Iltatuuli

Työpäivä oli päättynyt ja hän oli lähtenyt hyvillä mielin bussiin, napsauttanut kuulokkeet päälle ja alkanut kuunnella musiikkia. Hän oli valinnut mukavan penkin linja-auton etuosasta ja vietti suurimman osan matkasta kuvia katsellen. Vähän ennen pysäkkiä, jolla hän jäisi pois, hän mietti tuntemuksiaan, kun ei oikeastaan tehnyt mieli tehdä mitään, vaikka periaatteessa olikin luvannut itselleen menevänsä salille. Ei kai sitä joka päivä tarvitsisi, kun hän edeltävänäkin päivänä kävi ystävänsä kanssa salilla ja sitä päivää toissapäivänä lenkillä. Silti hän ei halunnut kotiinkaan mennä, sillä kello oli vasta puoli viisi ja aurinko valaisi päivää kuin kruunu.

Hän päätti lähteä bussilla Sellon kauppakeskukseen kiertelemään, vaikka olikin käynyt siellä juuri muutama päivä sitten. Jokin veti siellä puoleensa. Linja-autokin oli juuri parahiksi paikalla, hän osti kännykällä lipun, vilautti kuljettajalle ja hyppäsi kyytiin. Matkalla hän kuunteli pari mielessään soinutta kappaletta ja sen jälkeen valitsi mainiosta audiokirjasovelluksesta uuden tarinan kuunneltavaksi; lastenkirjallisuutta. Maha osoitti pienesti mieltään, joten hän kävi Taco bell - nimisessä ravintolassa syömässä juuri sopivan pienen annoksen quesadillaa, vaikkakin mikään quesadilla ei olisi koskaan niin hyvää kuin Turussa sijaitsevassa Smileysissä oli, mutta valitettavasti sitä ihanaa ravintolaa ei ole pitkään aikaan enää ollut. Hän muisti vieläkin ihanasti keskisuomalaista murretta puhuvan pienen ravintolan pitäjän.

Syömisen jälkeen hän kävi haastattelemassa pelikaupan myyjää ja sai vaihtotarjouksessa uuden kivan pelin pelaamista ja silmäkarkkia varten. Siitä riittäisi huvia muutamalle illalle. Pelikaupasta hän suuntasi urheilukauppaan ja katseli tovin naisten uusia tänä keväänä ilmestyneitä urheiluvaatteita, jonka jälkeen hän kävi hiplaamassa frisbeegolf-kiekkoja. Hän yritti löytää kiekkoa, johon viime kerralla ihastui. Nainen löysi etsimänsä, mutta hoksasi pari muutakin, joiden heittorataa pienesti testaili, ja mietti, mikä olisi paras sijoitus kesän frisbeegolfia ajatellen. Hän tykkäsi varsinkin draivereista eli pitkän matkan kiekoista, koska niissä oli paras sormituntuma. Keskimatkan ja lyhyen matkan kiekoissa oli erilainen reuna ja oli muutaman kerran käynyt niin, että se ei ollut lentänytkään pelatessa suoraan, vaan oli kaartanut lähimpään puskaan, josta sitä oli saanut rämpiä hakemaan.

Hän ei ihan vielä osannut päättää, eikä myyjäkään tullut häntä siinä kohtaa haastattelemaan, olisiko johtunut siitä, että hänellä oli napit korvissa, jotka aika hyvin poistivat ympäröivän melun. Lastenkirja hymyilytti ja ihmetytti häntä näkyvästi ja joskus tuli naurahdettua ja sanottua myös "oho", koska kirjavalinta oli miellyttävä. Kuitenkin kuunnellessa mietti välillä, ettei taida olla ihan pienille lapsille suunnattua kirjallisuutta, sen verran karua tekstiä, mutta silti niin puoleensavetävää ja mielenkiintoista kuultavaa.

Diskettien jälkeen hän meni katselemaan pyöräilykypäriä ja mietti omaa valkoista kypäräänsä kotona sekä hipelöi pyörävarusteita. Hän oli niin iloinen hankittuaan juuri uuden pyörän, jossa oli ensimmäistä kertaa moneen vuoteen jopa vaihteet, mutta jota ei ollut vielä kokonaan asennettu ja halusi stailata pyörää ja omistajaa mahdollisimman hyvin. Lopulta katseltuaan kypäriä aikansa ja käpelöityään mahdollisimman montaa outoa pyörään kuuluvaa lisäosaa hän päätti, että vanha kypärä sai kelvata ja hän tuunaisi itse suojavarusteensa. Hän oli haaveillut monta vuotta myös rottinkisesta ruskeasta etukorista, mutta kaupoissa tuli aina vain vastaan mustia metallihäkkyröitä.

Kaupasta poistuessaan hän kyykistyi venytelläkseen muutaman tunnin kävelyn ja seisomisen jälkeen sinä päivänä ja kuuli alaselästä kuuluvan naks. Se oli kuitenkin hyvä naksahdus ja tuntui hyvältä, kun selkä venyi ja palautui uomiinsa. Kohottaessaan katseensa hän näki yhden tärkeän ihmisen ja häntä alkoi hymyilyttää. Henkilö vaikutti kiireiseltä, joten häntä ei haitannut, ettei toinen nähnytkään. Hän tuli kuitenkin iloiseksi tutuista kasvoista. Kello alkoi taittua jo kohti iltaa, joten hän päätti tehdä vielä ruokaostokset Prismasta ja lähteä sitten takaisin kohti kotia.

Isoon kauppaan saavuttuaan hän vielä hetken kävi ihailemassa pyöräilykypäriä, jonka jälkeen suuntasi rullamattoa alas kaupan ensimmäiseen kerrokseen. Hän valitsi uudeksi havaitut smoothiet lastenruokaosastolta, koska tykkäsi aina maistaa kaikkea uutta, ja banaanin eväiksi, koska oli lupautunut seuraavana päivänä iltavuoroon töihin. Piti olla evästä sitä varten. Hän valitsi myös pesunkestävän kynän paperiosastolta sekä arkin tarroja kypärän tuunausta varten. Hän otti myös pientä suolaisen nälkää varten sipsipussin, jota ei ollut koskaan nähnyt. Siinä luki honey butter ja hän mietti, miltä ne mahtaisivatkaan maistua. Juomaosastolta hän löysi myös uuden alkoholittoman oluen, joka herätti hänen mielenkiintonsa. Sitten vain kohti kassoja toivoen, että vessahätä ehtisi pönttöön asti.

Hän lähti seuraavalla bussilla, jonka tuloon kesti vain kymmenen minuuttia. Ulkona taivaalta sateli heleää kevätsadetta, joka jo tuoksuikin ihan keväältä, pisaroiden täplittämältä asvaltilta ja ripaukselta unta. Näytettyään mobiililippua kuskille hän valitsi takimmaisen paikan, kun yksi ihminen oli vallannut aina kaksi penkkiä kerrallaan ja takana näkyi olevan tilaa. Hän myhäili mielessään matkalla kotia päin, kuunteli musiikkia, jota ei ollut muutamaan kuukauteen kuunnellut, musiikkia jota teki juuri silloin, kevätiltana, mieli kuunnella. SMG:tä, James Bluntia ja Mikaa. Hän nousi linja-autosta pari pysäkkiä ennen päätepysäkkiä ja tunnusteli kasvoillaan viileää kevätilmaa, haisteli ja hymy kukitti kasvoja.

Hän käveli muutaman sadan metrin kantamuksineen kotiovelleen. Aurinko oli jo laskeutunut, mutta oli vain hämärää. Edes katulamput eivät olleet vielä päällä. Hän asui kerrostalossa niin kuin niin monet saman kaupungin asukkaat. Kerrostaloja kun oli eniten. Nyt on kaikki tämän kuun isommat ostokset hankittu, hän päätti itsekseen ja ajatteli, kuinka mukavaa olisi fillaroida työmatkat ja kuinka hyvä vuosi olisikaan tulossa. Hän kokeili ovikoodia, kunnes muisti, ettei se toimi kahdeksan jälkeen illalla. Hän kaiveli taskustaan aainta hymy karehtien huulilla ja tunsi tyytyväisyyden kuplivan sisällään, eikä häntä sillä hetkellä haitannut olla yksin.

Hänellä oli suunnitelmissaan loppuiltana katsella vähän sarjaa samalla kun piirtelisi ja nautiskelisi purtavaa ja juotavaa samalla. Iltatuuli siveli hänen poskeaan. Hän löysi avaimen, laittoi avaimen avainreikään ja käänsi, kunnes kuuli pamauksen. Hän tunsi selässään lihaksen läpi painautuvan pienen, mutta pistävän esineen ja samassa tunsi paitansa selkämyksen kastuvan. Häneltä putosi kassi maahan ja hän tunsi kaatuvansa sekunnin sadasosien pidentyessä miljooniksi valovuosiksi. Ennen kuin hän joutui törmäyskurssille maan kanssa hänet valtasi ei mikään. Hän ei tuntenut mitään. Tuntui kuin tyhjyys olisi nielaissut hänet. Hetki oli sekunneissa kiinni ja sitten ohi. Jäljelle jäi ulkopuolinen maailma. Kun joku hänet löytäisi, kirkaisi, itkisi, niin peli olisi jo menetetty. Kuka häntä jäisi kaipaamaan. Kuka huomaisi ensimmäisenä hänen poissaolonsa? Kuka saisi tietää viimeisenä?

- - -

Tämä on vain tarina, joka ilmestyi mieleen parissa sekunnissa. Ei siis tarvitse kyseenalaistaa, hermostua tai muutakaan. Kaikki on hyvin.

Elämä on kuitenkin niin mahdottoman tärkeää - niin sinun kuin muidenkin elämä. Ei kannata elää kuin joka päivä olisi viimeinen, se on hölmö sanonta, mikä saa eri ihmiset moniin erilaisiin mietteisiin. Kannattaa joka päivä elää niin kuin parhaaksi näkee. Täyttäen elämänsä pienillä iloilla ja elämyksillä: uusilla mauilla, erilaisilla hajuilla, kun näkee hymyileviä kasvoja ja kuulee aitoa naurua. Tuntee iltatuulen poskellaan, kutittavan hiuksia hupun alla auringonlaskua katsellen. Oppien lisää joka päivä, vaikkei sitä aina huomaisikaan.

Jokainen meistä on ihme. Jokaisen elämä on ainutlaatuinen. Iloitaan siitä, mitä meillä on ja mitä voimme saavuttaa. Hymyillään asioille, jotka saavat meidät hymyilemään. Iloa ei pidä peitellä, ei pidätellä. Päästä se valloilleen!

Hymy, jonka annat palaa aina luoksesi.