Aurinkoa, flunssaa ja vähän herkuttelua

Palasin viime sunnuntaina Rediin, kun halusin nauttia donitsin ennen lähtöä Keravalle tapaamaan ystävää ja katsomassa, miltä Boppis-sisustus-tavarakauppa näyttäisi sisältä, kun sen lauantaina huomasi vasta sulkemisaikaan. Olihan siellä paljon kaikenlaista kivaa, joita tekisi mieli hankkia suurempaan asuntoon ja tuota taulua voisin harkita tähänkin asuntoon. Ostin tuoksukynttilöitä ja kortteja, muutaman joulukortinkin. Jospa tänä vuonna vaikka lähettäisi tai veisi jollekulle. Ja voi Arnoldsin valkosuklaa original - donitsi om nom nom. Minulla ja elinikäisellä ystävälläni on ollut sattumalta samana suosikkina tämä donitsi, eikä sille voi mitään, että se maistuu edelleen taivaalliselta. Hyvällä omallatunnolla kun syö yhden herkun silloin tällöin ei tarvitse huolehtia finneistä tai lisäkiloista.

Maisemia Keravalla. Viivähdin ystävän luona kylässä parisen tuntia ja höpisimme niitä näitä. Hän teki muumilettuja, jotka olivat aika herkkua. Tuli kyllä äpösteltyä sinä päivänä. Nätti aurinkoinen päivä, kelpasi hymyillä. 

Aurinkoisia päiviä muutenkin riittänyt ja pari hyvin tuulista, vähän sadetta. Tullut myös maistettua toista erikoispizzaa, pinaattipohjaista, joka oli myös ihan hyvää. Kannattaa maistaa molempia, pinaattipohjaista ja punajuuripohjaista, ainakin tulee koettua.

Minkä sitä Vallilan kauneudelle voi. Yksi niistä Helsingin kaupunginosista, joissa voisin kuvitella asustavani. Olen jälleen katsellut asuntoja Helsingistä unelmoiden. Aina mietin sisustuskaupoissakin, että tietyt tavarat voisivat sopia siihen isompaan hienompaan asuntoon tulevaisuudessa. Tähän asuntoon ei mahdu enää mitään enempää paitsi ehkä pari taulua. Järjestystä voi aina muuttaa.

Kaunis roikkuva pilviverho Pitkänsillan kohdalla käveltyäni salilta kotio. 

Sörnäisissä huomaa, miten aurinko nousee joka päivä yhä vain myöhemmin ja myöhemmin. Niinä päivinä, kun sen näkee niin se on kaunis ja kertoo aamusta. Rakennukset käynnissä, kun rakennetaan yhtä Helsingin korkeimmista rakennuksista Kalasatamaan.

Torstaina oli vähän väsynyt aamu:

Miksi piti herätä

puolitoista tuntia ennen kellon soittoa 

Ihan liian aikaisin

Väsytti, haukotutti

Yritti kaikin voimin etsiä uudestaan unta

Mikään tyyny ei sopinut

Olivat muuttuneet liian koviksi

Päässä alkoi kivistää

Mahassa vyöryä paha tunne

Keholla oli nälkä

Keitin kahvin ja valmistin aamiaisen

Otin panadolia särkyyn

Laitoin valot päälle

Ja suoritin aamutoimet

Pakkasin laukun, lähdin kohti töitä

Paha olo väistyi 

Ulos astuessa taivas oli kirkas 

Kadut täyttymässä ihmisistä 

Kuu vähenemässä valkoisena

Kerrostalojen välissä

Aurinko hymyili kirkkaasti 

korkean rakennuksen vieressä 

Taivas on vaaleansininen

Olo on hyvä 

yö väistynyt edestä 

Päivä vasta alkamassa

Nälkä yllättää uudestaan matkalla

Keho vaatii täyttymistä

Ettei mihinkään sattuisi

Tuntisi olonsa kodiksi

Yhtenä päivänä teki mieli banaanilettuja, joten tein banaanilettuja. Pitkästä aikaa.

Yhtenä päivänä työmatkalla löysin tämän ihanan ison hevoskastanjan, joka oli lähes sydämenmuotoinen. Kerroinhan kerääväni sydämenmuotoisia asioita tai ainakin huomaavani niitä.

Perjantaina töissä tuli viluisa tunne ja se vain jatkui ja jatkui pari tuntia. Tunsin myös kuumeen ennakkotuntemuksia eli kosketusarkuutta iholla. Päätin kokeilla lämmön ennen töiden jatkamista tauon jälkeen ja kappas, sehän näytti 37,8 astetta. Niinpä lähdin kotiin potemaan. Ensin ajattelin, että kun kylmetti niin kovasti, niin halusin saunaan, mutta olin kuullut, ettei kuumeisena kannata saunaan mennä, joten otin selvää miksei: Miksi flunssaisena ei pitäisi mennä saunaan?

Kotimatka oli ihan kamala, tosi outo olo, koska viime kuumeesta on niin monta vuotta aikaa. Lähes itketti koko ajan ja yhtäkkiä alkoi kuumottaa kaikkialta. Jopa jalat alkoivat hohkata kuumuutta. Kotona sitten koitin uudelleen kuumeen, joka oli ponkaissut 38,7:ään, otin panadolin appelsiinimehun kera ja painuin nukkumaan. Nukuin pari tuntia ja loppupäivän vain nesteytin itseäni ja yritin syödä jotain, muttei nälättänyt, joten makasin vain katsellen sarjaa ja tunsin itseni lahnaksi. Menin uudestaan kymmeneltä nukkumaan ja muutaman heräilyn kanssa nukuin kymmenen tuntia.

Lauantai-aamuna kokeillessani lämmön kuume oli edelleen sama, 38.7. Otin panadolin nesteen kera ja koska oli iskenyt yöllä nälkä ja olin syönyt ainoan banaanin, jonka piti tulla aamusmoothien joukkoon, niin tein kaurapuuron veteen. Vietin aikaa sarjaa katsellen ja nesteyttäen. Seuraavan 2-3 tunnin aikana kuume tippui 35.8:aan, mikä on normaali aamulämpö. Koskaan ei kyllä ole kuume huininut lähellä 39:ää, joten mietin, että mitähän pöpöä vastaan se kävi.

Immuniteetti on tosi montaa pöpöä vastaan, kun on periaatteessa koko ajan pöpöjen ympäröimänä, mutta kun jokin asia esimerkiksi kylmyys liian pitkän aikaa pääsee yllättämään, niin jokin niistä pöpöistä pääsikin iskemään ja sitten tuli kuume aseeksi vastaan. Mitähän sitä sanottiin, ettei kuume nouse kuin vasta viimeisenä aseena jotakin pöpöä vastaan. Kun pöpöt pitää häätää nostamalla lämpötilaa. No onneksi jo seuraavana päivänä olo normalisoitui ja pääsin käymään keskipäivällä kaupassakin.

Tänään päätin nauttia salin ja saunan <3 jälkeen Arnoldin donitsin kotiin kaapattuna päivällisen jälkeen ikään kuin viimeisenä herkkuna ennen kuukauden taukoa. Saa nähdä, mitä herkkuja sen jälkeen tekee mieli. Olen siis kuullut tästä tikis-superhaasteesta, josta pitää kyllä maksaa, mutta ajattelin laittaa itseni sellaiselle haasteelle ilman asian virallistamista. Siinä on tarkoituksena jättää koko kuukaudeksi eli koko lokakuuksi kaikki limsat, mehut, sipsit, pizzat, hampparit, karkit, suklaat, alkoholi sun muut ylimääräiset herkut ja syödä mahdollisimman terveellisesti, monipuolisesti, tavallista kotitekoista puhdasta ruokaa treenaten samalla unohtamatta hyvää unta. 

Olen monta kertaa yrittänyt pitää makeataukoa ja muuta sellaista siinä onnistumatta muutamaa päivää pidempään, mutta nyt laitan itseni todelliselle koetukselle, koska olen huomannut, että vehnä ja ruis tekevät todellista hallaa suoliston puolella. Viime yönäkin heräilin vähän väliä siihen, että suolessa kiersi ilma, eikä se tuntunut ollenkaan mukavalta. Sokeri on myös paheeni, mutta siinä vehnäisessä muodossa yleensä eli pullina ja donitseina. Sekä toisinaan suklaa. Karkista en niinkään välitä, suolaa ei koskaan tee mieli, joten sipsejä ei tarvitse vältellä, kun ei niitä muutenkaan ajattele, mutta aikamoinen pizzan ystävä olen kyllä, vaikka niissä aina onkin sitä vehnää. Alkoholia muutenkin juon hyvin harvoin ja silloinkin vain yhden annoksen jos sitäkään. Koitan ensin viikon ajan tätä herkutonta ja tunnustelen, voisiko se jatkua siitä. Voisi vaikka joka päivä kirjoittaa ylös tuntemuksia, mielitekoja ja vireystiloja. Ja vaikka asettaa jonkin palkinnon loppuun. Iso palkinto olisi ainakin koko kehon hyvinvointi ja ihon puhdistuminen vihdoin ja viimein. Se ainakin saisi pysymään sillä tiellä.

Sunnuntait ovat juuri niin kuin kappaleet Spotifyn rauhoittumislistalta, mietin tänään kirjastossa selatessani kaikessa rauhassa lehteä. Koko päivän voi touhuta kaikenlaista tai vain rauhoittua ja rentoutua itsensä tai/ja läheistensä kanssa.

Jokin aika sitten mietin, kun näen aina, mitä olen kirjoittanut tiettynä päivänä vuosia sitten, että laittaisin tänne niitä kivoja juttuja, joista on joskus ilahtunut. En tiedä, ilahduttaako se ketään muuta, toivottavasti, mutta kirjoitan tätä blogia myös itseäni varten.

On hauska nähdä joskus joku tuntematon ohimennen ja huomata hänestä, että saattaisi pitää ja tulla toimeen hänen kanssaan jonkin erityispiirteen takia, jonka sattumalta näki sinä ohimenevänä hetkenä. Kuten tänään näin vanhemman naishenkilön juttelevan ja kättelevän jotakuta ikkunan läpi.

- 20.9.2012

Ei pitäisi mennä Stockmannin Herkkuun latten nautiskelun jälkeen: tekee mieli ostaa lahjoja rakkaimmille <3

- 23.9.2016 

Tänään ei ole salipäivä. Menen ystävän kanssa kahville. Kotona pari tuikkua ja syön. Menen aikaisin nukkumaan <3

- 6.9.2017

Ihana suihkunjälkeinen olo teekupin ja ruisleipien kanssa sohvan nurkassa Rakkauden resepti-leffan ja kynttilöiden seurana :)

- 10.9.2012

Suunnittelupäivä, auringonpaiste, Pelastusarmeijan kirppari ja Smileysissa quesadillaa med latte. Kuinka voisi olla hymyilemättä! :) Hymyillä voi vain enemmän, kunhan mitään pahaa ei tapahdu.

- 13.9.2012

Hyvin tämäkin päivä alkoi (no aurinko paistaa) silmät sikkarassa ja herätyskelln jälkeen peitto kutsuisi enemmän kuin kahvipannu. Puin, tein eväät ja lähdin, enkä myöhästynyt töistä. Mutta ne eväät jäi lipaston päälle! Onneksi työpaikalla voi lipittää kahvia ja ehdin laittamaan bannaanin oikeaan pussiin.

- 21.8.2013

Töissä tuli rumsteerattua ja siivottua, niin tietystihän kotona piti jatkaa samalla meiningillä. Ruokakin kääntyi siinä samassa, kun tiskasin ja kuurasin vessan lattian ja imuroin. Alakerran naapurit olivat tietenkin onnessaan, kun huonekaluja raahataan. On niissä kaikissa sentään pehmusteet alla.

- 21.9.2017

Taistelu sadepäivää vastaan:

1) nauti iso maitokahvi

2) laita hyväntuulista musiikkia soimaan esim. Mikan Lollipop tai Emilia Torrinin Jungle drum

3) avaa verhot ja sytytä kaikki kirkkaat valot

4) pukeudu värikkäisiin vaatteisiin (tee peikkokampaus)

5) herkuttele raikkailla hedelmillä tai jollain, mikä sisältää kanelia

6) raahaa itsesi ihmisten ilmoille, äläkä unohda hymyä kotiin

7) toivo että joku ihana ihminen tulee vastaa, jonka kanssa voit jakaa hyvän tuulesi :)

- 23.9.2012

Tänään olisin voinu jäädä Ruohonjuureen melkeinpä asumaan. Sen harmoninen tunnelma ja kaikenlaisten tuotteiden tarkkaavainen ihastelu ja nuuskiminen sai hetkeksi unohtamaan päänsäryn, joka koitui huonosta yöunesta, bussissa jonkun kengänpohjassa haisseesta koirankakkelista ja siitä, kun joku humalikko tuli taakse hengittelemään niskaan. Nyt kotiin syömään, ibuxin rapid ja unille. Myöhemmin kokeilen Raw Cocoa Smoothieta :)

- 23.9.2013

Mikä syysilloissa oikein kiehtoo? Tuskin märät kengät lätäköissä hyppimisestä. Ehkä se on sitä, kun näkee pitkästä aikaa tähdet. Yö lähestyy ja kietoo tummaan vaippaansa, ilmassa tuoksuu samaa aikaa värikäs ruska ja jännitys pimeästä. Kuin suolaisenmakeat kyyneleet.

- 22.8.2012

Olin lenkillä hienon uuden heijastinliivini kanssa. Tuintui, että kaikilta vastaantulijoilta puuttui se pimeän tärkein vaate eli heijastimet. Kaikkialla kulki vain mustaa porukkaa. Mie tykkään valoista. Näkyy kauemmas. Mietin, löytyisikö jostain ihan valaisevakin asuste. Heijastimet ovat pimeän siistein ja tärkein asuste! Protect your life <3

- 28.9.2017

Endorfiinihumala! Sunshine that makes smiley faces :) Nature that is always more and more beautiful <3 Photographing which makes me happy :) <3

What a beautiful day! Aurinko paistaa ja lehdet ovat punaisia, keltaisia ja vihreitä. :) Kävellen töistä keskustaan ja vähän väliä pitää pysähtyä kuvaamaan syksyn kauneutta <3 

- 30.9.2013

 

Tämän viikon mietelause

Hyvää yötä ja ihanaa tulevaa viikkoa!

Kauneudenhoitoa

Asuntoni ikkunan etulauta. Siis ikkunalauta! Tämän pussaavan puupariskunnan löysin kerran joltain kirpputorilta. Maljakko on ikeasta, sitruunat isältä Italian tuliainen ja sydänmaljakko Tommy Tabermannin, jossa on koristebambun toinen puolikas.

Kuvia Habitaresta viime viikon sunnuntailta. En meinannut ensin edes laittaa mitään kuvia tai sanoa mitään Habitaresta, koska en oikeastaan innostunut niistä. Ajattelin, että viime vuoden Habitare oli parempi, mutta luettuani postauksen siitä siinä sanottiin, että edellisvuoden Habitare oli parempi. Jotenkin tuntui, että sieltä puuttui jotain hyvin tärkeää, jota oli paljon enemmän aiempien vuosien Habitare-messuilla, mutta se on vain oma mielipiteeni. 

Maistoin yhtenä päivänä vihdoin ja viimein Dr. Oetkerin punajuuripizzaa. Ajattelin alkupaloista, että se on jopa parempaa kuin muut pizzat, joita olen maistanut (paitsi yhden tekemät kotitekoiset ovat kaikkein parhaimpia, kun voi laittaa täytteeksi ihan mitä mieli tekee). Vielä on pinaattiversio maistamatta. Jospa sitäkin tulee maistettua joku päivä. 

Rautatietorin laidalla kasvaa kauniita vaaleanpunaisesta liilan sävyihin olevia kukkasia. 

Tiistaina olin kampaamossa Lady&Gentlemanissa, josta tilasin ajan Timman kautta. Asiakaspalvelija oli todella ihana, ammattimainen ja ilmapiiri kiireetön. Pyysin kuivia latvoja pois ja reilua kerrostusta sekä innostuin vielä otsatukastakin. Tuli oikein kiva tukka ja tykkään tästä tosi paljon. Tuntuu, että joka päivä tämä on hieman erilainen ja sen muuntautumiskyky onkin ihan parasta.

Ihana metsä pohjois-helsingissä. Ihan kuin olisi astunut kokonaan pois Helsingistä. Mutta täällä riittää kyllä ihmeteltävää ja paikkoja, joissa ei ole koskaan käynyt, vaikka olisi mennyt monta kertaa ohikin. Aina välillä voi ottaa eri reitin kuin normaalisti, kun ei koskaan tiedä, mitä löytää.

Tähän väliin kerron vaihtaneeni salia ja tykkään tosi paljon uudesta salistani. Vanhalla salilla ei vain tullut enää käytyä, jokin siinä sai jättämään käynnit ensin minimiin ja sitten ne jäivät täysin, ensin lenkkien takia ja sen jälkeen sen takia, että halusin vain vaihtaa salia takaisin vanhaan saliketjuuni, mutta eri saliin. Se on mukava sali, jossa käy kivoja ihmisiä, pääsee saunaan (parasta), on enemmän laitteita ja suuremmat tilat, reilusti myös vapaan harjoittelun ja venyttelyn tilaa.

Tänään kävin ystäväni kanssa Kalasataman kauppakeskus Redissä, joka aukaistiin torstaina. Ei kyllä Kalasatamassa ole koskaan ollut niin paljon ihmisiä ja metrokin oli ihan täynnä. Kauppakeskukseksi Redi oli aika oudon mallinen, ei siis perinteisen kauppakeskuksen tapainen iso halli, mutta tarvitseeko kaikkien ollakaan. Ihana, että Finnmarin myymälä oli tuotu sinne, koska en ole nähnyt niitä muualla kuin Turun Hansassa ja Espoon Isossa Omenassa. Harmituksena isojen ketjujen kahvilat oli myös tuotu sinne. Ei kai niiltä voi välttyäkään.

Oli kovin kummallista, että kauppakeskus oli monessa eri kerroksessa, kun oli yhdeltäkin kerrokseltaan niin laaja. Kai se paikka jakaa mielipiteitä. Tiedän käyväni siellä vielä ainakin kerran, koska no onhan se lähellä, mutta näin paikan sulkeutuessa kuudelta yhden sisustuskaupan, jossa pitää käydä joku päivä kuikuilemassa.

Kävimme ystävän kanssa Robert's Coffeessa istumassa, juomassa lattea ja syömässä jäätelöä. Nauroimme monet naurut väsyneille jutuille. Tuli puhuttua syvällisemminkin.

Viikko sitten ostetut neilikat ovat nyt auenneet.

Ennen kauppakeskusristeilyä kävin Sokoksella katselemassa Madaran luonnonkosmetiikkatuotteita ja juttelemassa idolini Karita Tykkän kanssa. Ostin Sos hydra repair intensive serumin, Noora pihlaja drops glow booster  - kokeilupullon, brightening aha peel maskin sekä päälliskauppaan Madaran ihanan miselliveden .

Toivon tosiaan, että nämä tuotteet toimivat, koska en tiedä parempaakaan. Ahavallakin on ihania kasvonaamioita, mutta tänä iltana, kun kokeilin hedelmähappokuorivaa Peel-naamiota, annoin vaikuttaa kymmenen minuuttia, pesin pois, pyyhin kasvot misellivedellä, levitin sos-seerumin ja kosteusvoiteen. Iho tuntuu hyvältä, sileältä, pehmeältä ja siltä, kuin ihohuokoset ovat pienentyneet, vaikka voiko sellaista tuntea.

Jospa huomenna naama näyttää erilaiselta. Hedelmähappokuorinta ei alkanut polttelemaan eikä punoittamaan, vaikka siitä varoiteltiinkin. Ja heti, kun aloin sos-seerumia levittämään, niin melkein näytti kuin kasvojen iho olisi muuttunut pehmeämmäksi silmien edessä.

Olen ennen käyttänyt Madaran City CC-voidetta lähes joka päivä ja tykännyt suuresti ja kerran kokeilin Madaran shampoota, joka oli miellyttävä kokemus. Voin siis omasta puolestani Madaraa kokeilla. Vielä jonain päivänä kokeilen Madaran booster ampullitippoja, mutta nyt katson, miten näillä lähtee rullaamaan. Sain muutamia näytepakkauksiakin, tosi kivaa, että saa testailla.

Yeah, sellainen lauantai: sali, sauna, sokoksella ostoksia ja idolin kanssa juttelua, Redin tutkimista ja ystävän kanssa jutustelua sekä ihanan Finnmarin tavaroiden ihailemista. Loppuillan olen syönyt, katsonut Viaplaysta The Scrubsia ja kirjoitellut tätä. Mutta huomenna voi vielä nukkua pitkään, jos nukuttaa ja lähteä myöhemmin Keravalle ystävää moikkaamaan ja salille.

Millainenkohan olisi unelmaviikonloppu? Kerro sinä omastasi :)

Hyvää yötä ja ihanaa sunnuntaita. Toivottavasti siitä tulee hyvä päivä :)

Amos rex ja herkuttelua

Aurinkoista ja pilvistä, sadetta ja sateen jälkeistä aurinkoa.

Sitä on koko tämä viikko ollut. Vaihtelevaa pilvisyyttä.

Yksi ihana varhainen aamu, kun olin bussissa niin väsynyt, että menin vahingossa pysäkin ohi. Tämä viikko on ollut kummallisen väsynyt muutenkin. Perjantain ja lauantain välisenä yönä nukuin seitsemän tuntia putkeen, kun yleensä herään viideltä, mutta sitten nipistin vielä pari tuntia, koska en aikonut nousta lauantaina kuudelta. Toisaalta tuntuu, että flunssa tekisi tuloaan, koska eilen illalla peiton alla nukkumaan mennessä tuntui niin kylmältä, että olisi pitänyt ottaa kaksi peittoa lisää. 

Perjantaina oli sateinen päivä. Kävin Vantaan Ikeassa töiden jälkeen. Lähdin Itäkeskuksen pysäkiltä, sieltäkin kerta ensimmäinen. Nämä kuvat ovat otettu, kun odotin puoli kasin bussia takaisin kohti Helsinkiä. Sateen jälkeen esiin tuleva aurinko on niin kirkas ja raikas. Ja pilvet kerrostuvat ihanasti taivaalla.

Hankin Ikeasta nämä ihanat tuoksukynttilät sekä kädensijalliset lasikahvimukit, jotka osoittautuivat suuremmiksi kuin luulin. Ajattelin, että olisi juuri sen mittainen, että kahvijuoma tulisi piripintaan, mutta yksi kahvijuomista kohoaa korkeammalle suuremman maitovaahdon takia. Näiden lisäksi hankin keltaisen tyynyn sisältöineen sekä pikkuisen maljakon. Melkein meinasi lähteä ihastuttava phalaenopsis-kukkakin matkaan, mutta taulua, jota menin hankkimaan en hankkinut, koska se oli melkein metri kertaa metrin kokoinen ja olisi ollut vaikea kuljettaa bussissa. Ja mietin sen kuvaakin. Pitäisi kai teettää ihan oma taulu jostain omasta kuvasta. En tiedä, mikä niistä olisi kaikkein paras.

Myös sisustukseen kauniisti sopiva harmaa bluetooth-kaiutin jäi hankkimatta, vaikka olisikin kätevä ostos, koska kotona, jos kuuntelen musiikkia, niin kuuntelen aina kuulokkeilla tai en ollenkaan.

Eilen tapasin ystäväni ja kävimme ensin sokoksella. Sovittelin siellä takkia ja hattuja, hanskat jäivät vielä odottamaan ensi kuuta. Olivat kyllä hienot. Sokokselle, kun pääsisi shoppailemaan ihan mitä tahansa, niin tarvitsisi varmaan 2000-5000 euroa rahaa. Siellä olisi kyllä paljon kaikkea kivaa.

Tätä ihanaa pipoa menin hakemaan Sokokselta, kun ihastuin siihen viikko pari sitten, milloin olikaan. Samalla lähti mukaan tämä aivan ihastuttava syyskukkainen huivi, kun taas vaaleanpuna-valkoinen edellinen huivini on enemmänkin keväthuivi. Tämä sopii loistavasti syksyyn. Olisi kyllä huisia omistaa monta eri asustetta, muttei liian monta, mutta joita voisi yhdistellä ihanasti eri asuihin.

Aikamme Sokosta koluttuamme lähdimme kohti Amos Rexiä. Kiersimme Narinkkatorin kautta, kun emme tienneet, missä on sisäänkäynti ja näimme nämä ovet portaineen, jotka tuntuu olevan nähty jossain muuallakin. Mietimme ystäväni kanssa, mihin nuo ovet johtavat tai siis mistä ne tulevat.

Löysimme vihdoin sisäänkäynnin Amos Rexiin, mutta jono oli niin pitkä, että kävimme vihdoin Bubble tea-kojulla, josta ystäväni oli koko kesän puhunut. Bubble tea-koju sijaitsee siis Narinkkatorin Sokoksen puoleisella kulmalla. Oli epäilys maistaa sitä, koska kaveri oli sanonut sitä tosi makeaksi, mutta se oli juuri ihanaa. Siihen sai lisäksi valita erilaisista mauista bitsejä, joista litsi oli tosi nam. Makua muistelin koko museoreissun ajan ja varmasti käyn ostamassa toistekin. Vaikka heti tänään. Sopii kyllä paremmin kesään tai jos haluaa vilvoitusta, koska oli aika viileää sille tuuliselle kelille, mikä jonossa odotellessa oli. Lamput ovat Amos rexistä.

Amos rex oli kyllä todella huikea valospektaakkeli ja aloin miettiä, josko joulupukilta saisi sitä varten lisävuoden museokorttiin. Museokortilla siis pääsin sisään ja mietin siinä, että miksen käytä museokorttia enemmän, koska siitä on niin paljon iloa. Vika on vain siinä, ettei useinkaan tee mieli mennä vain itsekseen museoihin pyörimään, vaikka kävin yksin kyllä Ateneumissa.

Eipä siinä mitään ihmeellistä ole, ystävän tai kaverin kanssa kaikki vain on mukavampaa. Elämysten jakaminen varsinkin.

Musta aukko - huoneesta pääsimme hetken jonottamalla neljän minuutin valonäytökseen, joka oli tosi hieno ja se musiikki siellä oli tosi mahtava! Haluaisin tosissani tietää, mikä kappale siellä soi, koska haluaisin kuulla sen uudelleen. Itämaistyyppistä musiikkia oli muussakin näyttelytilassa, mutta esityksessä oli ehdottomasti paras musiikki. Luulenpa, että menen uudestaan Amos rexiin vielä tänä vuonna ennen kuin ensi vuonna kuulemma näyttely vaihtuu. Näyttely soljui kyllä täydellisesti maan pinnalla oleviin aukkoihin, joita rakennettiin kauan.

Amos rexin jälkeen menimme Suurmarkkinoita kiertämään, jotka sijaitsivat Narinkkatorilla. Ovat siellä tiedon mukaan ensi viikon sunnuntaihin asti. Korukojussa oli monia koruja, jotka olisin halunnut, varsinkin söpöt Starbucks-mukit miellyttivät eniten sekä enkelikello.

Oli nälkä ja piti kyllä syödä jotain suolaista, mutta verensokerin ollessa alhaalla makea vaihtoehto kummasti vetää enemmän puoleensa. Ensi viikolla sitten varmasti syön vähemmän sokeria. Eihän sellaista pitäisi ajatella. Markkinoilla oli kolme vohvelikojua, italialainen ja pari ranskalaista. Kaikki kyllä miellyttivät makuvalikoimallaan.

Saavuimme juuri parahiksi toiseen ranskalaiseen vohvelikojuun, kun sade alkoi yltyä tosi kovaksi. Varpaat ehtivät vähän kastua kenkien läpi ja olenkin miettinyt, että pitäisi hankkia syyskengät, jotka pitäisivät enemmän vettä ja olisivat lämpimämmät kuin Puman kävelykengät, joita olen keväästä asti käyttänyt.

Vohvelin päälle valitsin nutellaa, banaania ja kermavaahtoa. Päälle siroteltiin tomusokeria. Oli herrrkullista. Höpisimme sateen ajan ja jatkoimme Kamppiin ruokaostoksille sen jälkeen. Hankin pitkästä aikaa kukkasiakin; kaksivärisiä terttuneilikoita. Neilikat ovat siitä hyviä leikkokukkia, että ne kestävät pisimpään lakastumatta. Otan niistä kuvan, kunhan tuosta ensin vähän aukeavat.

Tänään pitäisi tai siis ajattelin mennä Habitareen, mutta vähän väsyttäisi. Jospa nukkuisi ensin päiväunet ja lähtisi sen jälkeen. Aurinko paistaa aivan ihanasti ulkona ja päässä tuntuu, että flunssa olisi taas tuloillaan. Voi syksy, kun olet niin ihana.

Ihanaa sunnuntaita!