Valkoinen

This is part one from the story

Olin tänään jälleen töissä viikon sairasloman jälkeen. Kävin lääkärissäkin. Hän kirjoitti syyksi lievän depression ja hoitokeinoksi psykologin. Kävin kerran psykologin juttusilla, saipa jutteluseuraa.

   Työpäivä meni mukavasti. Ties kuinka monennen auringonpistoksen tänään sain. Täytyy huomenna ottaa hattu mukaan, kun aurinkolasit ja veden lipitys eivät riitä.

   Töistä lähdin bussilla keskustaan ja ostin kaupasta uuden kasvopesuaineen, koska viime korvapuusti sai aikaan muutaman finnin naamalle (ja myös stressi, mikäpä muukaan). Mutta oli se korvapuusti sen arvoinen. Tai ei finnien arvoinen, mutta nautin suuresti sen syömisestä.

   Ostan myös pieneen nälkään kana-chili-kolmioleivän ja jääkahvin, koska olen menossa salille, enkä halua pyörtyä siellä. Syötyäni kävelen salille, portaat ylös, otan ulkokengät pois ja suunnistan pukuhuoneeseen. Laitan kengät hyllylle ja etsin sopivan kopperon tavaroilleni. Vaihdan treenihousut jalkaan ja sujautan mustan hihattoman paidan pinkkien urheiluliivien päälle. Laitan tavaroita valmiiksi hyllylle, kun nainen, jolla on käsivarret täynnä tatuointeja, tulee paikalle, avaa alemman kaapin sanomatta mitään ja joudun siirtymään pois hänen tieltään.

   Hän penkoo hetken kassiaan, laittaa tavarat takaisin kaappiin, läimäyttää kaapin kiinni, laittaa kaapin lukkoon ja viipottaa tiehensä päinkään katsomatta. Olisi tehnyt mieli sanoa "Ole hyvä", mutta luultavasti hän olisi vain mulkaissut päin tai kysynyt ehkä että miksi, pahimmassa tapauksessa olisi vastannut niin olenkin, mutta tuskin ketään sellaista tekisi. Voisin itse vastata, että yritän olla humoristisena, mutta jos lokeroni olisi jonkun alla, päällä tai vieressä ja hän tai hänen tavaransa ovat hieman edessä, niin sanoisin ensin anteeksi ja kertoisin kaappini sijainnista, josko hän päästäisi ohitseen. Joskus tottuu ystävälliseen käytökseen, mutta toisaalta täytyy totea, että paskapäitä löytyy edelleenkin milloin mistäkin.

   Asiasta kauheasti välittämättä laitan treenikengät jalkaan, suljen kaapin ja sujautan avainlenkin käden ympärille. Täytän pullon ja suunnistan juoksumatolle napaten lehden mukaani. Selailen lehden kuvia reippaasti kävellen ja kun olen saanut sen loppuun aikaa on kulunut 15 minuuttia, joka oli tarkoituskin.

   Käyn viemässä lehden pois ja treenaan vatsalihaksia, selkälihaksia ja istun jalkaprässiin, kun huomaan hyvännäköisen miehen tulevan salille. Hän katsoo hetken minuun päin, mutta menee menojaan. Tulee pukuhuoneesta kuulokkeet korvilla treenailemaan painoilla niin kuin kunnon äijä. Eipä minussa mitään katsomista olekaan, huokaisen ja teen jalkaprässillä ensimmäistä kertaa sata toistoa putkeen.

   Kävelen kuikuilemaan, jos näkisin miestä ja katson vahingossa isoon peiliin. Vartalo näyttää pursuavan vaatteiden läpi ja sojottavan joka suuntaan. Vatsa on todella turvonnut, mokoman leivän takia tai sen kahvissa olleen laktoosin. Harmistun omasta kehostani, käännyn kannoillani ja menen takaisin pukuhuoneeseen. Riisuudun, kiedon pyyhkeen päälle, otan pesuvälineet mukaan, asetan ne suihkuhuoneen keskellä olevalle tasolle, täytän löylykiulun ja menen saunaan istumaan. Hassua, että saunan edustalla olevassa lapussa kehotetaan käyttämään kuumaa vettä, että saataisiin jatkossakin hyvät löylyt, mutta lasiseinien ja lasioven välissä on rako, josta löyly karkaa. Ei riitä kuuma vesi, jos kuumuus karkaa raosta ulos.

   Heitän löylyä kiukaalle monta kertaa. Kaksi naista käy sillä aikaa suihkussa. Lipitän vettä saunassa. Hetkeksi tulee kuuma, mutta tälläkään kertaa hiki ei irtoa kehosta, vaikka istuin kuumassa kahden suihkutuksen verran. Poistun saunasta, käyn suihkuun, peseydyn hitaasti. Seurakseni tulee kolme vaaleatukkaista naista: yksi laiheliini, yksi muodokkaampi ja yksi, jolla on pieni vauvamasu. Pesen tukan, jätän hoitoaineen vaikuttamaan vartalon pesun ajaksi. Tunnen virheet ihollani ja katselen sivusilmällä muita. He ovat aika nopeita: pikasuihku ja sitten pois.

   Suihkuun tulee kolmen naisen jälkeen vielä yksi tummatukkainen lisäkseni - hän näyttää vähän italialaiselta. Hän peseytyy ja lähtee pois. Tunnen sormieni rypistyvän, avaan hanan, huuhtelen vartalolta saippuan ja hiuksista myös. Laitan uutta kasvosaippuaa ensimmäistä kertaa kasvoille. Otan sormen päähän pienen määrän ainetta, levitän kämmeniin ja hitaasti ympäri kasvoja. Se tuoksuu limeltä ja mandariinilta, siinä on pieniä hiukkasia, jotka hierovat ihoa ja se tuntuu miellyttävältä. Kun pesen sen pois kasvoilta iho tuntuu pehmoiselta. Ostin samaa sarjaa olevan kosteusvoiteenkin, jonka levitän kasvoille kuivattuani hiukset ja vartalon. Sen haju on hieman erikoinen ja tuntuu viileältä iholla, mutta sen pitäisi tehdä hyvää. Toivottavasti.

Puen vaatteet päälle, lastaan kassiin purkit, treenivaatteet ja pyyhkeen, suljen vetoketjun, otan kengät mukaan ja lähden odottamaan bussia pysäkille.

   Bussiin menee paljon ihmisiä tällä kertaa, yleensä vain muutama. Odotan, että muut menevät ensin ja menen viimeisenä. Jään pitämään tangosta kiinni, koska kaikki istumapaikat ovat täynnä. En ole ainoa seisoja. Hetken kuluttua, kun bussista alkaa poistua väkeä, niin vanhempi nainen sujahtaa ohitseni kertoen nähneensä edessä vapaan paikan ja menee sinne. Hetken köröttelyn kuluttua kuskin takana olevat molemmat paikat tyhjenevät, mutta en mene istumaan siihen, koska paikat ovat näkövammaisille tarkoitetut. En koskaan mene invalideille, raskaana oleville tai vanhuksillekaan tarkoitetuille paikoille, vaikka suuri osa ihmisistä viis veisaa näistä merkinnöistä - menevät vain sinne, missä on vapaata. Niin minäkin tekisin, jos en välittäisi tai olisi tarpeeksi tarkkaavainen.

   Näpyttelen kännykkääni, kunnes se sanoo Näkemiin ja sammuu. Olemme muutaman kadunkulman päässä, laitan sen taskuun ja katselen maisemia. Nousen bussista omalla pysäkilläni, kävelen ulko-ovelle, avaan oven avaimella, koska kello on yli kahdeksan ja menen sisään. Tilaan hissin alas ja nousen kahdeksanteen kerrokseen. Hissin ovi avautuu päästäen äänen, etsin oveni, avaan sen ja astun sisään.

   Lasken laukun harmaalle matolle keskelle eteistä. Katson peilikaapin ovea, josta tuijottaa takaisin takkutukkainen pallokala. Tukka sojottaa joka suuntaan, leikkasin sen viikko sitten 15 sentin mittaan. Se kihartuu kuin ranskalaisilla, koska on kihartuva luonnostaan. Silmien alla on pienet pussit ja meikkijäämiä, vetäisen sormella lian pois.

   Ripustan raidallisen pyyhkeen oven päälle roikkumaan ja käytössä olleet salivaatteet henkarille hengittämään ennen kassiin uudelleen pakkausta. Vien pullot ja purkit vessaan aamua varten. Otan päälivaatteet pois, viikkaan ne ja avaan peilikaapin oven. Siellä on mustien, valkoisten ja harmaiden paitojen ja housujen pinot. Ei mitään muita värejä.

   Olen aina pitänyt valkoista lempivärinäni, vaikka joku sanoo, ettei se ole väri. Väitän, että se on kaikki värit, koska valkoinen on valoa ja valo näyttää värit. Pimeässä näkee vain mustavalkoista tai mustaa, jollei pimeydessä ole valoa. Valkoinen on prisma, kaikki värit yhdessä.

   Otan kaapista valkoisen t-paidan ja harmaat lököhousut ja tassuttelen paljain varpain avokeittiöön. Keittiön ja olohuoneen välissä on keittotaso, jolla on liesi. Toisella puolella on pari mustaa jakkaraa, joita ei paljoa tule käytettyä. Avaan jääkaapin ja katselen sen sisältöä: ananaspurkki, ruisleipäpakkaus, voirasia, tomaatteja pussissa, kurkku, purkki luomumaitoa, pari viiliä ja omenamehua. Otan astiakaapista valkoisen kupin ja laitan teeveden keittimessä kiehumaan.

   Voitelen pari leipää, laitan tomaattia ja kurkkua päälle. Teepussi uppoaa veden alle, kaadan päälle maitoa ja väri muuttuu vaaleanruskeaksi. Istun tumman-harmaalle sohvalle ja avaan kirjan. Valkoisen lautalattian päällä on valkoisen nukkamaton päällä valkoinen kulmikas sohvapöytä. Sen päällä on maljakko, jossa on valkoisia liljoja. Laitan lattiavalaisimen päälle ja alan lukea. Katsahdan paria pientä laatikkoa huoneen reunassa, jotka ovat vielä purkamatta. Siellä on vain elokuvia. Elokuville ei ole näyttöä tai soitinta, mistä niitä voisi toistaa, eikä televisiolle ole tasoa, jossa se voisi kököttää.         Olen saanut nurkassa seisovan valkoisen kirjahyllyn koottua, siellä nököttää muutama kirja ja koriste-esine omat tarinat sisällään.

   Syötyäni ja juotuani harjaan hampaat, sammutan valon olohuoneesta ja keittiöstä, avaan ruudukkolasitetut pariovet makuuhuoneeseen ja suljen ovet takanani. Huoneen keskellä on korkea patja, jossa on vaaleat peitteet. Sängyn vieressä on kehyksissä kuva. Hönkäisen kuvan peittämää lasia, piirrän siihen sydämen ja kuiskaan "Kaipaan sinua". Toisesta silmästä valahtaa kyynel, jonka otan kielen kärkeen kiinni. Se maistuu suolaiselta ja makealta.

   Menen peitteiden sekaan, laitan lukuvalon päälle, puhelimen akun johtoon lataamaan ja jatkan lukemista, kunnes olen niin väsynyt, että suljen valon.

Sea life

Linnanmäellä sijaitsee Sea life, jossa en ollut koskaan ennen käynyt. Kokemus oli todellakin aivan upea, huikea, järisyttävä, ihmeellinen ja valtavasti lisää ylistäviä sanoja! Varsinkin sitä isoa allasta, jossa ui kolmea tai neljää eri haita ja paljon erilaisia muita kaloja, olisi voinut jäädä tuijottamaan tosi pitkäksi aikaa. Kuvia on kuitenkin paljon (paljon vähemmän tässä kuin tuli otettua) joten antaa niiden puhua puolestaan. 

Suosittelen Sea lifea ihan kaikille. Aivan mielettömän upea paikka!

Hmm, nyt on aikansa kirjoitellut ja tuijotellut kuvia, ehkä pitäisi siivoilla. Joku naapuri on tehnyt selvästi Kitchen joy - kuutiota mikroaaltouunissa, pitänee tuulettaa sen haju ulos täältä.

~ Lilja Lumi

Linnanmäkireissu

Hymyilyttää eilisen takia ja hymyilyttää viimeisen ajatuksen takia, mikä pyörii päässä, mutta se selviää vasta tämän kirjoituksen lopussa. Ja hymyilyttää muutenkin, vaikka ulkona sataa, mutta sisällä paistaa aurinko. Kuulostaa hölmöltä, mutta hällä väliä.

En ole vähään aikaan kirjoitellut, mutta voinen vain sanoa, että on ollut eräänlainen flunssa viikon ajan, johon liittyy paaljon limaista räkäistä yskää ja siinä se sitten olikin. Loppui eilen viimeistään. Ja olen ollut aika väsynyt, koko viikon aamupäivystyksessä ja herännyt varttia vaille viisi. Sen lisäksi on yöt olleet hankalia, kun on herännyt keskellä yötä yskimään, eikä lima meinaa irrota sieltä kurkusta. Onneksi löytyi Codesan: kaksi päivää sitä ja tauti oli poissa.

Sunnuntain ja maanantain välinen yö oli kyllä vaikein, koska oli ensimmäistä kertaa aamupäivystys, tietysti vähäsen jännitti, mutta vähäunisuus ja aikaisin herääminen ei tee kovin hyvää flunssalle. Töiden jälkeen maanantaina nukuin parin tunnin päikkärit ja perjantaina menin sirppinä yhdeltätoista nukkumaan, kun oli aamupäivystys-rytmi ilman päikkäreitä ja nukuin lauantaina kahdeksaan. Ja ei, en koskaan nuku yli yhdeksään. Työrytmi meinaa olla viikonloppuisinkin ja saattaa herätä ihan pirteänä jo joskus kuuden tai seitsemän aikaan.

Päätimme perjantaina, että lähdemme seuraavana päivänä Linnanmäelle. Eilen olimme siellä. Söimme aamiaisen, liikuimme yhdellä bussilla perille asti. Antaa kuvien kertoa oma tarinansa.

Ranneke kädessä, ei kun laitteisiin!

Kävimme ensin perinteisessä vuoristoradassa ja sitten suuntasimme Kieputtimeen. Ihan vähän vain jännitti, kun meni pää alaspäin.

Piti jonkin aikaa odottaa, että pääsimme tuohon painovoimaa uhkaavaan laitteeseen. Oli aika jännittävää, kun tiedosti olevansa täysin ylösalaisin, mutta se meni sen verran kovaa ympäri, että keskipakoisvoima (ja turvavyö) piti kiinni penkissä.

Tämä härveli taisi olla Salama, oikein mukava laite.

Maisemia maailmanpyörästä. Maailmanpyörässä ei koskaan pelota korkeat paikat. En oikeastaan korkeita paikkoja pelkääkään, vaan jotain niihin liittyvää.

Kolme seppää on siirtynyt jäätelötauolle kovan työn jälkeen.

Tuo yksi kävi Kirnussa, johon en itse uskaltanut. Kävin sillä aikaa kuvaamassa patsaat ja katsastamassa karkkikojut sekä ostin viisi metriä lakua. Linnanmäellä on neljä laitetta, joihin en mielelläni mene (Kirnu, Ukko ja ne pari äkkipudotuslaitetta, vaikka pienempää katsoin eilen pohtivaisena, että kyllä siihen voisikin uskaltaa). Yhteen niistä menin viime kesänä (uusi vuoristorata) tietämättäni ja murisin jälkeen. En siis tykkää laitteista, joissa mennään pää alaspäin (kieputin on poikkeus).

Kävimme myös teekupeissa pyörimässä. Harmitti paljon, että eilen oli tuplasti populaa verrattuna viime kesän käyntiin, koska olisi pitänyt jonottaa ainakin puoli tuntia Vekkulaan, jossa olisimme kovasti halunneet käydä, mutta se taitaa olla aika monen suosikkipaikka. 

Viime kesänä oli myös paljon lämpimämpi päivä, joten kävimme myös koskiseikkailussa ja tukkilaskussa, mutta eilen ei, koska oli sen verran vilpoista. 

Kahteenkin laitteeseen, Maailmanpyörään ja Kieputtimeen ei ollut läheskään yhtä paljon tai lähes yhtään jonoa, mutta ihmisiä on paljon and you just have to deal with it eli niin on vain elettävä ja se on aivan hyvä. Ei ole VIP-passia, millä pääsisi koko jonon ohi. 

Kävimme siis Kahvikuppikarusellissa, Kehrässä, Kieputtimessa, Linnunradassa, Pikajunassa, Salamassa, Rinkelissä, Tulireessä, Viikinkilaivassa ja Vuoristo-radassa. Aika monessa, vaikka silti olisi voinut mennä vielä kolmeen. Ai niin, kävimme myös Sea Lifessa, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa :)

Kävin viime viikon torstaina eri päivystävässä päiväkodissa ja siellä näin muutaman kuvan yhdestä aikuisten värityskirjasta. Olen yrittänyt etsiä sitä kahdesta Suomalaisesta kirjakaupasta, muttei siellä ollut juuri sen tekijän kirjaa. Ostin kuitenkin tämän viikon torstaina tai perjantaina lähisuomalaisesta puuvärit sekä Väriterapia - kirjan, koska se oli niistä vaihtoehdoista mieluisin. Katsoessani nettiä löysin kuitenkin yhden blogin, joka linkkasi juuri siihen kirjaan, mitä etsin. Se pitää vain tilata adlibriksestä (linkistä löydät muut aikuisten värityskirjat). 

Olen valtavasti tykännyt pienenä väritellä kuvia värityskirjoista (nykyään ei ole enää kivoja värityskirjoja kaupoissa lapsille) ja tällä viikolla onkin monesti lapset pyytäneet värityskuvia tietokoneelta ja olen vähän väritellyt niitä itsekin. Eli vinkkinä kaikille väritystrendiin hurahtaneille, että mene Googlen kuvahakuun ja kirjoita riville coloring niin löydät ihania lapsille (ja aikuisille, oikeastaan ne ovat paljon söpömpiä) tarkoitettuja värityskuvia. Hakusanalla adult coloring löytyy niitä aikuisten värityskirjoissakin esiintyviä kuvia. Voit olla niin iloinen, jos omistat tulostimen ja tykkäät värittämisestä ^_^ Yeah, seuraavaksi fisuja!

~ Lilja Lumi

P.S. Kovin iloinen asia on myös, että löysin kamerastani digitaalisen zoomin, millä pääsee kaksi ja neljä kertaa lähemmäs =) 

P.P.S. Huomasin kesätyöpaikkani lähellä kirjaston, jossa olen tällä viikolla poikennut ja sen takia kotoa löytyy Nemi-sarjakuvakirjoja ja päiväunilla lapsille luetaan Mimmi Lehmää ja Uppo Nallea :)

Nollasta sataan

On pitänyt jo jonkin aikaa kirjoitella, ensin 9. päivä ja sitten maanantaina ja eilen, mutta nyt on jo perjantai. Ehkäpä voisikin kirjoitella Perjantaifiiliksistä aina perjantaisin, koska tänään tosiaan on ollut perjantaifiilis :) Osasyy kirjoittamattomuuteen on tosin se, että miussa sattuu olemaan nörttiyden vikaa eli toisinaan iltaisin olen istuskellut tietokoneella pelaamassa teknologista nukkekotipeliä, muttei siitä sen enempää :D

Eilen tuli taas mieleen päässä pyörinyt musta-valko-tarinan tynkä, jota olisin eilen tänne kirjoitellut, mutta nyt ei ole todellakaan sellainen fiilis. Eilen työpäivän jälkeen piti mennä salille, mutta kaikki paikat särkivät, pää oli jomotellut koko päivän, vatsa huusi ruokaa ja oli toisinaan pyörinytkin päässä. Eli sen takia en mennyt salille. Kotona söin banaanin ja yritin nukkua, muttei voi edes nukkua niin pahalla ololla ja kun nousin ylös, niin olo oli kuin olisi ollut kuumetta ja siitä selvin piirre oli näkyvissä eli iho kananlihalla, kylmä ja keho kosketusarka. Särkylääkettä naamariin ja lisää pöperöä massuun, niin olo alkoi selvitä. Luultavasti kyseessä oli auringonpistos, kun oli sen verran kuuma päivä ollut ja suuren osan työpäivästä vain pihassa pyörinyt, eikä siellä ollut varjoa. Ja huonosti nukuttu yö saattoi vaikuttaa myös asiaan sekä alinesteytys. Kaikkea näitä.

Aamulla oli jännittävää, kun satoi ja ukkosti työmatkalla. Sitten kun astui bussista ulos, niin ajatteli, kuinka mukavat oltavat sillä hienolla sateenvarjolla onkaan siellä kotona hattuhyllyllä.

Tänään oli todella kiva päivä töissä, vaikka oli haastaviakin tilanteita, mutta se tekee toisinaan tästä työstä antoisaa, vaikka niin monet muutkin asiat. Palasin siis lomalta maanantaina ja menin kesäpäivystykseen nyt kolmeksi viikoksi. Nyt viikko jo takana. Pari viikkoa vielä niin saa palata omaan päiväkotiin :) On siis tullut vähän huonosti nukuttu pienten jännitysten ja rytmin muutoksen takia. Mutta takaisin asiaan: kivaisa päivä tänään. Olin tänään eri ryhmässä, mutta on kivaa, kun ryhmät, joissa olen ollut ovat todella mukavia. Sain olla tänään mukana näytelmässä, koska oli meidän ryhmämme vuoro esittää draamaa, ja mitä enemmän eläytyi, niin sitä enemmän pystyi improvisoimaan. Joskus meinasi liittyäkin harrastelijateatteriin, mutta se ajatus jäi sille tielleen.

Tänään ei haitannut, vaikka välipala oli jäänyt väliin, vaikka vähän nälkä olikin ja banaani oli hävinnyt laukun sivutaskusta työpäivän aikana (tai ehkä jo ennen sitä). Sain eilen myöhäiseksi nimpparilahjaksi urheiluliivit, joita kävimme edellispäivänä katsomassa Sellossa. Toiset urheiluliivit jäivät Kaarinaan äidin luo, plääh. Eilen tuo hassuke teki pipareitakin, kun oli piparitaikinaa vielä pakkasessa ja hämmensi naapureita, kjähääh. Piparit ovat hyviä :) Eikä tullut ollenkaan jouluinen tunnelma.

Tänään kuitenkin kävin Forumissa ostamassa uudet legginsit, mustan ja valkoisen ison paidan, joita olin miettinyt jo jonkin aikaa (tylsää, ettei löytynyt mustaa Snoopy-yöpaitaa Forumin H&M:stä, koska olisin sen myös halunnut) sekä mustan urheilutopin. Kävin vielä Picnikissä syömässä kana-bbq-patongin ja latten eli olin hyvissä voimissa ja ajattelin, että nytpä menen reippailemaan Elixiaan. Olin sen oven edessä 19:02, kun miehiä käyskenteli sieltä ulos. Aukiolotaulun mukaan se oli mennyt tänään seitsemältä kiinni.

Voi pihkura soikoon, ajattelin, kun olin kerrankin tosi hyvin valmistautunut, odottanut sitä koko päivän ja hyvin tankannutkin sitä varten, mutta eei. Menin sitten Makuunista vuokraamaan pari leffaa ja köröttelin bussilla kotio. Ajattelin, josko tekisi kotijumpan, mutta olin liian energinen siihen, joten painuin uusine treenivaatteineni lenkille. Harmittelin kovasti, ettei ollut kameraa mukana, koska sateen jälkeen on aina niin nätti ilma kaikin puolin ja paaljon etanoita. Joku ilta, kun aurinko paistaa, aion kyllä ottaa kameran mukaan. Ja huomenna sinne salille!

Hassua, kun ajatteli, että tänä kesänä olisi siinä kuuluisassa kesäkunnossa (valas) ja ajatteli, että opettelee oikeasti juoksemaan, mutta tämä kesä lomineen on ollut kovin sateinen/kylmä/hikisä. Suurimmalti osalti kuitenkin liian kylmä, tuulinen ja sateinen, eikä mikään kesä, mikä on todella harmi. Tuli hankittua uudet uikkaritkin tätä kesää varten, mutta niitäkin on päässyt käyttämään vasta kerran, kun hiekka tuuli naamaa vasten ja piti könytä aaltojen joukossa. Pitäisi vain aina mennä ulos, kun aurinko paistaa tai edes hiemankin pilkistää pilven raosta. Ja mennä hyppimään vesilammikoihin, koska omistaa kumpparit. Vielä on kuitenkin kesää jäljellä.

Viime viikolla kävin Kaarinassa äidin luona ja näin veljeä myös. Sekä kummejani, joilta sain tuon kauniin kaulakorun lahjaksi. Äidiltä ja kummeilta sain myös kaksi ruusua, jotka näyttävät hienoilta mustavalkoisina.

Sellaista. Nyt pesemään kasvonaamio pois ja suihkuun. Sitten Studio Ghibliä :)

~ Lilja Lumi