Kissa väsysi, kun piti odotella niin pitkään valjaat päällä lähtöä.
Mitähän sitä vielä muistaisi edellisviikonlopusta. Kirjoitin viimeksi sunnuntaina ja askareet jatkuivat vielä sunnuntaina. Käytin kissaa ulkona uusissa todella kivoissa ja helposti puettavissa pehmeissä valjaissaan, jotka hankimme Mustista ja Mirristä, ja sen jälkeen kävimme vielä kävelyllä metsässä. Ulkoilu on ihanaa, kun on kaunis aurinkoinen keli.
Varhaisia aamukuvia yrittäen ikuistaa oikean sävyn siinä onnistumatta. Olen haaveillut uudesta puhelimesta, jossa olisi parempi kamera, mutta kun vanhassa puhelimessa ei ole mitään vikaa, niin on höpsön tuntuista vaihtaa uuteen sillä periaatteella. Joku päivä vielä kyllä. Viimeinen kuva tässä sarjassa on, kun tulin töistä kotio. Ihanan ihana pilviaurinkotaivas.
Olen miettinyt parvekkeen somistamista, mutten ole vielä saanut aikaan. Löysin myös unelmanpehmoisen ison langan Tokmannista eräs päivä ja mietin, tekisinkö siitä pipon tai lapaset. Katsoin netistä jo helpon ohjeenkin lapasten peukalon tekemiseen.
Edellisviikolla saapui kissan uusi puukin, jota hän oli innokkaasti mukana tekemässä ja valvomassa, että kaikki menee paikoilleen. Paketti jostain syystä päätyi Töölön postiin, vaikka nimenomaan pyysin, että paketti jätettäisiin oven taakse, vaikkei ketään olisi kotona mutta ei. Käteni särkivät kolme päivää sen jälkeen, kun raijasin 21 kg painavan paketin bussilla kotio. Kissi tykkää uudesta puustaan paljon.
Iltakuvia keskustassa.
Sadeilmoja, mikäs siinä, kun on oikeat vaatteet ja keltaista on aina ilo pitää päällään. Olen pohtinut myös sadetta ja tuulta kestävän takin ostamista, mutta kohta taas tulee talvikin, että tulisiko sitä yli kuukautta käytettyä. Leikkuutin itselleni eräs aamu otsatukankin ja parin aamun hekottelun jälkeen totuin siihen ja aloin pitää siitä.
Syksyn kaunis puoli: aurinkoa, viileitä iltoja, lempeä tuuli ja värikkäitä lehtiä.
Kävinpä myös A-kaupassa, kun olen nyt syksyn tullen jälleen punaviiniin tykästynyt, ja näin siellä tosi mielenkiintoiselta vaikuttavia glögejä, joita voisi ystävän kanssa maistella.
Matka Forssan viereen tuonne m a a l l e. Oli ihanan aurinkoinen ja pilvinen päivä. Taivas oli upean sininen. Kissa pääsi mukaan ja nautti myös ulkoilusta paljon ja sai paljon halipusurapsutuksia ja leikkiseuraa lapsista, joiden olemassaoloa edelleen toisinaan ihmettelee. Nostaa siis karvansa lapselle luultavasti sen takia, että lapsi on pieni hyppelevä olento, jolla voi olla kova ääni. Tiedä häntä.
Takaisin treenin pariin. Viime viikolla kävin treenaamassa jopa kolme kertaa viikon aikana. Aika hyvä saavutus se. Olen alkanut myös jälleen juosta ja ajattelin ottaa juoksukunnon takaisin kiinni. Ajattelin myös, etten söisi ylimääräisiä herkkuja. Joskus ison nälän voi päihittää pienikin purtava - vatsa kun tykkää liioitella tarpeitaan ja kun se jätetään liiaksi aikaa yksikseen. Töissäkin useimmiten otan kaksi annosta, kun luulen tarvitsevani sen kaiken energian. Vaikka ruoka on joskus hyvin maukasta, niin toinen annos vain maun vuoksi voi saada olon tuntumaan liian raskaalta. Töistä voisi myös ostaa ruokaa, jos haluaisi illemmalla nauttia lisää herkkua. Ei vain satu olemaan kolikoita.
Eilenkin oli niin väsy päivä, että ajattelin käydä töiden jälkeen Kaaressa syömässä Arnoldsin donitsin, mutta onneksi muistin siellä olevan sen ihanan Coffee Housen, jossa vierailin nyt toista kertaa. En tiedä, oliko vasta viime eikä edellisviikon juttu, mutta anyway. Maistelin Marianne-kaakaota, joka oli sitten se makea osuus ja söin kana-juustofoccaccion.
Tuntuu, että nykyään menee niin tukka putkella, ettei osaa rauhoittua vaikka pitäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti