Kevätaurinko

Ennen ja jälkeen värjäyksen. Kuvissa näkyy myös Ninjasta ostamani kahdet korvikset.

Aamusuihku. Tuoksumuisto kuorintavoiteesta. Auringon valo ikkunasta. Kahvin tuoksu suihkusta tullessa. Hyvä tapa aloittaa viikonloppu. Vaikka alkoihan se jo eilen. Tapasin ystävää, jota en ollut muutamaan kuukauteen nähnyt. Tuntui, että höpistiin vain pari tuntia, mutta olikin kulunut neljä. Hassua ja mukavaa. Kävimme parilla ja kotiuduin. Värjäsin hiukset suihkussa aamulla. Odottaessa värin vaikuttavan söin aamupalaa ja lakkasin kynnet. Kahvi ei enää tunnu maistuvan yhtään. Harmi. Kaipaan kahvin mokkaista makua, mutten ollenkaan sen kitkeryyttä ja närästävää vaikutusta. Joskus tuntuu, että kahvia juodaan vain tottumuksesta, vaikka se maistuisikin pahalta. Ei mitään järkeä. No toistaiseksi mennään teellä. Parempi se kuin juoda pahaa kahvia. Jospa joku päivä kahvi taas maistuisi, vaikkei se haittaisi, vaikkei enää maistuisikaan. On hyvä olla teenjuoja. Ostin uuden Clipperin teenkin tänään Stockmannista, jossa on kookosta ja appelsiinia. En ehtinyt vielä maistamaan. Hiuksista ei tullut niin punaista kuin toivoin. Ei se haittaa. On silti vähän erilainen olo.

Tällä viikolla on ollut hyvin aurinkoista. Parin lyhyemmän viikon jälkeen tiistaina olisi toivonut seuraavan päivän olevan perjantai, mutta niin vain lauantaikin on juossut jo lähes ohitse. Puolitoista tuntia sunnuntaihin. Tällä viikolla olen käynyt kahdesti lenkillä ja kahdesti salilla. Kuunnellut äänikirjoja. Nauttinut joka ikisestä auringonvaloisesta hetkestä. Ihmetellyt joitain asioita, joista en enempää avaudu. Jotkin asiat selviävät omalla painollaan.

Kerran tai pari kuussa hemmottelen itseäni toden teolla ja ostan itselleni jotain kivaa. Hemmottaudun kyllä useammankin kerran kuussa. Ei siihen tarvita kuin toinen ihminen, jonka seurassa on miellyttävä olla. Toisen ihmisen seura on parempaa kuin yksikään materia. Paitsi jaettuna aika moni asia on kivempaa.

Eilen perjantaina töiden jälkeen suuntasin junalla Espoon Leppävaarassa sijaitsevaan Sellon kauppakeskukseen kuikuilemaan, mitä siellä olisi. Kävin kahvilla, kolusin pari vaatekauppaa, kävin Prismassa, ostin kaksien korvisten lisäksi iloisen värisen viisien sukkien paketin, hiusvärin, puurohiutaleita, kaurajuomaa, uuden lehden sekä jumppanauhan hukkaan menneen tilalle. En ostanut uutta peliä GameStoresta, vaikka olisi ollut pari vaihtopeliäkin mukana. Ei tällä hetkellä vain huvita pelata. Tällä hetkellä huvittaa ehkä eniten lukea, kuunnella musiikkia ja äänikirjoja, kuntoilla, nauttia hyvästä seurasta, ihanasta uudesta lumettomuudesta eli keväästä ja auringosta.

Eräs ystäväni joutui harmituksekseni perumaan tapaamisemme, mutta onneksi sain toisen ystäväni langan päähän, jonka kanssa vietinkin sitten kuusituntisen tänään. Kävimme ensin Silvopleessä. Sitten matkustimme metrolla seuraavalle pysäkille Helsingin yliopistolle ja käpyttelimme Kluuviin.

Siellä sijaitsevaan Pauligin Kulmaan olin alunperinkin tänään menossa, koska halusin maistaa tätä kohuttua raakajäätelöä ja maistoinkin. Oli ihan hyvää ja pitäisi joku päivä valmistaa oma jäätelö vähän yksinkertaisemmalla reseptillä. Maistoin myös Honey flat whitea. Olisi varmaan siinäkin tapauksessa maistunut tee paremmalta. Makuhermojeni mielestä kahvi vain maistuu nykyään kitkerältä ja saa mahahapot reagoimaan. Kokeilenpa teetä ja jätän kahvin viikoksi.

Saatan jäädä sille tielle.

Terassitkin on nyt lämpimämpien säiden myötä avattu. Kahviloiden terasseista vain välitän, niitä toisia katuterasseja enemmänkin vältän. Tosin on kurjaa, että jotkut tupakoivat terasseilla, mutta en ala päätäni aukomaan ihmisille. Ei ole minun asiani. Haluaisin vain nauttia ihanasta kahvilaelämyksestäni ilman ylimääräisiä hajuja. Annan tupakoitsijoiden ja sikailijoiden (en viittaa tällä huonoon käytökseen vaan sanavalintoihin) olla. Jokaisen oma asia.

Kahvilan jälkeen kävimme Stockmannissa katselemassa, josko Powerista olisi löytynyt oikeanlaiset langattomat nappikuulokkeet ja Herkusta vähän ruokatarpeita ja tarjouksia. Hullut päivät kun on. Ostin itselleni ja kaverilleni pari juomaa ja menimme nauttimaan ne Hakaniemen rantaan. Aurinko oli aivan ihana ja ilma lämmin. Muutama muukin oli löytänyt paikalle.

Jep. Naurulokithan ne siinä. Viikko pari sitten muuttolinnut palasivat takaisin Suomeen. Töissäkin lapset ihmettelivät, että mistä kuuluu kummituksen ääni (on se aihe jotenkin in juuri nyt), katselin ympärilleni ja huomasin, että puluhan se siinä läheisen aidan päällä huhuilee ja kerroin, ettei kyseessä ollut kummitus vaan tuo harmaa ilokseen kakkiva lintu. Pulut siis eivät vain kujerra vaan myös huhuilevat. Muistan, kun kuulin ensimmäisen kerran tämän kumean ääntelyn ja ihastelin, että nytkö näen ensimmäisen kerran huuhkajan, mutta silloin katsoessani katulampun päälle ja huomatessani siellä nököttävän harmaa-sulkaisen nokkijan, niin päässäni välähti tämä lamppu. Oivallus.

Kaveri otti miusta kivan kuvan. 

Sorsia. Kvaak!

Illalla lähdin vielä auringonlaskun aikaan lenkille Töölönlahden ympäri, kun en jaksanut koko iltaa sisälläkään kökkiä kaverin lähdettyä kotiin. Aivan ihanaa on nykyään kävellä leppoisassa kevätilmassa. Jokaisesta kevätpäivästä pitää nauttia ihan täysin palkein. Lempivuodenaikani! On kyllä ihanaa sitten, kun tulee lehdet puihin, katukuva on vähän ankea ilman lehtivihreää, mutta kyllä se vielä ehtii. Tästä voi jo nauttia 110% Onko muita kevätihmisiä? Mistä eniten nautit?

Ihanaa loppuviikonloppua! Nauttikaa ja hemmotelkaa itseänne ja muita.