällä kertaa Löfbergsin Magnifikaa tai liilaa, millä tätä myös sanotaan, ja plantin kauramaitoa, niin ei tarvitse käydä ärrällä kahvia hakemassa tai odottaa töihin asti. Ja saan kolmostummuista kahvia.

Tämä viikko ei ole ollut kovin suotuisa salin kannalta. Olen käynyt ehkä kerran ja pari kertaa vain pesulla. On ollut muuta tekemistä. Viime kerralla kun olisin päässyt salilla käymään, niin unohdin salikenkäni ja ilman kenkiä ei saa treenata salilla, niin ei voi mitään. Sain Ellokselta tilaamani vaatteet, vaikka yksi pitääkin lähettää takaisin. Näissä kuvissa niistä neljä.

Ihanat sense of karman seamless pants liukuvärjättyinä harmaan eri sävyihin. On samankaltaiset tummemman punaisina ja kauniiden lehtikuvioiden kera. Hankin myös persikan värisen topin ja liilat urheiluliivit, joista tässä näkyy vain kannattimet, mutta ehkä parin rasvakerroksen hävittyä voin näyttää niitä kokonaisina ja toisia vaaleanpunaisia Puman urheiluliivejä. Lisäksi ihana valkoinen paita, jonka materiaali oli ihan eri kuin mitä luulin. Ei siis pehmeää puuvillaa, vaan aika kevyttä kangasta. Voi käyttää myös kesällä, kun tämä tosiaan hengittää. Lisäksi hankin ihanan kevyen urheilutakin, keltaisen topin, vaaleanpunavalkoraidallisen pehmeän pitkähihaisen paidan ja yhden lahjan toiselle henkilölle. Nämä ovat keväthankintoja, joten nyt keskityn vain nauttimaan säästä, urheilusta, ihmisistä, ruoasta ja kaikesta, mitä eteen tulee. Tämän vuoden väri tuntuu olevan tosiaan keltainen ja ainakin hankin A+moren jonkin laukun tai repun sitten ensi kuussa tai vasta huhtikuussa, mutta muita kuin pieniä isoja nautintoja ei tule hankittua ennen syksyä.

Harmitus, kun ei ole omaa kuvaajaa niin kuin joillain bloggaajilla. Ainahan sitä voisi kysellä joltakulta salilla, josko huvittaisi ottaa kokokuva jostain hienosta kulmasta, koska peilikuvat ei ole oma juttuni. Tai pyytää josko joku ystävä tulisi kuvaajaksi. Harmi, ettei entinen luottokuvaajani, jonka kanssa asuin, on tällä hetkellä tavoittamattomissa jonkin ihmeellisen syyn takia.

Eilen kävin salilla istumisen jälkeen Sokoksella katselemassa mahdollisia kevätvaatteita, jonka jälkeen menin Tennispalatsiin katsomaan Wreck-it Ralph kakkosta. Siitä oli jostain syystä epäilyksiä, vaikka kovasti tykkäsinkin ykkösestä, mutta ihan hyvä leffa se silti oli. Varsinkin vieressä olevan pariskunnan mielestä, jonka vieressäni istuva mies nauroi melkein koko leffan ajan. Ilmeisesti hän löysi jatkuvasti viitteitä joihinkin asioihin, joiden kustannuksella pilaileminen nauratti häntä tavattoman paljon. Mieki nauroin muutamassa kohdassa, mutta hän nauroi kymmenen kertaa enemmän. Hyvä jos se oli hänen mielestään miellyttävä leffa. Itse tykkäsin ykkösestä enemmän.

Nyt pitäisi keksiä, mitä tekisi ennen salille menoa. Ihana ilma on kovin kutsuva. Jos hoitaisi tukan ja naaman kuntoon ja kävisi vaikka OMG-kahvilassa. Piti ensin käydä kirjastossa ja sitten mietin myös Ikeaan menemistä, mutta sinne en enää ehdi. Joku toinen päivä sitten. Kivaa päästä salille ja nauttimaan auringosta. Kuuntelemaan samalla Salaisuuksien kammion loppuun asti ja aloittamaan Azkabanin vangin. Tai sitten voisi vain kuunnella Spotifysta kepeän keväistä musiikkia. Välillä on hyvä olla kuuntelematta mitään ja vain haistella ulkona olevia tuoksuja, mutta useimmiten haluaa olla ikään kuin suojassa kuulokkeiden takana. Alkaa tulla nälkäkin. Jospa se kahvila, pikakirjasto ja sali. Sounds like a plan. Miten muiden sunnuntai etenee?