Flunssaa ja kultur

Viime aikoina värittämiäni kuvia. Tottakai Hanna Karlzonin piirtämiä.

Viime sunnuntaina piti jo kirjoitella edellisviikosta eli viime viikkoa edeltävästä viikosta. Eipä siinä paljon ehtinyt tapahtua. Oli kolmas viikko töissä, maanantai ja tiistai menivät tokkuraisessa olossa sekä töiden jälkeen päikkäreitä nukkuen. Keskiviikkona päätin sitten, että pääni on liian pehmeä töihin, päässä liikaa räkää, enkä selvästikään ollut työkuntoinen, äänikin oli lähtemässä. Olin keskiviikosta loppuviikon poissa. Ehdin nähdä pari päivää uusia työkavereita ja sitten saikulle. Jollain flunssalla kestää se pari viikkoa tulla ja pari viikkoa oli omalla kohdallani täynnä ja talo täynnä uusia pöpöjä, joita kehoni ei tunnistanut, joten minkäs teet. 

Meinasin kyllä niinä kolmena päivänä tulla hjulluksi neljän seinän sisällä. Nyt on jo melkein pari työviikkoa takana flunssan jälkeen, mutta edelleen on kröhäinen olo päivittäin ja tekisi mieli käyttää ystävääni sarvikuonoa, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta mihinkään. Röörit tulevat puhtaiksi, kun on vielä viisikymmentä kertaa niistänyt. Toivottavasti. 

Keskellä flunssarupeamaa perjantaina minulle tuli mieleen tämä runo:

Auringonvalo on kirkkaampi taivasta

Ja minä pelkään mennä ulos

Ettei se satuta liikaa

Ettei valo satuta liikaa

Pelkään edes hengittää

kun se satuttaa

Liikaa happea

Lasken tunteja tähdenlentoihin

Niitä on liian monta

Tunteja lasketaan

ennen pimeää

Vihdoin suljen silmät

Uni ahmaisee minut suihinsa

Rakastan sitä

Liian monta tuntia

Kun vihdoin aamu aukeaa

Avaan ikkunan

Tunnen voivani hengittää

Aurinko nousee

valona pitkin talojen seiniä

Voi avata silmät

Hengittää syvään

Eikä se satuta enää

Kahleet katkeavat 

haurastuvat tomuksi ilmaan

Ja tunnen että voin taas lentää

Voin taas hymyillä kilpaa 

Nousen ilmaan ja herään

Hengitän ilmaa ja herään

Katsoin yksi päivä vanhoja runojanikin ja minulle tuli vahva tunne siitä, että minun pitäisi käydä niistä läpi joka ikinen, korjata jos korjattavaa on ja lajitella ne kolmeen tai neljään eri osaan, runoihin, jotka muistuttavat toisiaan. Lähettää joku päivä kustantamoon. Haluaisin todellakin saada runokirjani julkaistua. Haluaisin ihmisten lukevan runojani, koska nautin itsekin niistä niin paljon. Tunnen edelleen olevani runojeni viestintuoja. Ne tulevat mieleeni ja kirjoitan ne ylös. Se on ihana tunne, kun ne tulevat ajatuksiin ja täyttävät koko mielen.

Sunnuntaina, edellissunnuntaina, ei viime sunnuntaina, jalkauduin vihdoin ulos ja olen joka päivä flunssan alettua syönyt porkkanan päivässä. Sateiset ilmat ovat myös toden teolla saapuneet. Oli kuitenkin mukavaa nähdä sunnuntaina yhtä ystävää, joka oli myös flunssasta tokenemassa. Kävimme katsomassa Design museota sekä Arkkitehtuurimuseota, joka oli todellinen pettymys mielikuviini nähden. Design museossa jonkin aikaa kiersimme, kunnes muistimme lähteä museon kahvilasta höpöttelemästä myös museota kiertämään. 

Arkkitehtuurimuseo oli kyllä rakennuksena kiehtova, mutta sisällöltään oli mielestäni floppi. Olisin halunnut nähdä oikeasti kaunista arkkitehtuuria, enkä vain jotain vanhoja kuvia ties mistä. Olisin halunnut nähdä hienoja pohjapiirroksia, kaikkien hienojen vaikka Suomen tai maailmankin upeimpia rakennuksia, mutta ei. Sen sijaan vaihtuvan näyttelyn kerroksessa oli pari rumaa 70-luvun huonetta, mikä ei liity mitenkään arkkitehtuuriin.

Upeat Atlantit pitävät muutamaa taloa pystyssä ympäri Helsinkiä. Löysin nostalgian häivähdyksen käydessämme ohimennen Roobertin Herkussa.

Kismetti piti sairastelevalle hienosti seuraa.

Mikähän päivä se kukkiakin tuli hankittua. 

Viime viikon lauantaina tuli pitkästä aikaa salilla käytyä ja otinpa vielä isommat painot, kun ajattelin, että nyt laiskottelu saa riittää ja olin hyvällä fiiliksellä ja tarpeeksi parantunut ja todellakin tarpeeksi palautunut viime treenistä. Tuli kiva polte pariksi päiväksi käsiin ja jalkoihin voimatreenin jälkeen.

Ennen salille menoa kävin Normalissa, kun piti vain uusi chiasiemenpurkki hankkia, mutta törmäsinkin siellä hyvän tuoksuiseen Creightonsin Vanilla&Macadamia vartalokuorintavoiteeseen sekä jälleen kerran tähän ihmeelliseen Holika Holikan pikkuputeliin, joka sisältää 99% Aloe Veraa.

En muista kerroinko uudestaan Ateneumissa käydessäni törmänneeni Kirsti Kunnaksen ja Eeva Kilven kahteen runokirjaan. Kirsi Kunnaksen aikuisille suunnatut runot ovat osin aika synkkiä, mutta tätä Eeva Kilpeä tosiaan tykkään lukea. Ensimmäistä kertaa törmään runoilijaan, joka ei pidä humoristisuuttaan salassa runoissaan ja on ihanaa, miten hänellä on jatkuvasti pilke silmäkulmassa. Onkohan hän yhä elossa, olisi mukava hänet tavata ja nähdä, millainen hän oikeasti on.

Back to work. Näen nämä maisemat joka aamu matkalla töihin.

Viime lauantaina pääsin vihdoin ja viimein ekaa kertaa uudessa kodissa asuessani ja pitkästä aikaa muutenkin kiertämään Töölönlahtea jalkaisin. Oli mukavaa. 

Ajattelin, etten tehnyt viime viikonloppuna mitään, mutta kyllähän minä kuvailemassa kävin ja vähän kävelemässä, mutta kauheasti olisin seuraa kaivannut. Toisaalta on kai hyvä, että jotkut viikonloput on välillä itsekseenkin, kun oli aiempina viikonloppuina juossut sosiaalistumassa.

Kisse unille menossa kanssani. Tykkää tuossa jalkopäässä nukkua paitsi viime yönä tuli pyörittyä koko yö. Karvaotus sieti sellaista vilskettä neljään asti, kunnes se päätti itsekin laittaa ranttaliksi, kun taas minulla alkoi olla sellainen tunne, että jospa pysyisi paikoillaan loppuyön. Tottakai piti alkaa myös sataa kaatamalla samaan aikaan. Otin siis tulpat korviin ja nukuin herätyskelloon asti, ehkä 4,5 tuntia koko yön saldo sanoisin. Herätyskellon soidessa olisi todellakin tehnyt mieli torkuttaa.

Yhtenä kertana matkasin sattumalta jostain syystä Meilahden erään bussipysäkin ohi ja surulliseksi tulin jälleen, kun viime kerralla kun siinä Haartmaninkadun pysäkillä oli ollut tietyömaa, niin ne olivat antaneet siinä olevan monivuotisen jasmiinipuun kasvaa sekä kasvillisuutta myös, mutta tällä kertaa ne kakanpyörittäjät, jotka työmaista ovat vastuussa olivat vetäneet sen kokonaan tasaiseksi. Miksii? Vaadin kaupunkia istuttamaan siihen monta uutta puuta, joista yksi olisi jasmiinipuu. En siitä puusta välittänyt lapsena ja nuorena, mutta nykyään välitän.

Kävin viikonloppuna myös Sellossa, kun halusin mennä lukemaan ja selaamaan lehtiä. Olin iloinen, että löytyy Koti ja keittiö - lehti yhden bussimatkan päästä. Löytyisi se Vallilan kirjastostakin, jossa tällä hetkellä istun, mutta tämä tulee useimmiten ohitettua. Sellossa ollessa satoi ja onkin ollut nyt muutama aika sateinen päivä. Sellossa tulee juna-asemalla välillä vesi katosta läpi, mutta tuli sitä vettä aika kovaakin välillä. Toisaalta on hauskaa, kun sataa ihan kaatamalla, vaikkei silloin sinne pisaroiden joukkoon teekään mieli mennä.

Tuon kuvan napattua tuli mieleen tällainen mietelmä:

:: Olen matkalla juna-asemalle. Tunnelissa haisee virtsa ja tuhkakuppi. Moraalittomuus ja tyhmyys kulkevat usein käsi kädessä. 

On satanut. Vesi lätäköityy asemalla muutaman metrin välein niissä laatoituksen kohdissa, joissa maa on matalampi. Näen ensimmäistä kertaa elämässäni ruiskeen. Se lepää raiteiden ja mustien kivien päällä,  vieressään nuuskapussi, sinne myös heitetty.

Matka alkaa takaisin Helsinkiin. Maa menee ohi niin nopeasti, ettei katse ehdi tarkentaa. Sylissäni on kangaskassi, jonka uumenista tuoksuu tuore ruisleipä. Tämä on lyhyt junamatka. Kahden kaupungin välissä on vain kaksi pysäkkiä ennen määränpäätä. 

Ajattelen saunaa, jonne olen menossa. Menen sinne hetkeksi olemaan keskenäni, olemaan lämmön ja veden kanssa. Unohtamaan hetkeksi kaiken muun. Unohtamaan kenkien sisällä olevat märät varpaat, kun kengät ovat kastuneet läpi. 

Syksy on tulossa, jollei se ole jo tänne ehtinyt. Näin olen jo jonkin ajan odottanut: että ilma viilenisi, luonto puhkeaisi väriloistoonsa ja saisi kerrospukeutua, eikä tulisi heti liian kuuma ulos astuessa.

Odotan, että kirkas kesäaurinko muuttuisi lämpimäksi syysauringoksi, joka korostaisi lehtien värejä kulkien lehdistön läpi. Kohottaisin katseeni puuhun ja hymyilisin. Toivoisin taas voivani jakaa kaiken jonkun kanssa, jonkun joka ymmärtäisi sellaisia elämyksiä, joka olisi enemmän... ::

Että sellaista. Nyt on elokuun viimeinen päivä, elokuu meni huis vaan ohi. Huomenna alkaa virallisesti syksy. Olen kuunnellut nyt uudestaan Marian Keyesin kirjasarjaa Walshin perheestä kuunneltuani uusimman tänä vuonna ilmestyneen nimeltä Rachelin paluu. Se kuulosti niin mielenkiintoiselta, että halusin kuunnella jo ennen kuunnellut ja joskus luetut uudelleen ja nyt tuntuu siltä, että todella voin ensimmäistä kertaa keskittyä niiden kuuntelemiseen, saan niistä irti enemmän kuin ennen. Vähän kuin jotain oikeasti hyviä leffoja katsoessa nyt vuosien jälkeen uudestaan kiinnittää paljon enemmän kaikkeen huomiota, ei ainoastaan pääroolihenkilöihin, vuorosanoihin ja juoneen, vaan kaikkeen siinä ympärillä ja jokaiseen yksityiskohtaan. 

 

Kuuntelin viikonloppuna myös oikeasti yhteen putkeen eli seitsemän tunnin ja 39 minuuttia kestävän Laura Mannisen uusimman Levottomat pilvet. Tykkäsin Mannisen ekasta kirjasta, mutta toisen jätin kesken heti alkuun, kun se meni yli oman moraalikynnyksen. Tässä kolmannessa kirjassa oli yhtä taitavaa sanailua kuin ekassa kirjassa, mutta se oli kepeä toisin kuin ensimmäinen kirja oli ahdistava.

Anyway. Tervetuloa syyskuu! :)

Maisemia, arkkitehtuuria ja herkkuja

Viime viikolla löysin Tokmannin Miny-osastolta ihastuttavan vaaleansininen termospullon, jossa on supersuloiset sarvet, joista voi pitää kiinni kantaessa ja termospullon voi myös lukita. Paljon parempi kuin Airamin pullo mielestäni. Ja jos tämä menee rikki, niin tiedän, mistä saisin uuden. 

Löysin myös ihanan värisen repun Tokmannin Minysta. Olin jo jonkin aikaa tämän kokoista reppua etsinyt, kun yksi entinen piti heittää hajun vuoksi pois ja toisesta pikkuisen pienemmästä oli jatkuvasti narut rikki tai löysällä tai piti jotenkin erikoisesti sitoa ja availla. Kaupassa mietin, että onkohan tämä liian lapsellinen, mutta höpsistä. Tänä vuonna värini ovat olleet paljolti pastellivärejä. Tätä kirjoitan myös vaaleanliilassa paidassa. Minusta reppu oli kaunis ja mikä tahansa, jonka käteni ostoskoriin nostavat ei voi oikeasti olla huono valinta. Pyh muiden mielipiteistä ja kaiken lisäksi reppu on saanut pelkkiä kehuja. Se on ihana, tykkään.

Mikähän päivä se olikaan, kun halusin maistaa Green Hippon beyond meat burgeria, joka oli hyvää! 

Taisi olla tiistaina, koska odotin sinä päivänä pyykinpesukonetta sekä mikroa. Tosin yritin jonkin aikaa peruuttaa pyykinpesukoneen tuomista, kun huomasinkin kylpyhuonetta katsellessani, että se edestä täytettävä pesukone olisi liian suuri. Postista luvattiin ottaa rahtiin yhteys, mutta kuljettajien vielä soittaessa pyysin viemään koneen takaisin lähettäjälle eli Verkkokauppaan Jätkäsaareen. Otin kuitenkin vastaan mikron, joka oli samassa kyydissä. Tilasin uudelleen ja sillä kertaa päältä täytettävän, joka tulee huomenna. Saan vihdoin pestä pyykkiä, jota pyykkikori pursuileekin. Sitten pitää keksiä kissaboksille ja pyykkikorille uusi paikka olla. Saapa nähdä, milloin tilaamani sänky putkahtaa sisään.

Uudessa asunnossani on kyllä oltu tosi toimeliaita, käyty ensin korjaamassa yhdestä ovesta sarana ja sitten toisena päivänä vaihdettiin molemmat led-lamput uusiin kylpyhuoneen peilikaapin yläkulmasta. Vielä pitäisi sopia, saisiko jollain vanerilla peitettyä yksi kulma keittiön yläkaappien alla, kun siellä on aukko ja aukossa led-listat sekä pari johtoa, josta kissa on liian kiinnostunut. Haluaisin nämä peitettävän ennen kuin sattuu haaveri ja hieno led-lista on mennyttä kalua.

Kallion arkkitehtuuria.

Koko ajan tulee mainoksia valkoisemmasta hymystä lupaavasta Hismile-tuotteesta, joten tilasin valkaisevan hammasseerumin sekä hammastahnapakkauksen, jossa oli aamulla ja illalla käytettävät tahnat. Tahnoilla tuntuu puhdistuvan hampaat hyvin sekä maut ovat hyviä, mutta seerumin väriä taittavasta tehosta en ole vielä mennyt takuuseen.

Tämä kissa ei mahda itselleen mitään. Joka väli, johon se katsoo mahtuvansa, niin sen pitää hypätä tai liukua ja sitten se katsoo sieltä näin söpönä.

Yhtenä päivänä, kun vanhat valkoiset kuulokkeeni putosivat töissä hattuhyllyltä viimeisen kerran, eikä vasempaan kuulokkeeseen tullut enää ääntä, niin päätin vihdoin ja viimein hankkia uudet JBL:n kuulokkeet Verkkokaupasta. Nämä 660:set ovat todella hyvät ja niiden vastamelutoimintoa voi säätää. Ekan kerran, kun näillä musiikkia koekuuntelin tuli mieleen, että hyppäsin yhtäkkiä areenalle.

Perjantaikukat, jotka koristavat tällä hetkellä keittiön kaapin päällä.

Koitin pitkästä aikaa värittää, kun oli uudet värit ja kaikkea. Oli mukavaa. Tähän kului yksi ilta ja yksi aamu. Värien paikkojen miettiminen on erikivaa puuhaa. Jokaisella tulisi varmasti vähän erivärinen kuva, jos kaikki samaa kuvaa värittäisivät. Kauneus ja taide ovat katsojan ja tekijän silmissä.

Lehmus Roasterya myös Verkkokaupasta. Ihana Kanava ja vihdoin viimein otin kokeiluun tämän Lehmus Roasteryn Kesämäki kofeiinittoman kahvin, jota olen oikeasti juonut yhdeksän aikaan illalla menettämättä tippaakaan yöuniani. Oikeastihan kahvi on loistavaa unijuomaa ilman kofeiinia sen sisältämän melatoniinin takia. Lisäksi ihan jees makuistakin. Kyllä kofeiinin kahvissa jollain tavalla maistaa, se on eräänlainen terävä vivahdus siinä kyljessä.

Pääsin pitkästä aikaa lenkillekin Töölönlahtea kiertämään ja olin so happy! Yritin alkumatkasta vähän hölkötellä, mutta päädyin sitten kävelemään loppumetrit. Kävin lauantaina kävelemässä ennen kuin ystäväni tuli käymään, ihastelemaan hulppean upeaa asuntoani ja kävimme istahtamassa banaanikärpästen kaveriksi Green Hippo Cafehen. 

Nyt on ilmeisesti jokin banaanikärpässesonki meneillään.

Pikku toukka paksulainen.

Eli Green Hippo Cafessa mikäs muukaan kuin Beyond meat burgeri uudestaan peräjälkeen. Maistoin myös sellaista kuin metsämarja sour - ei se pahaa ollut. 

Haluaisin kyllä kokea vaikkapa seuraavana lauantaina Green Hippon aamiaistarjoilun, kun kaipaan toden teolla niitä ihania pannareita, joista näen jatkuvasti kuvia sekä herkullisen näköisiä smoothie bowleja.

Burgerin ja nuudelisalaatin jälkeen löysimme itsemme Cafe Pequenosta, josta olin jo pari kertaa ohi kävellyt ja ajatellut sinne haluavani mennä. Löysinkin tosi kivan lähikahvilan ystäväni kanssa. Ei ihan parhainta kahvia, mutta kyllä sitä mielellään joi ja oli hyvää juustokakkua. Ihanan ystävällistä henkilökuntaa ja kaksi herkullisen näköistä banaanileipää tiskin päällä, joiden ajattelusta päivittäin kuolanoro vieläkin valuu. Täytynee siis mennä pian uudestaan niitä kuolaamaan.

Muutama ennennäkemätön talo Kalliossa.

Suloinen kuutamoiseni <3

Sunnuntaina toisen ystäväiseni kanssa menimme Sinebrychoffin museoon, josta hetken ajattelin, etten ollut käynyt, kunnes tietyt kuvat ja huoneet alkoivat muistua mieleen. Minulla oli viimeksi ennen tätä vuotta museoiden kulta-aikaa vuosina 2018-2019. Ja varmasti aion monta museota koluta läpi, kun on museokortti uusittu vuodeksi eteenpäin. Oli mukavaa käydä uudestaan Sinebrychoffin museossa.

Museo on ihan Hietalahden kauppahallin vieressä, joten kävimme siellä kuikuilemassa, kunnes päädyimme Robert's coffeen ulkoterassille juomaa Salty caramel ice lattea ja terveellistä lohileipää. Toisin sanoen lounastamaan. Olikin aika lämmin päivä, mikä on oikein jees ja ollut muutamia päiviä.

Kävelimme hetken Hietalahdesta Punavuoreen, kävimme ostamassa Roobertin Herkusta muutamat herkut pusseihin ja palasimme keskustaan, jossa sanoimme heipat. 

 Minulla ei kännykässä ollut enää akkua jäljellä, joten menin hetkeksi latauspaikkaan, kunnes päätin lähteä seuraavaan elokuvanäytökseen, kun en jaksanut kotiinkaan. Menin katsomaan sitä, mistä suuri osa puhuu tällä hetkellä eli Barbie - elokuvaa, joka ei ollut ihan niin huono kuin olin epäillyt, vaan aika jees. Hymyilin ja naurahdin useissa kohdissa. Eikä sillä tosiaankaan ole mitään väliä, jos nauraisi vähän ns. väärässä paikassa. Barbie on useille aika nostalginen muisto lapsuudesta ja tiettyjä elementtejä yhdistelemällä saa ihmiset nauramaan tai hymähtelemään eri kohdissa. Lisäksi leffassa oli yksi tämän hetken ehdottomasti lempinäyttelijöistäni eli America Ferrera. Hänen tunnistamisensa vei hetken aikaa, mutta ollessani varma siitä hyrisin innoissani.

Leffaeväinä minulla oli vadelma slush sekä Finnkinolta synttärilahjaksi saadut S-koon popparit, joita oli hauska syödä pitkästä aikaa.