Harmittaa, että viimeksi kävin salilla juoksemassa edellisviikon lauantaina. Viime viikolla piti kyllä käydä, kahdestikin, mutta rötväys, liian vähäiset yöunet ja liika herkuttelu tulivat eteen. Huonoja tekosyitä kyllä, mutta jostain syystä voin paljon paremmin silloin, kun olen jatkuvasti vähän nälkäinen. Nälkääni ei pysty tyydyttämään. Olen niitä ihmisiä, joille ehtii tulla uusi nälkä, kun on juuri syönyt tuhdin annoksen. En oppinut pienenä syömään itseäni kylläiseksi, vaan aina piti koko lautanen syödä tyhjäksi. Sitten aina jäi tilaa myös jälkiruoalle - jostain kumman syystä. Nyt on myös aika, jolloin saattaa saada suklaata, ja vaikka tiedänkin, ettei sitä pitäisi syödä, niin se pitäisi suoraan vaan antaa eteenpäin, koska kaappiin piilotettuna se ehtii sieltä aika nopeasti hävitä.
Viimeistään joulun jälkeen Turusta takaisin Helsinkiin tultua pitää aloittaa uudestaan kuntoilu, kun se ehti jo niin hyvään malliin. Ensi kuu on myös aika epävarma taloudellisesti, kun osa lomapäivistä piti ottaa palkattomana, mutta se on sitten ensi kuun murhe.
Tuli käytyä kauppakeskus Ainoassa. Vai onko tämä sittenkin Sellosta. Anyway, Ainoa on kovin väljä kauppakeskuksena, mutta ihan parasta siellä oli että K-Supermarketista sai Kaisan Cafen ultrasupermegahyviä rinkulamunkkeja, jotka olivat niin isoja ja tuoreita!
Kaupunkikuvia ja maanantain treeniä. Viikko sitten.
Tämän postauksen alkuperäinen idea oli näyttää minidigijärkkärillä eli Panasonic Lumixilla 5.12. otetut kuvat eli nämä edeltävät ihanat talvikävelykuvat. Aurinkoa on kyllä viime päivinä tullut ikävä. Se on viitenä päivänä tuntunut näyttäytyneen vain tunnin pari hyvin etäisesti. Mietin eilen, että milloin on talvipäivänseisaus, se päivä, ettei päivät mene enää pimeämmiksi, vaan alkavat jälleen pikkuhiljaa valaistua yhä enemmän ja enemmän. Talvi oli hetkisen läsnä, kunnes se suli pois, mutta nyt on jälleen kipeää tekevät pakkaset ja tekee mieli pukeutua eskimoksi ja sisään tullessa kääriytyä lähimmän sohvan nurkkaan tai petiin peiton alle. Tänäänkin jumitin tunnin ulkovaatteet päällä sängyllä ja meinasin nukahtaa, kunnes äiti soitti. Eikä uni sitten tullutkaan. Jospa se tulee vähän myöhemmin.
Tämän päivän banaaniletut med Oatlyn vaniljsås <3
Tonttuhommia. Kolme neljästä päätetty. Pitää toivoa, että viimeinen ehtii tarpeeksi nopeasti perille, muuten tontun pitää lähettää lahja saajalle myöhemmin. Käytin lahjapaperina jouluista kukkapaperia. Tykkään siitä ideasta, että vaikka lahjapaperin voi oikeasti käyttää uudestaan. Aina ei tarvitse ostaa uutta, eikä viitsisikään, koska sitten sitä jää ylimääräisenä nurkkiin lojumaan.
Tähän väliin kerron kirjoista, joita olen viime aikoina kuunnellut. Osa on ollut tosi hyviä, varsinkin Sanna Wikströmin Elämä ensin, jota luki lumoavaääninen Mervi Takatalo. Muita kirjoja, joita olen kuunnellut marraskuun lopusta tähän päivään ovat Clare Mackintoshin Panttivanki, Clare Mackintoshin Annoin sinun mennä, Liane Moriartyn Viimeinen vuosipäivä, Lisa Jewellin Sitten hän oli poissa ja tällä hetkellä kuuntelen Clare Mackintoshin Minä näen sinut - kirjaa.
Kävin perjantaina katsomassa uusimman Spidermanin eli No way home, joka oli aivan upea. Olisin voinut siltä istumalta katsoa sen heti uudestaan. Ei ollut yhtään tylsää kohtaa ja ihanat Tom Holland sekä Benedict Cumberbatch. Tykkään myös Zendaya Colemanista.
Yksi äpöstelyherkuista a la Wolt oli viikonlopun huikea alusta asti tehty annos Friends & burgersilta. Vielä on Naughty burger kokematta. Sielläpä se olisi keskustassa, kun sinne eksyisi. Oli hyvää pöperöä, hamppari sekä käsintehdyt ranskalaiset. Kyytipoikana Coca cola zero ja talon oma majoneesi.
Sain aivan ihanat sukat lahjaksi sekä liikaa suklaata, joka pitäisi heivata johonkin pois ulottuviltani. Ihanaa oli tavata ystäväni keskustan Mikonkadun Roasbergissa torstaina glögin ja höpöttelyn merkeissä. Ihmiset ovat kovin kiireisiä nykyään, mutta jo tunti pari höpöttelyä ja kiireettömyyttä eläen hetkessä ovat riittävästi, kunnes jää odottamaan seuraavaa kohtaamista. Jospa joulupukki toisi minulle museokortin, niin voisi jälleen kierrellä museoitakin ystävän kera tai yksinkin. Museot ovat upeita paikkoja, jos on hyvä näyttely. Olen ollut vähän kateellinen heille, jotka pääsevät oopperaan tai balettiinkin (haluaisin kovasti rock-balettiin tai johonkin hienoon), mutta ollapa rikas vai miten sitä sanotaankaan. Haluaisin asua vielä lähempänä keskustaa, olen jo pitkään halunnut. Jospa tuo toiveeni jokin päivä pääsee toteutumaan. Keskustassa kaiken keskellä voi silti olla itsekseen kotona tietämättä oikeasti, missä on kuin vasta astuessaan ulos ulkoilman tuodessa hymyn kasvoille.
Löysin tänään tämän runosen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti