Innostumista, suunnitelmien muuttamista ja siivoilua

Jeps, viime sunnuntaina tosiaan jolkotin salille ja kävin juoksemassa. Oli kivaa. Nyt olen taas ollut viikon ilman salia. Tänä viikonloppuna piti käydä salilla ennen lähtöä kaverin luokse, mutta biologialla oli toisia suunnitelmia. 

Salin jälkeen lähdin käymään keskustassa Enchanté - kahvilassa. Nautin tunnelmasta, kahvilasta ja yritin lukea tätä kirjaa loppuun, joka on edelleen kesken. Jospa saisin sen tänään luettua.

Söpöläinen sylitorkkuja. Tällä viikolla oli pieni tekemisen puute illalla, joten päätin siivota kylpyhuoneen peilikaapin ja puhdistaa peilin. Otin pois kaikki sinne päätyneet pienet roskat ja ylimääräiset putelit, kuten viiden hammastahnan sijasta vain kolme - yksi on vain kivan makuinen joskus. Putsasin kaikki hyllyt ja järjestin kivasti. Vanulaputkaan eivät enää ole pitkulaisessa pussissa, vaan alahyllyllä pinossa helposti saatavilla.

Tällä viikolla on ollut ihanasti aurinkoa. Joskus ajattelin myös, että sunnuntaihin voi luottaa, että tulisi aina kaunis päivä, niin kuin tänäänkin. Ei se aina pidä paikkaansa, mutta on ihanaa, että valon määrä lisääntyy ja ensi viikolla on jo maaliskuu.

Sylipatsuikka ja rakastava katse. 

 

Tällä viikolla olen joutunut kärsimään, kun neljänä päivänä työpaikan vieressä on todella turhaan kaadettu hyvinvoivia kokonaisia puita ja jätetty vielä rumat kannot muistuttamaan sen olemassaolosta, että joskus siinä kasvoi jotain kaunista ja elävää. En tunne mitään empatiaa tai sympatiaa tietynlaisia ihmisiä kohtaan ja yhdet heistä on puita kaatavat ihmiset. Ainakaan sillä hetkellä, kun ovat pahanteossa. On eri asia kaataa sellaisia puita, jotka estävät muita puita kasvamasta, mutta nämäkin puut olivat sellaisia, joita rakkaudella katselin kymmenen vuotta ikkunasta. Ja nyt ne ovat hävinneet joidenkin idiottien ihmisten ja vielä idiootimman tehtävänantajan toimesta. Ne jotka tekevät luonnolle pahaa tai roskaavat tahallaan sietäisivät hävetä ja miettiä omia arvojaan.

Järjestyksessä kolme piirrettä, joita ensimmäisenä arvostan ovat kiltteys, ystävällisyys ja huumorintaju. Tällä viikolla bussikuski huomasi minut pysäkillä ja pysähtyi, kun olin kirjoittamassa kaverille viestiä, enkä nähnyt bussin tuloa. Sen pysäkin ohi kulkee vain yksi bussi ohi, mutta olipa tosi ihanaa, että kuski pysähtyi, vaikken ollut vilkuttanut pysähdyksiin. Useimmat kuskit vain viipottavat ohi, mutta onneksi on myös näitä kilttejä ja ystävällisiä kuskeja, jotka tunnistavat mahdolliset matkustajat.

Tämän viikon perjantaina pääsi vihdoin katsomaan kaverin kanssa Aamiainen Tiffanyllä - elokuvan, mikä piti viimeksi perua sairastelun takia. Hankin leffaherkut aiempana päivänä kaupasta: karkkia, maissilastuja ja vanukas sekä Crisp mango-passion - juoma. Aamiainen Tiffanyllä oli ihana: tyylikkäitä pukuja, hienoja autoja ja sen ajan sosiaalikulttuuri sekä Audrey Hepburnin viehättävyys. 

Perjantaina iloitsin, että onpa mukavaa maistaa taas kokonaan, kun oli kaksi viikkoa flunssan loppumisesta, ja oli kivat kirkkaat silmät. Eilen heräsin silmätulehdukseen, enkä haistanut mitään. Onneksi haistoin myöhemmin samana päivänä. Oli ollut pitkä työviikko ja odotettu viikonloppu ystävän luona piti perua, kun en halunnut tartuttaa häntä. Piti käydä salillakin treenailemassa tai uimassa, mutta kuinkas sitten kävikään.

 

Viimeksi kun oli silmätulehdus, niin oli myös muutakin flunssaa ja tunsin olevani vanki omassa kodissani, mutta nyt onneksi silmätulehdus ei ole yhtä paha kuin viimeksi. Minulla oli yölääkettä vielä jäljellä, joka oli muutenkin sellainen, että sitä voi ottaa 3-4 kertaa päivässä, jos ei apteekissa olisi ollut silmätippoja. Olen sillä siis mennyt. Eikä oikeastaan muuta kuin vähäsen punoita, aluksi toinen silmä pienesti rähmi, mutta se loppui nopeasti. Harmi vain, että piti perua viikonlopun suunnitelma. Nyt pitää olla vastaisuudessa tosi varovainen, kun ilmeisesti otan tartuntoja helposti vastaan. Yleensä sairastelen vain pari kolme kertaa vuodessa. Minkäpä tartunnoille mahtaa. Terveenä on kyllä huippukivaa olla!

 

Kävin eilen "you are my sunshine" - kahvilassa (näin itse ajattelen) Dash Coffee & Zestii Kitchenissä juomassa herkkucappuccinoa vaniljasiirapilla sekä lukemassa kirjaa, jonka yritän saada tänään luettua loppuun. Tosin jospa ensin kävisi ulkoilemassa ennen kuin kaikki pilvet ehtivät taivaalle. Oikeastihan aurinko ja pilvet eivät liity mitenkään toisiinsa, joten "help me out tuuli!".

 

Lukemisen jälkeen käväisin kirjastossa. Tai siis piti vain käväistä hakemassa yksi muumikirja, mutta  eksyessä lastenosastolle alkaa ajatella lapsia, ja kas kummaa, yhtäkkiä on lähdössä mukaan muutama kivan näköinen lasten kirja. Kävin etsimässä runo-osastolta Eeva Kilpin teoksia, ei löytynyt, laitoin yhden varaukseen, ja löysin pari Eeva Kilpin teosta elämänkerta - osastolta. Hän on toinen henkilö, jonka elämänkerran haluaisin lukea. Olen jo lukenut yhden Tove Janssonin elämänkerroista - ja kuunnellut Trevor Noahin omaelämänkerran, mutta se on eri juttu.

Tein eilen ruokaa. Haistelin perjantaina kaverin pasta-annosta, joka tuoksui herkulliselta, mutten voinut maistaa, koska siinä oli paprikaa. Hän sanoi käyttävänsä lihaliemikuutiota. Ooh, ajattelin, ja kaupasta tarttui tonnikalapurkin lisäksi lihaliemikuutiopakkaus, proteiinivanukas, ruokakermaa, puoliveriappelsiini, pari banaania ja fusillipastapussi. Kaikki alle kympillä! 

Torstaina kauppaan meni leffaherkkujen ja parin valmisaterian ostamiseen kaksikymppiä. Kaksikymppiä! Ennen sama olisi maksanut 12 euroa, mutta toivossa on hyvä elää, että Suomessakin ruoka olisi joskus jälleen normaalihintaista eli sellaista kuin se oli ennen koronaa. Miksiköhän koronan piti muuttaa asioita. Samaan aikaan tuli makeisverot sun muut ja suklaan hinta kaksinkertaistui. Ei sillä, että tällä hetkellä tekisi mieli erityisesti suklaata, mutta jossain toisessa maassa ruoka maksaa todella vähän. Ruoan pitäisi olla kaikkien saatavilla, että olisi mahdollisuus syödä hyvin ja terveellisesti.

Oli kertynyt vähän tiskiä ja oli epäsiistiä, kun ei ollut jaksanut tehdä mitään tai "ollut aikaa". Oikeastihan minulla on aikaa, muttei viitsimistä tai sitten illalla sosiaalisen työpäivän jälkeen vain jumittaa kännykkäpelin parissa, vaikka kirjaakin voisi lukea. Mutta kerran viikossa minulla on aina siivouspäivä. Toki tiskailen aina tiskejäkin, enkä syö likaisista astioista, mutta tuossa kuvassakin nuo ovat juuri ruoan tekemisen jäljiltä ja osa aiemmin likoomaan laitettuja. Ja sitten on kuivumasa olevia kiertoon lähteviä muovijuttuja ja pahvipakkauksia. Ei se ole niin nöpönuukaa, kun asuu kissan kanssa kahdestaan. Ei kissa välitä - ilahtui kyllä suuresti uudesta järjestyksestä, mistä lisää kohtapian.

 

Neljäs kuppi kahvia eilen. Yleensä juon vapaapäivinäkin vain pari kuppia kahvia, mutta joskus menee jopa neljä kuppia kahvia, kun kahvihammasta oikein kolottaa. Tiedän, että jotkut juovat jopa 7-8 kuppia kahvia, mutta jos juon edes pari kuppia kahvia peräkkäin, niin se tuntuu tulevan pian korvista ulos.

 

 

Eilen illalla katsottuani tarpeeksi sarjaa aloin siivoilemaan. Oli jo aiemmin viikolla mielessä pestä lattiat, kun kynäilijä itse astelee rapaisissa kengissä sisään, mutta niissä on kuravettä vaikka kuinka yrittäisi pyyhkiä alhaalla käytävän mattoihin. Pitäisi ottaa kengät pois rappukäytävässä, niin eipä tulisi kuraa ainakaan sisälle, ja kiikuttaa ne suoraan vessaan kengänpohjapesuun. 

Vaihdoin eilen lakanat ja piti hyvästellä kymmenen vuotta suosikkina ollut Finlaysonin Visa-pussilakana, joka korjailuyrityksistä huolimatta alkoi hajota käteen. Jopa lakanaa täkin ympäriltä vetäessä kuului vain riips riips, kun kangas repeytyi. 

Pyykkikone ja tiskinpesukone saivat eilen rumssuttaa menemään ja sillä aikaa ensin keräsin lattialta ja matosta roskat, hiukset ja muut karvat pois ikkunalastalla (you heard me right). Puistelin jopa vaaleanbeigen maton ja sen päällä olleen karvamaton roskista, kun se beige matto on sellainen roskankerääjä ja olipa sille kaatunut vähäsen kaurahiutaleitakin, joita ei saanut kaikkia pois lastalla tai rikkaimurilla. Pyyhin lastalla neljästä paikasta lattialta pölyä/roskaa kasoihin ja rikkaimuri veti kasat sisäänsä. Lastalla saa myös tosi hyvin matosta karvat ja päälimmäiset pölyt ja roskat pois. 

Viskasin kaikki irtotavarat sängylle ja hain pesulastan (ei se ole moppi tai sinipiikakaan). Aloitin eteisestä, että voisi sitten käydä putsaamassa siivouslastaan kiinnitettävää pesuliinaa lavuaarissa - en jaksanut ottaa pesovatia kaapista, niin lattianpesuvesi oli vessan lavuaarissa. 

Eteisen lattian kuivuessa siistin tiskipöydän: laitoin astiat tiskinpesukoneeseen ja koneen päälle, kierrätettävät keräsin yhteen ja vein kaappiin piiloon odottamaan sekä vaihdoin leikkuulaudan paikan siihen, missä oli ollut vedenkeitin, ja laitoin tällä hetkellä käyttämättömänä olevan vedenkeittimen kaappiin piiloon. 

Seuraavaksi pesin lattian keittiön puolelta, mistä olin ottanut maton, jumppavälineet ja kissanruokakipot pois. Pidin huilibreikin, ihastelin hetken kaaosta ja kävin sängyn takana olevien pölypalleroiden kimppuun, kunnes keittiön lattia oli kuivunut. Siirsin nojatuolin ja rahin sekä jalkalampun siihen, missä oli ollut jumppavälineet ja kissanruokapaikka. Kissanruokapaikka sai siirtyä metrin oikealle eli sijaitsee nyt nojatuolin vieressä. Jumppavälineet siirtyivät siihen, missä oli ollut kissanraapimapuu. Kissanraapimapuu siirtyi siihen, missä oli ollut nojatuolin, rahin ja jalkalampun paikka. 

Viimeisenä pesin sängyn päädyn ja vaatekaapin välin sekä "makuuhuoneen" ja keskihuoneen lattian, kunnes menin nojatuoliin hetkeksi lojumaan ja odottamaan lattian kuivumista, että pääsisin pesemään lattialiinan ja hakemaan pyykit pesukoneesta kuivausrekille kuivumaan. Vaihdoin kissanhiekan ja pesin vessan lattian kurajäljistä ja puruista (pelletti). Puhdistin vielä suihkukaivonkin, kun oli alkanut näyttää siltä, ettei kaikki menekään läpi niin jouhevasti. Loppuillan asunto haisi ihanasti viemäriltä.

Siirsin beigen maton sängyn eteen, puoliksi sängyn alla olevan patjan alle, jossa se luultavasti säilyisi puhtaampana kuin keittiön mattona. Sängyn edessä ollut pieni vaaleanharmaa unelmanpehmeä karvamatto siirtyi keittiön puolelle, jolloin sen ympäriltä huomaa helposti kaikki roskat, mutta se kuitenkin keittiössä käydessä suloisesti hyväilee jalkapohjia. Kissapuun edessä ollut mustavalkoinen tekotaljamatto siirtyi puoliksi nojatuolin alle. 

Kaiken ollessa valmista ihastelin asuntoa, kun koti oli uudessa raikkaassa kuosissa, siisti ja puhdas. Saatoin vihdoin tehdä iltapuuron, syödä sen, ottaa iltalääkkeet, putsata naaman, pestä hampaat ja käydä nukkumaan. Aika oli ehtinyt vierähtää lähes puoleen yöhön, mutta on ihanaa mennä tyytyväisenä ja kiitollisena nukkumaan.

Kissa eli Vinski katseli minua ikkunalaudalla, kun istuskelin eilen nojatuolissa sen uudella paikalla. Sellainen hellyydestä ja läheisyydestä tykkäävä leikkisä sekä joskus hieman villi kissapoika on hän. Täyttää ensi kuussa kolme vuotta. 

Nyt taidan mennä tepastelemaan tuonne ulos, koska vielä se aurinko vähän paistelee ja kutsuu ulos, joten minäpä menen.

Ihanaa sunnuntaita ja pian alkavaa uutta viikkoa! 

Makunautintoja ja uusia kokeiluja

Olen tehnyt silloin tällöin aika useinkin näitä kananmunattomia banaanilettuja, jotka ovat pulleita kuin amerikkalaiset pannukakut. Huomasin senkin, että on aika ostaa uusi tehosekoitin, kun sekoitin kerran taikinan sillä. Se piti niin korvia huumaavaa meteliä, että oh noes, ehkä TÄMÄ on seuraava tehosekoittimeni. Kaveri kysyi "mikset hankkisi jotain halvempaa?" (harva on oikeasti tätä halvempi ylipäätään, jopa yli 1000e maksavia) ja vastaukseni oli yksinkertainen "because it's so pretty!". Vanha yli kymmenen vuotta vanha tehosekoittimeni on OBH Nordican, muodoltaan kaunis ja väriltään vaaleansininen. Nykyään melkein kaikki tehosekoittimet ovat mustia tai harmaita, neliskulmaisiakin, ja tehosekoittimen pitää olla tarpeeksi iso. Tuo vanhanikin veti juuri ja juuri tuon lettutaikinan sisäänsä.

Eilen tuli hyvänä muistutuksena, että olen todellakin yliherkkä kananmunalle. Menin iloisena syömään kahvilaan laskiaispullan ystävän kanssa ja onneksi kävelimme Kamppiin nopeasti. Olin unohtanut, että pullat leivotaan kananmunalla. Tästä lähin jos haluaa pullaa, niin pitää pyytää vegaaniversio. Letutkin onnistuvat todella hyvin ns. vegaanisina, mutta on jännä huomata, kun syö kananmunattomia lettuja, että miten vahvasti se kananmuna oikeasti letuissa ja pannukakuissa maistuu. 

Olen toisaalta flunssan jälkeen maistanut ja haistanut aika kehnosti. Ei minua toisaalta se haittaa, mutta toisaalta olisi mukavaa kokea maailma kaikilla aisteilla, eikä ripauksittain silloin tällöin. Jospa joskus tutkituttaisi röörit, miksi se hajureseptori menee niin helposti tukkoon, vaikkei olisi juurikaan flunssaa. Vai tietäisikö joku muu vastauksen? Joku joskus mainitsi polyypeista jotain.

Viime viikon lauantaina kävin vihdoin HAMissa (joka on ilmeisesti saanut nimensä Tove Janssonin äidin mukaan) katsomassa Tove Janssonin uuden tämänhetkisen Paratiisi-näyttelyn. Olin todella haltioissani, että Tove Janssonin näyttelyä oli niin paljon laajennettu ja hyvä niin. Tove Janssonin pitäisi aina saada olla näkyvillä. Alakerran lisäksi hänen ennennäkemätön taiteensa ja raakapiirrokset olivat täyttäneet kokonaisen hallin yläkerrassa. Ajattelin, miten ihanaa on olla Tove Janssonin taiteen ympäröimänä. Ulkomaalaiset tuntevat Tove Janssonin eniten Muumien luojana, mutta hän oli niin paljon enemmänkin. 

Olen lukenut yhden elämänkerran Tove Janssonista, mutta se ei ole ainoa hänestä kirjoitettu omaelämänkerta, joten voisi lukea toisenkin. Ja oikeasti alkaa lukea hänen kirjoittamiaan kirjojaan. Kovin moni lehti ja muukin kirja odottaa lukemista ja lukemistahtini on kovin kehno tällä hetkellä. Yritän kovasti sitä parantaa. Pitäisi asettaa vaikka kello päälle, ottaa hyvä asento löhötuolissa ja lukea edes tunnin päivässä.

Minun piti mennä myös Amos Rexissä käymään viime lauantaina, mutta siellä oli sattumalta juuri sinä päivänä yksityistilaisuus. Jonain toisena museossakäyntipäivänä sitten. Kävin juomassa ja lukemassa lempikahvilassani Oma Maassa, jonka nimi on juuri vaihtunut Dash.Zestii:ksi.

Meinasin että olisi ollut jo tummempi hiusväri, kun tämän laitoin pari vai kolme viikkoa sitten, mutta se vain tasoitti punaista juuresta ja vaaleat latvat tasoitti saman väriseksi muun tukan kanssa. Se ei ihan kunnolla pysynyt, eikä ollut tarkoitus pitää tätä vaalea-punertava - yhdistelmää kovin kauaa muutenkaan. Oli se jonkin aikaa kiva.

Viime sunnuntaina en tehnyt paljon mitään. Mietin seuraavaa työpäivää.  Kävin lempikahvilassani numero yksi (on niitä muitakin tosi kivoja) nauttimassa cappuccinoa ja edelleen lukemassa tätä samaa Christina Laurenin True love experiment. On hyvä kirja ja tykkään, mutta toisin kuin toiset englanninkieliset kirjailijat, niin tämä käyttää sanoista sellaisia synonyymeja, joita pitää vähän väliä tarkistaa sanakirjasta, ja hän muutenkin käyttää todella taidokkaasti ja kuvailevasti omaa äidinkieltään. Eipä siinä mitään, on hauskaa opetella uusia englanninkielisia sanoja. On joskus ollut tarkoituksena lukea suomi-brittienglanti-suomi - sanakirja, en vain tiedä, mistä sellaisen löytäisi. 

En uskaltanut ihan vielä mennä käymään uimassa, vaikka aikomus olikin, mutta oli niin pieni hetki parantumisesta, etten tohtinut. Ja tällä kertaa olin viime sunnuntaina ihan oikeasti parantunut. Yhtenä iltana pari viikkoa sitten hehkutettuani, että jee, olen parantunut, niin se oli vain hiljainen välivaihe ennen kuin tuli lenssun toinen puoli. Kolmeosainen lenssu. Mutta tällä viikolla olen ollut töissä ja on ollut mukavaa olla jälleen oikeasti terveenä töissä. Taisin vähän ääneen laulellakin maanantaina viedessäni eväitä jääkaappiin. Siitä tietää, että on oikeasti terve.

Tuli tämä runo vastaan eräs päivä, vuodelta 2018.

Kissan kootut asennot. Arkiviikolla en ottanut muita kuvia kuin tämän.

Back to basics! Vihdoin löysin sävyn ja sopivan tumman, mutta ei liian tumman, eikä liian punertava (näkyy se vanha punertavuus vähän läpi toki) hiuksiini, kun kävin perjantaina töiden jälkeen Citymarketista hakemassa Garnierin hiusvärin numero 5. Tuli tosi ihana! Tuli heti mieleen Waldo's peoplen Back again - kappale, kun tämä on oikeastaan juurikin se hiusväri, joka on ominta minua. Eräs henkilö kauniisti sanoi kaikkien hiusvärien sopivan minulle, mutta nähdessäni itseni peilistä tämän värin kanssa ajattelin vain "She is back". Shokkivärejä en ole testannut todella punaisen ja aika oranssin lisäksi. Täysin mustaakin vain kerran elämässäni, muutamia kertoja on ollut tummanruskea. 

Ehkä joskus 40 vuoden päästä laitan valkoiseksi hiukset. Tai hopeiseksi. Tai vaaleanliilaksi. Sitten kun ei ole enää yhtään omaa pigmenttiä jäljellä, niin olen tyylikkäästi vanha. En halua olla harmaa, mutta valkohapsisuus voisi olla aika jees - tuo mieleen "pohjoisen ihmiset", jollaisiksi joskus luulin todella pohjoisessa asuvia. Eikö olekin muuten jännä, miten on mielikuvissaan miettinyt kaikenlaista ja sitten saanutkin tietää totuuden. Hyväksyykö aina totuutta onkin täysin eri asia.

Eilen menin Kamppiin ystävääni vastaan. Emme olleet nähneet neljään viikkoon. Kävimme Punavuoressa sijaitsevassa Bakerikassa, johon piti jonottaa sisään, mutta onneksi siinä kohtaa kadulla, eikä vielä silloin, ollut kovin kylmä. Bakerikaan menimme, koska olin nähnyt netistä siellä olevan biscoff - laskiaispullia, joita halusin maistaa. Lotus - keksi oli aivan mainio ja pullan päällinenkin ihan jees. Puolessa välissä kermavaahtoa alkoi masu täyttyä ja loppupullaa kohden tuntui - vaikken maistanut hirveän paljon siinä vaiheessa - että oli liian makea. Ei siis jatkoon. Pulla oli liian kuiva. Periaatteessa laskiaispullissa ei ole mitään ihmeellistä, mutta jos sen syö vaikka kerran vuodessa perinteen vuoksi, niin sen pullan pitäisi olla ilmava, kevyt ja sopivan kostea. Päälliset ja sisältö ei ole kaikki kaikessa. Ja jos oikeasti yhden laskiaispullan valitsisin, niin haluaisin sen vadelmahillolla. Tosi monet myyvät mansikkahillolla tai sillä oudolla mantelimassalla, mutta kerran vadelmahillopullaa maistettuani en ole päässyt siitä yli enkä ympäri. Vadelma on lempimarjani. Pari vai kolme viikkoa sitten toisen ystäväni seurassa syöty Cafe Succesin suklaalaskiaispulla veti kyllä voiton Bakerikasta.

Ja pullista puheen ollen. Cafe Successiin ja Cafe Esplanadiin voi aina luottaa, jos pullista on kyse. Ja toki Patisserie by Teemu Auran rahkapullaan lakritsijauheella. Lempikorvapuusti löytyi joskus Turun Cafe Brahesta. Sellaisia pehmeitä jättipullia. Tai sitten se ihana ph7:n suklaakorvapuusti Ruoholahden Citymarketista. Paras voisilmäpulla löytyi Töölön uimahallista, mutta he vaihtoivat sitä tms, koska se ei ole enää samanlainen. Kaikkein paras munkki löytyy Turun Cafe Ankasta paistotuoreena.

Laskiaispullan jälkeen tuli nopeasti nälkä ja hetken ponderoituamme menimme Iso Roobertinkadun Kotipizzaan syömään kanakotzone puokkiin. Se oli kyllä tosi ruokaisa puoliksi syötynä. En olisi jaksanut kokonaista, vaikka yleensä jaksankin. Kävimme kaupasta hakemassa kaverille mikroruokaa, kun iski kova väsymys ja ruoan tekeminen ei kuulostanut houkuttelevalta, ja salilla uusimassa jäsenyyteni. Köröteltyämme ratikalla Kallioon halusin viedä kaverini Oma Maahan, koska olen hänet sinne jo jonkin aikaa halunnut viedä, kahvihammasta kolotti hurjasti niin kuin aina syömisen jälkeen, ja hän merkkaa karttaan kaikki paikat, missä olemme käyneet. Se on sellainen täplikäs kartta - hauskaa.

Eilen oli mukava päivä ihmisineen kaikkineen. Aurinko tuli vielä moikkaamaan, kun olimme luokseni päästy. Kampin labyrintista eli Supermarketista bongasin käytävältä tällaisen uuden crisp mango-passion radlerin, joten ajattelin, miksipä ei maistaisi.

Tällä viikolla havahduin siihen, että ei ole enää olemassa vaniljavanukasta, sellaista oikeaa, miltä naminami joskus maistui. Paras vanukas ikinä! Katselen varmaan liikaa nostalgiasivustoa.

 

Nyt aion jolkottaa tuonne ulos pakkaseen ja pitkästä aikaa salille. Jalat eivät jaksa enää olla paikoillaan, niiden pitää päästä juoksemaan matolle. Keväämmällä sitten ulkosalle. Ihana aurinkokin siellä näyttäytyy, joten mikrossa lämmitetty kahvin loppu sekä kylmä puuron loppu naamariin ja menoksi!

 

Oikein mahtavaa sunnuntaita!

Sairastelukierteen loppu ja inspiroitumista

  

Olen ollut nyt viitisen viikkoa niin sanotussa sairastelukierteessä. Ensin oli kolme viikkoa aina tyhjästä tempaistu yskä ja viime viikon alussa tuli nuha. Viime viikon perjantaina keho katkaisi töissä oleskelun tuomalla flunssan tunteen kehoon. Sitä ennen olin pitänyt sitä vain vierailevana pöpönä, jonka potkaisisin pois hetkenä minä hyvänsä. 

Laitoin töihin viestiä viime perjantaina vähän ennen kuutta, että olen kipeä ja herätessä seuraavan kerran huomasin saaneeni vasempaan silmään tulehduksen. Oli se tuntunut oudolta ja kutissut yön aikana, mutta aamulla herätessä se oli ihan rähmässä. Olin hieman pöllämystynyt ja kummissani saadessani elämäni ensimmäisen silmätulehduksen. Luulin välttyväni siltä koko elämäni ajan. No kunhan ei tule elämän ensimmäistä korvatulehdusta. 

Laitoin työterveyden digiklinikalle viestiä, vastasin automaatin tekemiin kysymyksiin ja sain nopeasti erikoislääkärin juttelemaan kanssani. Tulikin mieleen, että olen tainnut tästä jo kertoa. Maanantaina silmä oli vielä punainen, joten jäin vielä kotiin lääkitsemään silmää kuudesti päivässä. Maanantain aikana oikea silmä parani, mutta antibioottitippoja käytin vielä kolme kertaa päivässä tiistaina, jolloin palasin töihin. 

Tiistai-iltana jaoin iloisen suihkun jälkeisen kuvan saatesanoilla "I'm smiling again because I can say after a few weeks I really am healthy. No cough, no sneezes, no sniffles or eye infection. I feel clean inside and outside. And happy." Keskiviikkoaamuna totesin itselleni "I was wrong". Menin silti töihin, mutta työpäivän aikana oli jatkuvasti kuuma ja melkein hikoilutti sisällä, kun toiset kertoivat huoneen olevan oikeasti viileä ja miettivät, jos pattereita pitäisi säätää kovemmalle. Päivän lopussa myönsin itselleni ja työtovereille, että olo on hyvin kuumeinen ja outo - työkaveri sanoi minun punertaneen jopa ulkona pakkasessa. Olo bussissa oli pitkästä aikaa hyvin sekava ja tuntui, että vatsassa velloi, mutta vatsatautia minulla ei onneksi ole edelleenkään ollut sen jälkeen, kun olin 12-vuotias. 

Se flunssasta. Olin eilen ja tämänkin päivän sairastuvalla kissan kanssa ja vihdoin tuntuu, että jospa nyt voisi olla terve olo. Ainakin sinnepäin. Ei päähän ainakaan enää satu. Sekin on kohdallani merkki jostain, jos poden päänsärkyä. Viime aikoina ei ole ollut kovinkaan usein edes nälkä, joten sen takia vähän paino tippunut. Ja olen tykännyt keittoja syödä. Yleensä minulla on ihan hirveä nälkä flunssasta toipuessa. Nytkin nälkä vain vähän koputtaa, että "jos söisit jotain, niin pärjään yön yli".

 

Laitoin ekaa kertaa yli viikkoon ripsiväriä. Kaveri sanoi, että minun pitäisi heittää se paras ripsari pois, jota käytin ennen kuin tuli silmätulehdus, mutta yhyy, en halua. En yleensä ulise meikkien perään, mutta tämä panda-ripsari, jota olen käyttänyt, on ollut elämäni paras ripsari. Laitoin myös jotain kivaa päälle käydessäni kaupasta hakemassa appelsiineja, raejuustoa ja keittoa. Pitää sitä itseään edes piristää.

 

Kissa toimii leukatukenani samalla kun teen tätä postausta.

 

Tein tänään sokerittomia ja kananmunattomia lettusia. Tuli ihan jees hyviä. Normaaleista letuista tosiaan maistaa kananmunan läpi, aika jännä juttu. Näistä lettusista se maku uupui, muuten olivat ihan jees. Tosi paksuja tuli näistä. Tässä ohje näihin banaanilettuihin.

Anyways jos nyt saisin tämän sairastelukierteen katkaistua, niin voisin oikeasti ruveta treenaamaan. On luultavasti todettu tosiasia, että treenaavat ihmiset sairastelevat vähemmän. En muista sairastelleeni kovinkaan paljon, kun treenasin ahkerammin muutama vuosi sitten. Painoin vain menemään ja oli välillä pakkokin käydä treenaamassa, kun muuten tuntui, että hyppisin ympäri seiniä, jos en pääsisi juoksemaan ja treenaamaan. 

Parina viime vuonna flunssan oltua ja sen loputtua olen palannut aika hitaasti takaisin treenien pariin. Tänäänkin sain uutta intoa treenaamiseen, kun katselin vanhoja tarinapäivityksiä vuosilta 2019-2020, joita on niin hauskaa, aww-fiiliksiä herättävää ja ilahduttavaa lukea, kun oli koko ajan menossa, energinen, iloinen ja tosiaan AINA nälkä, koska treenasi paljon 😁 Ja muutenkin.

Pitäisi syödä paljon enemmän kuin tällä hetkellä syön. Luin tuota kuvassa pienesti näkyvää opusta tänään, Onnistujan oppaan Kunnolla kasviksia - numero. Pitäisi lukea kaikki kivat tietopakettilehdet kaapista. Lukisi edes sen tunnin päivässä jollei enemmänkin. 

Tällä hetkellä vuotta aikomuksena on tulla vahvemmaksi kaikin puolin ja lukea enemmän. 

Ai niin ja mietin, josko tekisin vuosikoostepostaukset niistä vuosista, joista en sitä ole tehnyt. Harmi että juurikin vuosista 2019 ja 2020 olen tehnyt vuosikoostepostauksen, mutta haittaisiko, jos tekisin uuden vaikka tarina-klippien perusteella? Ei varmastikaan. Yleensä koostan vuosikoostepostaukset lukemalla vanhat blogipostaukset läpi, mutten välttämättä ole sisäistänyt niihin kaikkea sitä intoa ja iloa, joka oikeasti kuului päiviin; keskittynyt vain vähän isompiin asioihin, joita olen jakanut ja kertonut. Voisin kertoa niistä ilon pilkahduksista pitkin vuotta - sitä olisi mukava kirjoittaa ja toivottavasti mukava lukeakin.

Nyt alan jälleen lukemaan tai sitten heti koostamaan. Jaloissa tuntuu, että jotain haluaisivat tehdä, liikkua, mutta jospa vaikka huomenna pääsisi taas oikeasti liikkeelle. 

Oikein kivaa viikonlopun alkua!