Kissa päässyt katselemaan metsää. Edellisviikonloppuna, kun edelleen toivuin flunssasta saatoin käyttää vartin kissaa metsässä ja palata sisälle. Siinä olikin sen päivän ulkoilu. Jostain syystä flunssassa ollessa ulkoilma tekee niin paljon parempaa kuin sisällä oleskelu.
Kävimme Lommilan Askossa tarkoituksena ostaa uusi matto olkkariin. Olin katsellut kivan näköisiä mattoja Askon mainoslehdestä, mutta Lommilassa oli myös Sotka ja Jysk vieressä, niin kävimme niissäkin kuikuilemassa, ja passeli matalanukkainen beige matto löytyi Jyskistä. Vaihtoehtoina olivat myös valkoinen ja vaaleanharmaa.
Sunnuntaina Cafe Torpanrannassa kävimme pullakahveella ja kävelemässä rantaa pitkin ihmetellen puita, vettä ja taloja.
Maanantaina uskaltauduin jälleen töihin, vaikka vasta pari päivää sitten sunnuntaina tuntui, ettei öisin takerru enää limaa kurkkuun, eikä joka päivä tarvitse kitata hunajaa kurkusta alas. Onhan se hyvä joka päivä syödä hunajaa, vaikkei olisikaan kipeä. Luonnon oma ihmelääke.
Peruutin tänä maanantaina olleen bronkilaatio- ja spirometriakokeen ajan, koska en pystynyt tekemään viikon vaativaa hengittelykoetta kotona. Seuraava aika löytyi vasta joulukuusta.
Mahtavia pilviä, kontrastista syvyyttä, valoja ja varjoja.
Tiistaina kävin Robert's Coffeessa nauttimassa töiden jälkeistä päivällisen tapaista. Mango-chiapuddingia, josta on tullut vakioni, ruisleipää, jossa oli kananmunaa ja lohta välissä sekä kaurajuomaan tehtyä cappuccinoa. Kävin sinä päivänä ihan pikkaisen salilla ja sen jälkeen olen käynyt salilla kahdesti. Tosin en ole vielä palannut juoksemisen pariin, vaikka olenkin nyt kolmena päivänä pyöräillyt, töihin, kaupungille ja töihin. Se rasittaa jalkoja sekä sydäntä, mutten tunne sitä keuhkoissa niin kuin juoksemista.
Työmatkapällistelyä ja luontoa, pitkää tietä. Perjantaina tosiaan otin hankkimani pyörän ensimmäistä kertaa käyttöön ja poljin työmatkan, joka ei olekaan ihan helppo polkea. Jalkalihaksia pitää vahvistaa ja ajattelenkin jaloissa ilmenevää kipua ja maitohappoja sen kantilta, että "hyvä kun sattuvat, niin lihakset vahvistuvat". Tottahan se on. Nyt on muutama sateinen päivä ja bussikortissa vielä pari päivää kautta jäljellä, mutta jospa tästä taas pyöräilen. Eilen jalat kaipasivat selvästi lepoa. Tänään jos lähtisi pyöräilemään töihin, niin pitäisi lähteä 20 minuutin kuluttua. Matkaan pitäisi mennä puoli tuntia, mutten jaksa polkea vielä pyöräilyvauhtia. Alamäet ovat parhaita ja käännökset. Matkalla on silti yksi tosi puuduttava kohta, joka on niin pitkä pätkä, että tien nimikin vaihtuu pari kertaa sen suoran aikana.
Perjantaina aloittaessani pyöräilyn aloitin sen sitten oikein kunnolla. Työpäivän jälkeen ollessa niin upea aurinkoinen päivä päätinkin mennä keskustan kautta kotiin, mutta tämän uuden sillan valmistuttua en enää muistanutkaan, mistä kääntyä, joten menin jonkin matkaa Vantaanjoen viertä, kunnes laitoin navigaatioon kohteeksi Arabian kauppakeskuksen. Näin samalla maisemasta, missä kohtaa kaukana olisi pitänyt kääntyä. Jospa ensi kerralla sitten. Tämä upea keltainan rakennus sijaitsee Hermannissa.
Lauantaina kävimme maalla, jossa kissallakin oli oikein mukavat oltavat. Flexin hankkiminen oli kyllä oikein hieno ostos, mutta maalla olisi kaivannut kolmen metrin sijasta viisimetristä flexiä. Jospa joku päivä, kun tämä pentu tästä kasvaa. Ensi viikolla täyttää puoli vuotta.
Sunnuntaina pyöräilin keskustaan ja kävin salilla tekemässä lihasharjoituksia. Sitä ennen söin Fafa'sissa vatsani täyteen. Laitoin korvan taakse, että pitää vastaisuudessa ottaa vain junior pita sillä tämä falafelia ja halloumia sisältävä normaalikokoinen pita oli niin ravitseva, että täytti vatsaa seuraavat viisi tuntia. Niin täydellä vatsalla en viitsinyt tehdä suoria vatsalihaksia salilla, mutta kaikenlaista muuta kylläkin. Kaikkein parasta olisi kyllä se teleportti, kun pääsisi milloin vain mihin vain, eikä koskaan olisi tylsää, kun voisi matkustaa kaikkialle ja rauhoittua vaikka hetken Everestin huipulla ja syödä aamiaista Ranskassa. Tosin pitäisi katsoa, mitä kello on missäkin maassa. Everestillä tuskin olisi aikarajoituksia.
Jospa sitä sitten vaikka töihin päin lähtisi. Ei millään jaksaisi vatsa täynnä lähteä mihinkään, mutta onneksi liike on paras lääke kaikkeen. Se tuhoaa öhkö-olon viimeistään vartin kuluttua. Jos jäisi vain makaamaan, niin se olo saattaisi kestää jopa tunnin jollei toisenkin. Jos ei tänään salille, niin sitten kotitreeniä.
Eilen oli kotona kuusi tuntia aikaa, mutta pitkästyin ja otin päikkärit sohvalla. Sitä voisi tehdä kaikenlaista ja olisi edelleen valtavasti kirjoja ja lehtiä luettavana - ja ainahan voi toki siivota. Toisaalta ei aina tarvitse, jos ei jaksa, muttei saisi syyttää tylsistymistäkään. Pitää vain keksiä mielekästä tekemistä. Todella moni asia kun ennen kaikkea on itsestä kiinni. Pitää vain kuvitella jokin sisäinen voima heittämään niska-pers-otteella toimintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti