Kaareen on ihana ja helppo eksyä. Menin yhtenäkin päivänä pienessä töiden jälkeisessä töötingissä vahingossa väärään bussiin, kun työpaikaltani lähtee kaksi eri bussia kahdesta eri paikasta, mutta löysin silti risteyksen, josta bussi vei Kaareen pientä kiertokautta.
Viime viikolla hoksasin ekaa kertaa, että "Hei, täällä Kaaressahan on Coffee House!", joka on ollut minulle tuttu ja turvallinen paikka jopa ennen kuin tutustuin Cafe Artiin Turussa. Kauppatorin laidalla oli ihana Coffee House, jossa oli ihana maalaus, jota aina tykkäsin katsella, mutta se lopetettiin jostain kumman syystä. Helsingissäkin oli Coffee House en muista missä, mutta sekin lopetettiin. Robert's Coffeekin oli kiva ennen kuin siitä tuli samanlainen massakahvila kuin Espresso Housesta ja ennen kuin se vei Aschan Jugendin ihanan toimitilan.
Anyway luulin, ettei Helsingin seudulla ole missään muualla Coffee Housea kuin Matinkylässä ja sinne asti on aika pitkä matka, jos asuu Länsi-Helsingissä. Metrolla tuli toki eräs päivä käytyä Matinkylässä tässä taannoin, kun tällä hetkellä on mukava tulla vasta myöhään illalla kotiin ja hyödyntää kaikki se aika, mikä on vielä valoisaa ulkosalla. Toki on myös jännittävää tulla pimeän aikaan kotiin, kun katulamput ovat päällä ja pilviverhon välistä näkyy tähtitaivas.
Olen tällainen asiasta toiseen hyppijä, kun jostain asiasta tulee aina johdannainen johonkin toiseen asiaan. Joskus ennen kävin ensin keskustelua mielessäni läpi ja sitten kerroin lauseen ääneen ihan keskeltä pohdintoja ja toiset miettivät, että "no tuo tuli aivan 'puun takaa'". Nykyään avaan suuni pohdintojen alussa. Yes, I did it again.
Saapuessani Kaaren Coffee Houseen siellä oli tosi kiva miesmyyjä. Minulla oli kuulokkeet korvilla ja kuuntelin äänikirjaa (kuuntelen tällä hetkellä Cathy Kellyn kirjoja, äänessä nappilukijana Satu Paavola). Hän vilkutti minulle, kun oli kuulokkeet korvilla ja minä vilkutin takaisin, kun minulla on sellainen tapana. Menin lähemmäs, otin kuulokkeet korvilta ja hän vaikutti myös mukavan rempseältä ja sellaiselta, että meillä olisi samantaajuuksinen huumorintaju. Tilasin kauracappuccinon ja foccaccian. Kerroin, että leivän saa lämmittää, muttei polttaa karrelle. Aina välillä kaupungilla tai missä vain tulee vastaan sellaisia ihmisiä, joihin tekisi mieli tehdä syvempää tuttavuutta, koska uskoo, että tultaisiin tosi hyvin toimeen ja voitaisiin ystävystyä. Harmittaa aina, että ne ovat sellaisia ohimeneviä hetkiä, eikä vaikka mukavaa asiakaspalvelijaa voi alkaa haastattelemaan, kun on muitakin asiakkaita jonossa.
Coffee Housessa on aina mukava henkilökunta muutenkin (useimmiten) ja rakastan kahvilan mukeja, jotka vaikuttavat hieman rosoisilta tahallaan ja ovat kaikki kauniin värisiä. Se mies tiskin takana kysyi vielä, olisinko halunnut jonkun toisen suklaan kuin konvehti jonka minulle antoi, esimerkiksi tumman, kun oli kolme erilaista. Samalla huomasin, että Fazerin tumma konvehti ei sisälläkään enää 55% kaakaota vaan 70% eli sen voi laskea tummaksi suklaaksi.
Tässäkään ei tullut oikeita sävyjä esille, mutta voi että kun oli ihana taivas.
Kävin Hyggassa neljäs päivä tiistaina. He olivat muuttaneet aikaa tunnin aiemmaksi jostain syystä ja minulla tuli pari tuntia alitöitä, jotka olen saanut jo tehtyä takaisin hyvissä saumoissa. Kampissa sijaitsevalla Hyggalla oli kyllä jälleen kerran huippupalvelua ja oikealla alhaalla poskihampaassa ollut reikä korjattiin pikapikaa. Tuntui, että se oli pikaisin paikkaus tähän mennessä. Vielä yksi aika jäljellä ja se on 29. päivä lauantai-aamuna. Mikäs siinä, onkin hyvä viikonloppuna heti aamusta lähteä puuhailemaan jotain, niin päivästä tulee tosi pitkän tuntuinen. Viikonloput kun nykyään tuntuvat muutamalta silmänräpäykseltä, kun arki jälleen jatkuu ja sitten onkin jo perjantai.
Tämä kissa söpöilee koneen päällä kuvassa, mutta on kyllä ollut melkoinen maanvaiva tänä aamuna (sinä aamuna kun kirjoittelin) ja on pitänyt pariin otteeseen korottaa ääntä, vaikkei se mitään usko. Leipää tehdessä koko ajan yritti tulla syömään margariinia, että piti sulkea hetkeksi pois keittiöstä ja nyt tätä ja toista tekstiä kirjoittaessa on kyörännyt liki ja yrittänyt viedä juustoa leivän päältä ja tulla lipomaan puuroa lautaselta vähintään seitsemän kertaa.
Jos ei kyörää ruokaa, niin yrittää pistää nenänsä tai tassunsa tuulettimeen, mikä murisuttaa minua. Tällä hetkellä jaksaa olla jo nätisti, katseli ruutua, kun kirjoitin, makasi aloillaan viisi sekuntia, haisteli kukkia ja vihdoin hyppäsi pois pöydältä. On se silti niin rakas. Murisen sille, kun se yrittää laittaa nenää ja tassujaan tuulettimeen, koska en halua, että sille käy mitään pahaa. Nyt se raahaa lempileluaan tähän pöydälle. Harmi että hän puri toisen lempilelunsa poikki strategisesta kohdasta, ettei sitä voi sen takia korjata. Pitää katsoa, josko Zooplussassa vielä sitä kyseistä lelua myytäisiin. Se oli loistokeppi, jossa oli joustavan narun päässä kissanminttuinen tähti ja sen lelun kanssa kissa teki hauskoja ilmavoltteja.
Kohta pitäisi lähteä töihinkin, mutta on pitkästä aikaa hetki aikaa kirjoitella. Kahden viikon kirjoittelut rästissä, siinähän sen näkee.
Salilla on huippusuoristusrauta, jolla saa otsahiukset tosi kivasti.
Joskus nätteinä päivinä ei halua heti kotiin, joten voi lähteä vaikka nähtävyysajelulle töiden jälkeen. Tämä oli se päivä, kun vaihdoin Sörnäisissä ajoneuvoa, että pääsin Munkkivuoren kirjastosta hakemaan yhden kivan Mario - pelin, jota olen pitkästä aikaa mielelläni pelannut Nintendo Switchillä. Minähän olen joskus lapsena ja nuorena tykännyt pelata pelejä, joissa on haastetta, mutta ovat silti helpohkoja ja pelejä, jotka ovat visuaalisesti kauniita. Ja voi että Mario-pelit voivat olla nostalgisia, kun pelasi Nintendo 8-bittisellä joskus Mario ykköstä, ja varsinkin kolmosesta tykkäsin paljon. Kakkosesta, joka oli Super nintendolla, en niin välittänyt. Tosin en omistanut Super Nintendoa. Omistin Gameboy colorin ja hetken Nintendo DS:n. Nyt minulla on Switch. Kivaa ajanvietettä, jos ei muuta keksi tai haluaa vain nollata ajatuksia ja aivoja. Tässä Mario 3D Worldissä on myös tuttuja pukuja juurikin kolmosesta ja myös uusia hauskoja pukuja. Pelimaailmaltaan ja olemukseltaan muistuttaa eniten Mario kolmosta.
Matkalla töihin kauniina aamuna. Sateen jälkeen paistaa aina aurinko <3
Viime perjantaina ystävän kanssa kävimme Triplassa syömässä ja eksyimme jälleen Limonesiin. Jos haluaisimme Pancho Villaan tai yhteen muuhun, niin pitäisi tehdä ihan pöytävaraus, että pääsisi sisään perjantai-iltana. Ystävän kanssa oli mukavaa turinoida ja syöpötellä. Olin vasta puoli kymmeneltä kotona, eikä se haitannut ollenkaan, kun oli viikonloppu edessä.
Juoksen juoksen juoksen. Jos ei jaksa kävellä Kampista Rautatieasemalle, eikä matkailu haittaa, niin voi vaihtaa bussista ratikkaan ja nauttia maisemista. Olen tosiaan innostunut jälleen juoksemisesta salin juoksumatolla rytmikkään musiikin soidessa korvissa. Eikä haittaa, jos tv-ruuduista tulee jotain mielekästä katsottavaa samalla.
Yönapsuja kaupungilta.
Kävimme pitkästä aikaa skuuttailemassa, kun oli niin nätti syysaurinkoinen päivä. Ajattelin, että se saattaisi olla viimeinen nätti lämmin päivä tänä vuonna, joten piti ottaa tilaisuudesta vaari. Kävimme Kahvila Rakastanissa, mutta se ei valitettavasti täyttänyt toiveita. Toisaalta kaikkialla on tällä hetkellä hintataso liian korkealla, huomasin margariininkin hinnan kaupassa kaksinkertaistuneen siitä, mitä se on ollut. Kaikki kallistuu, joten myös pitäisi saada lisää palkkaa, mutta vielä mitä!
Kiertelimme kahvilan jälkeen keskustasta Ruoholahteen ja Lapinlahden rantareittiä pitkin takaisin Meilahden kautta. Oli kivaa pitkästä aikaa skuuttailla, vaikken vieläkään ymmärrä, miksei festarikauden päätyttyä 200min/5 euroa tullut takaisin, vaan pitää maksaa 7 euroa sadasta minuutista. Eipä mikään tässä maailmassa ole enää halpaa.
Lähimetsää ja kissan ulkoiluttamista. Hänkin pääsi kerran ulos viime viikolla ja tällä viikolla ei ole päässyt vielä lainkaan, kun on ollut V Ä S Y. Olen myös nauttinut melatoniinia iltaisin, mikä on toki onneksi parantanut unen laatua ja kestoa sekä on nopeampi nukahtaa. Viime yönä kävin kolmelta vessassa, mutta vaikka luulin, etten nukkunut siinä välissä, niin yhtäkkiä kello olikin seitsemän. Kai sitä tuli kuitenkin nukuttua ja nähtyä hullunkurisia unia. Kävin eilen hierojallakin pitkästä aikaa, mikä oli tosi mukavaa, vaikka puolituntinen onkin ihan liian lyhyt aika. Oli niska-hartiaseutu sattunut neljä vai viisi päivää ja vaikkei hän sitä kokonaan auki saanut, niin teki kyllä hyvää maata hierontapöydällä hyvän hierojan otteissa ja rupatella menemään.
Mitähän tämä viikonloppu tuo tullessaan. Olen katsonut sillä silmällä yhtä pizzeriaa, joka sijaitsee Espoossa aika kaukana. Reittioppaankin mukaan sinne voisi mennä joko bussilla ja junalla tai sitten neljällä bussilla, jolloin matkan kesto olisi tunti kuusitoista minuuttia. Saapa nähdä, ei jaksaisi tänään välttämättä käydä juoksemassakaan, vaikka pitäisi. Jospa huomenna sitten. Kyllä sitä huomaa, jos jättää venyttelemättä, kuinka tärkeää se venyttely oikeasti on. Pitäisi joka päivä venytellä muuten vain, vaikkei treenaisikaan. Tai harrastaa joogaa, mutta siihen minulla ei riitä kärsivällisyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti