Töihin lähtö - asu, työmaisemia ja työmatkamaisemia. Nyt on todellakin kesä ja se on ihan mielettömän ihanaa! Vielä ei kyllä ole talviturkkia tullut heitettyä, mutta kaikki ajallaan. Metsissä oleilu on parhautta ja luinkin vastikään, miten luonnon lähellä varttuneiden aivotoiminta on stressikeskuksessa paljon matalampi kuin kaupungissa varttuneiden. Luonnossa varttuneiden stressitaso laskee paljon nopeammin päästessä luontoon eli luonnon ympäröimänä varttuneet rauhoittuvat nopeammin. En väitä, että kaupungissa varttuneet olisivat sen huonompia missään, kerron vain miten artikkelissa kerrottiin. Paljon vähemmän stressitekijöitä. Niinkin sanottiin, että jos oikeasti haluaa rauhoittua, niin ei tosiaankaan pidä ottaa älylaitetta esille, vaan pitää olla tekemättä mitään tai ainoastaan jotain, mikä ei vaadi jatkuvaa huomiota; jotain sellaista, mihin voi keskittyä, loistavana esimerkkinä tuli eläimen katseleminen. Ei mikään ihme, että on niin paljon eläinaiheisia videoita, kun niitä katsellessa kovimmillekin heltiää hymy kasvoille.
Itse en ole niinkään älylaitteiden perään, vaikka nuorempana olinkin. Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä enemmän sitä arvostaa vain toisten seurassa olemista tai joskus rankan työpäivän jälkeen olen saattanut puolikin tuntia vain maata sängyllä, katsella kattoa ja kuunnella, kun ajatusten ylikierroksilla käyvät rattaat alkavat pikkuhiljaa hidastua - ja sitten vasta ymmärrän ottaa päälle unohtuneet vaatteetkin pois.
Meillä perheessä luettiin paljon, jokainen meistä, ja rakastan lautapelejä. Olen toki tykännyt pelata tietokoneella, käsikonsolilla ja videokonsolilla, mutta nykyään, kun kuuntelee äänikirjojakin bussissa, niin katselee vain maisemia nauttien aamusta ja heräillen, kunnes on perillä. Elloksen kuvastoa, instagramia tai blogeja kännykällä tuijotellessa tuntuu, että 25 minuutin matkaan meni vain viisi minuuttia, eikä ollenkaan ehtinyt nauttia matkasta, tuntui että oli liian nopeasti perillä. Siksi pyrkiikin keksimään keinoja pidentää joitain hetkiä ja paras tapa siihen on olla läsnä hetkessä - varsinkin itselleen läsnä. Toki tykkään katsella sarjoja ja elokuvia, mutta kesän tavoitteena on sama kuin viime kesänä: että saisi sen lehtikasan kirjahyllystä luettua (sekä joitain kirjoja), mitä viime kesänä tuli hankittua. Tämän kesän poikkeuksena on se, että aion todellakin saada luettua ne lehdet ja laitettua eteenpäin kiertoon.
Toki pitää nauttia kesästäkin, aurinkoisista päivistä, käydä kuvailemassa, haalimassa elämyksiä ja ehkä jopa skuuttailemassakin pitkin maita ja mantuja. Harmittaa kovin, kun skuuttini oli huollossa ja siitä vaihdettiin takarenkaaksi täyskumirengas, mutta nyt on sitten etukumi ihan tyhjä, luultavasti puhjennut. Olisi pitänyt vaihtaa molemmat renkaat saman tien, enpä sitäkään tajunnut ajoissa. Jälkiviisaus on haitaksi välillä.
Hymyilytti perjantaina, kun oli perjantai ja ihanan lämmin ilma, että pystyi olemaan t-paidalla ulkona ja kävin töiden jälkeen hieronnassa. Tosin nyt kaipaisi uudestaan hierontaa. Oli kuitenkin ihana niska- ja selkähieronta sekä mukavat turinat, mistä oli hyvä aloittaa viikonloppu.
En normaalisti pidä jasmiini - kukan hajusta, jasmiini-riisin hajusta enkä todellakaan jasmiini-hajuveden hajusta. Silti kaupassa miettiessäni uutta dödöä törmäsin tähän, missä on jasmiinia sekä kookosta, jota rakastan. Kookoksen tuoksu kompensoi ja on niin vahva, että tämä sekoitus toimii mielestäni hyvin.
Oli hieman lomamoodi lauantaina päällä: Aamusta pesin kaksi rummullista pyykkiä sekä hiukset. Leikkasin kolmesta reseptivihosta kivat talteen katsellessani sarjaa. Hulasin puoli tuntia. Skuuttasin keskustaan ja kävin salilla juoksemassa todella pitkästä aikaa 7 kilometriä ja oli hyvä boogie. Skuuttasin kaupan kautta kotio, söin, otin ruokalepoa ja lueskelin, kun vielä piti päästä heittämään vähän frisbeetä koriin, kun oli niin kiva ilma. Illalla vielä menojalka olisi vipattanut, mutta piti alkaa hiljalleen asettua.
Kävimme eilen skuuttailemassa. Ensin piti saada pöperöä rinnan alle, joten kävimme La Casetta Nostrassa Huopalahdentiellä. Syötyämme lähdimme kiitämään hieman rantareittiä kohti Kuusisaarta ja sieltä eteenpäin. Kävimme huristelemassa Espoon puolella ja päädyimme vihdoin (minun on jo useana vuonna pitänyt käydä) Alppiruusupuistoon, joka sijaitsee Haagassa. Taisin kyllä pitää kaunimpana korkeita puita ja aurinkoa kaikkien ruusupensaiden yläpuolella, mutta tuli muutama kukkakin kuvattua. Matkalla keskustasta Haagaan navigaattori ohjasi meidät ajamaan Pikku Huopalahden läpi. Siellä tuli bongattua kauniita taloja. Pitää sinne joku päivä palata ajan kanssa tutkimaan ja kuvailemaan.
Sain tänään ripustettua vihdoin unisiepparinkin seinälle. Se päätyi olohuoneeseen ja halusin laittaa sen samaan linjaan sohvan kanssa. Vielä puuttuu kahden kuvan paikat, ovat edelleen arvoituksia.
Tältä illalta toivotan hyvää tulevaa viikkoa! Nautitaan kesästä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti