Vaihtelevaa pilvisyyttä ja hyvää oloa

Väritysinto palasi taas.

Eilen olisi ollut helpompi rustailla, kun oli enemmän ajatuksia mielessä, mutta mieli oli liian väsynyt kirjoittamiseen ja se, että olisin antanut vain sormien kirjoitella, niin olisin varmaankin nauranut itseni seuraavana päivänä tekstiä lukiessani lattialle. Koneella kirjoittaminen on helpompaa kuin kännykällä onneksi. Kännykällä kirjoitteleminen vaatii aina keskittymistä ja tarkempaa näpyttelyä, eikä sitä välttämättä jaksa.

Kauniita aamuja, aamu- ja iltavuoroja. Oikeastaan nämä kuvat ovat iltavuoroilta, kun aamuisin ei aurinko enää nouse yhtä aikaisin. Jotain ihanaa niissäkin aamuissa, kun menee myöhemmin töihin, vaikka ihaninta mielestäni on mennä keskivuoroon, jolloin on aktiivisimman ajan paikalla, eikä tarvitse ihan liian aikaisin herätä, muttei tarvitse myöskään odotella lähtöä. Olen miettinyt, josko heräisi vaikka tunnin aikaisemmin kuin normaalisti ja kävisi vaikka lenkillä tai jotain. Yritän myös juoda skin collagenin ennen aamiaista, vähän vaikeaahan se saattaa olla, kun on aamuisin nälkä.

Ensilumi tuli eteläänkin. Ei harmi välttämättä jäädäkseen.

Join suklaisen latten ja se harmitti, kun olo ei ollut hyvä sen jälkeen. Olisin ottanut toisen season-latten, mutta sen ainesosat oli väliaikaisesti loppuneet.

Kotiasut ovat ihania. En osaa olla farkuissa kotona, se on luonnotonta minulle.

Perjantaina huomasi työpäivän jälkeen todella olevan perjantai. Mutta vasta työpäivän jälkeen. Kävelin vähän yli kilometrin mennäkseni eri bussilla kuin tavallisesti, koska tykkään välillä nähdä eri maisemia. Ja kovin moni bussi meneekin suoraan Kamppiin, johon tähtäsin. Olisin voinut jäädä Töölön kirjaston kohdalla pois, kun huomasin senkin olleen matkan varrella, mutten sitten noussut, kun en jaksanut pyytää vieruskaveria siirtymään, kun en muutenkaan tiennyt, että se kirjasto on siinä matkan varrella.

Kuitenkin istuttuani bussiin ja katseltuani hetken ulos huomasin itsenikin olevan olemassa. Työni on  niin hektistä ja keskittyy pääosin muihin henkilöihin, että olin useaksi tunniksi unohtanut oman olemassaoloni ja ollut läsnä vain muita varten. Bussissa muistin itsenikin ja olin läsnä itselleni. Joskus laitan musiikin korville, kun haluan pois omasta seurastani, mutta onhan siinä musiikin mukanakin joskus omatkin ajatukset mukana, vaikka yrittääkin musiikilla ja visuaalisilla ärsykkeillä irtautua itsestään. Joskus kuitenkin pitää olla myös vain itseään varten, koska sekin on tärkeää.

Nyt on jälleen flunssa iskemässä. Käytin sarvikuonoakin. Tiedän kyllä syöneeni tällä viikolla esimerkiksi liikaa irtokarkkia, vaikken edes tarvinnut sitä. Minulle joskus tulee vain tarve napostella, enkä osaa syödä pähkinöitä paitsi suklaakuorrutteisia, eikä nekään käy sokerin ja vehnän (kyllä osassa on) takia, joten mitä sitä sitten napostelisi? Ostin satsumiakin pussillisen, mutten saanut kuin kaksi syötyä ja nekin olivat outoja ja nyt niiden kuori jo näyttää huonolta. Onneksi yhtenä päivänä löysin työpaikan kaapista pari klementiiniä, jotka olivat vielä hyvässä kunnossa, vaikken muistanut niitä sinne jättäneeni. Hedelmiä ja marjoja on kiva napostella. Olisipa vihannesten napostelu yhtä helppoa.

Olen tänään katsellut Grimmiä, syönyt aamupuuron ja juonut munalatten. Eilen illalla laitoin postista tulleet detox-padit jalkoihin yön ajaksi ja aamulla, kun ne otin pois, niin siellä odotti vihreää mönjää. Jotain on siis selvästi tapahtunut yön aikana. Nämä detox-padit ovat verrattavissa detox-jalkakylpyyn.   Nyt aion tosissani parantaa syömisiäni, enkä syytä kuukautisia siitä, että tekee mieli sokeria.

Oli jännän erilainen kuukautisten alku muutenkin nyt, kun olen jättänyt kokonaan vehnän ja gluteenin pois ruokavaliosta. Söin tällä viikolla yhden pullan ja elimistö oli sekaisin päivän sen jälkeen, kun se yritti saada sen vehnän ängettyä väen vängällä mahdollisimman nopeasti pois elimistöstä ja muitakin aineita oli tiellä vielä, jotka yleensä menevät hitaammin kehon läpi, mutta ilmeisesti elimistöni reagoi ihottuman lisäksi vehnään siten, että se yrittää vain poistaa sen niin nopeasti kuin mahdollista elimistöstä. Olen joskus ennen luullut, että se vain jouduttaa ruoka-aineenvaihduntaa ja on hyväksi elimistölleni, mutta nyt olen ymmärtänyt, ettei se paranna ruoansulatusta, vaan haluaa pois siitä aineesta.

En tiedä, mitä tämä sitten on, vehnäyliherkkyyttä vai allergiaa vai mitä. Gluteenin jättäminen on kyllä ihan valtavasti helpottanut oloa, tehnyt oloa kevyemmäksi ja ihoa sileämmäksi ja puhtaammaksi. Kaikki se vain gluteenin takia? Olen ennenkin huomannut, että varsinkin vehnä yhdessä sokerin kanssa saa paljon pahempaa jälkeä kuin vaikka karkkipussi jostain syystä. Leivokset saivat aina ihon kukkimaan enemmän kuin karkki. Huomattuani kuitenkin, että myös joissain karkeissa on vehnäjauhoa, gluteenia tai vehnätärkkelystä ja jätettyäni ne pois ihoni ei reagoi enää lähes ollenkaan.

Tykkään nykyään syödä semper-puuroja välipalaksi töissä ja kerran kun ostin hyvillä mieli Onni-puuron, niin luin ensin, että jes, ei sisällä vehnää tai tärkkelystä tai mitään, mutta lopussa luki, että sisältää gluteenia. Kyllä keho pienesti murmutti senkin jälkeen, mutta onneksi se oli hyvin pieni annos. Kyllä suoliston toiminta todellakin näkyy ihmisestä ulospäin monella tavalla.

Minun kuitenkin piti puhua, miten vehnän ja gluteenin jättäminen on vaikuttanut kuukautisiini. Ennen kuukautisia minulla oli aina sellainen ns. "massakausi", joka kesti viikon ja sitten kuukautiset alkoivat. Ajattelin ennen, että se syöminen valmistaa elimistöä siihen tankkaamalla, kun verta lähtee viikon ajan ja minun teki mieli syödä suuria annoksia paljon ja suklaata myös himoitsin. Muttei tällä kertaa. Ei ollut sen kummemmin edes nälkä, kun söin sopivin väliajoin.

Usein nälkäni ajoittui iltoihin töiden jälkeen ja nälkä on ollut myös aamiaisen ja lounaan välillä, mutta silloin olen tyytynyt barebariin. Nyt kuitenkin jos olin ajatellut illalla, että voisi vielä vähän syödä, kun oli tarve syödä, muttei ollut mikään huutava nälkä niin kuin tavallisesti, niin tein samanlaisen puuroannoksen kuin aamiaisellakin eli kaurapuuroa sekoitettuna veteen ja maitoon sekä mehukeittoa päälle. Ja sitten on ihan tyytyväisenä vielä hetken valvonut ja mennyt nukkumaan.

Ennen saattoi ajatella "Kääk, kun on nälkä, eikä täällä ole mitään ruokaa! Jääkaappi on ihan tyhjä!" Vehnän syöminen teki minulle myös enemmän nälkää ja nälän tunnetta, teki mieli kerätä itseensä enemmän energiaa kuin oli tarpeen. Nyt olen syönyt oikeastaan ihan normaalisti lisäpuuroa ja paria kourallista irtokarkkeja lukuunottamatta. Taidan siis todellakin pysyä vehnättömällä, ei ole mitään järkeä palata takaisin siihen, mikä teki niin paljon huonoa. Ja vuosien kestävä ihottumanikin on alkanut häviämään, vaikkei tietenkään kovin nopeasti, koska se on vuosia reagoinutkin jatkuvasti. Olen niin iloinen, että olen löytänyt ratkaisun, vaikkei sitä voi koskaan tietää, onko tämä ollut päällä juuri 5-vuotiaasta asti. Se on hyvin mahdollista, mutta jäänee arvoitukseksi, eikä se haittaa.

Irtokarkeista muuten puheen ollen edellispäivänä kun töiden jälkeen menin kauppaan huomasin kaupassa naisen, joka oli irtokarkkihyllyn luona seurassaan rattaissa istuva taapero. Hän otti muutaman vihreän kuulan pussiin ja kuulin kuulokkeiden läpi, kun hän puhui samalla lapselleen. Hän katsoi vaakanumeron ja sanoi sen ääneen, joka ei kuulostanut tutulta ja huomasinkin hänen katsoneen Parrots-pähkinöiden numeron, jonka kilohinta on kympin kalliimpi kuin irtokarkkien - eikä vihreät kuulat tunnetusti ole kevyimmästä päästä. Hänen mentyä seuraavaksi vaa'alle punnitsemaan niin sanoin, että hän saattoi katsoa väärää vaakanumeroa ja näytin oikean numeron, joka oli lähellä.

Hän kiitti ja sanoi, että olisi varmaankin mennyt täydestä ja ihmetellyt, että onpa kalliita ja vitsailin takaisin, ettei karkit sentään ihan niin kalliita täällä kaupassa ole.

Tuli hyvä mieli. Onneksi hänen ei tarvinnut maksaa väärää hintaa. Ja jos tuollaisenkin asian huomaa, niin ei siihen jää ponderoimaan, että kertoisiko vai eikö kertoisi. Annoin itseni toimia ilman miettimistä ja kävin kertomassa. En alkanut stressailla tai jännitellä niin kuin olisin saattanut tehdä vielä joskus 2-3 vuotta sitten. Jos niin olisin tehnyt niin mahdollisuus olisi mennyt ohi.

Jos on mahdollisuus auttaa ja reagoida niin kannattaa tehdä niin. Varsinkin jos sisimpäsi niin pyytää, niin ei sitä kannata alkaa estelemään ja jossittelemaan. Sitä paitsi mitä enemmän iloa tuotat niin sitä iloisemmaksi ja onnellisemmaksi sinäkin voit tulla - jos siis tällaiset ajatukset törmäävät yhteen. Mieluummin auttaa kuin on auttamatta, eikä koskaan välitä, näyttääkö tai vaikuttaako typerältä tehdessään jotain, koska sillä ei ole mitään väliä. Omissa silmissään voi olla typerä, mutta sen toisen silmissä voit olla juurikin se arkipäivän enkeli. Niin kuin me kaikki olemme, jos haluamme olla.

~ Lilja Lumi

Translation: Being polite and helpful is never overrated

Ensipakkasta ja hyvää mieltä

Enpä tiedä, mistä johtui, että sain unta vasta joskus kolmen aikaan yöllä ja pyörin vain siihen asti. Tulin yhdentoista aikaan illalla kotio, katsoin yhden jakson Grimmiä ja join uutta Skin Collagenia eli lasilliseen vettä oli sekoitettu teelusikallinen skin collagen - jauhetta. Vai johtuiko se aivojen ylivirkeydestä, vaikka oli kyllä koko ajan väsynyt tultua kotiin. Vai johtuiko se eilen syödystä leivästä, joka ei kyllä aiheuttanut turvotusta, mutta tuli onneksi tänään kaupassa käytyä pois kehosta.

Olen ihastunut Mimmit - yhtyeeseen, varsinkin sen uusimpaan albumiin Hats, hats, harakkaiseen. Se on vain niin ihana, kun siinä puhutaan vanhanaikaista suomalaista murretta ja se on niin niin ihanan kuuloista! Rakkauteni murteisiin, ei outoon nykypuhekieleen ja slangiin. Vihdoin siinä pyöriskeltyäni ajattelin, että kuuntelen Mimmejä hetken ja pari kappaletta kuunneltuani sain vihdoin unta. Ja heräsin yhdeksältä. Nyt tuntuu, että voisi nukkua pienet päikkärit.

Piti maanantaina hakea, mutta onnistuikin vasta tiistaina, kun työkaveri tuli hakemaan kanssani pakettia lähipostista. Hyvä, että oli auto, koska olisi ollut vähän hankalaa 25-kiloista pakettia raahata 500 metriä ylämäkeä.

Kasasin sen samana päivänä. Ihan rauhassa kokoilin, samalla join kahvia ja katselin leffaa. Sain kaverilta onneksi monikäyttötyökalunkin lainaan. Paketin mukana tuli yksi pieni työkalu yksiä ruuveja varten, mutta ruuveja oli erilaisia. Tosi hyvä kyllä, että paketissa osat olivat numeroitu ja kaikki ruuvitkin olivat kirjaimilla merkitty eri pusseihin. Ohjeet olivat hyvät ja selkeät. Tilasin tv-tason viime viikolla, olikohan maanantaina, jyskin verkkokaupasta kampanjahintaan ja pyysin toimituksen parilla lisäeurolla lähipostiini. Paketti oli perillä jo perjantaina, mutta sen pääsi hakemaan vasta tiistaina. Nyt on kuitenkin vihdoin ja viimein tv-tasokin.

Luulin, että dvdt mahtuisivat laatikoihin, mutta eivätpä mahtuneetkaan, joten ovat nyt sitten välitasolla. Saatan ehkä keksiä ne vielä laatikoiden sisälle. Nyt ylälaatikossa on kaukosäädin ja pelikonsolin ohjaimet. Kirjahylly, joka on toiminut tv-tasona jouti toiselle puolelle huonetta ruokapöydän taakse, vaatekaapin viereen. Sai päälleen lattialla istuneet nallet sekä ikkunalaudalla olleen kasvin alla ukin nypläämä pitsiliina. Ja kauniit neilikatkin, jotka ovat nyt vähän enemmän auenneet, ostin tiistaina.

Tuntuu vähän tilavammalta tämä kämppä tällä hetkellä vai onko se vain monipuolisempi. Mitä alempana eli matalampia huonekalut ovat niin sitä enemmän tuntuu olevan tilaa. Kuvittele vaikka ympärillesi kattoon asti olevat kirjahyllyt ja lantiolle asti olevat kirjahyllyt. Matalampi luo enemmän vaikutelmaa tilasta. Kirjahyllykin näyttää pienemmältä, kun se on lähes kolme kertaa korkeamman kaapin vieressä.

Tällä viikolla on ollut ihanan aurinkoista, mutta tällä viikolla on tullut myös ensimmäiset yöpakkaset (vaikka luulin viime viikolla olevan melkein) tänne Etelä-Suomeen. Pohjois-Suomessa on tullut paikka paikoin jo ensilumetkin. Talvi on selvästi tulossa.

  

Ihanan ihania aamukuuraisia lehtiä töihin menossa. Ajattelin, josko joistain kuvista tilaisin valokuvaversiotkin. On pitänyt jo pitkään tehdä niin. Ennen vanhaan kun ei ollut netissä kuvia tai tietokoneella, niin filmirulla vietiin kauppaan kuoreen ja odoteltiin, että valokuvat saapuvat.

Voi ihania säitä. Ihanalla ilmalla ei tee mieli mennä sisälle, vaan imeä auringonvaloa itseensä töiden jälkeen. Kävelin Pitkänsillanrannasta saarekkeen ympäri Hakaniemen rantaan parikin kertaa. Ei ole jaksanut tällä viikolla saleilla, josko ensi viikolla sitten. Tänään voisi vähän jumpata.

Vilpoista on, jopa -3 astetta. Ei ole vielä tottunut kylmyyteen ja sitten yrittää pitää mielessä, että talvella voi olla jopa seitsemän kertaa kylmempi, että miinus kolme on siihen verrattuna lämmin.

Kuljin talojen välistä ja näin vielä tämän ihanan vehreän viheriän kesäpuun, josta ei vielä kovin moni lehti ollut pudonnut. Hassua, kun on tottunut puihin, joista on jo melkein kaikki lehdet pudonnut ja sitten ovat punaisia ja keltaisia lehtiä täynnä. Vaan ei tämä puu, kesäpuu.

Kaksi erilaista puuta vieretysten kesäpuun lähellä. Eri värisiä, mutta silti vielä niin lehtevinä.

Eilen lauantaina laitoin aamulla tukkani ennen kuin lähdin messukeskukseen I love me - messuille. Olin käynyt torstaina suihkussa ja kokeilin kananmunaa tukkaan, kun sen pitäisi siloittaa ja tehdä hiukset kiiltäväksi. Tein varmasti jotain väärin, koska tulos oli päinvastainen, kuiva ja pörröinen. No ostin tänään kaupasta Urtekramin luomua aloe vera - hoitoainetta. Huolellisen shampoopesun jälkeen aion laittaa hoitoainetta vähän enemmän hiuksiin ja jättää sen vähän pidemmäksi aikaa, kuin hiusnaamion. Lähikaupassa ei valitettavasti ollut hiusnaamiopurkkeja, sellainen hiusnaamio pitäisi varmaankin tehdä kerran pari kuussa. Onko jollain kokemusta kananmunan käytöstä hiustenhoidossa? Entä tietääkö kukaan, monestiko hiusnaamiota pitäisi käyttää?

Ostin tällä viikolla myös uuden kookosöljyn, tällä kertaa rawsom-merkkisen. Olen käyttänyt sitä nyt ihonhoidossa ja varsinkin kasvojen iho tykkää, mutta vartalon iho ei taas tykkää ollenkaan. Kasvoja se hoitaa ja kosteuttaa, mutta vartalon ihoa ja varsinkin ihottumia tuntuu kuivattavan entisestään. Aika hassua. Syksyn tullessa palasi niska-hartiaseudulle outo ihottuma, joka oli myös vuosi sitten ja se kutisee, mutta käytän siihen nyt Pirkan Argan-vartalovoidetta, joka tekee ihottumalle hyvää aamuin ja illoin käytettynä. Tällä hetkellä se ei kutia ja iho on pehmeämmän ja kosteamman tuntuinen, mutta tiedän, ettei kuitenkaan vielä parantunut. Saa nähdä, mitä Skin Collagen saa aikaan.

  

Lähtö messukeskukseen. 

  

Olin jo tovin odotellut I love me - messuja ja piti mennä sinne yksin, kun kaveri peruuttikin tulonsa, kun oli unohtanut. Sellaista sattuu. Huomasin muutenkin, ettei ollut paljon aikaa, kun olin luvannut Turusta Helsinkiin visiitille tulleelle ystävälle, että olen hänen kanssaan tänään. Onni onnettomuudessa siis. Kiersin aika nopeasti messualueen läpi keskittyen enemmän hyvinvointiin kuin kosmetiikkaan. Olihan siellä vaikka mitä kaikkea maistajaisia, kokeiluja ja hierontojakin, muttei ollut aikaa eikä rahaa kaikkeen, mitä olisi halunnut. Ensi vuonna taas.

Kaikkein tärkeintä minulle oli, kun kuulin asiasta, mennä Karita Tykän pitämälle pienelle luennolle. Ihannoin häntä todella paljon ja olin ihan lumoutunut, kun hän kertoi Skin Collagenista .

Harmi kyllä, ettei ollut aikaa jäädä kuuntelemaan hänen toista luentoaan suoliston hyvinvoinnista ja probiooteista, koska se oli vasta kahden ja puolen tunnin päästä. Olisi ollut myös hyvin mielenkiintoinen ja varmastikin siitä olisi saanut enemmän jutun juurta kuin vain sen 20 minuuttia. Jospa luen aiheesta jotain kirjallisuutta. Suolistoni on kyllä kiittänyt, kun olen jättänyt vehnän ja gluteenin kokonaan pois. Ei minkäänlaista turvotusta ole ollut siitä asti, kun lopetin ja vartalonkin iho on alkanut näyttää paremmalta.

Karita Tykkä edusti Natural Goods Companyn  osastolla. Ostin sieltä messuhintaan Skin Collagen - purkin ja täyttöpussin. Sain kivassa kassissa myös muutamia näytteitä. Taidan kokeilla naamiota päikkäreiden jälkeen.

Ostin myös Remingtonin Shine Therapy - harjan, joka lupaa kauniit ja kiiltävät hiukset.

"Lapioharja hiusten suoristamiseen ja selvittämiseen. Shine Therapy lapioharjan harjakset luovuttavat hiuksiin Marokon Arganöljyä silottaen hiuksen pintaa ja vähentäen pörröisyyttä. Antistaattisuus vähentää hiusten sähköisyyttä." Kerron sitten, miten tehoaa.

Voi miten ihana ilma olikaan eilen, vaikkakin aika viileä. Kaveri tuli hakemaan messukeskuksesta yhden aikaan. Ajeltiin jonkin aikaa, kunnes pysähdyttiin Lintsille ja mentiin vähän kiertelemään, kun kaveri ei siellä ollut muualla kuin teatterissa koskaan ollut. Reilusti vähemmän porukkaa kuin kesällä, mikä on ihan ymmärrettävää. Halusin käydä Panoramassa, että saisin vähän jännitystä vatsaan, mutta tällä kertaa ylös mennessä ei tuntunut mahan pohjassa yhtään miltään ja tuntui, ettei edes noussut yhtä korkealle kuin viimeksi. Eipä se mitään. 

Linnanmäeltä tullessa kävimme taas ajelemassa, kunnes pysäköimme satamasta vähän Kaivopuistoon päin ja kävelimme Robert's Coffee Jugendiin, kun nälkä oli alkanut jo aiemmin hiukoa. Kotona nautitun pikaisen aamupalan jälkeen olin juonut vain kahvin saapuessani messukeskukseen ja kello oli jo kolmen paikkeilla. Oli vähän valinnanvaikeus, kun jäätelöt näyttivät niin hyviltä. Tilasin kuitenkin latten, leivän (se ainoa vehnä tällä viikolla, hyi hyi) ja tuorepuuron, jonka totesin olevan ihan liian tuhti leivän jälkeen. Sanoinkin siitä ystävälleni, että olisi voinut tuorepuuron jättää pois ja ottaa jäätelön sen sijaan tai sitten pelkän tuorepuuron. Tiedänpä ensi kerralla, että heidän tuorepuuronsa on hyvin tuhti tapaus.

Lähdimme kävelemään pitkin poikin katuja ja kävimme joissain liikkeissä mm. Kankurin tuvassa ja Stockmannilla ja kävelimme takaisin autolle haettuani lämmikettä Starbucksista. Tuli varmaan helposti käveltyä viitisenkin kilometriä.

Ajelimme, juttelimme ja kuuntelimme musiikkia. Kuuntelutin hänelle jopa uutta lempiyhtyettäni ja kuuntelimme radiota, josta kuului vanhoja tuttuja sekä uusia ihan tuntemattomiakin biisejä. Lauloimme välillä mukana ja fiilistelimme sumua, joka nousi yhtäkkiä jostain. Ilmeisesti oli ollut sumuista jossain muuallakin kuin Helsingin seudulla. Oli ihana ajella pitkästä aikaa ihan niin kuin joskus vuosia sitten ajelimme enemmän, kerran ajelimme jopa koko yön ja aamulla kuudelta olin kotona. Ajelimme Vantaalle, kävimme lentoasemallakin ja menimme yhteen paikkaan katsomaan, kun Tunisian läheltä saapuva iso lentokone lensi yli.

Yhdeltätoista saavuin vihdoin kotio. Päivässä oli niin paljon tekemistä sisällä, että se tuntui kahdelta päivältä ja tämä sunnuntai nyt tuntuu ylimääräiseltä vapaapäivältä, vaikka kello onkin jo neljä, vaikka sen haluaisikin olevan vasta yksi. Saapa nähdä, mitä jännää vielä tänään tekisi. Jaksaisiko päikkäröidä vai ei. Sain tiskattuakin aamupalaa odotellessa tänään ja kävin kaupassa tekemässä tulevan viikon välipalaostokset ja tarpeellisen maidon, mehukeiton, päivän ruoan ja hoitoaineen. Illalla saatan mennä tai olla menemättä Linnanmäen Valokarnevaaleihin, käydä kuuntelemassa SMG:tä ja katsella ilotulitusta. Olisihan se aika huisia kyllä ja tulisi vähän käveltyäkin tänään. Nurkista pitäisi pyyhkiä pölyjä ja kuudelta on pyykkivuoro. Saa nähdä, mitä keksii.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

~ Lilja Lumi