Tunne kehosi ja ruokasi

Tällä viikolla olen kaatunut niin, että selkään ja niskaan sattui. Oli hento lumipeite jään päällä ja liukastuin, vaikka yritin olla kuinka varovainen. Piti mennä salille sinä päivänä, mutta suuntasinkin Cafe Esplanadiin, koska pää retkahti niin, että pipo ja kuulokkeet lensivät päästä, niin en viitsinyt ottaa riskiä, ettei mitään pahempaa sattuisi. Ensin kipu tuntui niskassa ja keskiselässä, mutta sitten ne siirtyivät eteen etukaulalihaksiin ja kylkiluiden alaosan kohdalle. Kaverini mielestä kyseessä on lihaslukkoja. Pitää olla kyllä tyytyväinen omaan kehoonsa, että iskun otti vastaan lihakset eikä luut.

Tämä on Espresso Housesta sunnuntaina. Esplanadissa otin cafe au laitin (joka on jostain kumman syystä siirtynyt pienempään kuppiin, tosi tylsää, koska yksi syy, miksi sitä join oli sen koko ja rakenne tietysti) ja pähkinäpäällysteisen pullan. Se on kyllä hassua, että syö makeaa, muttei huvita syödä sitä. Ehkei sitten oikeasti pitäisi sitä syödä. Nyt olen kyllä aloittanutkin terveellisemmän linjan.

Menin kuitenkin seuraavana päivänä, mutta ilman alkulämmittelyjä. Koko kaulan alue ja keskiselkä sattuivat kolme päivää, mutta tänään huomasin olevani täysin kivuton, eilen huomasin jo, ettei töiden lomassa kipuilua huomaa. Tänään kävin salilla ja tein alkulämmittelyn crosstrainerilla. Tuntui vahvalta. Tuntui myös, että seuraavalla kerralla saattaisi olla aika siirtyä kahdeksasta kilosta yhdeksään kiloon käsipainoissa.

Oli tarpeeksi energiaa kehossa ja suihkun jälkeen olo oli erittäin raikas ja lämpöisä. Taisin jäädä vähän liian pitkäksi aikaa suihkuun, kun innostuin laulelemaan ja muistelin laulukoettani toisella luokalla. Pääsin Asikkalan puisilla rattailla musiikkiluokalle.

On muutenkin ihanaa, kun viime päivinä on aurinko paistanut ihanasti. Luntakin on tuprutellut. Ensin tuprutteli aika kovasti ja joka suuntaan ja töiden jälkeen, kun menin tuiskuista lumisadetta päin ja katsoin sisällä peilistä, niin koko naama oli täynnä pisaroita. Seuraavana päivänä kuitenkin yön aikana oli satanut niin paljon lunta, että lumi meni nilkkureista sisälle. Tarvitsee pidemmät talvisaappaat. Tänään sateli niin ihanasti muutamaan otteeseen, sade oli samaan aikaan pysähdyksissä ja leijaili ympäriinsä isoina ja pieninä hiutaleina auringon paistaessa. Eilen sai tehdä lumikoiran ja lumivallia, eikä kosteuskaan haittaa, kun saa leikkiä isossa määrässä lumipallolunta.

Eilen aamulla oli seiskan vuoro, niin kuvasin tämän matkalla töihin, kun oli niin hienosti puun varjot hangella katulamppujen valossa. Se oli se aamu, kun oli satanut valtavasti lunta yön aikana, aura oli ehtinyt käydä siloittamassa vallit kävelytien ympärille. Tein jalanjälkiä lumeen.

Tällainen se tämän viikon aurinko. Matkalla salille piti napsaista kuva.

Ympyrätalon S-marketiin on tullut uusi salaattibaari, josta kokosin eilen ensimmäistä kertaa pienen annoksen kaikenlaista. Jotainhan sinne voisi vielä lisätä, vaikka pähkinöitä ja jotain muutakin, ehkä ne lisukkeet vaihtelevat. Oli kyllä hyvää ja terveellistäkin. Tähänhän voisi hurahtaa. Ja niin ajattelinkin.

Tosi hyvä, että joku keksi vihdoin sen renoveerauksen yhteydessä ottaa salaattibaarin siihen kauppaan. Tällaista ei tule kovin monesti kokeiltua, vaikka tämä on muutamassa kaupassa (muttei kovin lähellä ollut) ja pitäisi kyllä, koska se tulee halvemmaksi kuin ostaa kaikki ainekset kotiin tai ostaa köyhä valmissalaatti, joka on vieläpä kalliimpi. Tästä voi lastata juuri sen verran, mitä tykkää ja juuri sitä, mistä tykkää. Superb!

Tykkään jälkkäreistä, joten en mitään leivonnaisia tai suklaata, karkkia ostanut, vaan kerrankin kuuntelin kehoa ja se sanoi ei valmisruoalle ja pakasteille, mutta kyllä kevyelle salaattipöydälle salin jälkeen. Tuo jogurtti on vain pieni paha jälkkärinä, kun siihen sisältyy koko päivän ylimääräinen sokeri. Punaviinin ostin tällä viikolla ihan muuten vaan ja sitäkin tuli juotua vain pieni lasillinen illassa. Tänään piti juoda lasillinen, mutta oli ehtinyt pahentua, joten heitin pois ja join kahvia sen sijaan. Eikä edes tehnyt mieli viiniä. Tänään on ihan kivasti täyttynyt vesikiintiö töissä ja salilla.

Tällä viikolla punaviinin ja suihkun yhdistelmä sai runosuonen sykkimään:

Yhtenä talviyönä seisomme aseman kellon alla

Huuru tanssii välissämme, 

kun hengitän ilmaan kysymyksen,

johon et osaa vastata

Tietyssä humalatilassa 

Tuntee ajan tulevan lähelle

Se liukuu veden mukana selkää pitkin

Se ei tullut jäädäkseen

Se voi aina viipyä vain hetken

Se ei jää koskaan rupattelemaan

Kysymään, mitä haluaisimme

Aika menee aina eteenpäin taakseen katsomatta

Sillä on tapana hiipiä, hidastua, madella, hyppelehtiä, juosta

Sillä on erityinen tapa myös soljua, 

mutta hyvin harvoin se pysähtyy seisahtuakseen

Aikaa syytetään usein varkaaksi,

vaikka samalla sen haluaisi jäävän 

pidemmäksikin aikaa kylään

Hetken kuluttua aika kertoo silmäripsissä vastauksen,

vaikka en tiedä siihen sopivaa kysymystä

Emmehän ole ajan vankeja?

~ Lilja Lumi

P.S. Get to know of your body. 

P.P.S. Yleensä välttelen tätä ilmaisua, mutta yhtenä päivänä, kun kävin Stadiumissa katselemassa kenkiä, niin näin kyllä niin herkkuja yksilöitä että! Ajattelin, josko hankkisi uudet popot kevättä ajatellen, että ehtisi ajaa juoksukengät sisään ennen Naisten kymppiä. Yhdet Niken turkoosit kiinnostivat kovasti.

 

W LUNARGL 8 SHIELD

Toiset olivat Niken W Free Run Distancen valko-sini-lila-violetit kengät, mutta niitä ei löytynyt netistä. Jospa joku päivä menisi sovittelemaan ja talsimaan ympäri myymälää. 

Kuolasin myös Röhnischin, Niken ja Reebokin uusia treenivaatteita. Taidan mennä kuola-ihastelemaan niitä taas huomenna myymälään.  

Kivaa viikonloppua! 

Kevät tulossa

Tällä hetkellä kahvia suonessa ja bussissa töiden jälkeen matkalla kohti Turkua. Heti kun bussi lähti laiturista niin iski haikeus. On haikea lähteä Helsingistä muualle. Tämä on nykyinen kotikaupunkini. Juuri avauduin, kun joku oli laittanut kuvan puusta, joka oli kaadettu ja oli ollut monia vuosia rakas kiipeilypaikka, ettei Suomessa tosiaankaan ole paljon älyä niillä, jotka päättävät ulkoilman asioista, tai ainakaan esteettistä silmää, kun pitää juuri hienoimmat puut kaataa pois. Vastasin siihen, että omaankaan synnyinkaupunkiin ei tee enää kauheasti mieli mennä, kun siltoja revitään, kallioita räjäytetään ja metsiä kaadetaan ainoastaan, että saadaan uusia rumia taloja tehtyä. Kaupunki ennen luontoa ilmeisesti. Ilman luontoa ei voi elää. Rakastan luontoa. Olen kasvanut sitä rakastaen.

Tällä viikolla on tullut otettua lähes joka päivä kuva. Joskus illalla ja joskus aamulla. Työmatkalla ja salille mennessä. On ihanaa, kun aurinko paistaa. On pitänyt jo pariin otteeseen sanoa sananen tästä lähestyvästä keväästä.

Tällä hetkellä ei paista aurinko ja aamulla oli niin jäistä, ettei meinannut eteenpäin päästä, kun askel lipsui. Valon määrä kasvaa jatkuvasti ja tuntuu enemmän keväältä.

Viime viikolla oli ihanaa, kun aurinko paistoi, mutta se oli selvästi vielä kirkas talviaurinko. Tällä viikolla paistava aurinko on paistanut eri tavalla ja muuttui kevätauringoksi, joka lämmittää. Ilma myös tuoksuu erilaiselta. Se tuoksuu lähestyvältä keväältä, jäiden muuttumiselta vedeksi, pisaroilta kiven pinnalla. Jotkut sanovat, että minulla on hassu nenä, kun haistan vuodenajat, pakkasen, auringon ja erilaiset vesisateet, mutta onhan niillä oma tuoksunsa.  Ja olen varma, että moni muukin haistaa tällaiset asiat.

Kevät tuntui lähellä varsinkin yhtenä päivänä alkuviikosta, kun lämpö nousi päivän aikana niin, että piti pukea lapsille kurahousut, kumisaappaat ja kurakintaat. Hiekkalaatikolle aurinko oli saanut sulatettua lammikon ja hiekkaankin sai lapiotuntuman. Aurinko paistoi leppoisasti ja oli niin ihana katsoa kuraleikkejä ja saada vähän kuraa housuihinsa ja naamaan. Olen kertonut kevätvaatehaaveistani ja yhtenä toivehankintana todellakin on keltainen sadetakki ja luultavasti keltaiset (tai kukkakuvioiset) nilkkapituiset kumisaappaat.

Sen ihanan iltapäivän jälkeen seuraavana päivänä paistoi kyllä aurinko, muttei yhtä lämpimästi, joten olin varautunut vain ohuilla reikäisillä sormikkailla, jolloin näpit vähän jäätyivät. Joutivat sormikkaat roskiin vielä samana päivänä. Ostin töistä päästyäni KappAhlista -70% alennuksella kahdet tosi pehmoiset ja söpöt lapaset. Vielä on vähän talvea jäljellä

Voi kevät, tule nopeammin <3

Sitten ei tarvitse haaveilla enää luistelusta tai lumilautailusta, vaikka olisi kiva edes kerran tänä talvena käydä kokeilemassa. Nyt alkaa kuitenkin jäiset kelit, kun aurinko sulattaa jäätä vedeksi ja pakkanen jäädyttää veden lumen päälle. Kyllä se kevät tulee ja sitten tämän tytön löytää pylly pystyssä jostain kiven kolosta kuvaamassa ötiäisiä.

Toivotaan viikonlopulle aurinkoa!

~ Lilja Lumi

Viikonloppukuulumisia

Sain otettua kuvan tämän päivän auringon ensi pilkahduksesta. Ajattelin, että menen ulos kävelylle, kun näytti niin ihanalta. Jokaisena tämän viikon päivänä on paistanut aurinko paitsi eilen. Eilen oli pilvistä. Eilen olin kuitenkin salilla ja vaikka en ajatellut hikoiluttaa itseäni, koska olin käynyt aamulla suihkussa ja pessyt hiukset ihanalla sunsilkillä, josta tuli heti pesun yhteydessä jo pehmeät hiukset, niin löysin itseni sittenkin crosstrainerilta ja irroittelin oikein kunnolla. Oli jälleen kuulokkeet mukana, mikä auttaa keskittymään treenaamiseen ja siitä saa lisää puhtia.

Kokeilin eilen nostaa kaksi punttia kerrallaan - vähän vaihtelua tavalliseen treeniin (seuraavaksi varmaan siirryn maastavetoon, haha!).

Kun lähtee salille niin on hymyilevä mieli. Eiks je.

Pilvet kuitenkin peittivät nopeasti auringon, vaikka se näyttäytyy sumuisesti pilviverhon takaa tällä hetkellä, niin ajattelin sitten siitä lenkistä, että meh. Jospa myöhemmin. Olen niin aurinkoa rakastava, vaikka voihan sitä pilviselläkin mennä ulos. Kesäsateet ovat varsinkin ihania. Menisin ukkosellakin kesällä ulos varmaan. No ehken sentään. Olin kerran uimassa, kun alkoi ukkostaa. Poistuin sitten vedestä verannalle sateen suojaan, kun alkoi kaatosade ja pari salamaakin näkyi. Oli hienoa.

Eilen illalla siivosin koko asunnon. En käyttänyt enää pölynimuria, kun kello oli jo yli kymmenen, mutta kävin varaamassa pyykkivuoron täksi aamuksi. Pesin tänään pyykit ja laitoin kuivumaan. Vielä pitäisi lakanat vaihtaa sängystä. Eilen vielä pyyhin pölyt, siivosin ylimääräiset vaatteet ja siirsin jopa tontun pois näköalapaikalta. Ehkei joulutavaroita kannata enää helmikuussa pitää esillä, vaikka se kiva tonttu onkin, eikä se ole kuin värinsä ja tonttuisuutensa puolesta jouluinen. Jos se olisi harmaalakkinen, niin kai se olisi ihan tavallinen kotitonttu. Hain äidin oriflame-paketinkin eilen salin jälkeen postiautomaatista. Avasin sen, koska en aio kuljettaa laatikkoa bussissa, kun menen ensi perjantaina äidin luo. Siellä oli seuraava lehti, joka sisälsi kaikkea ihanaa jälleen kerran. Selasin sen eilen illalla ennen nukkumista ja taidan selata vielä tänään sen uudestaan ja nuuskutella.

Tiskasin myös astiat pois. Niitä ei enää keräänny yhtä paljon kuin ennen, kun odotti, että loputkin astiat loppuvat kaapista (no ehkei sentään), koska nyt on tiskien pesu ihan jokapäiväistä puuhaa ja se on automaattista, kun siihen on tottunut. Ennen tykkäsin vähiten tiskauksesta, mutta nyt jos jokin pitäisi valita, niin se olisi luultavasti pölyjen pyyhintä tai mikron pesu. Olisi hauska pestä ikkunat, kunhan löytäisi avaimen noihin ja pitäisi varmaan odottaa pakkasten loppumistakin. Vessassa pitäisi kuurata pönttö, mutta sitä varten tarvitsee toisenlaisen vessaharjan ja wc-ankka-pesuainetta, koska se pahin lika on vaikeassa paikassa pöntön raossa. Myös vessan lattian saumat pitäisi pestä tarkasti harjalla, koska ne tummuvat nopeasti ja tulevat törkyisiksi. Ja viemärinavaajaakin pitää ostaa. Sitten ensi viikolla. Jospa pidän tiistaina siivouspäivän, kun ei muutakaan ole.

Siistitty ja pölyt pyyhitty pöydältä. Iltapalaksi leipää, teetä ja porkkana. Ajattelin pitää vain kolmea kirjaa yöpöydällä seitsemän sijasta, jospa saisi nuo joskus luettua, eikä pino näyttäisi niin suurelta. Neljä kirjaa laitoin sängyn alle odottamaan.

Tänä aamuna olin ajatellut, että olisi tehnyt banaanilettuja, muttei sitten jaksanutkaan, koska ei ollut tarpeeksi pätevää syytä siihen. Jospa teen niitä päiväruoaksi. Odotin tästä viikonlopusta mukavaa ja rentouttavaa, mutta edes aurinko ei jaksa piristää päivää. Kävin nukkumaan yöllä vasta yhden jälkeen ja heräsin hieman hikoillen jostain unesta neljältä ja kesti viiteen asti ennen kuin uni tuli, ei olisi enää nukuttanut, mutta ajattelin, että nukun enemmän kuin 2,5 tuntia yöllä. Edellisyönä oli täysikuu ja silloin nukuin hyvin, vaikka joihinkin täysikuu saattaa vaikuttaa päinvastaisesti.

Täytyy kuitenkin vähintään kerran päivässä käydä ulkona, eikä päivä ole kuin vasta alkanut. Ikkunaostostelut ovat mukavia, mutta harmittavia - kivempaa on, kun on mahdollisuus ostaa. Kävin eilen ikkunaostoksilla KappAhlissa salin jälkeen.

  

Siellä oli jo muutama oikein kiva kevätvaate. Ajattelin hankkia tuollaisen t-paidan, jossa lukee This is by far your best day ever (en muista loppua) valkoisena tai tummansinisenä. Seinällä näkyvät keväiset huivit kiinnostivat ja nilkkapituiset kukalliset kumisaappaat olivat hauskat. Ajattelin sellaisia tai keltaisia. Olen ajatellut hankkia keltaisen takin, vaikka sitä olisikin kivempi käyttää ihanissa kevät- ja kesäsateissa, jos sellaisia tulisi. No pitäähän kesälläkin sataa, vaikka siitä toivoisikin aurinkoista ja lämmintä. Täytyy kyllä tulla aurinkoisempi kesä tänä vuonna, viime kesä oli pohjanoteeraus ollakseen kesä (vaikutti kovin syksyiseltä). KappAhlissa oli myös ihania laukkuja.

Tuo liukuvärjätty oli hieno ylempänä, mutta ehkä tykkään enemmän tästä vaaleanpunaisesta. Kuten sanoin: vaaleanpunainen on tämän kevään väri ja oikein hennon vaaleanpunainen. Tässä oli ihana vaaleanpunainen paitakin ja myös raitapaidat kiinnostelevat. Oih, aurinko tuli jälleen näkyviin. Jospa laittaisi suoristusraudan päälle ja lähtisi piakkoin ulos. Vaikka bongailemaan lisää kevätjuttuja. Laittaisi vähän fancympaa vaatetusta vain koska vapaapäivä ja sunnuntai.

Menen aikajanalla vain taaksepäin. Perjantaina töiden jälkeen olin sopinut meneväni kaverin kanssa Ikeaan, vaikken sieltä oikein mitään tarvitsisikaan, vaikka tuli sieltä kaksi juttua hankittu, jotka eivät olleet kiireellisen hankinnan alla. Siellä kun tuli käytyä, niin samallahan sitä. En ehtinyt viiden Ikea-bussiin, joten piti kuluttaa aikaa, että ehtisi seuraavaan, kuuden bussiin. Tarkemmin mietittynä olisin varmasti ehtinyt viiden bussiin, koska kuudenkin bussi tuli 20 minuuttia yli niin kuin viime kerrallakin - tästä voisi päätellä, ettei olekaan mitään kuuden bussia. Kiasman ulkopuolella tuli vähän jäädyttyä varsinkin varpaista, mokoma bussi ja pakkanen.

Kuva on Rautatieasemalta, kuten joku varmaan tunnisti. Helsingin rautatie-asema on kuulemma listattu yhdeksi maailman hienoimmista rautatieasemista.

 Kaverin lihapulla-annos.

 

Miulle kalaa, muusia, kastiketta ja vihanneksia. Oli ihan hyvää, mutta viimekertainen annos oli superhyvä, taisi olla jotain broileria ja siinä oleva kastike oli niin bueno, että olisin nuollut lautasen, jollen olisi ollut julkisella paikalla. Oli työpäivän jälkeen iltavuorossa verensokeri vähän alhaalla, niin tuli nälkä. Silloin pitää syödä.

Valitsin jälkkäriksi vohveleita, kermavaahdolla ja hillolla, mutta olisi pitänyt ottaa jotain muuta, koska tämä ei maistunut oikein miltään ja oli kuivaa. Harmitus. Syömisen jälkeen kiersimme Ikean pikavauhtia ja menimme sitten ostostelemaan alakertaan.

Ikeasta ostin parin toiselle viinilasille, kun toinen meni rikki jokin aika sitten. Ja sitten mukinaluset, jotka myytiin kahden pakkauksissa. No nyt on valikoima täydentynyt. Pitäisi käydä heittämässä pari juttua roskakatoksen kierrätys-pisteeseen ja lajitella roskat laatikoihin: lehdet, pahvit ja normaali roskis. Meidän roskakatoksessa on myös muovijätteelle oma paikkansa, mutta harmitus, että muovijäte on aika usein likaista, niin se joutaa tavalliseen roskikseen. Oikeastaan sekajätteeseen ei joutaisi mitään muuta kuin jotain pumpulipuikkoja, jos kaiken muovin pesisi ja jos roskakatoksessa olisi erikseen biojätteelle paikka, mikä olisi tosi kiva, koska roskakaapissa on kaksi sankoa, joista toisessa pidän nyt roskapusseja, mutta voisi siitä tehdä biojäteastian. Useimmiten tulisi biojätepussi heitettyä roskikseen kuin sekajätepussi. No juu, kierrättäminen on kivaa. Nyt voisi kuitenkin laittaa hiukset järjestykseen ja kammata naaman sekä lähteä ulos.

See ya later, alligators!

~ Lilja Lumi

Turhautumisesta ja sen pois heittämisestä.

Perjantaina ehdin olla varmaan pari tuntia ulkona ennen kuin pääsin pois töistä ja olin lievästi jäässä. Jäässä olo tuntui koko bussimatkan ja puoli tuntia sen jälkeenkin vielä, kun jäin bussista pois ja kävelin kaupan kautta kotia. Sitten alkoi pikkuhiljaa vasta lämpenemään, kun vaihtoi olovaatteet päälle. Piti mennä salille perjantaina, olin torstainakin. Oli salivaatteetkin pakattu mukaan, mutta töissä huomasin, että treeniliivit ja paita ovat unohtuneet matkasta, koska heitin juuri viimeksi käyttämäni pyykkikoriin. Enpä mennytkään salille, mutta ei se mitään. Olin siksi päivää ihan tarpeeksi talsinut ja saanut ulkoilua. Vietin loppuillan höpötellen netissä ja katsellen sarjaa. Sain tällä viikolla Teen Wolfin ja eilen Gilmoren tytötkin katsottua loppuun. Nyt ei ole mitään työn alla.

Tilasin Oriflamesta äidille hänen merkitsemänsä tavarat, jotka saapunevat ensi viikolla. Olin tilannut Oriflamelta esittelemäni tuotteet ja äidille kerroin niistä ja hän huomasi uuden esitteen, joka tuli voimaan vasta perjantaina 3.2. jotenka äiti tilasi tuotteet minun kauttani. Ihan pieni verukehan tässä piilee, että miun pitää mennä hänen luokseen viemään tavarat ja samalla otan hänen kirjastosta lainaamansa kirjat mukaan.

Ostin Rautatieaseman Robert's Coffeesta juoman mukaan, jonka nimi oli Apelsin Kyss eli appelsiinisuukko. En kyllä suosittele sitä, ei ollut oikein mieleeni, vähän liian makea, eikä appelsiinisiirapissa maistunut kunnolla appelsiini ja olisin halunnut kahvin maistuvan voimakkaammin läpi. Siitäpä oppi kokeilemalla, etten enää kyseistä juomaa tilaa (ihan kuin usein kävisin Robert's Coffeessa. Käyn sellaisessa ainoastaan Rautatieasemalla ja Sellossa, joissa kummassakaan en vieraile kovin usein.

Eilen olin siis matkalla Selloon ja Selloon päädyinkin. Lippu oli jo kännykässä valmiina, mutten ehtinyt kahdessa minuutissa asemalta laiturille 15 (miksi ne Espooseen menevät junat ovat aina kauimpana?), joten ehdin ostaa kahvi-juoman, joka ei ollut kovin kahvinen. Sellossa tapasin hyvän ystäväni ja hänen tyttärensä, jota en näe kovin usein, vaikka höpöttelemme lähes päivittäin. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa.

Kävin Sellon kirjastossakin, joka on kyllä todella suuri sisältä. Kävin sieltä hakemassa yhden kirjan, jota ei ollut niissä neljässä kirjastossa, joita yleisimmin kulutan. Hyvä, että Helsingin kirjastokorttia voi käyttää myös muualla ns. pääseutualueella ja voi myös palauttaa lähelle. Ennen piti viedä juuri sinne, mistä oli lainannutkin ja vielä muistaa, mistä oli lainannut mitäkin. Niissä sentään luki. Nyt kaikissa Helsingin kaupungin kirjastojen kirjoissa lukee Helsingin kaupungin kirjasto. Yleisemmin Helmetinä tunnettu. Onhan Turun seudullakin nykyään Vaski.

Kävin Stadiumissa ja Intersportissa katselemassa, josko sinne olisi tullut mitään kevään uutuuksia ja nämä bongasin. Olisi hyvä hankkia jotkut ihanat kävelykengät kevät- ja kesäkaduille sekä uudet juoksukengät - vanhoissa ei ole mitään vikaa, mitä nyt isovarvas tulossa ulos kankaasta. Tämän kevään väri tuntuu ehdottomasti olevan vaaleanpunainen (olen kertonut kevättakki-haaveistani aiemmin, jospa se vaaleanpunainen takki olisi hyvä tai tekonahkatakki. Bomber-takkeja on kuulemma jokaisella, näin ystäväni väitti, ettei sellaista kannata hankkia) sekä vaaleankeltainen ja tietyn sävyinen vaaleanvihreä. Siis minun näkökannaltani, enhän mitään lehtien tai netin trendiuutisia seuraa, vaan katselen, mikä näyttää kivalta, hyvältä, hienolta (tahi söpöltä) omasta mielestäni.

Tuli vähän haikea mieli Sellossa, kun kiertelin kauppoja ystäväni lähdettyä, eikä sitä aurinkoakaan ole koko viikkona näkynyt (paitsi ilmeisesti Turussa, kuulemma), niin menin jäätelöä ostamaan Valion jäätelökahvilasta. Lempikesä/kevätjäätelöä eli iloisen keltaista mango-melonia. Heillä ei valitettavasti ollut sellaista annosta, johon voisi laittaa pallojäätelön alle ja pehmistä tai kermavaahtoa päälle. Ja mikä estää tekemästä sellaista? Luultavasti hinnan määrittely asialle.

Olen onnistunut pääsemään epäpuhtauksista eroon äiti-viikonlopun (eli herkutteluviikonlopun - en tiedä, miksi leivonnaiset aiheuttavat eniten epäpuhtauksia) jälkeen, mitä nyt yhden suklaapatukan ja irtokarkkeja syönyt sekä tämän jäätelön. Irtokarkit olivat kyllä paha vikatikki. Niiden joukossa oli sellaisia karkkeja, jotka saivat poskihampaasta irtoamaan palan ja nyt siellä on terävälaitainen kolo. Huokaus.

This is my moping face.

Palauduin Sellosta kotia, ölläsin ja völläsin, join kahvia ja söin kauraleipää katsellen sarjaa, kunnes ketutus ja turhautuminen kasvoivat liian suuriksi ja lähdin vähän ennen kasia salille. Tuntui kuin olisi lähtenyt yöllä, kun yritin hetken nukkuakin, muttei siitä mitään tullut. Laitoin soimaan What does the fox say, josta sain energiaa ja ajattelin, että se olisi hyvä kappale juoksuun. Niin se olikin.

Muutama juttu on tosissaan ketuttanut tällä viikolla ja meinasin niistä kirjoittaakin epämiellyttävän tekstin ennen kuin menin salille, joten onneksi maltoin olla kirjoittamatta, koska tällä hetkellä niillä ei ole enää mitään väliä. Kun ei enää ärsytä, niin en enää välitä. Suurin osa kuitenkin turhautumisista liittyy toisiin ihmisiin ylläripylläri, miten muutoinkaan. Voihan ne itseenkin liittyä, turhautuminen kuitenkin tapahtuu omissa aivoissa. Olen niistä muista asioista tänne jo kirjoitellut, joten ei niitä tarvitse avata uudelleen. Joihinkin asioihin pitää vain yrittää sopeutua, vaikka se olisikin vaikeaa.

Uusi ketutuksen aihe on kuitenkin tämä joku helekutin konmaritus (!?!) Luin yhtä lempilehteäni ja kolmessa sen jutussa mainittiin tämä uusi trendihapatus. Ajatella, että kun jollekin annetaan nimi, niin siitä tulee trendikäs ja tästä on kirjoitettu kirjakin. Onhan siinä varmasti jotain japanilaistakin, mutta jos jotkut ovat jo vuosia tai pidemmän aikaan oivaltaneet jonkin asian, niin miksi jonkun pitää kertoa siitä samasta asiasta vähän eri tavalla, antaa sille uusia vivahteita ja saada ihmiset vakuuttumaan, koska tällä "ilmiöllä" on nyt nimi ja sitä käytetään verbinä "Minä konmaritan!" Päälle voisi varmasti liimata sädekehänkin, kun tämä lausutaan with a high pitched voice (anteeksi, tämä aihe saa kiehumaan).

Luulen, että olen nähnyt tämän sanan kiinni jossain vaatteessa tai askartelutavarassa (no eikö kuulostakin samalta kuin Tiimari). Miun tekee mieli sanoa ihmisille, että he vain järjestelevät ja siivoavat tavaroita. Sehän on ihan ilmiselvää, että siivottu puhdas asunto saa mielen seesteiseksi. Ja ilmeistä on, että kun ei enää jotain tavaraa tarvitse, se on huono tai rikki, niin se heitetään pois tai annetaan eteenpäin. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka olisivat iloissaan saadessaan jonkun pois heittämän tavaran, kunhan se on ehjä ja käyttökelpoinen.

Ei sitä jokaisen tavaran kohdalla tarvitse kysyä, mitä tuntee tavaraa kohtaan. Jos jäät sitä kaipaamaan tai käytät sitä edelleen, niin älä heitä pois. Jos tavaralla on oikeasti tunnearvoa, niin älä heitä pois. Mutta jos et käytä tavaraa, etkä oikeasti pidä siitä, niin heitä pois. Minäkin heitin pois pari lempipaitaani viimeksi, koska vaikka tiedän tykänneeni niistä joskus, niin en käytä niitä enää ja olin siitä täysin varma, enkä jäänyt kaipaamaan. Ajattelin vain, että toivottavasti se tekee jonkun toisen iloiseksi viedessäni pussia kierrätyslaatikkoon.

"Konmaritus" saattaa olla ehkä joillekin hyväksi, kuten hamstraajille, joille ei ole helppoa heittää tavaroita pois, vaikka tietävätkin omistavansa liikaa. Ne ovat oikeasti kuitenkin vain tavaroita. Kauppoihin tulee koko ajan lisää ja uusia. Jos ostaa uusia, niin eikö silloin pitäisi heittää vanhoja pois? Mitä sitä tekisi monilla samaan käyttöön tarkoitetulla tavaralla, jos yksi tai kaksi riittää? Niin.

Minä en konmarita. Ikinä. Nyt se on vuodatettu, kiitos ja kumarrus.

Päähäni muuten tulee aina välillä kaikenmoista nippelinappelitietoa, jota jostain luen, tässä yksi: aamuisin sänkynsä petaavat ihmiset ovat verrattain onnellisempia kuin ne, jotka eivät petaa sänkyään aamuisin. Mietipä, mistä se johtuu.

Lähdin sittenkin sivuraiteille. Salilla oli hyvä treeni! Olin jonkin aikaa vetänyt crosstrainerilla lämmittelyä, mutta tänään palasin juoksumatolle ja vedin 21 minuuttia suurimman osan juosten pienellä kallistuksella. Juoksin kuunnellen kettulaulua, eikä alkanut edes puuskututtamaan. Kyllä kerran crosstrainerilla huomasin, ettei syke enää nouse yli tietyn tason treenaillessa eli kunto on parantunut. On hyvä juosta kuunnellen musiikin rytmiä ja juosten samalla rytmillä. Musiikkia kuunnellen jaksaa muutenkin pidempään. Siinä tuli kyllä kivasti hikeä (kerrankin) pintaan. Vielä käsilihastreenit ja pylly päälle, niin olin valmis suihkuun.

Oli kyllä sellainen vatutus ja turhautuminen päällä, kun lähdin salille, mutta palattuani sieltä teki mieli mennä lotus-asentoon. Mieli oli rauhaisa ja kehosta lähtenyt ylimääräinen energia pois. Salin jälkeen hain sallitun pizzan kaupasta palautukseen. Tänään on vieläkin eilisestä treenistä tullut rauhallisuus kehossa. Ihanaa!

Tämän päivän aamiainen: kaurapuuroa, kauraleipää kurkulla, maitokahvia ja appelsiinimehua. Uusi porkkanapussi vanhan 3-kiloisen tilalle, koska saatuani syödyksi kaksi tai kolme porkkanaa siitä isosta pussista huomasin perjantai-iltana, kun ajattelin pari nakertaa, että kaikissa lopuissa porkkanoissa on vihreitä homepilkkuja. Heitän kohta roskiin, kun lähden kirjastoon. Aamiaista nauttiessa katselin Inside outin Netflixistä ties kuinka monennen kerran. Hassua huomata, että oli tauluissa suomenkielistä tekstiä, vaikka on tottunut näkemään ne englanniksi, vaikka katsoin kuitenkin leffan englanniksi tekstityksellä. Kaikkea sitä osataankin. Inside out on kyllä haikea leffa. Kyyneleitä tuli kolmessa kohtaa, olivat surullisia ja iloisia (kaksi päähahmoa myös). Hyvin tehty elokuva. Nyt kuitenkin heitän petivaatteet sängyn päälle, puen ja lähden kirjastoon. Sen jälkeen tulen näyttämään imuria nurkissa juokseville pölypalleroille alias villakoirille.

Kivaa sunnuntaita. Jospa se aurinko oikeasti tulisi jonain päivänä.

~ Lilja Lumi

Kevät mielessä

Äiti oli viikonloppuna käymässä. Hän toi valtavasti ruokaa, vaikkei olisi tarvinnut. Tosin vähän liikaa herkkuja, jonka jälkiseurauksista nassuni vieläkin kärsii. Olen kuitenkin päässyt takaisin salin makuun ja kasvojen iho on jälleen kirkastumassa. Äiti tuli lauantai-aamuna ja toi samalla valtavan määrän tavaraa, joista osa meni suoraan laatikosta kierrätykseen menevään pussiin. Osan kyllä säilytinkin ja laitoin kaappiin, mutta suurin osa tavaroista, jonka olen jättänyt äidin luokse en oikeasti tarvitse.

Äiti tuli jo aamupäivällä ja jäi yöksikin. Jossain vaiheessa saimme lähdettyä kiertelemään, kävimme kirjastossa ja hakemassa Kotipizzasta pizzan, jonka pyysimme niin, että toinen puoli oli täytetty äidin maun mukaan ja toinen puoli miun makuni mukaan. Oli hyvää! Haimme kaupasta vielä pullollisen kokista, jonka joimme puokkiin. Jälkkäriksi vielä Omar-jäätelöä. Oli kyllä niin superherkutteluviikonloppu että! Tuhosin vielä suklaalevynkin, jonka äiti oli tuonut. Nyt takaisin ruotuun! Tosin ruotuun takaisin pääseminen jostain syystä kestää aina jonkin verran kauemmin kuin herkutteluun uppoutuminen.

Tänään kärsin jälkimainingeista. Naistenvaivat eli kuukautiset alkoivat eilen ja kyllä huomaa, että kun syö järkyttävän määrän jäätelöä, munkkia, lisää jäätelöä ja suklaata, eikä kovinkaan paljon liiku, niin ne tosiaan sattuvat toisin kuin silloin, kun syö terveellisesti ja liikkuu, niin niitä tuskin huomaa. Nyt on jo onneksi helpottanut, kun söin aamulla puuroa, kauraleipää ja kahvia, päivällä tavallisen ruoan töissä (no runebergintortun), nautti smoothien, kävi salilla treenailemassa ja kämpillä söi kauraleipää ja kahvia, niin nyt olo on erittäin ok. Ja tietty on juonut puolitoista litraa vettä. Ja yhden coca cola zeron, kun teki mieli.

Aamulla piti kuitenkin ennen aamiaista ottaa särkylääke, kun heräsin vähän yli puoli tuntia ennen herätystä, eikä oikein missään asennossa ollut hyvä olla, kun alavatsakipu säteili oikeaan jalkaan, niin piti nousta ylös. Nyt on onneksi hyvä olo. Tämä oli vain tällainen herätys. Olin liian ankara itselleni, kun kielsin kaiken herkuttelun itseltäni. Nyt aion herkutella ihan luvalla kerran viikossa, jos tekee mieli. Jos ei tee mieli, niin ei se haittaa. Ja on tosi hyvä, jos vaikka välipäivinäkin tankkaa hiilareita. Tekee hyvää.

Tuli aamulla mieleen, kun aamulla meinasin tämän postauksen kirjoittaa, muttei riittänyt aikaa, että miten pienillä arkipäiväisillä valinnoilla voikaan saada aikaan hyvän olon ja mikä tärkeintä, kivuttomuuden. Yllätyin niin kivuista, kun niitä ei normaalisti ole, että tämä oli todellakin tällainen herätys. Olisi kyllä kivempi käydä lenkilläkin, jos ei kaikkialla olisi jäistä.

Viime aikoina on jostain syystä ollut enemmän oikeasti jano, kun normaalisti en tunne paljon janoa ja varsinkin vesijano sekä kahvihammasta on kolottanut normaalia enemmän ja olen juonut jopa kolme kuppia kahvia päivässä edellisen kahden sijaan. Hassua. Ruoka on myös maistunut oudolta, kaksi eri puuroa vähän homeisilta, vaikkei niissä ole ollut mitään vikaa, rappukäytässä kissanpissa tai ihmisen (mitä en oikeastaan yhtään ihmettelisi) ja parina vai kolmena yönä olen nähnyt paljon unia, pari viime yötä ovat onneksi olleet unettomia, vaikka nykyään niitä, mitkä ennen oli luokiteltu painajaisiksi ovat nykyään sitä luokkaa, että haluaa valua takaisin siihen uneen ja tietää, mitä ihmettä sen jutun jälkeen tapahtuu, mikä siinä jäi kesken. Eivät ne onneksi ole mitenkään raakoja tai pelottavia, mutta ennen pelottavat painajaisiksi luokiteltavat unet ovat siis nykyään kiinnostavia. Jännää tosiaan. Ja hassua.

  

Vaikka sisällä oli eilen pimeää, niin saatoin kuvitella, että ulkona paistaisi aurinko, vaikkei paistanutkaan. Halusin löytää aurinkoisen valoisan paikan, kun oikea aurinko ei näyttäytynyt. Joten suuntasin ensin töiden jälkeen Oulunkylän kirjastoon, hyppäsin bussiin numero 52, päädyin Arabiaan, josta hyppäsin ratikkaan nro 8 ja vaihdoin sen seiskaan Sörnäisten kohdalla, joka vie suoraan Stockmannin eteen. Sinne siis ja askeleet kohti Herkkua.

Toki kuikuilin, mitä kevätuutuuksia olisi tulossa, mutta oli vain ystävän-päiväjuttuja ja moni paikka rakenteilla, renoveerauksen alla - saa nähdä, mitä niihin tulee. Herkku on kuitenkin aina ihmeellinen paikka vaikka mikä muuttuisi ylemmissä kerroksissa. Siellä on niin paljon asioita ja siellä huomasin suklaaosastolle tullessani ajattelevani, että siellä on aina vähän kuin joulu tai synttärit, kun jotkin tavarat ovat hyllyssä käärittynä kauniisiin paketteihin. Sai siellä maistaa myös lakritsia ja vaahtokarkkia (okei, sitä jostain syystä ei miulle tarjottu, vaikka menin kolme kertaa ohi).

Eilen istuskellessani hämärässä huoneessa juotuani kahvia tuli kahvihuuruissa yhtäkkiä keväinen mieli ja alkoi kaivata keväistä Turkua, Aurajokea, tulppaaneja, narsisseja, Cafe Artia ja varsinkin aurinkoa ☆ Vaikka olenkin päättänyt toistaiseksi jäädä Helsinkiin, niin kaipaan joskus Turkuun, olen osaksi kasvanut siellä. En enää kaipaa Kaarinaan, en tiedä, olenko koskaan kaivannut itse sitä kaupunkia (varsinkaan, kun se on muuttunut niin paljon) niin kuin Turkua. Joskus tunsin Turun lähes kuin omat taskuni, olisin helposti voinut piirtää siitä kartan, mutta en enää. Nyt kaipaan eniten Aurajoen ympäristöä, mikä on mielestäni kauneinta Turussa, mutta haluan ja aion todellakin löytää värikkäitä, uniikkeja ja valoisia paikkoja Helsingistä, täällähän sellaista seutua riittää.

Katselin kerran vanhoja luontokuvia, jotka olisivat talvella otettu. Nämä on otettu kolme tai neljä vuotta sitten Halisten koskella. Viimeistä kuvaa katsoessani mietin, että tällaiselta kevään kuuluisi näyttää. Tosiasiassa tuolloin oli -10-15 astetta pakkasta, mutta olin koko ajan ilman käsineitä, koska vaikka oli kylmä, niin oli lämmin. Luonto on niin kaunis ja aurinko niin maan ihana, että se lämmittää sisälle asti. Muistan jopa laittaneeni käteni kylmälle sileälle jäälle, jonka pinnan aurinko oli sulattanut. Niin kaunista. Hyppelin tuollakin kuvailemassa varmasti ainakin tunnin, koska kun kuvaustilaan pääsee, niin aika alkaa hyppelehtiä.

Nyt ostamani lehden pariin ennen kuin pitää nukkua.

P.S. Ystäväni Jämsästä kertoi, että edellispäivänä postissa lähettämäni kirja on saapunut hänelle. Hän ilahtui paljon, mikä johtunee siitä, että hän oli ajatellut tätä kyseistä kirjaa, jota oli päässyt vähän aloittamaan luonani (ostin kirjaston poistokirjoista hänelle oman), mutten ollut kertonut hänelle tästä lähetyksestä mitään, vaan se oli yllätyslahja. Onnistunut sellainen. Ja hän ilahtui, mikä sai minutkin hyvälle tuulelle ja voin ajatella sitä monta kertaa jälkeenpäin - sellaisesta saa potkua päivään. Tykkään piristää ihmisten päivää, kukapa ei. Siitä tulee vastaanottaja ja antaja hyvälle tuulelle. Tämä kai liittyy myös siihen lahjanantoasiaan, mistä olen aiemmin höpötellyt. Siinä asiassa on monta eri tekijää, pääasiallisesti perusteltuna antaminen on ihanaa ja tässä pääsee myös jakamaan samalla. Voisin lähteä perustelemaan tätä filosofisesti ja psykologisestikin, mutta menen vain lukemaan uutta Meidän perhe - lehteä :)

Hyvää yötä

~ Lilja Lumi