Kisse komiana. Hän täytti puoli vuotta 21. päivä.
Viime viikon kuvia ja syksyn väriloistoa. Kävimme ekaa kertaa vime perjantaina Redin Social Joint burgerissa, jossa on pitänyt käydä jo kuukausia. Olisin tälläkin viikolla halunnut käydä, koska maistettuani Social Jointin burgeria se on ollut paras burgeri, mitä olen ikinä missään maistanut. Se voitti jopa Friends&burgersin mennen tullen. Eipä ihme, kun joku sanoi, että se on maailmallakin ties minkä listan parhaimmistossa. Se maistui niin kotitekoiselta, aidolta ja maukkaalta omine sämpylöineen ja sooseineen. Isommissa pihveissä kysytään erikseen, minkä kypsyisenä lättynsä haluaa. Lisäksi oli kauniita kuvia, joista meinasin haluta saada inspiraation piirtää.
Iltaunosia.
Kävimme viime viikonloppuna äitini luona Turun seudulla. Veljeäkin nähtiin. Oli hyvät turinat ja pakotettiin syömään täytekakkua. Oli sateinen päivä ja matkalla takaisin saimme nauttia upeasta sateenkaaresta, joka oli eka, jonka olen tänä vuonna nähnyt. Toisten kuvista vain harmitellut, että milloin on minun aikani nähdä sateenkaari. Sateenkaaressa upeaa on myös se, että alemman kaaren alla on valoisaa, ihan kuin se olisi paikka, minne ei pääse sadetta, ainoastaan aurinkoa. Kävimme vielä kaupassa hankkimassa ruokatarpeita. Taivas Munkkivuoren kirkon kohdalla on aina välillä upea.
Sunnuntaina otin pyörän alle ja navigaattorin taskuun ja suuntasin kohti Malminkartanon Jätemäkeä. Matka oli 5,2 kilometriä, enkä muistanut mitään maisemista matkan varrella, vaikka olen ennenkin pyöräillyt Jätemäelle. Jospa joku kaunis päivä vielä uudestaankin.
Panorama. Vuoren laelta oli kauniit näkymät.
350 askelmaa vai mitä niitä nyt olikaan. Yhteensä menin kaksi kertaa ylös ja alas. Ensin alas rinnettä pitkin ja sitten alas portaita potien välillä porrassokeutta. Mielellään portaat saisi olla toisistaan eri värisiä, koska samanväriset portaat alaspäin mennessä aiheuttavat porrassokeutta eli niitä ei meinaa erottaa toisistaan, jos niitä katsoo alaspäin mennessään ja varsinkin, jos niitä on 350 tai 347, mutta viimeiset portaat olivat kahden askeleen levyiset. Tämä oli eka kertani, kun kävin Malminkartanon Jätemäellä juoksemassa remontin jälkeen. Pidin kyllä paljon enemmän vanhoista portaista, koska nämä uudet portaat ovat korkeampia ja niitä on vaivalloisempi kiivetä. Harmitus, ei pääse niin monta kertaa ylös ja alas, kun väsyy nopeasti. Nyt syksyllä olen liikkunut enemmän pyörän hankkimisen myötä ja viime sunnuntaina liikuntakärpänen puraisi heti aamusta.
Flunssasta piti toipua flunssan jälkeen vielä viikko, mutta sen jälkeen en ole paljon paikoillani halunnut olla. Toki pyörämatkat töihin ovat olleet tuskaista matelua, kun pitää jalkalihaksia vahvistaa ja nopeutta lisätä. Olen google mapsin reittiin totuttuani alkanut mennä ilman karttaa ja sujuu matka jo jouhevammin kuin ennen. En vieläkään vedä matkaa puoleen tuntiin, vaan minun pitää varata tunti aikaa, etten myöhästy töistä. Olen jo 45:een minuuttiin saanut poljettua, mutta välillä katselen kateellisenä ohi meneviä tai vastaan tulevia, joilla on sähköavusteinen pyörä. Tekisi paljon mieluummin lähteä moneen matkaan, jos olisi sähköavusteinen tai joku todella kevyt pyörä, jonka saisi tarvittaessa taskuun. Ei sellaista kuitenkaan ole vielä keksitty.
Huipulla tuulee. Ekan kerran portaiden nousun puolessa välissä alkoi keuhkoja tulisuttaa, mutta hetken hengailtua ylhäällä ja alettuani uudestaan kiivetä portaita ei ollut enää niin paha tunne noustessa jaloissa eikä keuhkoissa. Yritin kuitenkin vähän säästellä, kun oli vielä 5,2 kilsan pyörämatka takaisin sekä pari muutakin juttua mielessä, joissa pitäisi liikkua.
Matkalla takaisin Jätemäeltä kotio kuvailin kauniin värikästä luontoa. Kävin tultuani kotiin vielä kävelyllä sekä kissaa käytin metsässä. Kaikki saivat ulkoilua, minä hamstrasin suurimman osan.
Kissen iltahaukottelut. Olen alkanut viedä kissaa vähän enempi ulos, että sekin saisi vähän jotain aktiviteettia elämäänsä asuntorumban, syömisen, nukkumisen, kehräämisen, kerjäämisen ja leikkimisen lisäksi. Kisse on alkanut jo paljon paremmin kävellä hihnan ja valjaiden kanssa, eikä säiky enää kaikkia ääniä. Ihmisten ja muiden eläinten lähestyessä kissa jähmettyy paikoilleen ja jatkaa sitten matkaa käveleväisten kuljettua ohi. Koiranomistajien olen huomannut kiertävän meidät, vaikka tämä kissa voisi hyvinkin tehdä tuttavuutta koirien kanssa.
Yritän aina ohittaa tietyt tiet ja tehdä työmatkasta mahdollisimman helppokulkuisen ja kiinnostavan. Löysin hauskan metsäpolun, mikä saa matkan sen osan tuntumaan pienesti maastopyöräilyltä.
Tapasin perjantaina pitkästä aikaa ihanaa ystävääni. Kävimme ekaa kertaa Triplan Kuplavohvelibaarissa, jossa molemmat valitsimme saman annoksen, koska se näytti parhaimmalta. Pitänee palata sinne joku päivä, vaikka pidänkin kaikkia muita kuplavohvelibaareja vääräoppisina paitsi Kluuvikadulla sijaitsevaa Happy wafflesia, josta on ihan liian pitkä aika, kun siellä olen viimeksi käynyt. Nyt kuitenkin olen hyväksynyt Triplan Kuplavohvelibaarin kuola poskella noruen. Herkkuhetken jälkeen jatkoimme turinaamme punaviinilasillisen ääressä Roasbergissa, joka sijaitsi naapurissa.
Toinen kuva on yhdeltä kissan kanssa olleelta iltakäppäilyltä. Alkaa olla pimeä iltaisin ja aamuisin. Pitää hankkia lisää heijastimia ja pyörään etu- ja takavalo.
Eilen kävimme kissan kanssa kaupassa ja sitä ennen Mustissa ja Mirrissä. Hankimme sieltä kissille uudet valjaat, joiden mukana tuli myös valjaisiin sointuva lyhyt hihna. Pitäisi kai joku päivä hankkia yli kolmen metrin flexikin. Palvelu Mustissa ja Mirrissä oli mukavaa ja on aina kivaa käydä siellä, varsinkin kun saa ottaa karvakaverin mukaan ihasteltavaksi.
Nyt pitää miettiä jotain murkinaa masuun, kun masu huutaa nälkää. Sen laskeuduttua kävelylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti