Töissä oli tänään todella hyvää kermaista ja maukasta lohikiusausta punajuurikuutioiden ja porkkanaraasteen kanssa. Otin kerrankin toisen annoksen ruokaa, mutta tulin kyllä todella ähky-täyteen, kun maito alkoi turvottaa vatsaa.
Toisen kerran meinasi tulla huono olo, kun otin ennen salia kaupasta kaksi erilaista smoothieta ja kahvin. Yööh! Ei tehnyt mieli juosta (tosin ei ollut aikomuskaan) ja tein normaalin treenin.
Palaudun edelleen salielämään viikon tauon jälkeen. Eilisen jäljiltä sattui pitkästä aikaa lihakset.
Tällä hetkellä tekisi mieli yökätä. Tai on sellainen olo. En tiedä, mikä minulla on tänään. Nyt illallakin piti maistaa vain paria suklaapalaa ja sitten söinkin koko pakkauksen (onneksi pienen pakkauksen). Tosin tarkemmin ajateltuna minun ei pitänyt edes avata sitä. Kerran söin vierasvaratkin, kun vieras ei saapunut paikalle. Perso makealle. Pitäisi yrittää jälleen sitä sokeritonta, eikä ostaa oikeasti mitään herkkuja. Kaveri lohdutti, että kun olen tänään treenannut ja juonut vettä tarpeeksi, niin suklaan ei pitäisi vaikuttaa niin voimakkaasti.
Verensokeri puhuu minulle. Se sanoo eat, eat! Ja on ihanaa maiskutella tyytyväisenä hetken, mutta yhtäkkiä huomaa, että käsi on käynyt liian monesti purkilla ja vatsa pullottaa ja olo ei olekaan hyvä.
Sokeriton starts now.
Ugh!
Tänään kaupassa mietin, että kuka ei pitäisi paketoimisesta. Itse rakastan sitä. Olen kuitenkin kuullut yhden vai kahdenkin sanovan, ettei pidä paketoimisesta. Joulun alla näen usein paketointipisteitä kaupoissa. En edes haluaisi antaa kenenkään vieraan paketoida lahjaa puolestani.
Paketointi kuuluu lahjan antamisprosessiin. Paketointi saa sydämen läikähtelemään ilosta ja lämmöstä. Rakastan enemmän lahjojen antamista kuin niiden saamista.
Sen lisäksi, että olen löytänyt todella hyvän saajaa kuvastavan lahjan (tai jota se henkilö on todellakin halunnut), niin sitä enemmän löydän tunnetta tämän kyseisen tavaran paketoimisessa.
Tykkään siitä, että paketointi vie aikaa; kun näkee, miten lahjapaperi ympäröi lahjan, laittaa huolellisesti teipit pitämään salaisuutta piilossa ja kieputtaa siististi kauniin narun paketin ympärille. Lahjan valikointi on mukavaa ja saa hymyn huulille, mutta lahjan paketointi saa ajattelemaan vielä enemmän pelkästään lahjan saajaa ja tekee hymyn sydämeen. Sitten vielä huokaisee ennen kuin vie lahjan paikkaan, missä se saa odottaa päivää, jolloin se annetaan.
Tänään työkaveri pyysi, olisiko minulla antaa teetä "lainaksi" (juu, ei tarvitse palauttaa) ja melkein mieli murehti, kunnes löysin sittenkin yhden teepussin laukkuni pohjalta. Siitä se ajatus sitten lähti. Haluaisin olla kova teen juoja, mutten ole. En vain osaa juoda teetä. Joskus tulee kausia, että teetä tulee juotua jonkin verran, muttei se kestä muutamaa päivää kauempaa. Omistan kuitenkin yli kymmenen erilaista teetä ja niinpä otin jokaisesta pakkauksesta neljä, joissa oli yli neljä pussia jäljellä ja paketoin ne kauniilla narulla. Pieni pikkujoululahja <3
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti