Viime postauksen päivä oli 15. päivä, mutta silti nämä kuvat ovat 10. päivästä eteenpäin. Aamuauringot ovat ihania, kun niistä ehtii nauttimaan. Yksikin pilvinen päivä, niin tuntuu, ettei aurinkoa ole näkynyt päiväkausiin. Vaikka olisikin. Tänä vuonna ilmat ovat olleet lämpimämpiä kuin edeltävinä vuosina. Vuosi sitten jo puolessa välissä lokakuuta oli tullut ensipakkaset. Oli pukeutunut hieman lämpimämmin kuin tällä hetkellä. Lehdet ovat pysyneet puussa pitkään. Turussakin kun kävin, niin yksi ihastuttavan värikäs pyöreä puu oli pudottanut tuskin muutamaa lehteä enempää, niin täydeltä se näytti.
Kuten aiemmin mainitsin käyneeni Kaaren Coffee Housessa toistamiseen ja oli ihanaa, vaikkei ollutkaan mukavaa myyjää paikalla. Ovat he kaikki silti ihan mukavia, mutta joidenkin asiakaspalvelijoiden kohdalla missä tahansa toivoisi enemmän sosiaalisuutta ja aitoa kohtaamista. Tällä kertaa maistoin marianne-kaakaota ja otin kana-mozzarella-foccaccian ajatellen, että se juoma olisi se kahvilahetken makea osa.
Otin ennen ja jälkeen - kuvat huvin vuoksi yhtenä siivouspäivänä, koska on niin hienon näköistä, kun kasa tavaraa muuttuu järjestykseksi ja vähäksi tavaramääräksi sekä puhtaiksi pinnoiksi.
Mikähän päivä se oli, kun pääsin pitkästä aikaa Naplesiin käymään seuran kera. Otin kanapastaa, jossa oli parmesania päällä. Oli hyvää ruokaa, mutta sitä oli liian vähän. Haarmi.
Yritän edelleen kohottaa juoksukuntoa ja niinä päivinä, kun ei huvituta juosta kilometriä edempää, niin teen lihaskuntoa ja jälleen sattuu pitkästä aikaa lihakset, jotka eivät ole aikoihin sattuneet. Aloitin tällä viikolla myös sokerittoman, josta aion pitää kiinni mahdollisimman pitkään. Jospa hermot myös rauhoittuisivat, alkaisin ajatella selkeämmin ja nukkumaan paremmin.
Eräänä kauniina tai vähemmän kauniina päivänä kävin Isossa Omenassa osaksi koska sielläkin oli Coffee House ja teki vain mielä käväistä siellä pitkästä aikaa, kun se on niin kiva paikka.
Ah, tuo sateen jälkeen paistava aurinko!
Niin se ensipakkanen eräänä päivänä tuli. Pakkaspäivänä ajattelin, että iiks en ole ehtinyt ostamaan vielä uutta talvitakkia! Pitäisi muutamat legginsitkin ostaa, kun kaikki menevät jostain kumman syystä haaroista rikki, kuluvat puhki. Onneksi jotkut housut ovat kestäviä, mutta ne eivät olekaan jokapäiväisessä käytössä niin kuin legginsit, jotka lämmittävät jalkoja huomaamattomasti.
Viime lauantai-aamuna suunnistin kohti Turkua tapaamaan yhtä ystävää kahden sijaan sekä äitiäni. Pääsin myös matkustamaan funikulaarilla. Matkani lähti 9:25 ja matkustusvalintana tällä kertaa Onnibus flex, johon en välttämättä vähään aikaan enää halua. Oli laitettu vanhemmalle bussille vain uusi nimi. Se oli yksikerroksinen bussi, jossa sai valita paikan, joka sattui olemaan vapaana. Pahinta oli se, kun matkan aikana piti käydä vessassa, joka sijaitsikin bussin takaosassa ja sinne piti ahtautua kolmen matkustajan keskeltä. Vessa oli todella pieni koppero ja siellä tuntui joka ikinen liike, vaikkei bussi olisi edes kääntynyt. Tuntui, että se olisi ollut koko ajan kaarteessa ja meinasin kaatua ennen kuin pääsin edes istumaan. Yritin päästä nopeasti pois, mutta piti odotta oikeaa kohtaa, että oven olisi voinut avata, etten olisi singonnut päistikkaa takaisin pienen pompun takia.
Loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka podinkin hetken ajan matkapahoinvointia. Ihmettelin myös reittivalintaa, kun bussi meni Turussa suoraan linja-autoasemalle, eikä kulkenut keskustan ja Tuomiokirkon kautta niin kuin ennen. Oli nätti päivä, joten ennen kuin ehdin kirjastoon lataamaan kännykkää, niin yritin ehtiä kuvaamaan mahdollisimman paljon aurinkoista Turkua.
Kävimme ystävän kanssa Cafe Ankassa syömässä hyvät kahvit ja suussasulavat juuri paistetut rinkulamunkit niin kuin tapoihin kuuluu. Se on kesäkahvila, mutta kuulemma se oli auki vain vastarannalla olevien silakkamarkkinoiden takia.
Ystävää jonkin aikaa moikattuani äiti tuli hakemaan, kävimme kaupassa ja suuntasimme vanhoille kotikulmille. Myös veli tuli kylään rupattelemaan, söimme kaalilaatikkoa sekä mussutimme kakkua ja keksiä kahvin kanssa.
Jäin äidin luo yöksi ja heräsimme aikaisin aamiaiselle. Pesin herättyäni hiukset ja tein uuden yllättävän löydön L'orealin Paris Elvital hyaluron plump - shampoosta, joka tuntui ihanalta, tuoksui ihan jees ja vaahtosi tosi runsaasti hiuksissa. En ole tykännyt L'orealista lapsuuden jälkeen, kun sain siitä sellaisen kuvan, että se saa hiukset kuiviksi ja takkuun, mutta tämäpä oli ihan kiva löytö. Uutukainen tuote lupaa myös 72 tuntia täyttävää kosteutta.
Saavuttuani Helsingissä bussista bussiin ja kotiin, niin lähdimme kissa matkassa kohti maalaiselämää. Kauniit maisemat oli lähtiessä. Kisu ei oikein viihtynyt ulkona kylmyyden takia ja siitä oli muutenkin liian pitkä aika, kun kisse oli viimeksi ulos päässyt.
Nyt voisi jälleen syödä jotain, vaikkei oikeastaan ole nälkä kuin vain vähän ja painua kohtapian unten maille. Huomenna pitkästä aikaa luultavasti ja toivon mukaan pääsen uimaan uimahalliin.
Mukavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti