Tämä poikkeli saavutti viiden kuukauden iän 21. elokuuta. Käytiin hakemassa Stockan Mustista ja Mirristä pentuklubin tervetuliaislahjat vihdoin ja viimein. Alunperin kävin etsimässä tuota MadCat purrito-lelua, joka sisältää kissanminttua sekä mantsurianlaikkuköynnöstä, jonka pitäisi innostaa kissa leikkimään. Oikein hyvä painilelu olikin; kissi tykkäsi ja paini sillä heti parikymmentä minuuttia. Annan sen sille aina, kun sillä tekee mieli painia käteni tai jalkani kanssa. Tervetuliaislahjat olivat kissanpennun märkäruoka sekä kuivaruokapussi sekä viiden euron lelu.
Bongasin tällaisen lehden kaupasta ja tottakai se piti ostaa, kun niin moni kiinnostava lehti mennyt sivu suun, eikä niitä todellakaan löydy mistään kirjastosta tai muualtakaan jälkikäteen. Pitäisi kyllä lueskella enemmän. Aiemman kokemuksen mukaan syksyllä mielenkiinto lukemiseen kasvaa, kun ei enää tee mieli olla jatkuvasti ulkona, vaan tekee enemmän mieli käpertyä teemukin kanssa sohvannurkkaan ja istuskella siinä pari kolme tuntia hyvän kirjan tai leffan parissa. Päivittäinen lukeminen olisi muutenkin todella tärkeää. On myös todella tärkeää kirjoittaa päivittäin käsin, ettei menetä omaa käsialaansa ja käsillä kirjoittamisen taitoa, kun elämme tietokoneiden ja kännyköiden valloittamassa yhteiskunnassa.
Hymykuva on varmaankin kahden viikon takaiselta perjantailta. Hymyilyttää perjantai-aamuna työpäivän ja sen jälkeen viikonlopun alkaessa.
Sen jälkeen kävinkin kauppakeskus Kaaressa matkalla töistä kotiin. Ihana päivä ja sain kukkia, jotka kiikutin kotiin. Valitsin värikkäitä, kun ne miellyttivät silmää. Jospa tänäänkin saisi jotain ihania kukkia. Onhan perjantai. Tekee vain mieli kukkia. Olisvat myös vähän kuin "parane pian" - kukkia, kun tässä toista sairaspäivää kotosalla poden. Siitä lisää myöhemmin.
Kaksi viikkoa sitten viikonloppuna kävimme Linnanmäellä, mutta kävimme vain parissa laitteessa harmikseni ja toisenkin harmiksi. Toinen ei tykännyt jonoista tai ns "mukavista" laitteista, joista minä pidän ja mie en taas suostunut hurjiin laitteihin, joissa on vapaapudotuksia tai pää alaspäin menevää toimintaa. Oli silti mukava viettää pari tuntia Linnanmäellä seitsemän vuoden jälkeen.
Ihanat kukkaset ikkunalaudalla.
Päädyin Linnanmäkeä seuranneena sunnuntaina kauppakeskus Ainoaan, koska teki mieli Kaisan cafen suurta munkkirinkilää, joita saa Ainoan Supermarketista. Tuli taas todettua, miten navigaattorilla voi päätyä jälleen kymmenen minuutin kiertotietä pitkin vihdoin oikeaan paikkaan, koska ei pysty paikantamaan alikulkutunnelia.
Ihanaa päästä välillä metsäkävelylle ja katsella taivaalla liihottavia kuumailmapalloja samalla miettien, miten se pysyy ilmassa, millaista olisi olla sellaisen kyydissä ja mitä maksaisi matkustaa sellaisella.
Olin pari kolme viikkoa katsellut kyseistä kivaa H&M:n paitaa netissä ja vihdoin, kun pääsin sovittamaan sitä, niin en kuitenkaan sitä halunnut. Se oli jotenkin ison oloinen ja oli kyllä lämmin ja ihanan pehmeä sisältä, mutta tuo iso kiva naama oli siinä silti liikaa. Se olisi voinut olla pienempi. Eipä se siis lähtenyt mukaan, mutta mukaan lähti silti toisesta paikasta uusi olopaita, jossa oli Stitchin kuva.
Viime perjantaina kävin ystävän kanssa Triplassa syömässä töiden jälkeen. Menimme Limoneen, italialaiseen ravintolaan, jossa emme olleet ennen käyneet, mutta olin kyllä aina kuikuillut sitä, kun siinä kerroksessa on oleskeltu. Päätimme molemmat tilata viiniä, kun oli perjantai ja ystävä seurana. Otin pastaa, jossa ei ollut kinkkua. Se oli hyvää. Ystävä otti jonkinlaisia gnoccheja, kehui myös ruokaa. Ruokailun ja viinin litkimisen jälkeen menimme lähellä sijaitsevaan Fazerin kahvilaan. Maistoimme puokkiin Fazerin uutta nimikkosuklaakakkua ja joimme cappuccinot sen seurana. Kävimme vielä parissa kaupassa pyörimässä ja löysin Vero Modasta unelmanpehmeän ruskean syyspaidan. Samaa sarjaa oleva neulemekko oli myös ihana, mutta se jäi toistaiseksi vielä kauppaan.
Sanottuamme heipat ehdin vielä ottamaan pari kuvaa illasta sekä tyytyväisen selfien, kun akku loppui kännykästä. Katselin maisemia matkan ajan, joka oli yllättävän lyhyt ja päädyin yhden pysäkin liian kauas, mutta siinä lempeän illan ympäröidessä ilman äänikirjaa tai muutakaan mieleeni tuli pieni tarina siitä illasta ja sen illan vaihtoehtoisesta lopusta. En viitsi sitä ainakaan tällä kertaa tänne kirjoittaa. Se oli aika surullinen tarina, mutta toisaalta se voisi olla jonkin kirjan alku.
Viime lauantaina kävimme isän luona Liedossa, koska viime vierailusta oli aikaa. Se oli maaliskuun lopussa. Oli kissakin mukana ja kissalla oli kyllä miettimistä kahden muun kissan kanssa. Sanotaan, että nukkui koko seuraavan päivän, kun oli jännittänyt niin paljon. Muuten ihmisten kesken heitettiin tikkaa, saunottiin sekä syötiin. Olimme yötä ja lähdimme aamupäivällä matkaan.
Matkalla takaisin Turusta Helsinkiin kävimme Tammisalon ABC:llä ja sieltä matkaan tarttui Arnoldsin donitsit. Päästyämme takaisin ja kissan mentyä nukkumaan päätin lähteä etsimään murkinaa mahuun. Juostessani seuraavalle pysäkille bussin mentyä nenän edestä tuntui, ettei keuhkot kestäneet sitä spurttia, vaan alkoivat sattua ja hengitin buventolia toivoen sen tehoavan. En ole pariin vaiko kolmeen viikkoon oikein käynyt salilla, kun ei ole jaksanut töiden alun takia käydä, mutta varmaan siihen on muitakin syitä. Pitää alkaa nyt syksyllä panostamaan salilla käymiseenkin, josko saavuttaisin juoksukunnon uudestaan ja ajattelin myös jatkaa uimaharrastusta, kun on vielä monta kertaa uimakortilla käyttämättä.
Bussilla päädyin Töölön Reloveen, jossa halusin maistaa kuvassa näkyvää pikariannosta, jonka nimeä en juuri nyt muista. Oli ihan mukiin menevä. Harmi ettei ole enää sellaista ihanaa leipää, jossa oli tuorejuustoa, tomaattia, avokadoa ja hörselöä päällä. Tulen aina kaipaamaan sitä, jollei se ole tulossa takaisin. Nykyleivissä on liikaa punasipulia, mikä pitää noukkia lautaselle. Muuten kyllä ihan jees inflaatiosta huolimatta.
Kuulemma Tampereellekin on tulossa Relove Stockmannille. Sitä on varmaan helpompi ymmärtää kuin Helsingin Stockan Relovea. Mielestäni se on sille väärä ympäristö, mutta mielipiteitä on monia. Kävin siellä kerran, kun onnistuin sen vihdoin ja viimein löytämään. Se on sen toinen outo puoli, että sitä on Stockmannilta hyvin vaikea löytää, jollei ole käynyt siellä usein. Minä nyt Stockmannilla muutenkin olen kuluttanut vain ruokaosastoa, hygieniaosastoa, apteekkia ja sisustusosastoa. Sisustusosastoissakin, messuissa, tapahtumissa ja ihan kaikessa, erityisesti metsissä, kirjastoissa ja kahviloissa, on erilainen tuntu syksyllä kuin muina vuodenaikoina.
Viikonloppunakin tekisi mieli mennä IKEAan, mutta ensin pitää varmistaa, että on tarpeeksi terve. Poronaa tämä ei ole. Olen testannut sen tiistaina ja eilen.
Relovessa syöpöttelyn jälkeen kello oli vielä niin vähän ja ilma ihana, että päätin sittenkin lähteä hakemaan pyörääni Oulunkylän kierrätyskeskuksesta, johon olin sen netin kautta pyytänyt, kun en ottanut maksullisella kotiinkuljetuksella.
Kävin kirpparin läpi ja löysin vitosella viisi kirjaa, joista neljä olen lukenut ja yhden halusin omistaa uudelleen. Kolmen lukemisesta on kuitenkin sen verran aikaa, että varmasti tuntuu mukavalta lukea uudelleen. Kajsa Ingemarssonin Keltaisten sitruunoiden ravintolan sain luettua, niin ajattelin, josko olisi myös hänen muiden kirjojensa vuoro uudelleen. Jos ei ole lukenut ruotsalaisilta kirjailijoilta mitään, niin lämmin suositus joidenkin kohdalla. Osaavat tosi hyvin tuoda lisää yksityiskohtia ja elävyyttä tarinan tapahtumiin. Jennifer Weiner on ollut yksi suosikkikirjailijoistani. Kun aloin lukea naisviihdekirjallisuutta tai chic litiä, niin kuin osa sen tuntee, niin Jennifer Weinerin kirjat olivat ekoja, joihin tykästyin. Nykyään hän kirjoittaa jännityskirjallisuutta, mutta pidin enemmän hänen naisviihdekirjoistaan. Kaikkea saa kokeilla, saa nähdä, valitseeko hänm kolmannenkin teeman.
Katselin kirpparilla myös kauniita laseja, joita en valitettavasti tarvitse, vaikka kauniita ovatkin. Esineiden tarpeellisuus on asia, joka menee esteettisyyden edelle. Ainakin astioista puhuttaessa - vaatteita nyt tarvitsee enemmän kuin astioita. Jos kuitenkin yhtäkkiä lasiastiasto menisi rikki, niin varmasti suuntaisin tuonne kirpputorille hankkimaan uudet kauniit juomalasit.
Anyway maksaessani kirjat kassalla pyysin myös tilaamani pyörän. Se oli vähän likaisen oloinen ja ajattelin esitellä sille powerpastea joku kaunis päivä. Poljin sen kotiin ja kuvasin kaunista loppukesän taivasta matkalla. Pyörä ei ole täydellinen, mutta kai siihen pitää tottua. Se kuitenkin on pyörä, valko-musta tunturi, se on huollettu ja se toimii.
Sen poljennon jälkeen en ole pyörää käyttänyt, vaikka piti alkaa käyttämään pyörää työmatkoihin. Oli sade-ennustetta (harmi ettei oikeasti satanut, olisin pyörää halunnut käyttää, hammaslääkäriä ja se kipeä tunne kurkussa, joka tuntui sitten enemmän maanantaina ja viimeiset pari päivää olenkin potenut flunssaa kotona, jonka sain lapsilta, kun immuniteetti antoi periksi ties minkä kaiken takia mm. stressin, vähäunisuuden, liikunnan puutteen, huonontuneen ruokavalion yms takia. Vein ekana iltana pyörän pyöräkellariin, kun alkoi sataa kaatamalla viiden minuutin kuluttua siitä, kun pääsin kotio. Hyvä ajoitus. Kuitenkin heti tästä tervehdyttyäni aion pyörää ulkoiluttaa enemmän.
Tiistaina kävin hammaslääkärillä Hyggassa paikkauttamassa kaksi reikää etuylähampaiden takaata. Se oli haitannut joka päivä, kun sinne oli joku ruoan murunen jäänyt tukkeeseen ja aina pitänyt hammaslangalla onkia pois. 20 minuuttia hammaslääkärillä, niin oli erijännä puudutus nenässä asti, molemmat reiät korjattu ja tuntui kuin suussa olisi kaksi uutta hammasta. Hassu tunne vain jäi hampaan taakse, jospa ensi kerralla pyytäisin pientä kiillotusta sinne. Seuraava aika on ensi kuun alussa.
Aivan upeaa kyllä, että on päässyt vihdoin ja viimein hammaslääkäripelosta, vaikka paikalle mennessä, vaikken asiaa ajattelisi, niin keho tietää, mistä on kyse ja aina vatsa toimii ennen varattua aikaa. Enää ei kuitenkaan tärisytä, tule kylmä hiki tai sydän pumppaa ylimääräisiä kierroksia. Hoitaja ja lääkäri olivat todella ammattimaisia ja upeita. Jälleen hyvä ja taitavaa hoitoa Hyggassa! Minä kiitän ja tuskin vaihdan mihinkään muuhun; vaikka tuo toimipiste sijaitseekin Kampissa, niin on se vain sen arvoista.
Lisäksi, kun oli aika kahdeksalta, niin oli upeaa mennä bussilla keskustaan ja poistua kahvikupposen kanssa Kampin aurinkoisten väljien katujen läpi bussipysäkille, joka sijaitsi Rautatientorilla.
En viime käynnistä muistanut, että Hyggan alakerrassa sijaitsee Robert's coffee ja ehdin sieltä kipaista aamulatten kauramaitoon tehtynä ennen kuin kiirehdin bussiin ja töihin. Nenästä puudutus tuntui lähtevän vasta kahden aikaan iltapäivällä, mutta on kyllä superhienoa, että puudutus todellakin toimii.
Matkalla keskustasta töihin näin vanhan kotiympäristön ja katselin sitä hymyillen. Pitää kyllä ehdottomasti jonain päivänä ottaa pyörä alle, kamera mukaan ja polkea kuvailemaan ympäri Helsinkiä.
Käydessäni tällä viikolla kissan kanssa Mustissa ja Mirrissä sekä kaupassa kävimme ostamassa Vincentille kolmen metrin flexin ja S.M.A.A.K. - kissanruokapussin kokeiluun. Vinski hurmasi myyjät ja meni kahdesti repun päältä reppuun takaisin vetoketjun yläosan ollessa auki. Lisäksi Vinsku teki tällä viikolla toisen uuden tempun, jota olen sille yrittänyt ohimennen puolitoista kuukautta sitten opettaa, kun se hyppäsi jakkaralta miehen syliin tämän tekemässä lähtöä töihin.
Mie potilaana parantelemassa flunssaa kotona tänään ja eilen, kuten aiemmin jo mainitsin. Maanantaista asti ollut epäilys, että muuttuuko kurkkukipu joksikin muuksi ja sitten eilisen vastaisena yönä heräsin kahden aikaan yskimään kymmeneksi minuutiksi keltaista räkää pois keuhkoista. Tänään ollut myös pöhnäinen olo ja tuntuu, että aivot ovat puoliksi unessa, vaikken itse osaakaan nukkua flunssassa. Kuumeessa ehkä osaan nukkua, mutta flunssassa ilman kuumetta tuntuu, että nukun normaalia vähemmän, vaikka pitäisi nukkua normaalia enemmän. Minulla useimmiten jos on flunssa, niin ei silti ole kuumetta. Yöllä tuntui myös, että kehossa olisi lämpöä, mutta aamulla mittari näytti normaalilukemia. Tänä aamuna oli hieman kohonnut lämpö, mutta jälleen nukuttuani vähän se palautui normaaliksi. Vähän väliä kyllä saa käydä niistämässä ja räkimässä limaa kurkusta, ettei mitenkään kehuttava olotila. Toivottavasti tosiaan tästä flunssasta pääsee, että saisi vähän viikonlopustakin nauttia.
Viime flunssa ollut talvella tai viime syksynä. Nyt kun ollut töissä jatkuvasti flunssaisten lähellä, niin ei sitten tällä kertaa itse sitä pöpöä päässyt karkuun. Aion tämän selätettyäni kyllä parantaa immuniteettivastettani oikein urakalla: juoda tarpeeksi, syödä monipuolisemmin, liikkua paljon enemmän, nauttia luonnosta joka päivä, nukkua tarpeeksi, yrittää olla stressaamatta sekä hymyillä ja nauraa, jos vähänkin tekee mieli ja saa siihen aihetta. Olen huomannut myös, että liikkumalla, juomalla tarpeeksi nestettä ja syömällä terveellisesti hymyilee ja nauraa myös enemmän kuin normaalisti sillä ilman esteitä elimistössä nauru saa pulputa vaikka muurahaisen kakasta sanomalehdellä.
Tämän kirjoitin ihan ekana ennen koko postausta: Syksyssä on ihan erilainen valo ja kirkkaus. Kuin kaiken näkisi kirkkaammin, selväpiirteisempänä, värit ja ääriviivat korostuvat. Aurinko säteilee saaden suunpielet kaartumaan hymyyn. Saa pukeutua lämpimästi, nauttia viilenevistä illoista, nököttämisestä sohvan nurkassa ilman kiirettä mihinkään, laittaa kirjan nenän kiinni ja haistella sivuja toisensa jälkeen. Voi nauttia punaviinilasillisen jos toisenkin, ehkä maistella vähän teetäkin, kehitellä herkullisia reseptejä, tehdä kotia viihtyisämmäksi oleilla, viedä torkkupeiton pysyvästi sinne sohvan nurkkaan ja laittaa villasukilla peitotut varpaat sinne vällyjen väliin. Syksyinen ilma saa myös enemmän ulos ja mikäs sen ihanampaa kuin metsä ihan vieressä. Voi kerrospukeutua ja hankkia jostain sähkötuikkukynttilöitä, ettei eräs polta nenäänsä oikeassa tulessa. Voi rakentaa tunnelmavaloja parvekkeelle ja ihmetella, että vain se mikä puuttuu on sauna, mutta sitä varten voikin mennä salille iltaisin ja katsella kotimatkalla tähtiä tummenevalla iltataivaalla. Kaikki on hyvin, kunnes tulee talvi ja pitää ruveta eskimoksi. Syksy on ehdottomasti lempivuodenaikoineen. Sillä on tietynlainen tuoksunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti