Edellisviikonloppuna päätin juosta viiteen kilometriin, vaikka siinä kestäisi kuinka kauan ja vaikka se sattuisi. Hieman tuntui parin kilometrin jälkeen vasemmalla alavatsassa, mutta kerrottuani, että se menee ohi, kun vain jatkaa juoksemista, niin se meni ohi. Joka kappaleen jälkeen teki mieli pitää paussia, mutta en pitänyt. Aika tuntui vähän junnaavan paikoillaan ja laitoinkin palautetta, kun neljässä telkkarissa kolmessa näytettiin samalta kanavalta tylsää jääkiekkoa ja yhdessä jotain puuduttavaa lakisarjaa, jossa vain istuttiin ja tuijotettiin eteenpäin. Onneksi musiikki oli siivittämässä vauhtia. Olisi mieluummin telkkarit olleet kaikki kiinni, jos ei mistään tule mitään. Yleinen tv-kanavien ongelma. En ole vuosiin katsellut muuta kuin suoratoistopalveluita. Piti puhua juoksemisesta ja puhun telkkarista.
Olisiko samana päivänä tilattu Naplesista ruokaa kotiin. Otin matkalta jäätelön, joka oli onneksi tässä pakkauksessa, ettei ehtinyt liikaa sulaa, kun piti odotella bussia häiriön takia. Tuli myös katsottua koko Transformers - sarja uudestaan. Nyt on varmasti nähnyt kaikki.
Kävin ystäväni luona Keravalla, oli mukavaa. Sitten tulin takaisin. Kuvasin rautatieasemaa auringonvalossa. Nyt muutenkin tuntuu, että tulee kuvattua enemmän johtuen luonnonvalosta. Eilenkin Turussa käydessä harmittelin, kun ei ole minijärkkäriä mukana, kun sitä käyttää aivan liian harvoin.
Aamumaisemia töihin mennessä.
Olikohan se tiistai vai maanantai, kun näin pitkästä aikaa ystävääni töiden jälkeen. Hän oli Helsingissä käymässä. Menin ensin skuutilla vähän väärään paikkaan, joten kuvasin aurinkoista Pohjoisesplanadia matkalla. Kävimme Keskuskadun Deliberi K7:ssa, joka jossain kohtaa remontoitiin ja siitä remontoinnista vieläkin harmissani, kun kahvilapuoli ei ole palannut, kun siellä oli sellainen ennen ja Suomen parhaimmat kermamunkit. Maistoin tapas-tarjotinta, johon sai valita suolaista patonkia tai minileivoksia. Valitsin kolme kumpaakin ja lasin halvinta punaviiniä, joka oli hyvää. Oli vähän hintava viikko kaikkinensa, joten tällä viikolla ajattelin himmailla. Ei ole täysin varmaa, mitä tuleva palkka tuo tullessaan, kun on vielä yksi isompi odotettu menoerä tämän kuun lopussa.
Näkymä käppäillessä Stockmannin sisustusosaston viertä. Sen nähdessämme ajattelimme molemmat, että olisipa ihana office-view. Ehkä minäkin jonain päivänä toteutan päivähaaveeni, että otan koneen mukaan johonkin kahvilaan ja pistän kirjoitellen. Pitää vain ottaa johto mukaan, kun tämä kone ei toimi muuten. Haluaisin hankkia uuden tietokoneenkin, muttei siihen ole kovaa hinkua, koska vaikka tämä 2015 ostettu kone ei toimikaan ilman johtoa seinässä, niin ei tässä pahemmin vikaa ole käyttötarkoitukseensa verraten. Sellainen kirjoituskone voisi olla kyllä vähän pienempi.
Tuota Aloe vera - tuotelinjaa, jonka nimeä en muista, olen ennenkin ihaillut, että joku päivä vielä. Eli sinä päivänä, kun olen muut kasvopesuputelini käyttänyt loppuun. Siihen menee hetki.
Herkuttelua herkuttelun perään. Töissäkin oli kahta eri kakkua. Keskiviikkona näin ihanaa ystävääni, jonka kanssa emme olleet tavanneet pitkään aikaan ja kävimme Cafe Javassa Lasipalatsissa. Turisimme hyvän aikaa ja vaikka olikin pitkä aika näkemisestä, niin joidenkin kohdalla voi aina jatkaa siitä, mihin viimeksi jäi, eikä aika välissä tunnu miltään. Tai toki tuntuu joltain ja tapaisi niin monesti kuin vain mahdollista, mutta you got the point, eikö niin.
Torstaina koitti suuri coitos-päivä, jolloin minulle oli varattu aika kirurgiseen hampaanpoistoon, alaviisurin poistoon. Kurkkua kuivasi käytävällä odotellessa ja kaulan ympärillä oli kuristava tunne. Jännitän onneksi yhä vähemmän hammaslääkäriin menoa. En ole enää p*skanjäykkänä, kuten ekana päivystyskäyntinä vuosi pari sitten.
Kerrottiin, että yläviisurin ottanut lääkäri kehotti ottamaan myös toiselta puolelta alhaalta poskihampaan, joka oli odottanut paikkausta, koska luu sen alla oli tulehtunut. Eihän sitä luun tulehtumista tunne, ainoastaan ientulehdukset, mutta vaikken olisikaan halunnut hampaasta eroon, niin ei sitä olisi voinut enää pelastaa. Sen irroitus kesti kauemman aikaa, kun oli haljennut ja kahden juuren sijasta sillä olikin kolme juurta. Opettelen elämään ilman suurempia pureskeluita, mikä on periaatteessa hyvä juttu. Kaveri tosin sanoi, että sitten kun on varaa, kannattaisi hankkia tekohammas.
Laitettiin siis puudutus ja kun puudutus toimi, niin yritin vähän heittää huulta ennen kuin se kokonaan puutui. Alkuperäinen hammas, jota varten menin, irtosi helposti, mutta poskihampaan irroittamisessa kesti hyvän aikaa. Minulle laitettiin myös naaman päälle leikkausliina, mikä oli itselleni uusi asia.
Loppu hyvin kaikki hyvin; kahdet ompeleet ja lasku tulee perässä. Piti varata saman tien paikkausaikakin, mikä on ensimmäinen elokuuta. Sitä ennen pitäisi yrittää olla rei'ittämättä hampaita enempää. Pitää soittaa perään ja kertoa, että kyseessä olisi kiireellisempi aika eikä kiireetön, kuten kutsussa luki. Lisäksi pitää varata aika tarkastukseen.
Jälkeenpäin ajattelee kyllä, että onpa hölmöä olla tosi monta vuotta ilman hampilekuria, kun on potenut hammaslääkäripelkoa. Sain varmaan pienenä traumat mieslääkäristä, joka ei käyttänyt hanskoja eikä suusuojaa ja hänen henkensä haisi hirvittävältä. Paras kuitenkin saada hammaskalusto kuntoon.
Samana päivänä en saanut syödä mitään pureskeltavaa tai lämmintä, joten ostin kaupasta paljon juotavaa kylmää tavaraa. Seuraavanakaan päivänä pureminen ei ollut suositeltavaa. En ole vieläkään purrut mitään kovaa, ettei menisi hampaiden väleihin. Harmittaa kyllä, etten voi vieläkään käydä saunassa tai juoksemassa, koska juoksujalkaa kovasti vipattaisi. Minulla oli myös kolmen päivän antibioottikuuri, mikä tarkoitti kolmena päivänä nälkänälkänälkä - tunnetta, kun pilleri piti ottaa kahdeksan tunnin välein tyhjään vatsaan ja sen jälkeen odottaa vielä puoli tuntia, että sai syödä.
Pientä metsätepastelua.
Lauantaina kävimme ensin Kemiönsaarella hakemassa auton osa ja paikallisessa kahvilassakin turisemassa miekkosen vanhempien kanssa. Sieltä olisi voinut tarttua kiva amppeli parvekkeelle.
Kemiönsaaren jälkeen poikkesimme Turkuun, jossa näin pitkästä aikaa yhtä ystävääni. Menimme perinteisesti Cafe Artiin turisemaan (hetken nurisin, kun ei ollut vanhoja kivoja kakkuja ja kasvimaidosta piti maksaa erikseen) sekä kävelemään Aurajoenrantaa pitkin. Siinä ystävän kanssa turistessa ja katsellessa aurinkoista Turkua ajattelin, että nyt tosiaan on kesä. Emme ehtineet Tuomaansillalle asti, mutta jospa ensi kerralla. Kävimme vielä ennen lähtöä läheisessä italialaisessa paikassa syömässä: yksi otti pastaa, toinen risottoa ja kolmas pizzaa. Maha tuli tyytyväiseksi.
Turun jälkeen kävimme vielä Forssassa kääntymässä ja saimme napamme täyteen suussasulavaa raparperipiirakkaa ja vaniljajäätelöä. Ei pitänyt herkutella kesäkuussa ei, mutta minkäs teet. Jospa nyt ottaisi tämän viikon tosiaan iisimmin osteluiden ja herkkujen suhteen.
Eilen oli pyykkipäivä ja tuli käytettyä pyykkitelinettäkin ekaa kertaa. Kaikki pyykit mahtuivat siihen hienosti! Kävin myös hitaalla salilla. En siis käynyt juoksemassa, vaan nostelin köykäisiä painoja ja yritin vähän rasittaa lihaksia. En viihtynyt kauaa salilla, joten ruokaostosten kera kotio. Piti päästä tekemään lettusia. Tuli tehtyä hyvin paksuja lettusia, kun olen viime aikoina tottunut tekemään vain banaanilettuja pienellä pannulla. Toki voisi tehdä tavallisia lettuja seuraavaksi pienellä pannulla, vaikka siihen meneekin aikaa. Valiolta löytyy oikein toimiva ohje, jonka nyt muistan jopa ulkoa.
Nyt on hyvä olla. Pitää alkaa tästä valmistautua töihin lähtöön, vaatteet päälle jne. Pitäisi vielä ostaa jostain aurinkorasvaa, kun se on jäänyt ajatustasolle. Tänäänkin luvattu ihanan aurinkoista päivää.
Upeaa viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti