lauantai 5. marraskuuta 2022

Kävelyä, lepoa ja sokeritonta elämää




Parisen viikkoa taas ehti vierähtää viime postauksesta, muttei oikeastaan ole tapahtunut kovinkaan paljon. Pääsin uimaan ystäväni kanssa viime viikolla ja se oli ihanaa. Kävimme Mäkelänrinteen uimahallissa, joka on suosikkini (myös Itäkeskuksen uimahalli kylmäaltaansa takia, mutta se ei kuulu urheiluhalleihin). Oli kyllä tällä kertaa paljon enemmän väkeä kuin keväällä tai sitten vain ajankohta viiden maissa tarkoittaa muutenkin tupaten täynnä olevaa uimahallia.

Uimme pari vai kolme kertaa päästä päähän isoa altaan mittaa ja sitten kävin ensimmäistä kertaa ikinä vesijuoksemassa. Ystävällä oli aktiivikello mukana, niin uimme ja vesijuoksimme yhteensä 40 minuuttia samalla höpötellen. Kävimme koittamassa kylmäallasta ja sain kaverinkin koittamaan sitä. Se on aina ihan huippu fiilis muutaman sekunnin jälkeen sieltä noustua, sellainen tosi pirteä ja energinen. Sieltä menimme lämpimään altaaseen ja kävimme kokeilemassa poreita, kunnes päädyimme suihkun kautta höyrysaunaan ja kuumempaan saunaan. Hallista poistuttuamme ja halattuamme heipat oli kyllä ihan huippu fiilis ystävän näkemisestä sekä uimisesta pitkästä aikaa.


Kävin hakemassa kisselle uuden lelun Mustista ja Mirristä. Lelut kyllä vaihtuvat tiuhaan, enkä varmaankaan tule löytämään samanlaista suosikkia, minkä kissa onnistui rikkomaan. Löydetään sitten uusia suosikkeja ja onneksi vanhoja suosikkeja löytyy zooplussasta vanhojen mennessä rikki. 


Löysin itseni jälleen kerran Coffee Housesta. Sain kana-foccaccian tiskin alta pyytäessäni sitä, kun sitä ei näkynyt vitriinissä. Oiva lopetus työviikolle viime perjantaina. Hassua, miten pitkä aika siitä tuntuu olevan. 


Viime lauantaina kävin jälleen asiantuntevalla ja osaavalla Hyggalla hoitamassa viimeisen reiän vasemmassa poskihampaassa, joka sitten olikin kolme reikää vieretysten. Hoidettiin kaikki kerralla kuntoon ja kehotettiin varaamaan oikea tarkastusaika, jossa käytäisiin hammaskalusto perusteellisesti läpi. Nämä reiät kun ilmenivät röntgenissä, joka otettiin legoista hampaan poistoa suunniteltaessa.

Olen nyt ollut myös koko viime viikon ja tämän viikon sokeriton eli kolmetoista päivää. Tosin en ole ihan varma, aloitinko sen jo sunnuntaina. Ollut kovin helppoa kyllä olla ollut sokerittomalla, koska suurimman osan tästä tuntuu, että on alkanut pientä flunssaisuutta kehossa nuhanen takia, ja en muutenkaan kipeänä syö sokeria. Haju- ja makuaisti kyllä pelaavat. Alkoi karhealla kurkulla hammaslääkärin jälkeen, hetken oli nuhanenäisyyttä ja sitten vain aamunuhaisuutta, että on vain yön aikana ollut tukkoinen olo. Sellainen sumuinen olo oli vain kolme päivää, enkä ole oikein käynyt salilla viime lauantain jälkeen, jolloin kävin Matinkylän Foreverillä.


Matinkylän Foreverillä oli avoimet ovet ja juuri uusitut tilat sekä laitteet. Lempilaitteeni oli tämä täsmäpyllytreenilaite, jossa liikettä tehtiin seisten. Foreverillä oli myös hierontatuolit, vaikkei mikään kyllä voita oikean hierojan asiantuntevaa käsittelyä. Oli kiva istuksia ja fiilistellä. Ei onnistunut hymyileminen muutamaan tuntiin puudutuksen jälkeen, mutta oli hauskaa yrittää hymyillä puoliksi puutuneellä suulla.


Auringonpaiste on niin harvinainen näky viime aikoina. Sunnuntaina se näkyi jonkin aikaa. Ensin viisi minuuttia päivällä, mutta onneksi vielä myöhemmin, kun kävelin ystävän kanssa Kaivopuistossa.




Kissan aamupötkötykset.



Sunnuntaina tapasin ystävääni, joka oli tullut Helsingissä käymään. Nautimme kahvikupposet Robert's coffee jugendissa. Siellä oli hienoja Robert's coffeen omia kahvipussukoita, joissa jokaisessa oli hauska nimi ja hattuun pukeutunut kamelin kuva.








Lähdimme kahvittelun jälkeen kävelemään Kauppatorin halki kohti Kaivopuistoa, eikä ollut niin vilpakkaa, kun aurinko tuli uudelleen esiin. Näimme hevosajelulle olevia ihmisiäkin Kaivopuistossa. Kannatti tosiaan mennä katselemaan Harakka-.saarille lähtevältä pitkältä laiturilta maisemia, jotka olivat todella upeita. Nopeasti tuli kuitenkin kylmä ja lähdimme kävelemään takaisinpäin Ehrenströmintietä pitkin.


Yhtenä aamuna tällä viikolla pötkötellessäni kissan kanssa mietin, lähteäkö vai eikö lähteä töihin. On vaikea arvioida aamulla, millaiseksi olo muuttuu, mutta onneksi joka päivä töihin lähtiessä ja töissä ollesa oli aina parempi olo kuin aamulla. Kyllä tällaisen suloisen viereen tekisi mieli jäädä kotiinkin.


Saatan kolmella bussilla mennä joskus töistä kotiin, mutta useimmiten kävelen viimeisen pätkän. Perjantaina eli eilen oli ihanaa kävellä töihin, kun oli vihdoinkin perjantai. Luulin jo keskiviikkoa perjantaiksi - ollut lievästi väsynyt viikko. Perjantai-aamuna näin ketun jolkottavan tien yli ja editseni aika lähellä, noin kymmenen metrin päässä. Ihastelin kauniita autoja kadulla. Olin ottanut kahvin termariin mukaan, kun en ehtinyt juomaan sitä ennen töihin lähtöä kotona. Kävelin pysäkille noin parikymmentä minuuttia ja osa siitä reitistä kulkee metsän läpi. Hymyilytti se aamu, viikonloppu mielessä. 

Nyt on saanut rentoutua tämän päivän. Kävin kissan kanssa kaupassa ja toimin parturina. Löysin uuden sarjan, jossa remontoidaan ja sisustetaan uudelleen joku talo kahdessatoista tunnissa perheen ollessa ihan tietämätön kodissaan tapahtuvista muutoksista. Nimeltänsä taisi olla Mahdoton remontti. Harmi, että siinä oli vain kuusi jaksoa. 

Yrittänyt tänään vain rentoutua ja olla. En vain osaa olla kovin paljon paikoillani. 

En osaa vielä varmaksi sanoa, miten sokeritonkaan on vaikuttanut, mutta iholla on selkeästi jonkinlainen detox päällä. Ja kun on tätä pientä flunssaakin päällä, niin senkään takia ei osaa arvioida. Yksi asia, jonka olen huomannut on se, että vedän enemmän asioita ns. villaisella, etten reagoi joihinkin asioihin, kuten kissan toilailuun, samalla tavoin suuttumalla. Tuntuu, että on enemmän läsnä ja haluaa käyttää kaiken tarjolla olevan ajan mahdollisimman hyödyksi. Niin toki ennenkin tein, mutta nyt tekee vielä enemmän mieli keskittyä ilman, että se on vaikeaa. Osaa hidastaa aikaa. 

On pitänyt yrittää syödä jotain aina joka välissä, ettei verensokeri pääse heilahtamaan liian kovasti, että alkaisi ylipäätään tekemään mieli makeaa, nopeaa nousua. Ei ole tehnyt mieli leivonnaisia tai suklaata. Se on pelkkää rahanmenoa suurimmalti osin. Banaani on pienen tauon jälkeen palannut takaisin päivittäiseen ruokavaliooni. Se asia on kyllä muuttunut. Keho tarvitsee kaliuminsa. 

Kerron kehon ja mielen muutoksista enemmän sokerittomuuden pidentyessä. Tällä hetkellä mieli on levollinen ja tyyni, mutta toki tietyistä asioista edelleen harmistuu. En vain osaa olla suuttunut kovin pitkään, koska turhaa sellainen. 

Mukavaa kohta alkavaa sunnuntaita!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Löytöjä, inspiroitumista ja herkuttelua

Tuntuu, että viime postauksesta on kolme viikkoa, vaikka siitä on hädin tuskin kahtakaan viikkoa. Sanotaanko siis, että pari viime viikkoa o...