Hyvinvointia ja päätöksiä

Yhtenä päivänä ostin uuden rätin ruokaostosten yhteydessä, koska taloudesta puuttui sellainen entisen uhrauduttua pölykoirien takia. Morejoyn rätit ovat iloisia, mutta sykähdytti tämä ensimmäinen. Haluaisin saada sellaisen oikean merkityksen takia. Minulla on suuri tarve tulla äidiksi. Ostin sitten tuon pippurisen rätin, jossa on kiva teksti Elämässä tarvitaan hieman hilpeyttä ja ripaus rakkauden pippuria.

Ostin myös itselleni kauniin värisiä ruusuja päivieni iloksi. Ruusu ei ole lempikukkani, mutta kovin kaunis silti. En oikeastaan tiedä lempikukkaa, se vaihtelee vähän väliä ja on monta samaa aikaa. 

Yhtenä päivänä töistä lähtiessä menin suunnittelematta 54-bussiin ja päädyin Itikseen. Ajattelin, että käyn katsastamassa muutamia kevään uutuusvaatteita, mutta kauppakeskuksessa kuluikin tovi ihastellessa ihanan keltaisia ja kukallisia vaatteita. Myös uudet juoksuhousut ovat harkinnassa ja hankinnassa jonain päivänä. Pyöräilykin otti tuulta alleen perjantaina ja maanantaina, mutta sen jälkeen oli sellaisia päiviä, ettei sopinut naama punaisena ja tukka lintassa saapua töihin. Tosin nyt kun maksettu osuus bussikortista loppuu, niin vain pyörä on vaihtoehtona, mikä on ihan hyvä. Se matka on mukava pyöräillä paitsi takaisinpäin tullessa Mäkelänkatu on vähän liian pitkä suora tasainen tie. Voihan sitä yrittää etsiä toisenkin reitin.

Tiedän, että vehnä saa suoleni reistailemaan ja pörisemään, mutta yritän välillä totuttaa kehoani vehnään, koska tuntuu, että kaikessa hyvässä on vehnää. Tämä oli kaurakakko, joka oli maultaan ja koostumukseltaan kyllä niin taivaallista.

Itse taivas. Tällä viikolla on ollut vaihtelevaa pilvisyyttä, mutta suurimmalti osin aivan ihanan ihana ilma, vaikka välillä satoi rakeitakin kaatamalla, mutta vain muutaman minuutin. Onneksi pääsee töissä ulos päivittäin ja ulos näkee sisälläkin ollessaan jatkuvasti. Luonto on minulle tärkeä ja jos on kaupungissa, niin talotkin ovat toki kauniita, mutta tarvitsee vain nostaa katseensa ylös ja näkee taivaan, pilvet, auringon, tuntee pienesti hivelevän tuulen kaulalla. Kokonaan pilviset päivät eivät ole kivoja, mutta taivas on kaunein pilvien sekä auringon kanssa, kun se kontrastisoituu.

Luonnonkiharuus. Punainen väri haalistuu nopeasti, mutta eipä haittaa. Pitäisi kyllä kestovärjätä ripset ja kulmat. Ei vain ole kokemusta sellaisesta. Tietääkö joku jotain hyvää Helsingissä?

Eilen minun piti vain hakea kaupasta hunajamuroja. Menin Kamppiin niitä varten, kun kahdesta lähikaupasta ei löytynyt yhtään hunajamuropakettia. Ei tosin maistunut niin hyvältä hunaja-cheeriosit, mitä ne ovat ennen maistuneet, onkohan niidenkin reseptiä muutettu. Harmi. Ostin samalla K-Kampista irtokarkkeja, vaikkei pitänyt, mutta ne olivat alle viiden euron kilotarjouksessa, joten miten kävikään, kun ajattelin, että onhan ne ihan eri karkkeja kuin lähikaupoissa. Oi voi. Pitää oikeasti päästä tästä sokerikoukusta irti. Se pitää niin vahvasti otteessaan.

Toivottavasti se onnistuu näillä. Aiemmin tällä viikolla tilasin hyvinvoinnin verkkokaupasta tuotteita, joilla saisin pontta treeneihin ja tästä riittänee muutamaksi kuukaudeksi varantoja. Eipä tarvitse syödä suklaata tai karkkia, kun on niin herkut proteiinijuomat.

Eilen sain viestin, että paketti on haettavissa pakettiautomaatista, vaikka tein tilauksen aiemmin tällä viikolla. Todella nopea toimitus, olin niin iloinen, että oltuani kahden vaiheilla väsymyksen ja salin kanssa meninkin salille. En kyllä saanut juotua proteiinijuomia avattuani paketin vasta kotona ja syötyäni karkkia ei tehnyt enää mieli mitään makeaa. Makea on kyllä houkutellut monesti tällä viikolla. Bussissa istuessanikin matkalla yhtenä aamuna töihin takanani istuva poika söi suklaakeksejä ja haistoin sen suklaan. Voi että! Alkoi niin tehdä mieli suklaata ja se suklaan tuoksu jäi mieleeni pyörimään koko työpäivän ajaksi. Nyt kuitenkin tekee mieli käydä entistä enemmän salilla jopa pyöräilyn lisäksi.

Aion lopettaa ylimääräisen sokerin syönnin, kun en haluaisi sitä syödä. Yhtenäkin päivänä ei ollenkaan tehnyt edes mieli makeaa, mutta sitten kaveri tuli kylään pelailemaan ja toi herkkuja mukanaan, enkä voinut kieltäytyä, kun siinäkin haistoin suklaan. Taisi olla samana päivänä.

Mutta mitä tämä kertomani hyvinvoinnin paketti sisälsikään:

Fast natural proteiini lakritsi

Fast Natural Proteiini on vain luonnon ainesosia sekä korkealaatuista suomalaista heraproteiinia sisältävä proteiinijauhe. Se sisältää vain kolmea ainesosaa; Kuusamon Juuston heraproteiinia, lakritsijauhetta sekä Stevia-kasvista peräisin olevaa makeutusainetta. Ei mitään ylimääräistä. Jauheen heraproteiini tulee puhtaasta pohjoisen lehmien maidosta, Kuusamon alueelta.

Leader Whey Protein Suklaa-karamelli - proteiinijauhe

Fast Protein Smoothie Mix Kookos-Ananas  

Fast Protein Smoothie Mix on vähälaktoosinen ja -sokerinen proteiinijuomajauhe, joka sopii niin lisäproteiiniksi, välipalaksi kuin treenin jälkeen nautittavaksikin. Saat siitä maitoon sekoittamalla kätevästi hyvänmakuisen proteiinismoothien. Protein Smoothie Mix sisältää myös runsaasti kalsiumia.

Leader Whey Protein Valkosuklaa - proteiinijauhe

Voimaruoka 360 Wholefood Vanilja

Voimaruoka 360 Wholefood on monipuolinen, heraproteiinia sisältävä superfood-sekoitus.

Voimaruoka 360 Wholefood sopii koko perheelle korvaamaan tai täydentämään päivän aterioita luonnonmukaisesti ja helposti. Soveltuu nautittavaksi sellaisenaan nesteeseen sekoitettuna tai osana ruuanlaittoa.

Fast Protein Pancake Mix Banaani-Toffee

Nopea sekä helppokäyttöinen Fast Protein Pancake Mix on runsaasti laadukasta proteiinia sisältävä vähälaktoosinen ja vähäsokerinen pannukakkujauhe. Runsaskuituisen Protein Pancake Mixin kaikki raaka-aineet ovat luontaisia, ravintorikkaita ainesosia, kuten jauhettua kauraa ja kananmunaa, jotka sisältävät muun muassa runsaasti kuitua ja hyviä rasvoja.

Lihaskudosta säilyttävät herkulliset proteiinipannukakut syntyvät kädenkäänteessä sekoittamalla jauhe maitoon ja paistamalla taikina pannulla kullanruskeiksi ravintotiheiksi pannukakuiksi. Voit nauttia proteiinipannukakkuja esimerkiksi helppona, ravinteikkaana ja maukkaana aamu- tai välipalana.

Puls Bar Energy Suklaa-Kookos  

Puls Bar Energy Suklaa-Kookos on herkullinen, gluteeniton energiapatukka. Sisältää aitoa kookosta.

Fast Pudding Suklaa

Fast Pudding on runsaasti laadukasta proteiinia sisältävä, vähäsokerinen vanukasjauhe herkutteluun tai välipalan proteiinilähteeksi.

Fast Pudding koostuu lähes ainoastaan lihaksille hyödyllisestä maitoproteiinista sekä ravintokuidusta. Herkullinen runsasproteiininen vanukas syntyy helposti sekoittamalla jauhe kylmään maitoon ja antamalla seoksen sakeutua muutaman minuutin.

Coffee Pixels Kahvipatukka Cascara

Coffee Pixels Kahvipatukka on helppo ottaa mukaan ja valmis nautittavaksi missä tahansa oletkin. Vaikka tuote näyttää suklaalta ja sulaa kuin suklaa, se on valmistettu kokonaisista kahvipavuista ja ravinteikkaista kahvimarjoista (cascara).

Tuotteessa on yhtä espressoannosta vastaava määrä kofeiinia (50 mg). Tästä syystä Coffee Pixels antaa sinulle luonnollista lisäpotkua silloin, kun kaipaat hieman ylimääräistä energiaa!!

Koska tuotteen sisältämä kofeiini imeytyy hitaammin, sen vaikutukset ovat pehmeämpiä ja pitkäkestoisempia. Tämä tarjoaa fiksun tavan pysyä valppaana, energisenä ja keskittyneenä.

Vivani Luomu Maitosuklaapatukka Kermakaramelli 

Clipper Kaakaojuomajauhe

 

Khoisan Tea Luomu Mansikkakermatee 

Tämän teen kermainen mansikanmaku kelpaa kaikille. Hedelmäinen sekoitus kukkien terälehtiä ja herkullisia hedelmäpaloja. Kofeiiniton.

Mansikkaisesta teestä voit tehdä myös jääteetä, kun kuuma tee ei tunnu sopivalta. Ei sisällä maunkorostajia tai säilöntäaineita.

Khoisan Tea Luomu Rooibos Lakritsi -tee

Lakritsijuuri tuo rooibosteehen rikkaampaa ja mielenkiintoisempaa makua. Luontaisesti kofeiiniton.

Eteläafrikkalaista rooibosta juodaan paljon sen kotimaassa. Kofeiiniton rooibostee sopii rauhoittamaan mieltä mihin aikaan päivästä tahansa. Rooibostee kannattaa nauttia ajan kanssa ja samalla jalkoja lepuuttaen.

Clipper Luomu Vihreä Aloe Vera tee

Clipper Luomu Vihreä Aloe Vera tee on kevyt ja virkistävä aloe veran ja sitruunan makuinen Reilun kaupan tee. 

 

Clipper Luomu Metsämarja tee

Clipper Luomu Metsämarja tee on hedelmäinen ja rikkaan tuoksuinen, luontaisesti kofeiiniton yrttitee

Sana-sol Monivitamiini

Sana-sol Monivitamiini on päivittäinen vitamiinilisä yhdessä hyvänmakuisessa nieltävässä tabletissa. Sana-sol Monivitamiini-kivennäisainevalmiste sisältää 11 vitamiinia ja 9 kivennäisainetta, jotka tekevät hyvää koko keholle. 

Dexal Whey+Collagen Proteiinijauhe Suklaapirtelö 

Dexal Whey + Collagen on sekoitus heraproteiinia ja tukikudoksille tärkeää kollageeniproteiinia. Premium-proteiini järkevään hintaan! Gluteeniton. Hera- ja kollageeniproteiinijauheeseen on lisätty C-vitamiinia. Jauhe on vähälaktoosinen.

Dexal Whey+Collagen proteiinit voittavat muut proteiinit niin maussa kuin koostumuksessa. Kollageenia ei useimmista proteiinijauheista löydy. Tässä proteiinijauheessa on 80 % heraa ja 20 % kollageenia.

Dexal Whey+Collagen sopii urheilijoille, kuntoilijoille ja kaikille terveydestään huolehtiville. Proteiinijauhetta voi käyttää sekä ennen harjoittelua että harjoittelun jälkeen. Proteiinijauhe sopii hyvin myös aamupalalle, sillä sitä voidaan sekoittaa esimerkiksi smoothieen, puuroon ja jogurttiin lisäämään ruoan proteiinipitoisuutta.

Heraproteiini on laadukas ja nopeasti imeytyvä proteiininlähde. Kollageeniproteiini on puolestaan tärkeä rakennusaine tukikudoksille ja luustolle. Kollageenin luonnollinen muodostuminen kehossa vähenee iän myötä.

Puhdas+ Collagen Raakasuklaapatukka Hasselpähkinä

Kollageenia sisältävä raakasuklaa. Yksi patukka sisältää 2,5 g kollageenia ja vähintään 73 % kaakaota. Hasselpähkinänmakuinen.

Kollageeni muodostaa 30 % ihmisen elimistön proteiinista ja sitä löytyy erityisesti ihosta. Noin 25 vuoden iässä elimistö alkaa menettää kykynsä tuottaa uutta kollageenia.

Omegat 3-6-7-9 

Omegat on omega-ryhmän rasvahappojen monipuolisin lähde. Se sisältää näiden rasvahappojen koko kirjon: omega -3, -6, -7 ja -9. Sen omega-6 rasvahapoista suurin osa on terveysvaikutteista GLA-rasvahappoa.

Ihmisen elimistö ei pysty itse valmistamaan omega-sarjan rasvahappoja. Siksi niitä kutsutaankin välttämättömiksi rasvahapoiksi, joita meidän on saatava riittävästi ruokavaliosta, jotta elimistömme toimii moitteetta.

Monipuolisesta ruokavaliosta näitä onkin mahdollista saada, mutta kiire, epäsäännölliset elämäntavat, sairaudet ja yliherkkyydet voivat rajoittaa rasvahappojen saantia.

Jokaisella omega-rasvahapolla on elimistössämme omat tehtävänsä ja sillä on tärkeää muistaa ettei pelkkä omega-3:n saanti riitä. Hyvien rasvahappojen tasapaino on tärkeää ja sillä Omegat 3-6-7-9 valmiste onkin erinomainen vaihtoehto turvaamaan niiden saantia.

Clipper Luomu Rise & Shine tee

Clipper Luomu Rise & Shine tee on kuin aamuaurinko teekupissa. Tämä jännittävä ja piristävä sitruunainen yrttiuute saa olosi virkeäksi, jopa niinä uneliaimpina aamuina.

Piti laittaa vain pakkauksesta tavarat kaappiin, mutta sitten päätinkin siivota koko keittiön ja vaihtaa tavaroiden paikkoja hyllyillä. Siinä kului pari tuntia. Ja kun tätä blogia olen tehnyt, niin kirjastokin on mennyt jo kiinni, vaikka piti siellä käydä tänään lukemassa tällä viikolla tulleet uusimmat lehdet. Jospa kaupan kautta salille.

Hellan yläpuolisesta kaapista tuli täysin tee- ja kaakaokaappi. Mausteet menivät sinne, missä ennen olivat kahvitarpeet ja öljyt. Samalle hyllylle lääketarpeet. Öljyt menivät jääkaappiin.

Laitan tarvetavarat alemmas, että ovat aina saatavilla, eikä mitään epämääräistä näkyisi missään. Heitän kaikki kertyneet muovi- ja lasikipot kierrätykseen. Sanon kahvinkeittimellekin heipat. Löytää uuden elämän jonkun toisen kodista. Heitän pois kaiken, mitä en käytä tai tarvitse. Kaapissa lojuvat vaatepussitkin vien vaatekeräykseen. Minimalismi ja siisteys on ihanaa!

Laitoin teepurkeistakin kaikkien vajaiden pakettien nimetyt ja päällystetyt teepussit samaan pakettiin, niin sai heitettyä kolme pakettia kierrätykseen. Tai kaksi Pukkan teepakkausta säilytin näiden ihanien kuvioiden ja tekstien takia, mitä löytyy paketin sisältä, kun sen avaa. Ajattelin tehdä tästä ja siitä toisesta uuden pienen taideprojektini. Tekemistä löytyy.

Ihanaa aurinkoista viikonloppua! Onneksi aurinko paistaa yli kuuteen, niin ehtii vielä nauttia siitä.

Kevät ja työmatkapyöräily

Välillä pitää herkutella. Meinasin ostaa Eve Hietamiehen Puolinainen - kirjan, kun sitä ei ole BookBeatissa, mutta jätin ostamatta. Kaipa tulee joku päivä luettua, kun kolmen kirjan sarjakin oli niin kiva. Jotenkin vastahakoisesti juuri nyt syntyy tekstiä, kun tekee kovasti mieli jotain makeaa. Pitäisi kai lähteä ulos. Koko päivän tekemiset ovat vielä auki.

Tuli käytyä Sellossa. Ja aina kun siellä käyn, niin menen Robert's Coffeehen kahville. Ihan kuin Turussakin käyn Cafe Artissa. Viime aikoina olen syönyt kyllä IHAN LIIKAA MAKEAA. Tänäänkin aamupalan jälkeen halusin vain jäätelöä, kunnes meinasin seota, että onko se tämän päivän suunnitelma, jäätelö? No ostinkin jäätelöä illemmalla, mutta pitää yrittää saada itsensä taas ruotuun ja mennä piiskaamaan itseään vaikka salille käsipainojen kanssa tai juoksumatolle, niin johan loppuu jäätelönhimo!

On ihan totta, mitä sanotaan, että sokeririippuvuus vastaa kokaiiniriippuvuutta. Se on hyvin koukuttavaa, varsinkin jos on antanut itselleen luvan syödä sitä päivittäin, niin sitten kaipaa yhä vain lisää ja lisää. Pitää yrittää ainakin syödä paljon vähemmän sokeria oman terveyden takia. Jos joku muu siihen pystyy, niin miksen minäkin. Jotkut joskus sanoo, että heidän tekee mieluummin mieli suolaista tai kunnon ruokaa, eikä yhtään makeaa ja vastaan, että olisipa minullakin se ongelma.

Ostin uuden tiskinpesuaineen, joka tuoksuu hyvältä. Ja huomasin, että on vaikka mitä ketsuppeja ihan tavallisessa ruokakaupassa, eikä tarvitse mennä luonnontuotekauppaan, jos haluaa luomua vähempisuolaista ja vähempi-sokerista ketsuppia. Ei ole tässä taloudessa ennen ollut, mutta välillä yritän siedättää itseäni vehnään ja kun työpaikalla oli makaronilaatikkoa yhtenä päivänä ja minulle oli ihan hyvää tofuperunapaistosta, niin jäin kaipaamaan sitä makaronilaatikon makua. Pienenä äitini kanssa laitoin aina hilloa makaronilaatikkoon, mikä saattaa ehkä jonkun korvaan kuulostaa hassulta. Puolukkahillo ei kuitenkaan täytä sitä tehtävää, kun sitä voi käyttää maksalaatikon kanssa, piti olla mansikkahilloa. Sitä syödään myös lettujen kanssa. En vain omista mansikkahilloa, enkä viitsi yhtä makaronilaatikkoa varten hankkia hilloa, varsinkaan kun kaupan makaronilaatikko ei tule koskaan olemaan kotitekoisen veroista.

Sellossa katselin myös urheilukaupassa Kari Traata, vaikken ole koskaan siitä pahemmin innostunut tai olen ajatellut olla suostumatta innostumaan siitä. Nyt asia on muuttunut. Nuohan ovat tosi nätit. Enpä taida tänä vuonna osallistua Naisten kymppiin, jollei saa lähteä kävelijöiden jälkeen maksamatta osallistumismaksua. Se osallistumismaksu tapahtumaan, että saa käyttää samoja teitä kuin normaalisti suuren joukon mukana, on aika iso.

Voin mennä sen reitin muutenkin, muistan kyllä.

On muutenkin tosi kurjaa, että joskus rajataan vain tiettyyn käyttöön tiettynä päivänä jokin alue, eikä sitä kisaan osallistumaton muka silloin saisi käyttää, kun ei ole maksanut siitä. Ei minua huvita ne pienet ilmaisjutut mitä saa maaliin saapuessa, kunhan haluaisin mennä sen reitin läpi hölkäten ja välillä kävellen. Kyllähän siinä pieni kilpailuvietti siinä tulee, kun kävelee muita nopeammin tai sitten vain pistää hölkäksi, ettei joutuisi olemaan ruuhkassa. Ja välillä on toki hyödyllisiä vesipisteitä.

Torstaina ihana ihminen kävi laittamassa uuden pyöräni ajokuntoon. Hankin sen Verkkokaupasta, kuten saatoinkin aiemmin mainita. Kypärään piirsin tuollaisen käden ihan huvin vuoksi. Perjantaina aloitin sitten työmatkapyöräilyn. Ai että! Ei enää tarvitse juosta pää kolmantena jalkana bussiin ja katsoa sen perää, kun se menee nenän edestä, kun sattui olemaan pari minuuttia edellä aikataulusta. Eikä tarvitse pelätä, ehtiikö ajoissa töihin vai ei, koska tietää, mitä reittiä kulkee ja kuinka kauan siihen menee. Perillä kyllä on hyvä muistaa pitää repussa vaihtopaitaa sillä pyöräillessä ja varsinkin repun kanssa hiestyy selkä. Ihan hyvä, että hiestyy.

Mietin kyllä ensimmäisen pyöräilypäivän jälkeen, että myydäänkö pehmus-tettuja pyöräilyhousuja myös naisille, koska pidemmän päälle pylly sattuu kovan satulan päällä. Työmatka sinne ja takaisin on yhteensä suunnilleen 16 kilometriä pitkä. Pariin kertaan eksyinkin mennessä ja piti palauttaa mieleen, mikä reitti olisi lyhin ja nopein. Mutta voi että sitä autuutta, kun ei ole ainakaan kymmeneen vuoteen käyttänyt vaihteita ja siinä on vaihteet! Vaikkakin vain kolme, mutta vaihteet silti. Ei tarvitse polkea seisaallaan joka ylämäkeä ja pidemmillä suorilla voi laittaa kolmosen silmään. Näissä vaihteissa on huimia eroja.

Ja voi että sitä tunnetta pyöräillessä aurinkoisena päivänä! Pyörä soljui niin sulavasti, pehmeästi ja sileästi. Ja eksyttyäni vähän mennessä tiesin, että seuraavalla kerralla voisin tiristää kymmenen minuuttia siitäkin ajasta pois ja ajaa kahdeksan kilometriä lähes puoleen tuntiin, enkä todellakaan polje koko ajan täysillä ja vastassa voi olla valoja, ylämäkiä sun muuta mukavaa.

Harmi kyllä, että Kalliossa ei ole yhden ainoata pyörätietä ja Sörnäisissäkään ei ole, pitäisi taluttaa, jos ei halua autojen sekaan, koska siinä ei ole mitään järkeä Sörnäisissä yrittää mennä pyöräilijänä autoilijoiden ja ratikoiden seassa. Onneksi on eräänlainen takatie, joka kohoaa sillalle, jossa voi katsella auringonnousua ja haistella ihanan Meiran tehtaan paahdetun kahvin pehmeän tuoksun. Herättää kivasti. Pienesti huonontunut aerobinen kunto nousee varmasti kohisten.

Nämä kuvat ovat työpäivän jälkeen. Näinä aurinkoisina päivinä on tuntunut, että se päivän lämpimin aika sijoittuu iltapäivä kolmen ja viiden välille, varsinkin lähemmäs viittä, kunnes alkaa taas laskea. Mutta ihanan ihana perjantai, pyöräily, työpäivä ja ilma. Mahdettiinko sinä päivänä se tämän vuoden lämpöennätys laskea. Kuulemma viimeksi tähän aikaan vuodesta +20 oli neljä vuotta sitten. Niin ja tuosta junaratakuvasta sen verran vielä, että olen niitä ihmisiä, jotka ennen näkemättömän sillan nähdessään päättää, että sinne pitää mennä ottamaan selvää, mitä siellä on, vaikka pitikin kääntyä oikealle tietystä kohdasta. Jopa eksymisen uhalla. Omassa kotikaupungissa ei haittaa ollenkaan, että eksyy. Aina jonkin ajan kuluttua löytää oikean tien ja löytää tutun kadun. Ja ainahan on navigaattori.

Paljon helpompi poiketa salillekin, kun se on matkan varrella, eikä tarvitse odotella bussia tai ylitellä teitä. Kunhan laittaa pyörän telineeseen, käy salilla ja lähtee taas liikkeelle. Eikä tarvitse lämmitelläkään, kun on jo 12km pyöräilyä takana.

Tämän päivän maisemat kuvina. Ihanaa kontrastisuutta pilvet tuovat auringon kanssa taivaalle. Mietin taas, mitä reittiä pitkin pääsisi Töölön kirjastoon. Löysin onneksi tuon reitin, mitä bussikin käyttää, mutta ehkä pitäisi aloittaa myös siitä, mistä bussikin. Onkohan siellä pyöräteitä? Tosin ne tiet Hakaniemestä toiselle linjalle ja ensimmäiselle linjalle ovat aika vähäliikenteisiä autoilijoiden kannalta, niin luultavasti siellä pystyisi kulkemaan ajotiellä oikeassa reunassa.

Pyörällä autoteillä tulee se ongelma, että voiko pyörällä mennä bussikaistaa ja jos on kolme- tai nelihaarainen risteys, niin kuka menee ensin, jos ei ole kolmioita? Miksi tänäänkin suoraan menevä olisi antanut minulle, kääntyvälle, etuajo-oikeuden? Vai meneekö silloin aina oikealta tulevat ensin? Varmaan pitää kerrata autokoulun sääntöjä. Olisipa kaikkialla pyörätiet tai jaetut kävely/pyörätiet. Kyllähän pyöräilijät osaavat väistää tarvittaessa. On se vähän hassua, että pitää välillä olla autotiellä peläten henkensä puolesta ja olla hämillään vuoroista, kun välillä saa vain viilettää pitkin pyörätietä vain pysähtyen valoihin. Turussa ja Kaarinassa kaikki kävelytiet olivat jaettuja pyörien kanssa. Kaikki isommat risteysalueet pystyi polkemaan pyöräteillä. Ja jos piti mennä vaikka Portsan alueella autoteitä, niin ne olivat niin pikkukatuja, ettei koskaan tarvinnut pelätä.

Kaiken kaikkiaan työmatkapyöräily on ihanaa, terveydelle ja luonnolle hyödyllistä, kunhan vain tietää, missä saa ja missä ei saa pyöräillä. Ne voisi kyllä merkata paremmin.

Eväät terveellisempään elämään ovat valmiina. Niitä pitää osata vain hyödyntää.

Iltatuuli

Työpäivä oli päättynyt ja hän oli lähtenyt hyvillä mielin bussiin, napsauttanut kuulokkeet päälle ja alkanut kuunnella musiikkia. Hän oli valinnut mukavan penkin linja-auton etuosasta ja vietti suurimman osan matkasta kuvia katsellen. Vähän ennen pysäkkiä, jolla hän jäisi pois, hän mietti tuntemuksiaan, kun ei oikeastaan tehnyt mieli tehdä mitään, vaikka periaatteessa olikin luvannut itselleen menevänsä salille. Ei kai sitä joka päivä tarvitsisi, kun hän edeltävänäkin päivänä kävi ystävänsä kanssa salilla ja sitä päivää toissapäivänä lenkillä. Silti hän ei halunnut kotiinkaan mennä, sillä kello oli vasta puoli viisi ja aurinko valaisi päivää kuin kruunu.

Hän päätti lähteä bussilla Sellon kauppakeskukseen kiertelemään, vaikka olikin käynyt siellä juuri muutama päivä sitten. Jokin veti siellä puoleensa. Linja-autokin oli juuri parahiksi paikalla, hän osti kännykällä lipun, vilautti kuljettajalle ja hyppäsi kyytiin. Matkalla hän kuunteli pari mielessään soinutta kappaletta ja sen jälkeen valitsi mainiosta audiokirjasovelluksesta uuden tarinan kuunneltavaksi; lastenkirjallisuutta. Maha osoitti pienesti mieltään, joten hän kävi Taco bell - nimisessä ravintolassa syömässä juuri sopivan pienen annoksen quesadillaa, vaikkakin mikään quesadilla ei olisi koskaan niin hyvää kuin Turussa sijaitsevassa Smileysissä oli, mutta valitettavasti sitä ihanaa ravintolaa ei ole pitkään aikaan enää ollut. Hän muisti vieläkin ihanasti keskisuomalaista murretta puhuvan pienen ravintolan pitäjän.

Syömisen jälkeen hän kävi haastattelemassa pelikaupan myyjää ja sai vaihtotarjouksessa uuden kivan pelin pelaamista ja silmäkarkkia varten. Siitä riittäisi huvia muutamalle illalle. Pelikaupasta hän suuntasi urheilukauppaan ja katseli tovin naisten uusia tänä keväänä ilmestyneitä urheiluvaatteita, jonka jälkeen hän kävi hiplaamassa frisbeegolf-kiekkoja. Hän yritti löytää kiekkoa, johon viime kerralla ihastui. Nainen löysi etsimänsä, mutta hoksasi pari muutakin, joiden heittorataa pienesti testaili, ja mietti, mikä olisi paras sijoitus kesän frisbeegolfia ajatellen. Hän tykkäsi varsinkin draivereista eli pitkän matkan kiekoista, koska niissä oli paras sormituntuma. Keskimatkan ja lyhyen matkan kiekoissa oli erilainen reuna ja oli muutaman kerran käynyt niin, että se ei ollut lentänytkään pelatessa suoraan, vaan oli kaartanut lähimpään puskaan, josta sitä oli saanut rämpiä hakemaan.

Hän ei ihan vielä osannut päättää, eikä myyjäkään tullut häntä siinä kohtaa haastattelemaan, olisiko johtunut siitä, että hänellä oli napit korvissa, jotka aika hyvin poistivat ympäröivän melun. Lastenkirja hymyilytti ja ihmetytti häntä näkyvästi ja joskus tuli naurahdettua ja sanottua myös "oho", koska kirjavalinta oli miellyttävä. Kuitenkin kuunnellessa mietti välillä, ettei taida olla ihan pienille lapsille suunnattua kirjallisuutta, sen verran karua tekstiä, mutta silti niin puoleensavetävää ja mielenkiintoista kuultavaa.

Diskettien jälkeen hän meni katselemaan pyöräilykypäriä ja mietti omaa valkoista kypäräänsä kotona sekä hipelöi pyörävarusteita. Hän oli niin iloinen hankittuaan juuri uuden pyörän, jossa oli ensimmäistä kertaa moneen vuoteen jopa vaihteet, mutta jota ei ollut vielä kokonaan asennettu ja halusi stailata pyörää ja omistajaa mahdollisimman hyvin. Lopulta katseltuaan kypäriä aikansa ja käpelöityään mahdollisimman montaa outoa pyörään kuuluvaa lisäosaa hän päätti, että vanha kypärä sai kelvata ja hän tuunaisi itse suojavarusteensa. Hän oli haaveillut monta vuotta myös rottinkisesta ruskeasta etukorista, mutta kaupoissa tuli aina vain vastaan mustia metallihäkkyröitä.

Kaupasta poistuessaan hän kyykistyi venytelläkseen muutaman tunnin kävelyn ja seisomisen jälkeen sinä päivänä ja kuuli alaselästä kuuluvan naks. Se oli kuitenkin hyvä naksahdus ja tuntui hyvältä, kun selkä venyi ja palautui uomiinsa. Kohottaessaan katseensa hän näki yhden tärkeän ihmisen ja häntä alkoi hymyilyttää. Henkilö vaikutti kiireiseltä, joten häntä ei haitannut, ettei toinen nähnytkään. Hän tuli kuitenkin iloiseksi tutuista kasvoista. Kello alkoi taittua jo kohti iltaa, joten hän päätti tehdä vielä ruokaostokset Prismasta ja lähteä sitten takaisin kohti kotia.

Isoon kauppaan saavuttuaan hän vielä hetken kävi ihailemassa pyöräilykypäriä, jonka jälkeen suuntasi rullamattoa alas kaupan ensimmäiseen kerrokseen. Hän valitsi uudeksi havaitut smoothiet lastenruokaosastolta, koska tykkäsi aina maistaa kaikkea uutta, ja banaanin eväiksi, koska oli lupautunut seuraavana päivänä iltavuoroon töihin. Piti olla evästä sitä varten. Hän valitsi myös pesunkestävän kynän paperiosastolta sekä arkin tarroja kypärän tuunausta varten. Hän otti myös pientä suolaisen nälkää varten sipsipussin, jota ei ollut koskaan nähnyt. Siinä luki honey butter ja hän mietti, miltä ne mahtaisivatkaan maistua. Juomaosastolta hän löysi myös uuden alkoholittoman oluen, joka herätti hänen mielenkiintonsa. Sitten vain kohti kassoja toivoen, että vessahätä ehtisi pönttöön asti.

Hän lähti seuraavalla bussilla, jonka tuloon kesti vain kymmenen minuuttia. Ulkona taivaalta sateli heleää kevätsadetta, joka jo tuoksuikin ihan keväältä, pisaroiden täplittämältä asvaltilta ja ripaukselta unta. Näytettyään mobiililippua kuskille hän valitsi takimmaisen paikan, kun yksi ihminen oli vallannut aina kaksi penkkiä kerrallaan ja takana näkyi olevan tilaa. Hän myhäili mielessään matkalla kotia päin, kuunteli musiikkia, jota ei ollut muutamaan kuukauteen kuunnellut, musiikkia jota teki juuri silloin, kevätiltana, mieli kuunnella. SMG:tä, James Bluntia ja Mikaa. Hän nousi linja-autosta pari pysäkkiä ennen päätepysäkkiä ja tunnusteli kasvoillaan viileää kevätilmaa, haisteli ja hymy kukitti kasvoja.

Hän käveli muutaman sadan metrin kantamuksineen kotiovelleen. Aurinko oli jo laskeutunut, mutta oli vain hämärää. Edes katulamput eivät olleet vielä päällä. Hän asui kerrostalossa niin kuin niin monet saman kaupungin asukkaat. Kerrostaloja kun oli eniten. Nyt on kaikki tämän kuun isommat ostokset hankittu, hän päätti itsekseen ja ajatteli, kuinka mukavaa olisi fillaroida työmatkat ja kuinka hyvä vuosi olisikaan tulossa. Hän kokeili ovikoodia, kunnes muisti, ettei se toimi kahdeksan jälkeen illalla. Hän kaiveli taskustaan aainta hymy karehtien huulilla ja tunsi tyytyväisyyden kuplivan sisällään, eikä häntä sillä hetkellä haitannut olla yksin.

Hänellä oli suunnitelmissaan loppuiltana katsella vähän sarjaa samalla kun piirtelisi ja nautiskelisi purtavaa ja juotavaa samalla. Iltatuuli siveli hänen poskeaan. Hän löysi avaimen, laittoi avaimen avainreikään ja käänsi, kunnes kuuli pamauksen. Hän tunsi selässään lihaksen läpi painautuvan pienen, mutta pistävän esineen ja samassa tunsi paitansa selkämyksen kastuvan. Häneltä putosi kassi maahan ja hän tunsi kaatuvansa sekunnin sadasosien pidentyessä miljooniksi valovuosiksi. Ennen kuin hän joutui törmäyskurssille maan kanssa hänet valtasi ei mikään. Hän ei tuntenut mitään. Tuntui kuin tyhjyys olisi nielaissut hänet. Hetki oli sekunneissa kiinni ja sitten ohi. Jäljelle jäi ulkopuolinen maailma. Kun joku hänet löytäisi, kirkaisi, itkisi, niin peli olisi jo menetetty. Kuka häntä jäisi kaipaamaan. Kuka huomaisi ensimmäisenä hänen poissaolonsa? Kuka saisi tietää viimeisenä?

- - -

Tämä on vain tarina, joka ilmestyi mieleen parissa sekunnissa. Ei siis tarvitse kyseenalaistaa, hermostua tai muutakaan. Kaikki on hyvin.

Elämä on kuitenkin niin mahdottoman tärkeää - niin sinun kuin muidenkin elämä. Ei kannata elää kuin joka päivä olisi viimeinen, se on hölmö sanonta, mikä saa eri ihmiset moniin erilaisiin mietteisiin. Kannattaa joka päivä elää niin kuin parhaaksi näkee. Täyttäen elämänsä pienillä iloilla ja elämyksillä: uusilla mauilla, erilaisilla hajuilla, kun näkee hymyileviä kasvoja ja kuulee aitoa naurua. Tuntee iltatuulen poskellaan, kutittavan hiuksia hupun alla auringonlaskua katsellen. Oppien lisää joka päivä, vaikkei sitä aina huomaisikaan.

Jokainen meistä on ihme. Jokaisen elämä on ainutlaatuinen. Iloitaan siitä, mitä meillä on ja mitä voimme saavuttaa. Hymyillään asioille, jotka saavat meidät hymyilemään. Iloa ei pidä peitellä, ei pidätellä. Päästä se valloilleen!

Hymy, jonka annat palaa aina luoksesi.

Kevätaurinko

Ennen ja jälkeen värjäyksen. Kuvissa näkyy myös Ninjasta ostamani kahdet korvikset.

Aamusuihku. Tuoksumuisto kuorintavoiteesta. Auringon valo ikkunasta. Kahvin tuoksu suihkusta tullessa. Hyvä tapa aloittaa viikonloppu. Vaikka alkoihan se jo eilen. Tapasin ystävää, jota en ollut muutamaan kuukauteen nähnyt. Tuntui, että höpistiin vain pari tuntia, mutta olikin kulunut neljä. Hassua ja mukavaa. Kävimme parilla ja kotiuduin. Värjäsin hiukset suihkussa aamulla. Odottaessa värin vaikuttavan söin aamupalaa ja lakkasin kynnet. Kahvi ei enää tunnu maistuvan yhtään. Harmi. Kaipaan kahvin mokkaista makua, mutten ollenkaan sen kitkeryyttä ja närästävää vaikutusta. Joskus tuntuu, että kahvia juodaan vain tottumuksesta, vaikka se maistuisikin pahalta. Ei mitään järkeä. No toistaiseksi mennään teellä. Parempi se kuin juoda pahaa kahvia. Jospa joku päivä kahvi taas maistuisi, vaikkei se haittaisi, vaikkei enää maistuisikaan. On hyvä olla teenjuoja. Ostin uuden Clipperin teenkin tänään Stockmannista, jossa on kookosta ja appelsiinia. En ehtinyt vielä maistamaan. Hiuksista ei tullut niin punaista kuin toivoin. Ei se haittaa. On silti vähän erilainen olo.

Tällä viikolla on ollut hyvin aurinkoista. Parin lyhyemmän viikon jälkeen tiistaina olisi toivonut seuraavan päivän olevan perjantai, mutta niin vain lauantaikin on juossut jo lähes ohitse. Puolitoista tuntia sunnuntaihin. Tällä viikolla olen käynyt kahdesti lenkillä ja kahdesti salilla. Kuunnellut äänikirjoja. Nauttinut joka ikisestä auringonvaloisesta hetkestä. Ihmetellyt joitain asioita, joista en enempää avaudu. Jotkin asiat selviävät omalla painollaan.

Kerran tai pari kuussa hemmottelen itseäni toden teolla ja ostan itselleni jotain kivaa. Hemmottaudun kyllä useammankin kerran kuussa. Ei siihen tarvita kuin toinen ihminen, jonka seurassa on miellyttävä olla. Toisen ihmisen seura on parempaa kuin yksikään materia. Paitsi jaettuna aika moni asia on kivempaa.

Eilen perjantaina töiden jälkeen suuntasin junalla Espoon Leppävaarassa sijaitsevaan Sellon kauppakeskukseen kuikuilemaan, mitä siellä olisi. Kävin kahvilla, kolusin pari vaatekauppaa, kävin Prismassa, ostin kaksien korvisten lisäksi iloisen värisen viisien sukkien paketin, hiusvärin, puurohiutaleita, kaurajuomaa, uuden lehden sekä jumppanauhan hukkaan menneen tilalle. En ostanut uutta peliä GameStoresta, vaikka olisi ollut pari vaihtopeliäkin mukana. Ei tällä hetkellä vain huvita pelata. Tällä hetkellä huvittaa ehkä eniten lukea, kuunnella musiikkia ja äänikirjoja, kuntoilla, nauttia hyvästä seurasta, ihanasta uudesta lumettomuudesta eli keväästä ja auringosta.

Eräs ystäväni joutui harmituksekseni perumaan tapaamisemme, mutta onneksi sain toisen ystäväni langan päähän, jonka kanssa vietinkin sitten kuusituntisen tänään. Kävimme ensin Silvopleessä. Sitten matkustimme metrolla seuraavalle pysäkille Helsingin yliopistolle ja käpyttelimme Kluuviin.

Siellä sijaitsevaan Pauligin Kulmaan olin alunperinkin tänään menossa, koska halusin maistaa tätä kohuttua raakajäätelöä ja maistoinkin. Oli ihan hyvää ja pitäisi joku päivä valmistaa oma jäätelö vähän yksinkertaisemmalla reseptillä. Maistoin myös Honey flat whitea. Olisi varmaan siinäkin tapauksessa maistunut tee paremmalta. Makuhermojeni mielestä kahvi vain maistuu nykyään kitkerältä ja saa mahahapot reagoimaan. Kokeilenpa teetä ja jätän kahvin viikoksi.

Saatan jäädä sille tielle.

Terassitkin on nyt lämpimämpien säiden myötä avattu. Kahviloiden terasseista vain välitän, niitä toisia katuterasseja enemmänkin vältän. Tosin on kurjaa, että jotkut tupakoivat terasseilla, mutta en ala päätäni aukomaan ihmisille. Ei ole minun asiani. Haluaisin vain nauttia ihanasta kahvilaelämyksestäni ilman ylimääräisiä hajuja. Annan tupakoitsijoiden ja sikailijoiden (en viittaa tällä huonoon käytökseen vaan sanavalintoihin) olla. Jokaisen oma asia.

Kahvilan jälkeen kävimme Stockmannissa katselemassa, josko Powerista olisi löytynyt oikeanlaiset langattomat nappikuulokkeet ja Herkusta vähän ruokatarpeita ja tarjouksia. Hullut päivät kun on. Ostin itselleni ja kaverilleni pari juomaa ja menimme nauttimaan ne Hakaniemen rantaan. Aurinko oli aivan ihana ja ilma lämmin. Muutama muukin oli löytänyt paikalle.

Jep. Naurulokithan ne siinä. Viikko pari sitten muuttolinnut palasivat takaisin Suomeen. Töissäkin lapset ihmettelivät, että mistä kuuluu kummituksen ääni (on se aihe jotenkin in juuri nyt), katselin ympärilleni ja huomasin, että puluhan se siinä läheisen aidan päällä huhuilee ja kerroin, ettei kyseessä ollut kummitus vaan tuo harmaa ilokseen kakkiva lintu. Pulut siis eivät vain kujerra vaan myös huhuilevat. Muistan, kun kuulin ensimmäisen kerran tämän kumean ääntelyn ja ihastelin, että nytkö näen ensimmäisen kerran huuhkajan, mutta silloin katsoessani katulampun päälle ja huomatessani siellä nököttävän harmaa-sulkaisen nokkijan, niin päässäni välähti tämä lamppu. Oivallus.

Kaveri otti miusta kivan kuvan. 

Sorsia. Kvaak!

Illalla lähdin vielä auringonlaskun aikaan lenkille Töölönlahden ympäri, kun en jaksanut koko iltaa sisälläkään kökkiä kaverin lähdettyä kotiin. Aivan ihanaa on nykyään kävellä leppoisassa kevätilmassa. Jokaisesta kevätpäivästä pitää nauttia ihan täysin palkein. Lempivuodenaikani! On kyllä ihanaa sitten, kun tulee lehdet puihin, katukuva on vähän ankea ilman lehtivihreää, mutta kyllä se vielä ehtii. Tästä voi jo nauttia 110% Onko muita kevätihmisiä? Mistä eniten nautit?

Ihanaa loppuviikonloppua! Nauttikaa ja hemmotelkaa itseänne ja muita.