Kävin viimeksi salilla keskiviikkona 22. päivä. Luulisin. Ja nyt en ole käynyt salilla lähes viikkoon, koska olen ollut Varsinais-Suomessa. Kolme kertaa kyllä talvikävelyllä, mutta otin kahvakuminauhankin mukaan, jota voisi heilutella. Harmi kyllä, ettei äidin luona ole hierontarullaa. Olo tuntuu lievästi jäykältä. Liike on tosiaankin paras lääke jäykistyneeseen kehoon, mutta kyllä hieronnassakin on kiva käydä. Harmitus tuli eilen, kun salilta tuli tekstiviesti, että pääkaupunkiseudun salit suljetaan väliaikaisesti. Voi että kun olin odottanut, että lähtiessäni takaisin Helsinkiin menisin heti seuraavana päivänä salille. Joskus joulun jälkeen aamupäivällä tai keskipäivällä Turusta lähtiessäni olen vain vienyt matkatavarat kämpille, pakannut salikamat kassiin ja lähtenyt siitä suoraan salille. Sitten vasta salin jälkeen purkanut tavarat. Nyt pitää alkaa ulkoilla paljon ja tehdä kotijumppaa kehonpainolla. Mitäs muutakaan sille voi. Ihmiset voisivat kyllä käyttää maskeja, ei millään pahalla. Taudin leviämisen takia on pitänyt salejakin sulkea, eikä ihmiset pääse saleille kuntoilemaan tai hymyilemään ihmisille. Salilla käynti on minulle paljon sosiaalistumistakin, vaikken edes juttelisi kenenkään kanssa. On hienoa luoda monia katsekontakteja ja hymyillä sekä vastaanottaa hymyjä. Minkäs sille voi.
Ennen Turun seutuville lähtöä 23. päivä torstaina kävin töiden jälkeen syömässä hyvässä seurassa Friends and burgerissa. Tällä kertaa chicken burgerin. Pitää kyllä myöntää, että nyt joulunaikaan on syöty ihan liian paljon kaikkea herkkua ja makeaa, että pitäisi pistää piste sille touhulle ja ruveta salaattilinjalle. Paino on noussut neljä kiloa siitä, mihin olin sen onnistunut vilkkaammalla salilla käymisellä saamaan, mutta syöminen nostaa kilomäärää. Tosin yksi kilo siitä on jo lähtenyt. Pitää vain ahkerasti treenata ja olla syömättä höttöä, että saa kilot jälleen putoamaan. Suurimmalti osin jos on syönyt paljon sokeria, niin sen jättäminen pudottaa painon myös nopeasti. Tärkeintä on kuitenkin pitää keho liikkeellä, että tuntuu hyvältä omassa kehossaan, nukkua riittävästi sekä syödä monipuolisesti ja terveellisesti nesteytystä unohtamatta.
Jouluaattona kävin veljen kanssa perinteisellä jouluaaton kävelyllä Hovirinnan rannassa. Harmi kyllä, että ranta on osaksi tuhottu sekä koripallokenttä, lentopallokenttä ja rullalautailualue on jäänyt täysin turhan autoparkkipaikan rakennuksen alle, vaikkei autoparkkipaikkoja olisi enempää tarvittu. Olisi ihmiset mennyt muille rannoille uimaan ja makoilemaan. Tosin nyt on puolet makoilualueestakin täysin turhien rakennusten alla. En tiedä, kuka on vastuussa koko Kaarinan turhista rakennushommista. Toivoisin äidin muuttavan pois Kaarinasta, kun Kaarina ei todellakaan näytä samalta kuin ennen. Keskustassakaan ei näe enää eteensä turhilta kerrostaloilta. Se siitä pajatuksesta, onneksi en asu siellä.
Oli luntakin tullut kivasti jouluaatoksi, kun aatonaattona ei ollut juuri ollenkaan lunta.
Lisäksi aivan mahtava aurinko hyväili kahta käpystelijää viidentoista asteen pakkasella.
Perinteinen jouluruoka. En ole ikinä ilahtunut jouluruoasta. Pienenäkin söin vain maksalaatikkoa ja perunalaatikkoa. Tänä vuonna oli sentään bataattilaatikkoa, kalkkunaa ja vähän kalaa. Ehkä jonain vuonna saan maistaa sitä punajuuri-vuohenjuustolaatikkoa - pitänee luultavasti tehdä itse.
Suklaasta puheen ollen, kun sitä olen vähän liikaakin syönyt saatuani sitä lahjaksi etc. Tällä hetkellä käyttämäni pitkäaikainen inhaloitava lääke antaa minun syödä suklaata, kun ennen sen lääkkeen aloittamista alkoi yskittää yhdestäkin suklaapalasta ja sätin itseäni jopa siitä yhdestä kahvihuoneen pöydälle houkutukseksi tuodulle konvehtirasian suklaapalalle.
Minulla ei ole koskaan yskää ilman limaisuutta. Yskin vain, jos köhimällä yskä yrittää saada limaa pois keuhkoista tai keuhkoputkista. Suklaa tuo sitä sinne, koska suklaassa on maitoa. En ala nyt selittämään astmaatikon keuhkoputkien koostumusta, mutta siedän tällä hetkellä jonkin verran suklaata. En kuitenkaan yritä tieten tahtoen syödä liikaa suklaatakaan, kun siitäkin saan hieman suuremmassa määrin löysän vatsan, jos kröhä ei ole sen syömistä ennen pysäyttänyt.
Lisäksi söin yhtenä iltana vähän liikaa pipareita töllöttimen ääressä, kun olivat siinä käden ulottuvilla, eikä ollut kovin miellyttävä vaan ilmavaivainen yö. Oikeasti siis maito ja vehnä-/ruistuotteet eivät sovellu keholleni.
Nyt olen kehoani kuunnellut, enkä yritä ahtaa enempää herkkua kitaani, koska vaikka nyt keho onkin kestänyt ihan liikaa tyhmyytttäni, niin seuraava askel siltä on pistää jarrut pohjaan flunssan muodossa ja sitä en todellakaan halua. Nyt siis loppuu hötön mussutus ja alkaa terveellisen ruoan puputus!
Joulupäivän aamuna huomasimme lunta, jota tuprutti taivaan täydeltä monta tuntia. Veimme veljen takaisin kotiinsa, emmekä meinanneet nähdä eteemme siltä pyrytykseltä. Liikenne oli hyvin hidasta, eikä ketään haitannut. Vietyämme veljen takaisin kotiinsa menimme äipykän kanssa kävelylle tai toisin sanoen rämpimään lumihankeen syötyämme. Kaikkialla oli ihanasti lunta ja teki mieli hyppiä kinoksiin. Asteitakaan ei ollut paljon, vain viitisen astetta pakkasta.
Back to basics eli ei kaurapuuroa aamiaiseksi vaan riisipuuroa. Tein äidillekin kaurapuuroa. Itse söin lisäksi leivän maksamakkaralla, koska tällä hetkellä tuntuu olevan jatkuvasti nälkänälkänälkä. Pitäisi muistaa, ettei nälkä ole paha asia, vaan keho tarvitsee toisinaan myös nälän tunnetta, koska se on ilmeisesti jonkinlainen puolustusreaktio keholle. En osaa sitä selittää, mutta kaikki nälän tunne ei ole sellaista, mihin pitäisi suoraan reagoida. Ja sanotaanhan myös, että nälkä voi olla usein piilotettua janoa. Jos siis ei ole kovin pitkä aika syömisestä, niin kannattaa juoda vettä. Itsestäni tiedän, että minulla taitaa närästää aika usein, mikä tuntuu sitten kurkussa nälän tunteena. Tosiasiassa vatsani vain tyhjenee niin nopeasti, että pitää aina syödä lisää, ettei tulisi sitä närästystä. Kummallista.
Tapaninpäivänä rantakävelyllä äidin kanssa. Sain äidiltäni kauniin ja kivan, tosi lämpimän valkoisen untuvatakin, johon kieltämättä tykästyin paljon. Tänä vuonna muutenkin piti heivata vanha valkoinen untuvatakki takkien taivaaseen, kun se saattoi olla jokseenkin 20 vuotta vanha. Äiti tietää, että värini on valkoinen ja taitaa olla hänenkin värinsä näinä päivinä aika paljon. Tosin hän tykkää tosi paljon myös sinisestä. Hän sai sinisen paidankin joulumuorilta. Tosin minä tonttu harmikseni menin tilaamaan hienon lahjan äipykälle, mutta en tajunnut tilata sitä suoraan Turun seudulle. Äiti sanoi, ettei sitä tarvitsisi lähettää postissa, että saisi sitten sen, kun tulisin seuraavalla kerralla käymään tai hän tulisi minun luokseni käymään. Luultavasti ja toivottavasti ennen maaliskuuta, luultavasti viimeistään helmikuussa. Maaliskuun lopussa tulen viimeistään Turun seudulla käymään, kun isäpappa nuorenee.
Tapaninpäivänä oli jälleen ihanan ihanan ihana aurinkoinen ilma ja viisitoista astetta pakkasta. Otan kuvia paljolti omaksi ilokseni, kun haluan ikuistaa kauneutta, mutta olisihan se kiva, jos voisi kauniilla kuvilla ilahduttaa myös joitain muitakin, vaikkei kukaan sitä koskaan kertoisi. Hovirinnan rannan jälkeen ja ainoa järkevä asia, mikä Kaarinaan on viime vuosina rakennettu on tämä leikkipuisto, jossa on myös liikennepuisto. Siitä en anna yhtään haukkua. Siellä on myös ihana verkkokeinu, jossa tykkään käydä hetken makoilemassa vauhdissa aina ohimennen. Helsingissä on ihan liian vähän kivoja leikkipuistoja; tuntuu, että Espoossakin on enemmän kivoja. Olisi hyvä, että kaikkialla, missä lapset leikkivät olisi tarpeeksi monipuolisia leikkivälineitä, joissa voisi kiipeillä ja kieppua, kuitenkin turvallisesti, mutta suuressa osassa leikkipuistoja tai päiväkotien pihoja ei ole paljon mitään leikkivälineitä tai sitten on sellaisia, joista ei oikeastaan kiinnostuta. Tässä Hovirinnan leikkipuistossa olen kuvaillut kiipeilykuvia sinisessä naruverkossa, joka kohoaa korkealle, mutta on silti turvallinen.
Tapaninpäivänä pistäydyttiin pikavisiitillä isän luona Liedossa. Pikavisiitillä, koska oli sunnuntai ja sekä isällä että veljelläni oli seuraavana maanantaina työpäivä. Tämän vuoden joulun sijoitus viikonlopulle tulee tekemään omasta taloudestanikin vähän nihkeää ennen ystävänpäivää, mutta siitäkin selvitään. Oli tosi huikea aurinkovillitys taivaalla tullessamme kaupan kautta isän luokse.
Kisulit ja koristeluita isän luona. Isän luona oli mukavan rentouttava muutama tunteroinen syöden lakritsia, joulupöydän antimia ja rupatellen ennen kuin isä kyyditsi veljen kotiinsa ja minut äidin luokse. Olin ollut erityisen kiltti, kun sain joulun toivelahjankin joulupukilta eli museokortin. En ole ollut pariin vuoteen museoissa ja olen toden totta kaivannut kulttuuria. Pitää vain toivoa, että tulee mielenkiintoisia näyttelyitä ja että niihin pääsee menemään ilman liikojaaa rajoituksia.
Eilen 27. päivä heräsin kahdeksalta ja aloin siivoilla äidin toilettia, siinä kului nopeasti aika. Olen aiemmin nyt joulunaikana yrittänyt saada selvyyttä myös äidin keittiöön, mutta on kovin vaikea siivota toisen kotia, kun oman kodin siivoaminen on niin helppoa. Sain joulumuorilta yhden siivousvälineenkin, sinipiian, jota asuntoni oli kyllä kaivannutkin. Villakoirat ovat muutaman vuoden temmeltäneet villisti vapaina iloittelemassa joka nurkassa. Välillä olen niille kyllä näyttänyt rättiä lattialla polvillani könyteln, mutta tämä sinipiian olemassaolo luultavasti pistää villakoirat juoksemaan useammin karkuun.
Jeps. Eilen siis piti aamiainen syödä kahdeksalta, mutta riehaannuin siivoilemaan ja sain ihan hyvää jälkeä aikaan. Taputin itseäni olkapäälle. Kymmenen aikaan keitin kahvia ja puuroa, kunnes kesken puuron keiton ystäväni pelmahti ovelle (olin hänet toki edeltävänä päivänä kutsunut käymään) ja laitoin vähän enemmän vettä ja poroja keittimeen, että hänkin sai aamukahvia juoda. Äiti sai ystävältään Pauligin choco - kahvia, jota olen laittanut aina lusikan pari jokaiseen kahvinkeittokertaan mukaan. Sillä on tosi vahva maku, joten sitä voi hyvin keittää normikahvipurujen kaverina ilman riitelyä.
Oli ilahduttavaa nähdä ystävää pitkästä aikaa, ihan liian pitkästä aikaa, mutta turistiin aikamme, kunnes keitimme toiset sumpit ja hän lähti. Sain kivan värikkäät villasukat paketissa.
Hänen lähtönsä jälkeen minäkin lähdin bussilla (joka kulkee nykyään ihan outoa reittiä, ei ollenkaan Tuomiokirkon edestä) Turkuun, ihastelin lumista Aurajoen vartta räpsien siitä kuvia ja näin toista Turussa asuvaa ystävääni.
Menimme Cafe artiin hetkeksi turisemaan. Oudoksuin erikoismaitolisää, joka on nyt ollut jo toisessa paikassa, pitänee laittaa siitä palautetta johonkin. On tosi hölmöä, että normimaidosta ei laskuteta lisiä, mutta sitten jos ei voi juoda normimaitoa, niin siitä pitää maksaa lisää. Eikä tätä käytännettä ole ollut ennen, en ole ainakaan huomannut. Mistä tämä johtuu?
Lisäksi tavallinen K-supermarket Kaarinassa oli ottanut täysin pähkähullun käytännön pikakassalle, mikä on nyt ollut muutamassa Citymarketissakin. Ilmeisesti pitää kokonaan lopettaa K-kauppojen käyttö. Siis se käytäntö, että pitää näyttää kuittia lukijalle pikakassalta poistuessaan, että joku himputin portti aukeaa! Ihan älytöntä! - kenen tyhmeliinin idea sekin mahtaa olla. Meidän pitäisi päästä siihen, etteivät ne koneet edes syöttäisi niitä himputin kuitteja, jollei asiakas sitä välttämättä tarvitse, ettei mikään joutaisi roskiin. Kuitit eivät ole edes tavallista paperia ja joutavat aina löyhissä muovikasseissa sekajätteeseen. Raivostuttaa sellainen ympäristöstä piittaamattomuus! Viikon kaksi valitusvirttä, kiitos ja kumarrus. Toivottavasti näihin asioihin tulisi parannus. Miksei asioiden anneta olla niin kuin ne ovat ennen olleet, kun niin moni asia on pilattu uudistamalla käytänteitä tai ympäristöä.
Turusta palauduttuani löysin kummini kamraattinsa kanssa äidin luota käymästä. Turisimme, söimme ja pelasimme erän Skipboa, kunnes vieraat lähtivät kotiin joulun viettoon.
Nyt pitäisi keksiä tälle päivälle tekemistä, vaikkei olekaan enää aamu. Kirjoittaminen vie ihmeen paljon aikaa, täytyy myöntää, mutta oli se sen arvoista, että saa mietteensä ylös. Nyt voi keskittyä jälleen johonkin muuhun asiaan. Kuuntelin loppuun Clare Mackintoshin Anna minun olla, joten pitäisi löytää uutta kuunneltavaakin.
Mitäs tästä toivottamaan muuta kuin mukavia välipäiviä tai hyviä työpäiviä heille, jotka tämän viikon jo töissä viettävät. Oli mukava joulu ja pian lähden takaisin Helsinkiin. En tosin vielä tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti