Naisten kymppi ja yllätyslöytö

Mitähän sitä onkaan viime viikon aikana touhunnut. Perusarkea ja väripilkkuja siellä täällä. Hankin itse pienen auringonkukan kaupasta eräänä päivänä, olisikohan ollut torstaina. Nyt se on ihan nuutunut. Poor flower. Vaikka se on mullassa, niin ei se hyvin säilynyt, kun heti seuraavana päivänä alkoi nuupahtaa. Tämän vaalean kukan sain yhdeltä lapsen perheeltä. Sen nimi on snow flake ja on ollut jo lähes viikon todella hyvässä terässä. Pitäisi varmaankin kastella se. Olisinkohan kastellut auringonkukkaa liikaa, eikä se sen takia tykännyt. Tai sitten se ei vain viihdy. Enpä tiedä. Bambu kukoistaa kyllä. Ne ovat vierekkäin ikkunalaudalla ja katselen niitä juuri. Bambu on tehnyt jo jonkin verran juuria, sen voisi pian siirtää multaan. Voisi istuttaa sitruunan tai appelsiinin siemenen ja katsella, kun se kasvaa pienestä versosta isoksi.

Perusaamiaiseni jälleen kerran. Olen tainnut tämän jo kerran näyttää, mutta näytän uudemmankin kerran kertoakseni tämän hetken ruokatottumuksistani. Eli kaurapuuro, johon sotken kahta eri pakastemarjaa, jotka sulavat kuuman puuron joukkoon sekoittaessa. Olen aina juonut aamukahvin puuron kanssa ja puhunut munakahvista, mutta tällä hetkellä kahvi on vähän jäänyt. Kahvi on alkanut jäämään jo jonkin aikaa, kun suodatinkahvista on alkanut katoamaan hyvä kahvin maku. Nautin tällä hetkellä puuron kera vihreää tai valkoista teetä. Mustasta ja punaisesta teestä en oikeastaan perusta. Oikean kahvin maun tunnen enää vain cafe au laitissa tai cafe lattessa. Töissäkin yritän juoda kahvia, niin tulee juotua vain yksi tai kaksi hörppyä ja se on siinä, onkin tekemässä jotain muuta eikä se maistu oikein miltään.

Tai no tänään ei muutenkaan maistu mikään miltään, koska on nuha. Nuha ja flunssanpoikanen sattuivat kyllä ihan hyvään saumaan, koska olen kolmatta päivää sokerittomalla. Varsinkaan silloin, kun ei maista mitään, ei tee mieli mitään makeaa, vaan ravinto on vain ravintoa, jota keho tarvitsee energiakseen ja voidakseen hyvin. Flunssasta tuli mieleen, että silloin muutenkin stressaa vähemmän kaikesta, vaikka onkin vähän reppanana. Ehkä juuri sen takia, että tietää, että keho korjaa itse itsensä.

Olen nyt kolmatta päivää sokerittomalla ja ajattelen, että keho saattaa hieman kamppailla vastaan, mutta sitten kun se on tottunut olemaan sokerittomampi ja kofeiinittomampi, niin se palautuu taas normaalitilaan, eikä tarvitse sokeria tai kofeiinia pysyäkseen virkeänä, vaan terveellistä monipuolista ravintoa ja vettä nesteenä.

Ennen sokeriton ei ole kestänyt edes kolmea päivää, mutta nyt on ihan hauska juttu, mitä käytän muistuttaakseni itseäni pysymään sokerittomalla tiellä. Piirrän joka sokerittoman päivän iltana käsivarteeni kukkasen. Varmaan pöhköä joidenkin mielestä, mutta toimii omalla kohdallani. Olen viime aikoina miettinyt tatuointejakin. Tänään ratikassa tuli mieleen "sivuvaikutus" tästä käteen piirtelystä. Kun olen piirrellyt tarpeeksi käteen sokerittomien päivien palkintona, niin alan piirtämään joka päivä jotain paperille. Jos piirtelee vaikka vartin tai puoli tuntia päivässä, niin harrastus pysyy yllä ja voi jopa kehittyä.

Lauantaina hain osallistujamateriaalin Naisten kymppiin kansalaistorilta. Söin salaattia ja yritin olla liikkumatta liikaa. Olisi niin tehnyt mieli mennä vaikka salille, mutta ajattelin, etten rasita itseäni liikaa, kun seuraavana päivänä olisi kymmenen kilometrin coitos.

Olin parin kaverin kanssa viihteellä lauantai-iltana ja join vain pari. Lähdöstä meinasi tulla vaikeaa, koska aamulla oli vähän niskasärkyä sun muuta. Ja pieni flunssanpoikanenkin ilmassa. Sain itseni liikkeelle tarpeellisen nesteytyksen jälkeen ja olin vartin ennen lähtöä paikalla. Vessassa piti tietenkin käydä ennen coitosta. Menin kuntokävelijöiden joukkoon mukana ja lähdimme neljäntenä ryhmänä liikkeelle. Siinä ryhmässä taisi olla eniten populaa ja käveleminen lähtöviivallekin siinä lössissä kesti kymmenen minuuttia. Seuraava vartti meni siinä, että yritti ohitella hitaampia kävelijöitä ja välillä hölkötelläkin ohi, mutta minkäs teet, kun on paljon ihmisiä. Aikaa oli vaikea ottaa, mutta periaatteessa olisin päässyt sen rupeaman puolessatoista tunnissa.

Tämä on ennen lyhyttä metsärupeamaa. Ensimmäisten kilometrien odottaminen oli vaikeaa, kun ne tulivat niin hitaasti vastaan johtuen alkuvauhdista, mutta loppukilometrit tulivat ihan huomaamatta vastaan. En edes huomannut kutoskilometrin merkkiä ennen kuin tuli seitsemän kilometrin merkki vastaan ja yhtäkkiä kahdeksan ja yhdeksän. Yhdeksännen kilometrin kohdalla näkyikin jo maali.

Tuon sillan alla oli tuttua maisemaa ja tiesin heti, että siinä on Nordenskiöldinkatu. Eläintarhan skeittiparkki ja pienten lasten autorata. Kävin siellä viime kesänä.

Yhdeksännen kilometrin etapin jälkeen olimmekin Kaivopuistossa. En tiennytkään, että Kaivopuistoon on niin lyhyt matka. Tiesin, ettei sinne ollut pitkä matka, mutta jostain syystä luulin sen olevan eri suunnassa. Nyt kuitenkin tiedän, missä se sijaitsee (no tiesin ennenkin, mutta olin mennyt ratikalla, kerran autolla ja pari kertaa pyöräilyseuralla) ja sinne voikin mennä pyörällä ihan helposti. Jossain seitsemännen kilometrin kohdalla alkoi tuntua poltetta yläjalkalihaksissa, mutta jatkoin eteenpäin kivusta huolimatta. Ei se kauheasti vauhtiin vaikuttanut, vähän kuitenkin.

Maaliviivan ylitettyä sain pinkin kassin täynnä tavaraa ja lisäksi ojennettiin sen jälkeen banaani, pullo ja kreikkalainen salaatti. Ilmeisesti kovimmat juoksijat olivat vieneet broilerisalaatit ja lohisalaatit, mutta kyllä kreikkalainenkin ihan maistui. En oikeastaan syönyt sitä loppuun, kun massuun ei tuntunut mahtuvan (ihme juttu). Matkan aikana olin juonut kaksi muovimukillista vettä, enkä edes käynyt vessassa. Perillä maalialueella kävin kasseineni vessassa ja asetuin hyvälle paikalle nurmikolle äpöstelemään. Alkutaival Naisten kympissä oli viileä, mutta se aika pian alkoi lämmetä niin, ettei tiennyt, missä kevyttä takkia olisi pitänyt, kun se päällä olisi hikoillut ja tullut tukala olo.

Naisten kympistä on nyt kuitenkin selvitty (vaikka hieman krapulaisena ja flunssanpoikasessa *Kröhöm* vaikka ne eivät vaivanneet ollenkaan matkan aikana). Kun olin salaattini syönyt melkein loppuun, niin lähdin ratikalla takaisin ja kämpillä kävin pitkäkseni ja taisin nukahtaa tunniksi. Nukkumisen jälkeen ei jalat enää ollenkaan sattuneet ja ajatteli vain, että mitäs sitten vielä tekisi.

Menin katsomaan iltasella Alice through the looking glass.

Hassua, että jotkut ovat sanoneet, että tämä leffa olisi jotenkin huono ja sai minutkin epäilemään, mutta onneksi luotin omaan intuitiooni ja kävin katsomassa. Voin ihan hyvin suositella. Tämä oli jopa parempi kuin ensimmäinen osa.

Sellaista. Tänään sattui yllätys minulle, kun törmäsin pyörääni yhden kaupan edustalla. Ei kaupan seinän vieressä millään pyöräpaikalla, vaan parikymmentä metriä poissa siitä nojailemassa seinään. Lukko ihan paikoillaan avaamattomana ja pyörä ihan siitepölyn peitossa. Etulokasuoja on kyllä niin hyvin kiinni etupyörässä, etten saa sitä omin neuvoin siitä irti ilman, että se kahisisi. Ajattelinkin, jos yksi taitava henkilö irrottaisi molemmat lokasuojat ja tekisin pyörästä ihan uuden näköisen. Kuka nyt lokasuojia muutenkaan tarvitsee kaupunkiajossa.

Tämä yllätys tuli minulle, koska viime keskiviikkona töistä ja kaupasta tultua huomasin, että varaston ovi on sepposen selällään ja pyörääni ei näy missään. Olin ihan varma, että olin nähnyt edeltävänä päivänä roskiskäynnillä pyörän siellä, koska katson joka ikinen kerta, että pyörä on tallessa, kun käyn varaston läpi. En saanut hermoromahdusta tai paniikkikohtausta, kun tämä on jo viides pyörä, joka minulta on viety. Tai siis "viety", koska en tule varmaan koskaan saamaan selville, oliko se oikeasti sieltä joku vienyt ja jättänyt kaupan kulmille vai olinko kenties itse unohtanut joskus pari viikkoa sitten sen kaupan kulmille. En kyllä viimeksi muutama päivä sitten nähnyt pyörääni siinä kohtaa, mistä sen löysin, kun siinä kaupassa kävin. En ehtinyt tekemään rikosilmoituksia.

Tänään tullessani ratikalla kämpin lähelle en jostain syystä hypännytkään toiseen ratikkaan, vaan mietin hetken hiusvärin ostoa, joten kävelin kauppaa kohti ja ajattelin, että en ostakaan, mutta sitten suunnilleen törmäsin pyörääni, joka siinä seisoskeli seinään nojaten. Ilahduin, avasin siitepölyttyneen lukon ja talutin pyörän varastoon. Nyt se pitää pestä ja huoltaa. Kivaa, että on taas pyörä.

Nyt vielä pikasuihku ja koisaamaan. Täysin hereillä ilman kahvia! Onko tämä hyvä vai huono juttu. Hyvä juttu, sanon minä :) Hyvää yötä!

~ Lilja Lumi

Turku-visiitti ja ihana Helsinki

Facebook välillä kertoilee, etten ole päivitellyt mitään kymmeneen päivään ja mietin, etten tosiaan ole päivitellyt blogia kymmeneen päivään. Onko tälle jokin syykin? Saattaa olla, saattaa olla olematta. Kirjoitan blogiin päivistäni, kuulumisia ja yleistä lörpötystä kuvien kera. Jätän kuitenkin aina jotain kertomatta, liian henkilökohtaisista asioista en kirjoittele. Niin kuin ei suurin osa.

Olen fiilistellyt kevättä, yrittänyt syödä terveellisesti ja vähän liikkuakin. Töissä vietettiin kevätjuhlia. Liikunta on kyllä jäänyt liian vähäiseksi, vaikka Naisten Kymppi lähenee, mutta se saattaa johtua siitä, että olen jo monesti herännyt ennen kelloa. Kerran jopa neljä ja puoli tuntia ennen töiden alkua. Silloin mietti, että mitä sitä tekisi, koska en osaa oikein tehdä mitään ennen töihin lähtöä paitsi aamutoimia. Saatoin katsella pari jaksoa jotain sarjaa, vaikka olisi voinut lenkillekin lähtöä. Lenkeistä ei kuitenkaan koskaan tiedä, kuinka pitkiä niistä muodostuu ja kuinka paljon aikaa niihin menee.

Olen myös alkanut fiilistellä paljon musiikkia ja toisinaan löydän uusia laulajia, kuten tämä Alisha ja olen katsellut myös vanhoja Britain's got talentin musiikkiesityksiä. Tässä hyväntuulisessa videossa on ihana intiaanityyli/ boheemityyli ja olen alkanut miettiä myös kesävaatteita.

Perjantaina oli kiva päivä töissä ja pääsin lähtemään muutaman minuutin etukäteen, jotta ehtisin Turkuun menevään Onnibussiin. Siinä ei ollut paljon luppoaikaa, söin kanapatongin Picnicistä ja hörppäsin smoothien ennen bussilaiturille laskeutumista. Kaksi tuntia köröttelin Turkuun lukien Graeme Simsionia, joka on pian luettu. Ehdin käydä uudistuneessa Anttilassa ja ostin yhden pelin. Äiti haki ja kävimme kaupan kautta ja sitten menimme äidin luokse, jossa veli odottelikin. Äiti oli hankkinut jälleen valtavasti herkkuja eli tämä viikonloppu on eletty aika epäterveellisissä merkeissä. Olen toki juonut tarpeeksi vettä, mutta myös täytekakkua syöpöttelimme. Tuli syötyä myös leipää enemmän kuin moniin viikkoihin, koska syön silloin tällöin yhden pienen leipäsiivun töissä jos sitäkään. Leikkasin myös veljeni tukan, joka kasvaa suhinalla.

Lauantaina kävimme veljen ja äidin kanssa rannalla kävelemässä ja jäin kiinni kuvaamaan vettä ja katsoin, josko kamera pystyisi kuvaamaan pisaran roiskahduksen. Kyllä se varmasti on tarpeeksi nopea, mutta tuo salama pitäisi saada toimimaan, enkä oikein ole keksinyt, miten sen saisi päälle, kun vääntelen vaikka mitä asetuksia, enkä löydä salamaa.

Lauantaina rantalenkin jälkeen mamma tuli käymään ja tuli höpöteltyä hänen kanssaan hyvä tovi.

 

Kävimme vielä kolmistaan äidin ja mamman kanssa kaupassa ja tuli hankittua uusi keraaminen paistinpannu vanhan tilalle, kun vanha meni käyttö-kelvottomaksi, eli rikki. Keraaminen pannu on hyvä käyttää, mutta toisaalta se ei kyllä kestä ikuisuutta, vaikka siitä yrittäisikin pitää hyvää huolta. Vanha pannu oli punainen ja tämä on vaaleanpunainen. Minulla on joissain asioissa tällä hetkellä pinkki/vaaleanpunainen kausi, koska kivaa kun on väriä.

Kävimme illemmalla heittämässä vielä veljen kotihinsa.

 

Tänä aamuna kello oli soimassa kahdeksalta ja kyyti kohti Helsinkiä lähti kahtakymmentä yli kymmenen. Kuvat Turusta ennen lähtöä. Jälleen kassillinen enemmän tavaraa lähti mukaan, mutta niin oli tarkoituskin. Hankin myös uuden keittiörätin ja vaaleanvihreät ja pinkit caprilegginsit.

Saavuttuani Helsinkiin puoli yhden paikkeilla oli aika jännää, että Kampissa on täysi tohina päällä, kun Turusta lähtiessä mikään ei ollut vielä auennut ja vain muutamat ihmiset kävelivät siellä sun täällä. Kävelin Kampin ja Forumin läpi kohti Stockmannia ja Pohjois-Esplanadia, koska halusin käydä Cafe Esplanadilla. Cafe au lait ja mustikkapulla, koska sunnuntai. Meni pulla hyvillä mielin massuun ja cafe au laitkin maistui kahvilta. Mieli aurinkoisena lähdin kulkemaan kamera kaulassa roikkuen pitkin Pohjois-Esplanadia satamaan päin ja mielessä muistui, että tänään olisi Ihana Helsinki - tapahtuman viimeinen päivä niin kuin olikin. Tapahtumasta kuvia löytynee täältä. Käväisin Aarikan liikkeessä ja Kankurin tuvassa, josta olen aina vain mennyt ohi, mutta en ole koskaan käynyt sisällä. Kannatti käydä, aivan ihania juttuja myös ei-turisteille. Siellä on mm. ihania lasiveistoksia ruotsalaiselta Mats Jonassonilta. 

 Nämä kuvat ovat Kankurin tuvasta.

Näin myös kukkataideteoksia Esplanadilla. Harmi kyllä, että osa niistä oli lakastumaan päin, koska oli jo viimeinen päivä. Tässä muutamia asetelmia ja tunnelmaa.

  

  

  

  

Tuli sellainen kuvatulva. Helpompi olisi ollut näyttää kymmenen minuutin video.

Tulin ratikalla Hakaniemeen ja kämpille käytyäni kirjastossa, kuvailtuani vielä hetken ja puhallettuani saippuakuplia. Noin kolmekymmentä metriä ulko-ovelta kuljin mäkeä alas ja vastaan tuli pari ulkomaalaista miestä ja kävelin muina naisina, kun toinen sanoi kovaan ääneen "What a beautiful woman!" Ooi, hymyilin ja jatkoin etuovelleni mieli iloisena.

Hän sanoi sen kolmannessa muodossa ja yleisesti vähän kuin kaverilleen, mutta mäessä ei ollut muita sillä hetkellä. Jos hän olisi sanonut suoraan "You are a beautiful woman", niin olisin varmastikin sanonut "Thank you, hihi". Joskus ennen pari kolme vuotta sitten olisin varmaankin pälyillyt ympärilleni ja kysynyt, että minäkö tai toinen (yleinen?) taktiikka olisi ollut viitata kintaalla "phyyh.."

Kannattaa oikeasti kiittää kohteliaasti ja mielissään, koska toinen tarkoittaa vain hyvää. Muualta tullut voisi jopa ihmetellä tätä muka-suomalaista reaktiota asiaan, että eihän hän loukannut mitenkään, sanoi vain kohteliaisuuden, koska niin on tapana tehdä.

Mutta ajattelepa, jos suomalainen mies olisi sanonut "Oletpa sinä kaunis nainen!" niin sitten olisi joku ollut "öö, tota, kiitti" ja ihmetellyt perään, miksi toinen sen kertoi. Olisipa meillä suomalaisillakin sellainen tapana. Sanoa kohteliaisuuksia ventovieraille ja olla sosiaalisia, vaikka ei tunneta. Pienemmissä kaupungeissa ja kylissä se on yleisempää, koska luultavasti näkee toisen usein, vaikka ei tuntisikaan. Useimmiten, kun ottaa kontaktia vieraaseen ihmiseen kysyy, missä on se ja se katu ja miten sinne pääsee. Tai voi huomata tipahtaneen lompakon tai huivin, nostaa sen "Anteeksi, sulta taisi tippua tämä" ja antaa takaisin. Sellaisesta tulee hyvä mieli.

Olin mielissäni viimeksi, kun sain seurata, kun vanhus autettiin rollaattoreineen portaita pitkin ratikkaan ja pois ja päästettiin istumaankin. Muistan myös, kun kerran yksi ihminen teki juurikin varmaan ratikassa jonkin avustavan teon ja sen jälkeen yksi nainen sanoi tälle avustajalle, että olipa ihanasti/hienosti tehty. Aika kaunista sellainen.

Olen kehunut toisen hattua tai takkia ja perään kysynyt, mistä on sen hankkinut, kun on niin nätti. Ja minulle on tultu sanomaan, että on vaikka jokin vaate kiva, mutta ei kovin usein. Vaikuttamatta liian "oudolta" voisi muotoilla sen lauseen: "Halusin vain sanoa, että sulla on tosi kauniit kengät".

Halusin vain sanoa - ihan muuten vain.

~ Lilja Lumi

Aisteilla nauttien

Sunnuntaina aurinkoisesta päivästä nauttien Roasbergilla nautin jääteetä ja heidän oman herkkunsa. Haluaisin kyllä oppia tekemään itse jääteetä, niin se ei olisi sokerista tai sitten löytää jostain kaupasta sokeritonta jääteetä tai hyvän vaihtoehdon sille, joka maistuu mieluiten sitruunalta.

Sunnuntaina vai maanantainako metsästin Ruohonjuuresta Arganöljyn ja Mossan Youth Defence puhdistusvaahdon. Puhdistusvaahto on todella miellyttävä kasvoilla ja sen tuoksu suloinen. Koostumukseltaan ekaa kertaa kokeillessa en vain halunnut lopettaa sen hieromista kasvoille, koska sen tuntu on niin pehmoisa. Huuhdeltaessa se jätti ihon hyvin pehmeäksi ja puhtaan tuntuiseksi. Arganöljyä kokeilin kasvoille ja se reagoi suunnilleen samalla tavoin kuin oliiviöljy, tuoksussakin on jotain tuttua. Olen näitä vasta pari päivää kokeillut, mutta uusia epäpuhtauksia ei ole päässyt ainakaan syntymään.

Tänään ostin Ruohonjuuresta Mossan paljon kohutun miselliveden. Todella moni yritys on valmistanut oman misellivetensä, mutta valitsin Madaran ja Mossan välillä Mossan, kun en tiennyt, että moni muukin ihonhoitoon erikoistunut yritys nykyään tuottaa niitä. En oikein löytänyt pikavilkaisulla netistä, mikä ihmeellisen miselliveden perimmäinen tarkoitus on paitsi että se on parempi kuin kasvovesi, mutta kerron, kun olen jonkin aikaa käyttänyt. Kämpille tultua pyyhin sen kanssa kerran kasvot ja oli ainakin miellyttävä tuoksu, tuntu ja jätti kasvot raikkaan näköisiksi.

Hankin myös Mossan päivävoiteen sekaiholle. Nyt siirryn kokonaan luonnontuotteisiin ihonhoidossa. Aiemmin olen hankkinut Mossan sävyttävän päivävoiteen, jonka tuoksu on miellyttävä ja tuntu iholla kevyt, mutta ei se tosiaan ole mikään peitevoide. Pitää olla aika virheetön iho sitä käyttääkseen. Se kyllä häivyttää epätasaisuuksia ja saa ihon näyttämään virkistyneeltä. Ihonhoidolla pyrin juurikin siihen, ettei iholla olisi epäpuhtauksia eikä punoitusta, vaan iho olisi niin kaunis, ettei sitä tarvitsisi millään meikillä peittää. Riittäisi vain ripsiväri ja huulipuna. Tuntisi olonsa hehkuvaksi ja näyttäisi myös siltä. Siksi parhaillaan teen ruokaremonttia myös sisäisesti ja nautin hyviä nesteitä. Kyllä sitä yrittää tehdä hyvää itselleen parhaimpansa mukaan ja voi myös innostaa muita, jos joku haluaa.

Pyörämaisemia eiliseltä.

Tänään.

Töissä yllättää väsymys kesken päivän. Ja olen juuri juonut kahvia. Sinnittelen, että pystyn keskittymään kuulemaani. Mistäköhän tämä väsymys yhtäkkiä tuli: kahvin vähentämisestä? Yhtäkkiä tipahtaneesta lämpötilasta ja pilvisyydestä? Painavasta ilmasta? Sokerin vähentämisestä? Liian vähäisestä veden juonnista? Vaihtoehtoja voi olla useita. Haukottelin itsekin lasten mennessä nukkumaan ja olisin halunnut myös käydä pitkäkseni. Onneksi on kahvi. Onneksi mutta toisaalta voisi pysyä hereillä ilmankin kemiallista piristettä elimistössä. Joidenkin ihmisten seura piristää minua niin että saatan olla yhtäkkiä ylivirkeystilassa. Ei pysty edes nukahtamaan, koska on hypertila. Endorfiini-purkaus.

Nukuin viime yönä tarpeeksi, varmaankin kahdeksan tuntia ja heräsin hetken ennen kelloa. Joka ilta olen yleensä yhdentoista maissa sulkemassa silmiä ja unikin tulee nopeasti. Nukahdan helposti.

Kesken päivää usein iskee väsymys, joka menee ohi. Iltaa kohden vireystila jälleen nousee, mutta onneksi se laskee siinä yhdentoista maissa. Oikeastaan hyvä asia. Tietää, milloin väsymystila iskee, niin osaa varautua siihen.

Töiden jälkeen hain paketin postista ja hyppäsin ratikkaan, joka vei Stockmannille. Kuljin hajuvesiosaston läpi ja tuoksutin muutamaa tuoksua. Yksi hajuvesi tuoksui niin hyvältä, että vedin sen tuoksua keuhkot täyteen kylkiluihin asti.

Menin Espresso Houseen ja jonotin. Tilasin vaniljalatten ja kanapiiraan. Barista höpötti koko ajan cappuccinosta ja teki vahingossa vaniljacappuccinon. Hän pahoitteli asiaa ja tarjoutui tekemään myös sen latten, mutta kuitattiin se naurahduksella ja humoristisella ja ymmärtäväisellä kulmien kohottelulla ja sanoin, että sainkin erikoiskahvin. Eipä latten muuttuminen cappuccinoksi haittaa, niissä on niin pieni ero. Hän höpötteli siinä kahvia tehdessään kanssani ja aistin, kuinka mukava henkilö hän on. Saan henkilöistä erittäin helposti erilaisia viboja, minkälaisia he ovat ja tykkäänkö heistä vai en.

Syömisen aikana selasin vain instagramia ja katselin kuvia. Tänään on lepopäivä liikunnasta. Eilen tosiaan pyöräilin sen 16 km jälleen. Saatuani kanapiirakan ja cappuccinon loppuun kävin kerrosta alempana, joissa sijaitsee karkkia, hygieniaa ja kosmetiikkaa. Tai no, sijaitsi, koska karkkien kohdalla oli lähes pelkästään tyhjää kiiltävää lattiaa. Ilmeisesti karkit ovat siirretty kokonaan alemmas ja tyhjälle paikalle tulee jotain muuta.

Katsoin, josko löytyisi Mossan tuotteita, mutta eipä löytynyt niin täytyy kipaista Ruohonjuuren kautta. Haistelin Bodyshopin mango-suihketta ja suihkautin sitä dekolteelle. Se hurmasi hajuaistini ja oikeastaan tunsin lähes, miten sähköviesti kulki aivoissa mielihyvän alueella. Voisin sanoa eläväni vahvasti tunteilla, positiivisilla tunteilla. Elämäni historiassa on ollut niin paljon synkkiä pilviä, että nyt on aika nauttia.

Ja nyt on aika vihdoin mennä suihkuun nauttimaan pesusta :)

~ Lilja Lumi