Turusta Helsinkiin palauduttua piti hieman vielä äpöstellä, mutta kovasti menossa siihen suuntaan, että söisi tosi terveellisesti ja pudottaisi mahdollisesti joulun aikana tulleet ylimääräiset kilot. Katsoin hyvässä seurassa Disney Plussalta uuden Encanto - leffan, joka oli aika muikea ja tuli samalla syötyä tällaista ROAR - kasvipohjaista jäätelöä, joka on suurimmalti osin tehty mantelista ja kookoksesta. Maku oli epäilyn jälkeen kyllä aika bueno. Varsinkin macadamia - palaset seassa olivat ihania. Pitää maistaa vielä toistakin makua joku päivä ja mahtoiko niitä olla kolmaskin maku, mene ja löydä. Tuli nähtyä myös uusi Matrix Resurrections, joka ei ollut ihan huono, kuten epäilin, vaan siihen piti tosissaan keskittyä, että mitäkukahäh, ettei pudonnut kärryiltä.
Ennen joulun viettoon lähtemistä mietin rumsteeramista ja kotiin palauduttua rumsteerasin. Oikeastaan siihen meni paljon pidempi aika kuin luulin, mutta sain siirrettyä sängyn jälleen siihen nurkkaan, missä ruokapöytä oli ollut ja siirsin ruokapöydän ja skuutin sen alta siihen ikkunan viereen, missä sänky oli ollut. Kirjahyllyä en siirtänyt, kun olin sen vähän aikaa sitten siirtänyt mummin maalaaman kuvan alle paikkaan ennen eteisen oviaukkoa. Televisio kääntyi ja matto jouti kirjahyllykön ja sängyn väliin. Yöpöytä tottakai kulki sinne minne sänkykin. Jälleen on hauska järjestys. Laitoin ruokapöydän (jonka uusimistakin olen miettinyt) kiinni seinään ja vaikkei toisella tuolilla nyt oikeastaan voi istua, jollei pöytää välillä siirrä, niin helposti voi jumppamaton liikuttaa tähän jäljelle jääneeseen tilaan, jos mielii sen päällä rehkiä. Tiedän, kuva olisi varmasti ollut kätevämpi.
Vuoden lopulla käpystelyä Espoossa ja Selloon, jossa minua odotti varaamani Sackboy's Big adventure, joka on kyllä aikast kiva peli pelailla. Kohta se vain loppuu, kun kaikki viisi maailmaa on käyty läpi. Tosin minua odottaa edelleen korkkaamaton joululahjaksi saamani ihana Kena - peli.
Sellosta kävin ostamassa myös rätin ja ihastelin jooga-hahmoa Rusetti-kaupassa, josko sen joskus tulisin kaappaamaan mukaani. Huomasin myös uuden Onnistujan opas - lehden (Edelleen harmittaa se viime vuoden toiseksi viimeisen lehden ostamattomuus, oliko nimeltään Elinvoimaa - eli jos sinulla on se, niin mielelläni ostaisin tai ottaisin lainaan) numeron nimeltä Treenaa ja hoikistu. Pitää käydä se joku päivä ostamassa ja lukaista. Pitäisi muutenkin kaikki edelliset numerot ja viime vuoden kesällä ostamani KuntoPlus-lehdet sekä kirjastosta lainassa olevat KuntoPlus-lehdet lukaista. Paljon lukemista ja itseopiskelua tiedossa. Kivaa kunhan jostain vain löytäisi aikaa. Onhan tässä aikaa. Minulla on pitkä joululoma, vielä viikko josta olen hyvin tyytyväinen. Sitten kun palaa töihin, niin on täynnä uutta energiaa hyvän levon jälkeen.
Tuli käytyä katsomassa ilotulitusta vuoden vaihtuessa, kun se oli Töölönlahdella, mutta ilmeisesti parissa muussakin paikassa. Tosin sitten kun katsoi Youtubesta muiden maiden uudenvuoden vaihtumisia, niin Suomen ilotulitusraketit ovat vain pari kissanpierua niihin verrattuna. Tosin mietin seurassa, että jos olisikin sellainen käytäntö, että yksittäiset ihmiset eivät voisi ostaa ilotulitusraketteja, vaan vain suurissa kaupungeissa näytettäisiin ilotulitusnäytös vuoden vaihtuessa. Ja sen näytöksen varsinkin pääkaupungissa pitäisi olla hyvin suunniteltu, toisin kuin tällä kertaa oli. Outoa, että kolmessa paikassa samassa kaupungissa on näytökset. Luulen, että joskus on ollut vain Kansalaistorilla, koska siellä aukeaa tarpeeksi suuri taivas. Epäreilua, varmasti jotkut sanoisivat. Toisaalta kaupunki voisi keskittyä tärkeisiin asioihin hullutusten sijaan. Luulenpa, että pandemia on kuitenkin verottanut kaupungilta aika paljon varoja tänä vuonna, vaikka jos uutisia lukisin, niin niitä kaupungin varoja olisi varmasti käytetty myös älyttömiin hankkeisiin niin kuin joinain vuonna. En kuitenkaan kiinnity poliittisiin asioihin, mutta ympäristöasioihin kuitenkin. Niin luontoon kuin asuinympäristöönkin. Onneksi Helsinki ei tietääkseni kuitenkaan ole tehnyt niin huonoja valintoja kuin syntymäkaupunkini, josta viime postauksessa avauduinkin. Ihan liikaa taloja tehdään paikkoihin, missä niitä ei kaivata, koska pilaavat maiseman. Tällä hetkellä on ihan valtavasti asumattomia kämppiä, joten mikseivät ihmiset voisi muuttaa niihin. Kunhan sanon.
Eilen lähdimmä käpystelemään tai oli tarkoituksena kauniina aurinkoisena ilmana kuvata Vanhankaupunginkoskea, kun olin jonkun nähnyt ekojen lumien tultua käyneen siellä kuvailemassa aivan ihastuttavia kohisevan kosken ja Vanhakaupunginkosken suvannon kuvia lumella ja jääpuikoilla koristeltuna. Halusin itsekin mennä kuvaamaan hienoja kuvia vielä auringon kimmellellessä kauniisti virtaavan veden uomissa.
Lähdimme Hakaniemestä ratikalla numero kuusi ja poistuimme ihan liian aikaisin, kun ratikka kääntyi, enkä tiennyt, mihin asti se olisi mennyt. Pitänee ottaa joku päivä selvää, jos olisikin mennyt perille asti. Sitten piti kävellä ensin Arabian tehtaanmyymälän ohi ja ottaa siellä olevasta kauniista seinämaalauksesta kuvia. Koitin Hakaniemessä jo vähän kuvailla minijärkkärini taidetoiminnolla, kun otin Panasonic Lumixin ulkoilemaan. Tosin Arabian kohdalla se raukka väitti akun loppuneen, vaikka siinä oli ollut 3/3 palkkia akkua täynnä. Ruinasin sen mukanaolosta, kun ei viitsinyt edes toimia, mutta onneksi sain kännykälläkin kuvattua hienoja kuvia.
Hetken oltuaan lämpimässä takin alla lämmintä kehoa vasten keskustassa jo kävellen se kertoikin, että "I'm alive ja muuten 2/3 akkua jäljellä!". Ei siis vain pitänyt kylmästä ja päätti, että "minäpä en tee yhteistyötä näin kylmässä!". Ei ollut kauhean kylmä, vain miinus neljä, mutta aivan pirunmoisen kylmä tuuli, joka sai ilman kylmyyden tuntumaan kuin olisi ollut parikymmentä astetta pakkasta auringosta huolimatta. No aurinko onneksi hieman lämmitti, mutta ruinaukseni loppui vasta, kun löysin vihdoin ja viimein vessan jostain koirapuiston läheltä. Luullakseni vihreä pömpeli ja sininen bajamaja ovat olleet lähempänä koskea, mutta lähelle koirapuistoa eli sinne, mistä pääsisi kävelemään Lammassaareen, niin sinne oli pystytetty jokin harmaa biokäymälä à la Helsingin kaupungin toimesta ja hävitetty sitten kosken läheltä olevat vessat. No hyvä etten sentään housuuni paskonut, mutta oli hyvin lähellä.
Ihanat maisemat ja aurinko hellivät kävelijöitä, vaikka olikin aika navakka tuuli. Tämän sillan nimi on Matinkaari. Pitää sillat nimeltä oppia.
Näkymät Matinkaaren sillalta Vanhankaupungin selälle. Kaukana näkyi purjeluistelijoita. Näytti hauskalta toiminnalta. Pitäisi varmasti luistimet kaivaa kaapista ja etsiä jostain hyvä jää. Katsoa, pysyykö vielä pystyssä. Jospa ottaisi muutaman tyynyn mukaan ja sitoisi ne itseensä niin säästyy mustelmilta.
Vanhankaupunginkosken suvantoa ja Vanhankaupungin Lukkosilta. Kävin sanomassa päivää sorsille.
Tekniikan museo ei ollut auki, mutta ovat hauskoja punatiilirakennuksia.
Och herr Koski.
Käpystely Arabian kauppakeskuksen pysäkille ja kuutosratikalla keskustaan.
Todettua että Robert's coffee Jugend tosiaan on kiinni, vaikka Keskuskadulla oleva Robert's coffee oli auki, tuli kuvailtua kaunista Pohjoisesplanadia ja upeaa arkkitehtuuria matkalla Cafe Esplanadiin.
Cafe Esplanadissa sulatimme kohmeisia pyllyjä ja tilasimme vanhan kunnon toscapullan ja uuden tuttavuuden pekaani-hasselpähkinäpullan. Molemmat ovat ihan loistavia niin kuin Cafe Esplanadin koko vitriinin antimet. Cafe Esplanadi oli ensimmäinen tuttavuuteni keskustan kahviloista. Rakastin myös Aschan Jugendia ennen kuin ihana Aschan hävitettiin ja Robert's Coffee valtasi tilat ja muutti kattofreskon ihan muuksi, vaikka se oli ollut niin kaunis. Kaikki kaunis hävitetään. Ehkä se on osasyy sille, miksi haluaisin matkustaa ajassa taasepäin.
Onneksi on muitakin kahviloita kuten Cafe Esplanadi ja muutama muukin. Eikä Robert's Coffee Jugendissa mitään vikaa ole, mutta tykkäsin siitä enemmän Aschanina. Tykkäsin Robert's Coffeestakin enemmän ennen kuin siitä tuli yhtä yleinen kuin Espresso Housesta. Ennen se oli ihana ja harvinainen, ihan kuin Coffee House vielä on ennen kuin sekin hävitetään. Nyt se on osa katukuvaa, arkea; ei enää niin ylellinen.
Toivon, kuten vastauksen viestiini sainkin, että ottaisivat kahvilat huomioon sen, ettei erikoismaitojuomista eli ns maidon korvikkeista tarvitsisi maksaa ylimääräistä, koska nykyään jotkut käyttävät paljon vaikkapa juuri kaurajuoman barista-versiota kahvissaan, koska siitä tulee niin pehmeä ja täyteläinen maku (ainakin Oatlysta). Ja on olemassa allergisia ihmisiä, jotka eivät pysty käyttämään lehmänmaitoa ja jotkut eivät pysty käyttämään kaurajuomaakaan, jolloin pitäisi olla mantelipohjainen, soijapohjainen, riisipohjainen tai kookospohjainen juoma vaihtoehtona. Kyllähän näitä on kuitenkin olemassa ja ovat hinnaltaan melko samat kuin Oatlyn harmaa purkki.
Otin kahvilassa kaakaon, enkä pyytänyt sitä erikseen muuhun juomaan, joten sain sen maidolla. Se oli todella hyvää kermavaahtoineen päivineen, mutta todella harvinainen herkku. Kotosalla myöhemmin illalla vatsa päästeli kummallisia ääniä, kun ei oikein osannut suhtautua siihen, että mitä se tyyppi siellä ylhäällä olikaan kaatanut kurkusta alas. Tuttua, mutta silti vierasta. Onneksi ei sen enempää mukeltanut.
Mukavaa sunnuntaita!
P.S. Kuuntelin toiseen kertaan upean Eppu Nuotion Niin kuin vierasta maata ihanan Kirsti Valveen lukemana sekä jälleen jo kerran luetun ja kuunnellun Eppu Nuotion Mutta minä rakastan sinua myös Kirsti Valveen lukemana. Kaksi ehdotonta lempikirjaani <3 Pitäisi varmaan kuunnella muutama muukin uudestaan. Kirjat ovat ihania elämyksiä ja toisinaan kyllä sellaista hunajaa korville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti