Nautin perjantaista ja auringosta töiden jälkeen. Torstain ja perjantain välisenä yönä oli tullut muutama milli lunta ja jonkin verran harmitti takatalvi, mutta iltapäivään mennessä melkein kaikki lumi oli jälleen sulanut. Tänäänkin oli jossain vaiheessa, kun katsoin, ainakin 8 astetta plussaa.
Tämän viikon olen kipeillyt. Olen antanut kehon taistella omalla painollaan flunssaa vastaan. Ja hyvin on taistellutkin. Olen jo kolme päivää pystynyt hengittämään nenän kautta jee! On edelleen nuha, mutta yskä oli vain satunnaista kuivan kurkun aiheuttamaa köhinää. Tämänkertainen nuha on kytkenyt koko hajuaistin pois. Ensimmäisen hajuni haistoin eilen ja viikonlopun aikana haistoin 5-6 hajua ja maistoin kaksi makua. Tai muutaman prosentin kahdesta mausta. Mikä jännintä, niin haistoin ainoastaan tietynlaisia pesuaine- tai kukkaisparfyymimaisia tuoksuja. Oli huikeaa kävellä kadulla yhtenä päivänä, eikä haistanut edes sitä pahinta hajua, joka useimmiten nuhaisenakin haistaa läpi, mutta tällä kertaa ei haistanut sitäkään ja olin siitä niin iloinen.
Tunnen kyllä kielellä, että jokin on makeaa, suolaista, karvasta tai kirpeää, mutten maistanut makuja. Join jopa litran veriappelsiinimehua, jota en normaalisti juo ja tunsin vain, että se on hieman kirpeää, muttei mitään verrattuna greipin tai sitruunan kirpeyteen. Flunssaiselle kehoitetaankin juomaan paljon ja oli niin jännittävää, miten paljon keholla oli oikeasti jano ja se halusi juotavaa monesti toimiakseen ja huuhtoakseen pöpöjä elimistöstä. Nestettä pitäisi muutenkin juoda tarpeeksi ihan vain normaaleihin elintoimintoihin ja kuona-aineenvaihduntaan jne.
Olisikin kiva, jos haistaisi vain hyviä tuoksuja. Pesin tällä viikolla numero kakkostakin ihan huolettomana ja kun työkaveri tuli haistelemaan, niin näki naamasta, että taisi olla kovinkin paha haju. Hygieniasta huolehtiminen pitäisi kyllä pitää muistisääntönä, että muistaa säännöllisin väliajoin pestä hampaat, käydä pesulla, pestä kädet ja käyttää deodoranttia (niin kuin normaalistikin). Kaupassa työpäivän jälkeen menin varmuuden vuoksi pesemään kädet saippualla, koska en voinut tietää, jäikö niihin mitään hajuja, enkä voinut vastaan tulevaltakaan käydä kysymässä, että "Anteeksi, haisevatko käteni paskalta?" Tosin jotkut hajut tuntuvat nenässä niin, että on oikeasti vaikea hengittää, joten osaisihan niitä haistamattakin vältellä.
Espoon kohdalla Helsingistä Turkuun.
Syöminen olisi todella helppoa. Olen nyt tunnustellut, millaisilta ruoat tuntuvat rakenteeltaan suussa eli millaiset ruoat miellyttävät enemmän ja millaisia ei tee mieli mussuttaa. Tulisi syötyä vain terveellisesti ja mukavalta tuntuvia ruokia. Ei tulisi syötyä herkkuja, koska ei haluaisi syödä niitä, koska ei voi nauttia ruoasta maistamatta ja haistamatta. Olinkin tosi hyppeleväisellä, kevyellä tuulella, kun menin lauantaina äidin luokse Turun suuntimille, koska en ollut syönyt mitään herkkuja 3-4 päivään.
Viikonloppuna kyllä söin senkin edestä. Tai no yhteensä seitsemän leivosta/pullaa. Eli periaatteessa olisi voinut olla enemmänkin. Yritin maistaa kaikista makuja, mutta mikään ei maistunut miltään, ainoastaan tunsin makean osassa, että syön makeaa. Rakenne niissä oli hyvä kyllä, pehmoinen. Yhden päällysteestä tunsin, ettei masu kauheasti tykännyt, tuli pullottava olo suoraan, joten ajattelin, ettei se ole kovin hyväksi. Muutenkin herkutteluviikonlopun jälkeen äidin ja isän luona ajattelen nyt, että jatkan mahdollisimman terveellisellä linjalla ja kuuntelen tyytyväisenä, miten muut kehuvat ruokaa.
Muuten voisikin ihan helposti elää ilman haju- ja makuaistia, vaikka onhan se harmillista, ettei ruoasta oikein nauttisi, että se olisi vain kehon energiaa, polttoainetta, mutta hajuihin liittyy monia asioita, kuten hajumuistot, jotka voivat olla visuaalisia muistoja vahvempia. Ja kaikkein tärkein eli sen tärkeimmän ihmisen haju. Muistan, miten rakastin rakastamani ihmisen tuoksua, se tuoksu ja koko ihminen merkitsi minulle kotia. Se on niin alkukantainen asia, että oikean kumppanin tuntee hajun perusteella. Siksi meidän ei pitäisi elää hajuttomassa ja mauttomassa maailmassa. Olisi helppo elää sellaisessa, nenässä kyllä tuntee vaaralliset hajut, mutta muuten pitäisi luottaa muihin aisteihin ja muiden sanoihin.
Oletteko koskaan miettinyt, miltä hajut ja maut tuntuvat sen sijaan, että mietitte, millaisilta ne haisevat tai maistuvat? Kannattaa, koska ne todellakin tuntuvat. Sisään hengittäessä erilaiset hajutkin täyttävät hengitystiet, sieraimet ja keuhkot eri tavoin, tuntuvat erilaisilta. Tiedän, miltä äidin tekemä eilinen mustikka-rahkapiirakka maistui ja tunsin, miten uunin hieman painostava haju levisi joka huoneeseen. Puhdas ilma tuntuu aina vapaammalta hengittää, sitä tekee mieli hengittää. Ulkosaasteet saavat keuhkokarvat nousemaan pystyyn, valpastumaan, että tätä ei pitäisi haistella. Ei ole kivan tuntuista, kun sieraimet ja keuhkot täyttyvät vääränlaisella ilmalla.
Elämä on kuitenkin tehty nautittavaksi ja vaikka pidän tästä
eräänlaisesta huolettomuudesta, minkä hajuttomuus ja mauttomuus
aiheuttavat, niin haluan silti kokea hajuja ja makuja, koska niitä on
tuhansittain erilaisia ja elämästä pitää nauttia kaikin aistein, jos
siihen on mahdollisuus.
Kävimme äidin kanssa lauantaina Länsikeskuksen Citymarketissa ja uuden Talouspörssin avajaisissa. Oli valtavasti kaikkea nähtävää ja tutkittavaa. Voi että miten mielettömän monipuolinen Länsikeskuksen Citymarket onkaan. Siellä on ihan älyttömän paljon kaikkea mahdollista! Enemmän erilaisia jäätelöitäkin kuin missään muualla ja bongailin tämän vuoden uutuuksia, joita aion jossain vaiheessa maistaa, kun saan joskus makuaistini takaisin. Talouspörssissä oli aika pitkä jonotus ja molemmissa kaupoissa koittelin aurinkolaseja, muttei vielä tullut mukaan. Talouspörssistä sain söpöt pinkit kettusukat, jossa naama yhdistyy, kun molemmat jalat tuo kiinni toisiinsa. Kuulostaa oudolta, olisi pitänyt laittaa siitä tähän kuva.
Kävimme Filmtownista etsimässä Ihmeotukset ja niiden olinpaikat, jonka itse olin nähnyt kerran leffateatterissa, mutta minkä halusin näyttää äidille ja veljelleni. Ei sitä ollut hyllyssä DVD:nä eikä Blu-rayna, mutta meninpä myyjältä kysymään, niin hänelläpä oli sattumalta yksi DVD tiskin alla. Aika onnekasta. Myöhästyin bussista, mutta oikea leffa löytyi oikeasta paikasta.
Äiti alkoi tekemään ruokaa (lapsuuspöperön variaatiota) ja autoin piirakan teossa, kunnes lähdin hakemaan veljeä bussiasemalta autolla. Oli kivaa ajella pitkästä aikaa, vaikka olikin jotain hiisin tietöitä matkan varrella. Selvisin ehjin nahoin perille ja takaisin hiphei! Lainasin matkalle äidin pörröhanskoja ja tätä aivan ihastuttavaa valkoista myssyä. Aivan ihana!
Toin veljen äipän luo ja söimme pöperöstä ja aloimme katsella leffaa. Kesken leffaa keitimme kahvia ja söimme vähän piirakkaa, kunnes menimme jatkamaan leffan katselua. Tänään isä haki meidät luokseen ja söimme kalakeittoa (tunsin keitossa koskenlaskijajuuston täyteläisyyden) ja pureskelin ruisleipää suolaisella kielelle sulavalla voilla ja juustolla.
Elli ja Ropsukka. Aurinkokin tuli näkyviin tänä viikonloppuna.
Lähtö Turusta takaisin Helsinkiin päin klo 18. Onnibussilla. Jälleen viivähti viikonloppu nopsaan. Mietin, kuinka kivaa olisi kolmipäiväinen viikonloppu. No ensi viikollahan oli se nelipäiväinen viikonloppu? Vai vasta sitä seuraavana?
Oli mukavaa, kun olin metroutunutkin ja käppäilin vielä mäkeä ylös, niin naapuri tuli vastaan ja hymyili. Hymyilin hänellekin väsynyttä matkahymyä. Vastasiko hän hymyyn eli hymyilinkö ensin. Kuka tietää. Voi hymyillä huomaamattaankin :)
Mukavaa alkavaa viikkoa!
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti