Jumpsuit, uunipuuroa ja auringonlasku Seurasaaressa

Heippa! Olisihan sitä aiemminkin voinut kirjoittaa, muttei ole oikein ehtinyt tai olisi, mutta ajatukset ovat pyörineet työasioissa. Nyt on kuitenkin viikonloppu ja voi rentoutua ihan kunnolla. Vielä kun olisi kylpyamme ja vedenkestävä läppäri, niin kirjoittaisin tätä siellä kuplien ja vaahdon seasta.

Varpaat ovat kylmät, vaikka villasukat ovat jalassa - taidanpa ottaa lähimmän peiton vielä päälle, että pääsee kunnolla lämpimäksi. Aamukahvi juotu, pitäisiköhän juoda kupponen teetä?

Asunto on kylmennyt ja aamuisin tekee mieli jäädä peiton alle. Vielä vuosi sitten oli paljon sisähaalareita (jumpsuiteja) myytävänä, mutta nyt niitä ei tunnu olevan missään, vaikka sellaisen haluaisi. Pitäisi varmaan katsella postimyyntiluetteloita.

Ei tunnu löytyvän mistään netistä, vaikka vuosi sitten näitä jumpsuiteja, sisähaalareita oli todella paljon aikuisille myynnissä esim Seppälässä ja oli flanellisina ja puuvillaisina, mutta nyt missään ei ole mitään sisähaalareita paitsi ainoastaan lapsille. Miksei aikuisille? Mihin ne hävisivät?

Huomasin, että vain muutama löytyy Halensista ja Ellokselta, muttei mistään muualta.

Ulkona tuulee ja on pilvistä, mutta kahvihurmoksessa ja Spotifysta Lazy Sunday - listan soittaessa Ed Sheeranin The A Team -kappaletta tuntuu, että aurinko lähes lämmittäisi ikkunan läpi, vaikkei aurinkoa ole näkyvissäkään. Lehdettömiä puita vain pihlajanmarjoineen. Kauempana näkyy kerrostalo ja puita, jotka ovat täynnä vihreitä lehtiä, vaikka mittari on jo muutamana päivänä käynyt nollan alapuolella. Yhtenä päivänä oli vähäsen luntakin maassa.

Viime sunnuntaina katselin Hanna Sumarin Topi keittiöt - blogia ja siitä se ajatus sitten lähti tehdä Uunipuuroa maanantai-aamuksi. Kiireen vilkkaa Alepaan hankkimaan kermaa, maitoa ja hunajaa. Maanantai-aamuna piti herätä viideltä, joten puuro meni uuniin kello yhdeksän illalla. Ja ai että sitä makukokemusta! Oli HYVÄÄ! :)

Hannalla on myös mm puolukka-kaurapiirakka, jota voisi kokeilla ja monia muitakin todella hyviä ohjeita. Häneltä ilmestyi juuri ensimmäinen keittokirjakin.

Pienenä en ollenkaan tykännyt hunajasta enkä tosin teestäkään. Vieläkään en pidä mustasta teestä, koska siinä on "teen maku", mutta tämä hunaja yllätti totaalisesti. Olin laittanut uunipuuroon tarvittavat kaksi ruokalusikallista ohrasuurimoiden (no ei ollut ryynejä) päälle ennen maitoa ja kermaa ja päätin sitten maistaa, oliko hunaja yhtä pahaa kuin ennen, mutta ei todellakaan ollut! Koin silmät suurentavan ja suupielten korviin kuroamis-kokemuksen ja hurmioiduin tuosta hunajasta.

Uunipuuron jälkeen olen käyttänyt hunajaa turkkilaisen jogurtin seassa. En kuitenkaan edelleenkään usko, että löysä ruskea hunaja on hyvää. Tämä hunaja on hyvää, keltaista ja hiukan löysää, muttei liiaksi. Mitäköhän muuta sitä tykkäsikään syödä :)

Keskiviikkona oli todella kiva aurinkoinen päivä ja oli alkanut jo vähäsen kylmentyä ilma. Pääsin neljältä ja ukkoseni pääsi viideltä ja laitoin viestin, että nyt olisi upea Seurasaari-päivä, joten poika pyöräili vauhdikkaasti töistä kotio, söin jogurttini ja lähdimme autolla Seurasaareen nappaamaan kuvia auringon viime säteistä sekä räpyläjaloista ja puunkantosienistä. Siellä myös näin ensimmäistä kertaa tänä syystalvena jäätynyttä vettä.

Ilma kylmeni nopeasti niin kuin aurinkokin laski ja näpit jäätyivät kuvaillessa. Mutta kun katsoi rannalla sitä vettä, joka ei ollut täysin peilityyni, mutta olemukseltaan niin peilimäinen ja rauhoittava, sitä olisi voinut jäädä pitkäksi toviksi katsomaan. Vesi oli illansininen, mutta siinä oli seassa vaaleansinistä, turkoosia ja keltaista, ihan kuin se olisi hohtanut. Kaunista.

Olimme saaressa, kunnes aurinko oli painunut mailleen ja melojat olivat hävinneet näkyvistä. Kiireen vilkkaa kotio juomaan iltateetä. :)

Siinäpä ne viikon kohokohdat oikeastaan. Eilen olimme työporukalla syömässä ravintelissa.

Aika haikeaa. Ja kylmää. Miksei aikuisille myydä niitä haalareita? Voisi lähteä kirjastoon lukemaan lehtiä. Olisipa teleportti. Tekisi mieli olla jossain muualla, vaikkapa Tampereella tai Turussa.

Pysykää lämpiminä!

~ Lilja Lumi

Ostin omaksi ilokseni kukkasen käytyäni kirjastossa ja kaupassa. 

Harmi ettei kaupassa ollut oransseja kukkasia. 

Ensi viikolla sitten sellainen :)

Shoppailua ja ihonhoitoa

Ilmat kylmenevät ja lämpömittari käy öisin ja aamuisin pakkasen puolella. Lehdet ovat kaikkialla joko keltaisina tai vihreinä, vielä puussa tai kokonaan maassa.

Syksy muuttuu pikkuhiljaa talveksi. Tällä viikolla näkyi jo lumihiutaleita leijailevan maahan. Aamuisin ruohon tupsut ovat kuurassa, maa roudassa ja pyörän penkki jäässä. Miehen piti jopa skrapata ikkunat tänään lähtiessä töihin - tai olisi pitänyt, jollei olisi käynyt laittamassa lämmitysjohtoa auton ja tolpan väliin. Selvä talven merkki auton lämmitysjohto sekä pitkät kalsarit.

Torstaina pääsimme ukkoseni kanssa lähes samaa aikaa töistä, joten kävimme kotimatkalla kaupassa. Aina yrittää miettiä parempia vaihtoehtoja tietyille ruoille, joita ei oikein pysty enää syömään, kuten vehnä ja maitotuotteet.

Vehnä tällä kertaa korvattiin ohralla, joka on erittäin hyvä ja maistuva vaihtoehto riisille/pastalle/perunalle. Voi aina kokeilla mieleistään vaihtoehtoa, harmi kyllä että gluteenittomat tuotteet yleensä maksavat enemmän, mutta ohra ei tee ollenkaan pahaa kukkarolle, eikä saa massuakaan möykeröiseksi.

Ohran kanssa oli kanasuikaleita, jotka kaupasta maustamattomina ilman ekstroja aina hankittu, ensin maustettiin ja sekoitettiin sitten kookosmaidon kera, joka on oiva vaihtoehto maidolle. Jos mahdollista, kannattaa kuitenkin etsiä kookoskerma, että koostumus olisi täyteläisempää. Aion jonain päivänä koittaa myös Oatlyn vaihtoehtoa ruokakermalle.

Salaatti oli jäävuorisalaatista, avokadokuutioista sekä päärynäkuutioista.

Yksinkertainen ruoka, eikä vie hirveästi aikaa tehdäkään; alle puolisen tuntia, niin on valmis koko hössäkkä :) Juomana oli appelsiinimehua.

Aamupalana toimii täyskauraleipä, jossa on päällä jäävuorisalaattia, kalkkuna-leikettä ja tomaattia. Kahvin kanssa tottakai. Ja myös kaurapuuron sekä tuoremehun. Eilen aamulla söimme myös päärynäsiipaleita päälle, jonka jälkeen olo oli aika ähkyläpötkylä.

C-vitamiinin ja D-vitamiinin saantia kannattaa muutenkin tehostaa kylmällä syksyllä ja talvella sekä myös muiden vitamiinien (kaikki ovat tärkeitä) kuten sinkin saantia, se on myös tärkeää, jos haluaa pysyä terveenä. Tärkeää on myös lämmin ja kosteutta kestävä vaatetus.

Maistoin myös turkkilaista jogurttia eilen. Ainahan sitä syödään niitä pieniä sinisessä purkissa olevia Bulgarian jogurtteja, mutta joskus erehdyn sanomaan sitä turkkilaiseksi jogurtiksi, kun olen näin luullut. Olin todellakin väärässä! Täysin eri tekstuuri.

Vertailimme ukkoseni kanssa tuoteselostetietoja ja niissäkin oli samoja asioita, mutta myös eroavaisuuksia, varsinkin rasvan ja kalorien suhteen. Nostan peukut turkkilaiselle jogurtille, koska pidän täyteläisemmästä jogurtista. Bulgarian jogurtti on kevyttä ja ilmavaa. Kannattaa kokeilla tätä, ei ole mikään mainosjuttu, olen itse kävelevä mainoskyltti, khihihi.

On se kiva koittaa kaikkia uusia asioita ja kertoa, oliko omasta mielestä hyvä vai huono, niin osaa suositella muillekin. Harmi kyllä, ettei näitä turkkilaisia jogurtteja myydä pienissä purkeissa. Pitääkin kirjoittaa Valiolle ja pyytää tällaista.

Aion tänään kokeilla myös jotain ihan uutta ihonhoitojuttua. Työkaverin kanssa treffasimme tänään kaupungilla, kävimme kahvilla Viinimaassa, kiertämässä kauppoja  ja höpöttelimme ja kummastelimme niitä näitä. Yksi asia kuitenkin, mikä piti kaupungilta hankkia oli tämä

Konjac-kasvosieni. Ostin myös tummanharmaat legginsit ja saman värisen t-paidan, aloe vera-mehua sekä syötävää Supermarketista. Sekä asetonin, koska kynnet on kiva pitää kauniina.

Yritän pitää ruokavaliostani huolta ja olen jo kuudennella sokerittomalla (luomua ei lasketa) päivällä, koska haluan saada ihoni kuntoon. Olen monta vuotta kärsinyt vaihtelevasta ihon laadusta, sekaiho kun on. Välillä se on kiva ja välillä ei, koska se reagoi joskus ihan kaikkeen. Haluaisin niin kauniin ja tasaisen ihon, ettei koskaan tarvitsisi käyttää muuta kuin ripsiväriä ja huulimaalia.

Peitevärit ja puuterit vain tukkivat ihohuokosia ja haluan, että iho saa hengittää ja näyttää kauniilta. Eräs tuttuni kyllä mainitsi, etteivät mineraalipuuterit tuki ihohuokosia, vaan antavat ihon hengittää paremmin, mutta haluaisin niin hyvän ihon, ettei ihoa tarvitsisi piilotella yhtään. Useinhan sanotaan, että ihmisen hyvinvointi näkyy päällepäin, ihossa. Ainakin fyysinen hyvinvointi.

Kyllähän stressikin toki vaikuttaa todella paljon ihon hyvinvointiin ja tietysti kaikki ulkopuolelta tulevat saasteet. Mutta on todellakin väliä sillä, mitä suuhunsa pistää. Veden juontia pitää vielä yrittää parantaa. On todella vaikeaa joskus saada edes puolta litraa vettä kurkusta alas, vaikka pitäisi pyrkiä siihen kahteen tai kolmeen litraan päivässä. Tulee niin paljon muuta laitettua suuhunsa tai sitten ei aina yksinkertaisesti jaksa ja kärsii vetämättömästä olosta.

Pyrkimys on myös syödä sellaisella tavalla, että olo olisi aina mahdollisimman hyvä. Harmi vain, että vehnä- ja maitotuotteet sisältävät niin paljon kaikkea hyvää. Onneksi nykyään on niin paljon korvaavia ja vaihtoehtoisia tuotteita. Toisaalta voi yrittää etsiä herkkunsa jostain, mikä ei sisällä vehnää tai laktoosia. Jos tulisikin esimerkiksi fruitoholistiksi. :D Onkohan se edes sana.

Olen myös lisännyt pähkinöiden syöntiä, koska myös hyvät rasvahapot auttavat ihoa voimaan hyvin, siksi myös aiemmin mainittu avokado.

Syömisen ohella on kuitenkin erittäin tärkeää hyvä ja riittävä uni iholle ja kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille.

Vähän yli viikko sitten alkoivat katkonaiset yöt: milloin on pissahätä, milloin aivan huutava nälkä ja joskus herää ihan muuten vain yleensä kolmen aikaan yöllä. Maaginen kellonaika.

Olen heräillyt 1-3 kertaa yössä ja se on kurjaa, ettei heti aina saa unta ja se näkyy ja tuntuu myös työssä. Minulta on kysytty, onko kaikki ihan okei ja olenko väsynyt, koska luultavasti näytän juuri siltä, etten ole nukkunut kovin hyvin ja haukottelukin saattaa alkaa joskus puolen työpäivän aikana.

Haluaisin olla työssäni mahdollisimman skarppina ja hyväntuulisena, mutta huono unenlaatu tekee kepposia. En edes tiedä, mistä se johtuu, koska se on yhtäkkiä alkanut; ennen nukuin kuin tukki koko yön kovinkaan paljon kääntyilemättä ja näkemättä unia - jopa täysikuun aikaan. Nykyään aamuisin saattaa koko keho huutaa lisää unta ja lihakset ovat kipeinä aamulla.

Huono uni ja nukkuminen näkyy muutenkin kuin työelämässä, koska väsyneenä aivot eivät toimi niin kuin hyvin levänneenä. Saattaa alkaa kiukutella ihan pienistä asioista ja reagoi paljon herkemmin asioihin, jotka eivät vaadi niin kovaa reagointia. Ei sitten tiedä, mistä huono nukkuminen johtuu, osaisipa lukea alitajuntaa...

Anyway.

Konjac-kasvosienestä kuulin Johannalta ja tänä iltana aion kokeilla sitä ja kertoa sitten kokemuksia. Toivottavasti alkaa toimia :)

Jos kasvosieni ei toimi, niin seuraavaksi koitan Madaraa, josta kertoo Nata.

Pitäkää hyvää huolta itsestänne ja toisistanne. Lupa hemmotteluun vaikka joka päivä!

~ Lilja Lumi

Moraliikka

Heräsin yöllä klo 03:08 aivan KAUHEAAN nälkään. Kävin vessassa ja söin banaanin. Menin takaisin nukkumaan, mutta uni ei tullutkaan. Pyörin ja hyörin, yritin löytää sopivaa asentoa, mutta ei millään, mikään ei toiminut. Kun klo 05:00 (ja oli taas huutava nälkä) soi kello, niin taisin nähdä vähäsen untakin.

Kahvi päälle, vaatteet päälle, naaman pesu, tukan laitto ja syöminkiä, juominkia ja nettiäkin muutama minuutti. Sen jälkeen piti kiitää töihin aamupäivitykseen. Kumman nopeasti aika aina aamuisin rientää.

Syy siihen, miksi tätä tekstiä oikein kirjoitan löytyy palaverista, jossa puhuimme kehittävistä asioista ja sain tuoda ideoitani esille muiden kanssa. Ihan niin kuin normaalisti on tapana. Ideani olivat hyviä ja niistä tykättiin ja myös muiden ideoista, mutta jälkeenpäin aloin ajatella, että toivottavasti en vaikuttanut ylpeilevältä.

Ilahdun kovasti, jos ideani jotakuta hyödyttävät ja vähän kehutaan, mutta en koskaan voisi ylpeillä niillä. Mitä se ylpeily sitten oikein on? Onko ylpeily oikeasti hyvä vai paha asia? Miksi se minussa herättää negatiivisia ajatuksia, kuten "jos on ylpeilevä, niin on itsekäs"? Eikö se ole ihan tervettä olla välillä vähän itsekäskin? Riippuu kai, onko ylpeily haiskahtavaa itsekehua vai mukava lämmin taputus olalle ja ihana onnistumisen tuoma tunnetila. Jälkimmäinen on enemmän mieleeni.

Ilahdun varsinkin siitä, jos ideani ja toteutukseni ovat yhteisen hyvän asialla: asia josta kaikki hyötyvät, koska useimmiten asiat ja myös ihmiset ja ihan kaikki ovat riippuvaisia toisistaan tai ainakin jostakin.

Ehkä syy löytyy koulukiusatusta lapsuudestani, etten osaa ottaa vastaan kehuja ja ajattelen olevani vain keskinkertainen, vaikka olisinkin jossain hyvä. Iloitsen toki aina aikaansaannoksistani, mutta useimmiten, kun joku kehuu, niin hieman punastun ja suustani karkaa vain sana "ääh" siivitettynä käden huitaisulla, mutta olen silti sisäisesti todella iloissani kehumisesta.

Mikään kehu ei ole koskaan liikaa. Ei pitäisi olla, vaikkei pidä myöskään liioitella.

Kiltteys on mittaamattoman arvokas asia.

Töistä päästyäni menin kauppaan, mutta kun ylpeys-aihe kutkutti mieltä, niin soitin ystävälleni ja höpötin hänen kanssaan puoli tuntia, joten olin pienessä kaupassa yli sen ajan. Pääsin kahdelta töistä, mutta olin vasta puoli neljältä kotona, kummallista. Ja töissä ajattelin, että heti kun pääsen kotiin, niin menen päikkäreille, mutta tässä vielä kökötän 40 minuuttia kotiutumisesta :D

Eli kaiken kaikkiaan ylpeys, joka on oikeastaan lämmin taputus olkapäälle tai jopa halauksen tuntuinen, ei missään nimessä voi olla väärin. Se kun onnistuu jossain, siitä pitäisi vain iloita. Pitäisi vain yrittää osata ottaa vastaan kehut ja muistaa kehua myös takaisin. Keskustelin ukkoseni kanssa myös asiasta joku aika sitten ja kysyessäni kehumisesta hän sanoi, että voi vain sanoa "kiitos". Ei kai sen pitäisikään olla vaikeaa.

Mie kyllä olen sen verta pölkky, että joskus herkistyn jopa kohteliaisuuksista. Minkäs sille voi. Kiltteydestä herkistyy, koska kiltteys on välittämistä. Ja välittäminen on kaunis asia <3

Vähäsen kevennystä loppuun: Look what I found from the store! Ensin tulivat glögit ja nyt ovat joulusuklaat kaupoissa. Ja lokakuun puoliväli oli ajankohta. Ei mitään halloween-aiheista missään, vaikka se on ennen joulua, paitsi yksi halloween-kakku toisessa lähikaupassa sekä kurpitsoja myytävänä. How halloweenish is that? Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika...!

~ Lilja Lumi

"The greatest thing of all is that when you give something 

you catch a glimpse just how amazing you are"

Hullut päivät

Eilen tuli 7kk yhteistä parisuhdeaikaa täyteen (ollaan siis aika alussa vasta :)) ja mainitsin siitä ohimennen töissä ollessani tekstiviestitse samalla kun kysyin, tehdäänkö jotain kivaa illalla. Tämä söpötin ukkonen kun tuli matkalta vasta jälkeeni ja oli käynyt kaupassa, niin hän antoi minulle

tällaisen ihanan rusettipipan. Tämä on Villawoolin pipa eli, jos kiinnostaa, niin lisää pipasia löytyy täältä VillaWool. Joskus miulla oli sellainen ruskea huopabaskeri, jossa oli rusetti.

Eipä se rusetti tuossa kauhean selvästi näy, mutta oli kyllä tosi kiva hattu se.

Pipon lisäksi mies oli ostanut Como Sur Bicicleta - viiniä, ruissnackseja ja brie-juustoa, jotka herkuttelimme leffan parissa. Ihanan kultainen tuo ukkoni.

Bussia odotellessa napsaisin kuvan, kun aurinko kurkisti

Siirappiset asiat sikseen. Tänään äiti täytti 54 vuotta, mutta pari vuotta sitten tämä päivä 11.10. julistettiin myös Tyttöjen päiväksi.

Tätä päivää olin odottanut jonkin aikaa, koska olin jo viime viikon lauantaina selaillut Helsinki-Turku-välimatkalla Stockmannin Hullut päivät - kirjasen läpi ja bongannut sieltä yhden lempikirjailijani uusimman kirjan ilmestyneen englanniksi

eli Sophie Kinsellan Himoshoppaaja - sarjaan jatkoa. En ole vielä malttanut aloittaa, koska on jokin aika siitä, kun viimeksi olen lukenut paksua kirjaa, muutama viikko viime kirjasta on kulunut. No kirjan pariin vain, mutta ensin voisi katsahtaa uudestaan leffan nimeltä Kaksin karkuteillä. Elokuviin on tulossa sen, Wreck-it-Ralphin ja Frozenin tekijöiltä uusi animaatioleffa, joka on ainakin trailerin perusteella kivaisa :)

Päivä keskustassa ei sisältänyt vain Stockmannin tutkimista hullussa ryysiksessä, vaan myös kahvimaistajaiset Starbucksissa (kirjakauppa oli sen vieressä) ja Vaniljajuoma-maistiaiset Kampissa. Elinluovutusta mainostettiin ilmapalloin, Plan keräsi kolehtia ohikulkijoilta ja keskustan liikenteen pysäytti maapallon ilmaston hyväksi tehty paraatikulkue, jossa oli mukana myös neljä poliisia hevosineen (ja heillä oli aurinkolasit päässä pilvisellä ilmalla - tosin aiemmin yksi kalliisti pukeutunut nainen oli kirjakaupassa aurinkolasit päässä, en ymmärrä heitä). Eniten ihmetytti se, kun paraatilaiset meuhkasivat ilmaston puolesta, niin puolivälissä kulkuetta tuli punainen kauheasti bensalta haiseva pakettiauto, jossa pauhasi musiikki kovaa. Teki  mieli heittää sitä kananmunilla, koska mitä ihmettä sellainen ilmaa saastuttava kosla tekee ilmastokulkueessa, kysynpä vain?

Ostin myös tällaisen ihanan kynttilän, joka vaihtaa väriä punaiseen, siniseen ja lilaan. Tästä voi jatkaa iltaa leffan ja kirjan parissa :) Jospa huomennakin paistaisi aurinko *fingers crossed*

Be happy for everything what makes you happy <3

~ Lilja Lumi

Kuusiston linnan rauniot

Pitää kyllä sanoa, että blogia on vaikea kirjoittaa, jos ei kirjoita saman päivän iltana kuin asia on tapahtunut. Viime viikonloppuna olimme ukkelini kanssa Turun reissulla katsomassa siskolle pyörää ja ehdin tavata kaksi ystävääkin sekä äitiä ja veljeä. Ja katsella maisemia.

En ehtinyt ollenkaan kirppareihin, joten pitää oikeasti yrittää löytää täältä Helsingistä niitä kirpputoreja. Tai eksyä sisustuskauppoihin ja lahjatavarakauppoihin, joista miut saa repiä ulos, jos ei halua aikaa tuhlata kauniiden esineiden tuijotteluun kymmentä minuuttia kauempaa. En ole vieläkään käynyt Korkeavuorenkadulla, jossa näitä putiikkeja pitäisi sijaita, enkä vieläkään tiedä, missä tämä katu sijaitsee.

Eli lauantaina sillä aikaa kun miekkoseni oli siskon kanssa pyöräkaupoissa pyörimässä, niin ehdin käydä kirjastossa lukemassa lehtiä ja tavata ystävääni, jonka olen tavannut viimeksi keväällä. Niin se aika vain rientää, muttei tosiaankaan vieraannuta - onneksi. Kävimme tutussa ja niin ihanassa Café Artissa ja päivä oli todella kaunis ja aurinkoinen. Tässä kuvia kahvilaan mentäessä eli läntiseltä rantakadulta.

Kuva vitriinistä ensin. Otin itselleni nami-cappuccinon ja porkkanakakun (pitää koittaa leipoa sellainen joku päivä) sekä ystäväni otti teetä hyvän näköisen kakun. Syötyämme ja hetken rupateltuamme kiersimme hetken kaupoissa, kunnes hänen piti mennä ja omakin kyytini saapui tuota pikaa. Ostoksiin tuli ainakin valkoinen teepaita miehelle ja punainen huulipuna omistajalle. Katsoin yhtä kirjaa, jota olen jo hetkisen odottanut, mutta se on tällä hetkellä 20,90, mutta pitänee kipittää Hulluille päiville Stockaan lauantaina, jolloin se on 12,90 eli jopa 8 euroa halvempi. Kyseessä on siis Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarjan uusin kirja englanniksi. Lauantaita odotellen :)

Lauantaina menimme vielä veljen siskon luokse kyläilemään ja syötiin ihanaa omenahyvettä ja vaniljajäätelöä. Vielä äidin luona illalla puputettiin mustikkapannukakkua, joten olisiko tässä makeasaldo koko viikolle? :D

Mutta nyt itse asiaan! Saanen esitellä Kuusiston linnan rauniot, jotka sijaitsevat Kaarinassa.

Sunnuntai-aamuna tapasin toisen ystäväni ja kävimme kahvilla sekä ajelemassa. Sain siitä ajelusta inspiraation lähteä Kuusiston linnan rauniolle myös ukkelini ja veljeni kanssa, koska siellä kävimme kääntymässä. Oli huippukaunis ilma, joten oli kiva kuvata. Viimeisessä kuvassa aurinko pilven takana, mutta aamulla taivas oli pilvetön.

Katselen maisemia raunion päältä. Luimme vasta myöhemmin, ettei muureilla saisi kiipeillä.

Siis mitä ideaa siinä on, ettei niiden päällä saisi kiipeillä?

Olimme hetken vielä Turun seutuvilla ennen kuin pääsimme lähtemään takaisin kotiin Helsinkiin. Illan kruunasi leffa, kahvi ja jäätelö lämpimässä kainalossa. Eipä tainnut sittenkään makeasaldo olla ihan täynnä.

Valkoiset neilikat pysyivät hengissä varmaan kaksi viikkoa, mutta sitten ajattelin ostaa punaisia neilikoita, kun se ajatus on jo hetken pyörinyt mielessä. Pari valkoista oksaa oli vielä hyvässä kunnossa, joten ne jäivät koristamaan vielä vähäksi aikaa. 

Nyt teen lipittämisen jälkeen kynttilätkin ovat palamassa, niin laitan hieman musiikkia ja kerään kaikki nuo vaatteet pois lattialta ja sijaan sängyn nukkumiskuntoon. Aina kivempaa mennä sänkyyn, kun se on petattu. Pitää myös purkaa yksi kassi, joka tuli mukaan äidin luota, kun otin talvikamppeet mukaan, koska kylmä syksy on täällä. Ja pian talvikin. Nyt siivoamaan! 

~ Lilja Lumi

P.S. Eikö se olekin ihan romanttinen ele, että jättää porvoonlakukarkki - pussista viimeisen lakun kohta töistä kotio palaavalle miekkoselle? :)

Maisemia ja värikkäitä lehtiä

 Jos metsään haluat mennä nyt...

Piti laittaa tämä postaus jo sunnuntaina, kun pelattiin sitä frisbeegolfia, mutta minkäs sille voi, että päivät pompahtivat yhtäkkiä keskiviikkoon. On kivaa, kun on mukavaa :) Kukakohan senkin joskus sanoi...

Eihän näillä ole mitään tekemistä frisbeegolfin kanssa, joku ajattelee, mutta onhan nämä maisemia sieltä, missä olimme pelaamassa. Siellä missä maisemia, siellä minä ja kamera pylly pystyssä jossain puskassa. Välillä sanottiin, ettei voi nyt kuvata, kun joku haluaa heittää. Kenen heitto nyt olisi kuvaamista tärkeämpää :D 

Ukon veli tuli siis käymään viime sunnuntaina ja kävimme ensin heittelemässä Munkkivuoriniemen (kumpi nyt onkaan) frisbeegolf-radalla. Siinä surahti pari tuntia, kun heittelimme yhdeksän rataa läpi. Hauskaa oli, vaikkei kiekko lentänyt missään kohtaan suoraan, mutta korille päin kyllä aina (tai no ainakin lähes aina). Ja sitten kun heitin muuten vain kiekkoa (frisbee) ja se lensi tosi pitkälle, niin pojat olivat jo menneet menojaan, eikä kukaan ollut hihkumassa kanssani - epäreilua sellainen, murmuti mur. 

Pojat lähtivät Munkkivuoren radan jälkeen vielä Talin radalle heittelemään, jonka aikaa maleksin kotona ja sain pyöräytettyä jopa omena-päärynä-piirakan uunista ulos. Nopeat kahvit naamariin, hyvältä maistuvaa piirasta vaniljakastikkeen kanssa ja veljelle heipat. Päivät menevät nopeasti.

Otin tämän kuvan edellispäivänä lähellä Kaarta, kun pyöräilin miestä vastaan töihin. Kyllä hän yllättyi, kun olinkin paikalla. Tykkään yllätyksistä ja yllättää muut :) Tuli myös yksi tarjouksessa oleva beigen värinen lämpöinen paita hommattua. Hassua on kyllä se, että sillä matkalla ja seuraavana päivänä töissä ilmassa tuoksui lähellä työpaikkaa ihan irtokarkkituoksuiselta. Onpa hassua :)

Tällä viikolla on energia jälleen kasvanut, vaikka eilen se kyllä oli illalla pohjalukemissa ja menin kympiltä jo nukkumaan. Harmi ettei aina uni tule, vaikka väsyttäisi, muttei nukuta ja sitten vain pyörii ja hyörii sängyssä. 

Nämä kuvat ovat kotimatkalta töiden ja kaupan jälkeen. Pitää kuvata nämä puut jonain aamuna, koska aamuisin ne ovat ihanan näköisiä aamuauringon lävistämässä aamukasteessa herätessään ja oksiaan ojennellen.

Kaupassa oli vihdoin jonkin aikaa jo odotettuja satsumia. Nyt on siis tosiaan taas se aika vuodesta, että satsumia saa kilon eurolla tai parilla punaisessa reikäpussissa. Jejei! Jostain syystä tykkään niistä eniten.

Oli kyllä todella mukava päivä töissä, vaikka välillä väsyttää, mutta sitten taas piristyy ja saa aina uutta voimaa jostain :) 

Kyllä sormiväreillä on kiva maalata.

Tänäkin aamuna polkiessa töihin melkein maistoin suussa teen maun ja puhuinkin työkaverille, kuinka ihanaa on sytyttää muutama kynttilä ja hautautua teemukin kanssa sohvan nurkkaan peiton alle. Kivaa, että töissäkin on vilukissoja, jotka ymmärtävät. Mutta on ihanaa, kun on pehmoinen ja lämmin olo. 

Voisikin sytyttää muutaman kynttilän :)

~ Lilja Lumi