Mielekästä

Marlin sokerittoman glögin löysin Stockmannilta, kun kahdessa lähikaupassani ei ollut.

Tämä tuli tänään postiluukusta sisään, mutta ajattelin kirjoittaa tämän blogipostauksen ennen suihkua ja lehden lukua puuron (uuden balanssin omena-kaura) ja glögin (tämän talven ensimmäinen) nauttimisen yhteydessä ennen kuin ajatus herkeää.

Tällä viikolla, kun kävin kokeilemassa saliyhteisöni alaisena toimivaa toista salia (josta en pitänyt, oma sali paras sali) niin matkalla pois (lopetin oikeasti treenin kesken just because gym was so poor) soitti lehtimyyjä kysellen tämän samaisen lehden jatkotilaamismahdollisuuksista. Puhelu oli lyhykäisyydessään seuraavanlainen:

Puhelin soi, katson tuntematonta numeroa ja vastaan nimelläni.

"Hei! Täällä on se ja se sieltä yhtiöstä iltaa." miesääni kertoo.

Ajattelen, että voi ny tsiisus silmiäni pyöritellen.

"Hei!" vastaan iloisesti with a high pitched voice ja yllätyn omasta vastaamisäänestäni 'okei'.

"Haluaisitteko tilata vuoden jatkotilauksen vain tähän tsirppadirppa hintaan?"

"Ei kiitos. En aio jatkaa tilausta" vastaan.

"Se olisi normaalisti niin ja niin paljon, mutta nyt saisit sen vain tsirppadirppa hintaan! Laitetaanko tulemaan?" miesääni jatkaa innostuen.

"Ei kiitos, en todellakaan tarvitse sitä", kerron rauhallisesti.

"No entä jos tilaisitte vain puoli vuotta dirppatsipi hintaan ja saisitte edelleen viltin lahjaksi?"

"Ei kiitos. Voin ihan hyvin lukea kyseisen lehden kirjastossa", totean.

"No eikö olisi paljon mukavampaa lukea lehti mukavasti omalla kotisohvalla?" hän vielä yritti. En alkanut vääntämään siitä, etten edes omista sohvaa.

"Jaksan kyllä kävellä kirjastoon 500 metriä", huomautan.

"Aijaa. Mä en jaksaisi", hän toteaa luurin toisessa päässä. "No kiitos teille ja mukavaa iltaa."

"Kiitos, kivaa iltaa!"

Ja puhelu loppui.

Puhelinmyyjät ovat aika hauskoja. Tai siis mukavat sellaiset ovat, jotka eivät vedä kauheaa eeppistä monologia ja sano, että laitetaanko pakettiin, kun kuuli vain nimen, diipadaapa, laitetaanko pakettiin, ni sihe vaan toteaa, että "ei", kun sisältökin meni pikajunana korvasta sisään ja toisesta ulos. On kyllä tosi mukavaa välillä väitellä tuntemattoman ihmisen kanssa, vaikkei häntä edes näe (jos näkisi, niin vähemmän väittelisi, siksi yritän useimmiten vältellä feissareita). Edelliskertainen puhelinmyyjä oli jopa humoristisempi ja oli kanssani samaa mieltä siitä, kun en halunnut kyseistä tarviketta.

Postasin yhden lehden kuvan instagramiin tänään ja ajattelin, että onnellisia ovat ne, jotka ovat nähneet ensilumen satavan.

Hakaniemessä satoi vettä ja Pohjois-Helsinkiin tullessa olikin maassa ohut lumikerros, johon tein kengänjälkiä. 25 minuuttia piti kulkea, että vesi muuttui lumeksi. Onneksi päivän aikana tuprutti paljon enemmänkin lunta ja pääsin touhuamaan iltapäivällä lasten kanssa ja tekemään lumipalloja.

Kastui käsineet (pitäisi hankkia uudet) ja kylmettyi varpaat kengissä (pitäisi hankkia kunnon talvikengät, mihin mahtuu villasukka sisään). Pitäisi myös hankkia välikerrasto ja uudet talviulkoiluhousut ja talvitakki sekä kaulaliina. Syksyn ja talven tullen tekee mieli hankkia lisää vaatteita sisälle ja sään kestävät vaatteet ulos ilman kylmetessä ja sateiden lisääntyessä.

Olisi tehnyt mieli vain heittäytyä siihen lumeen selälleen ja tehdä lumienkeleitä ja antaa lumisateen sataa kasvoille. Tosin oli myös aika tuulista. Oli kyllä ihanaa katsoa ja kuunnella, kun lapset nauroivat ihastuksesta lunta kohtaan ja kyllä minäkin taisin vähän hypellä ja naurahtaa.

On marraskuun toinen päivä ja talvi on saapunut.

Kuva googlesta

Kävin eilen salilla, kun piti ja toisaalta myös vihastuttuani sille, että joku silpoi lähellä näkyvästä puusta kaikki oksat. Lähdin ovet paukkuen (mielessäni) ja laitoin kapinallisempaa ja astetta raskaampaa musiikkia kuin yleensä kuuntelen soimaan kännykästä kuulokkeista korviin.

Kuuntelin ensin Palefacen Mul on lupa, jonka jälkeen kuuntelin pari Kotiteollisuuden kappaletta ja siirryin parin Viikatteen kappaleen jälkeen Disturbediin, jota kuuntelin satunnaisella toistolla.

Olen vasta tänä syksynä aloittanut käsipainoilla harjoittelun ja ihmetellyt, miksi en aloittanut tällä salilla (tai jollain salilla ylipäätään) käsipainojen nostelua vuotta tai paria aiemmin. Luin kerran, että käsipainoilla treenaaminen tekee onnellisemmaksi, enkä yhtään ihmettele, koska olen alkanut vasta sitten nauttimaan salilla käymisestä, kun olen aloittanut käsipainot eli vapaat painot sekä kahvakuulan ja painopallonkin (jota olen käyttänyt matolla vatsalihaksia tehdessä) olen vaihtanut painorenkaaseen (6 kg -> 10 kg). Käytän 12 kg kahvakuulaa.

Postasin sosiaaliseen mediaan käsipainojen kilon lisäämisestä ja siitä, kuinka tuli hyvä olo siitä ja raskaammalla musiikillakin saattoi olla vaikutusta asiaan (kun kuulee vain musiikkia, eikä toisten ähkimistä - kuulen kyllä halutessani puheen kuulokkeiden läpi) ja sain paljon hyvää palautetta. Positiivinen palaute on aina hyvä asia. On tosi hienoa, että voima on lisääntynyt niin, että voi lisätä painoa, vaikkakin vain sen kilon. Teen nyt treeniä 8 kg käsipainoilla ja minulla on kuusi eri liikesarjaa, mikä on kumma kyllä enemmän kuin millään muulla kehon osalla. Ennen vierastin vapaita painoja ja nyt teen suurimman osan liikkeistä niillä, koska se tuntuu hyvältä ja tulokset ovat alkaneet näkyä.

Kuva googlesta. Treenattu ja hyvinvoiva nainen on mielestäni erittäin kaunis.

Minulla ei ole enää yhtään kielteinen kehonkuva, paitsi ihoni haluan edelleen saada kuntoon, mutta se onkin alkanut paranemaan, kun jätin sokerin, vehnän ja lähes kaiken maidon ruokavaliostani pois. Haluan olla vahva sisäisesti ja ulkoisesti. Jossain luki sekin, että fyysinen voima voi kasvattaa henkistä voimaa ja tarpeen tullen sisäinen voima kasvattaa myös ulkoista voimaa.

Tänäänkin menin kylmän pyryttämisen takia Cafe Esplanadille Cafe au laitia hörppimään, mutta tunsin kyllä aika nopeasti punaisen maidon vaikutuksen suolistossani. Vehnä tuottaa ilmavaivoja ja kovan vatsan minulle, kun taas maito saa vatsan löysäksi ja ilmavaivailemaan. Jompikumpi, luultavasti vehnä (varsinkin sokeriin yhdistettynä) tuottaa minulle epäpuhtauksia ja ihottumaa.

Olen ollut nyt vajaan viikon tällä uudella ruokavaliolla ja kasvojeni iho on alkanut näyttämään puhtaammalta ja kirkkaammalta, eikä minun tarvitse käyttää enää meikkivoidetta. Olen myös huomannut alkaneeni hymyillä enemmän (paitsi kun varpaat ovat jäässä).

Suoliston hyvinvointi näkyy todellakin ulospäin ja tuntuu sisällä. Veden määrä on myös siinä vähän yli puolessatoista litrassa per päivä, joskus enemmänkin, mutta vihannesten kanssa minun on edelleen petrattava. Leipää minulla ei ole ikävä, ei todellakaan sen rakennetta (varsinkaan ruisleivän), joskus harvoin ehkä sen makua, mutta leivän olen lopettanut jo muutama viikko sitten. Tällä viikolla sain töissä todella hyvää pehmeää gluteenitonta leipää, niin sen kyllä pistelin poskeeni.

Oatly ja Alpro on alkanut valmistaa yhä enemmän korvikkeita maidolle (nyt myös jogurttia ja ruokakermaa), mikä on huippujuttu ja kaurapuuron teen coconut almond - juomaan sekä veteen sekoitettuna ja lopputulos on bueno. Kahvimaitona käytän Oatlyn kahville erikseen tehtyä juomaa. Töissä juon kahvini mustana.

Alunperin miun piti tänään kirjoittaa Stockmannista ja kilon lisäämisestä käsipainoihin, mutta tekstiä tulikin paljon enemmän, miten useimmiten käy.

Lindtin konvehteja: saa valkata mieleisensä. Tämän vieressä on superihana konvehtivitriini.

Glögiä ja uusia jouluherkkuja (maitoa nauttivat saavat nauttia).

Teetä <3

Kahviosasto <3

Lindtin konvehtirasioita

Erittäin suuria suklaakalentereita

Niin kauniita pakkauksia

Niin kaunis esillepano

Jouluherkkuja

Erikoisuuksia

Keksiosasto mm. englantilaisia herkkuja

Mehuhylly

Glögiä ja juusto-osasto

Halloween - näyteikkuna

 

Stockmann jakaa mielipiteitä: toiset ovat sitä vastaan ja toiset sen puolella. Jotkut tykkäävät siitä, joitakuita se jopa ahdistaa ja jotkut, kuten minä, rakastavat sitä. Pidin Turun Stockmannista, mutta rakastan Helsingin Stockmannia, kun se on tullut tutuksi. Stockmannia ympäröivä aluekin on suosikkialueeni; kukapa ei tykkäisi Keskuskadusta (joka vain hieman tulvi tänään), Aleksanterinkadusta tai Pohjois-Esplanadista. Kaksi viimeistä ovat lempikatuni koko Helsingissä (tosin niin paljon on vielä tutkittavaa!). 

Joidenkin mielestä Stockmann on liian kallis - päinvastoin. Onhan jotkut tuotteet, kuten kahvit kalliimpia Stockmannilla, mutta suurin osa on aika samoissa hinnoissa kuin muissakin kaupoissa ja jopa halvempia kuin joissain K-kaupoissa. Stockmann ei itsessään ole kallis, mutta sen myymät merkkituotteet ovat kalliita. Stockmannin omat tuotteet ovat hyvän hintaisia ja sisustuksen ja astiaston puolesta yksi suosikkimerkeistäni. 

Stockmannilla tykkään, kun siellä on tunnelmaa. Koko rakennus on ulkoapäinkin hieno, upea suuri rakennus, joka eroaa muista ympäröivistä rakennuksista, muttei silmiinpistävästi vaan edukseen ja näyteikkunoiden sisältö ja kaupan sisältökin vaihtuu aina sesongin mukaan. Stockmannille on tullut myös viime vuonna uusi leluosasto, jossa kannattaa käydä, se on iloinen. Pian myös (jollei jo nyt, en käynyt tarkistamassa) saamme ihastella jouluosastoa, joka ilmestynee (ainakin viime vuonna) uuden leluosaston läheisyyteen portaikkoa alemmas ja sukeltaa satumaahan.

Stockmannilla käyn eniten sisustusosastolla, ykköskerroksessa, kauneudenhoito-osastolla, kirjakaupassa ja ruokaosastolla, mutta eritoten ruokaosastolla eli Stockmannin Herkussa. Se on aivan huikea! Siellä on todella laaja valikoima vaikka mitä ja valtavasti sellaista, mitä ei välttämättä tavallisesta kaupasta löydy, mutta joitain ihan tavallisia keksejä sieltä ei kannata etsiä, tuskin löytyy. Sieltä löytää jotain aivan muuta, ihania erikoisuuksia. Ylellisyyksiä ja herkkuja kätkettynä kauniiden pakkausten sisälle. Joka ikinen kerta, kun käyn Herkussa, se on yksi seikkailu. Joka ikinen kerta herkistyn, innostun, unelmoin, suunnittelen ja tunnen, kuinka ilo kuplii pinnan alla. Siellä on suklaaosasto ja kahvi/teeosastokin täynnä mitä hurmaavimpia asioita ja jokainen kerta sinne mennessä typerä hymy liimaantuu korviin ja pää täyttyy siitä tuoksusta ja aivot täyttyvät hyvän olon tunteesta. 

Ich liebe Stockmann. Stockmannilla myös panostetaan esillepanoon ja asiakaspalveluun. Joissain kaupoissa sanotaan vain, mitä maksaa, mutta Stockmannilla hymyillään, tervehditään, kerrotaan mitä ostokset maksavat, kiitetään ja lisäksi toivotetaan hyvää päivänjatkoa/ illanjatkoa/ viikonloppua/ pääsiäistä tms. Käykää tutustumassa.

Nyt täytyy oikeasti mennä suihkuun, lukea lehti ja lipittää vettä. 

~ Lilja Lumi