Mitä vuosi 2021 piti sisällään

 TAMMIKUU

Viime vuonna aloitin kertomalla tilanneeni Hyvän mielen vuosikalenterin, jota minun piti päättäväisesti täyttää ja käyttää. Toisin kävi. Käytin kalentereita ja kirjoitin päiväkirjaa eniten teinivuosina. Tälle vuodelle en siis hankkinut kalenteria. Kaiken tärkeän muistan kyllä ja toisinaan kirjoitan tänne.

 

Aloitin viime vuoden niin kuin on hyvä aloittaa joka vuosi eli kävelemällä. Olen jo moneen otteeseen tänäkin vuonna tehnyt lenkin Pohjoisrantaa pitkin kauppatorille, sieltä Ehrenströmintietä Kaivopuistoon, Eiranrantaan ja takaisin joko keskustaan Hietalahden kautta tai Hietaniemen.

Salilla päätin vuoden alussa juosta aina viisi kilometriä, mutta viime vuoden puolella onnistuin juoksemaan viisi kilometriä siihen puoleen tuntiin, joka oli yksi etappi, mutta kymppiä en päässyt juoksemaan, kun niin lähellä kymmentä kilometriä vähän yli tunnin ajalla tulikin vessahätä, jolloin se sitten keskeytyi siihen. Pääsin tosi hyvään juoksukuntoon, kunnes se tyssäsi, mutta oli hyvä yritys vuoden lopussa ja juoksin seitsemän kilometriä paremmalla hapella ja piti joulun jälkeen jatkaa siitä. Tällä hetkellä ei pääse juoksemaan ollenkaan salille, joten olen tehnyt kävelylenkkejä ulkona.

Olen vuoden alussa kuunnellut Liane Moriartya ja olen edelleen vuoden lopussa kuunnellut jännityskirjallisuutta tai myös eräänlaista psykotrilleri-kirjallisuutta. Clare Mackintoshia, Lisa Jewelliä (jota aloin joskus lukea naisten viihdehömppänä ja tykkäsin) sekä monia muita. Voi kuunnella helposti hyvällä lukijalla sellaisia kirjoja, joita ei välttämättä tulisi muuten luettua.

 

Tammikuun viimeisenä päivänä kävin ekaa kertaa nautiskelemassa Relovessa sitten heinäkuun. Ei ole ollut sellaista lovea kukkarossa, että olisi pystynyt käymään. Viime marraskuussa olin harmistunut tulospalkkion ja lomarahan puuttumista ihan niin kuin tänäkin vuonna harmittelen seuraavaa palkkaa, joka toivottavasti riittää edes johonkin. En kuitenkaan ole harmissani asiasta. Pitää vain syödä hyvin töissä ja välttää kahviloita sekä ravintoloita. Helmikuu kuitenkin tulee nopeasti valon lisääntyessä ja aktiviteettien täyttäessä päivät. Anyway, kun tarkemmin luin tuota postausta, johon tämä kuva liittyy, niin Reloven ihanat olivat antaneet minulle lahjaksi kahvilahetken, josta kävin silloin nauttimassa. Se ihana pyyteetön ajatus ja teko sai minut kyyneliin. Ei ole mitään sen arvokkaampaa kuin kiltteys ja välittäminen muita ihmisiä kohtaan. Olin ja olen siitä edelleen todella kiitollinen. Viime Relovessa käymisestä on kyllä tälläkin hetkellä aikaa, mutta olen viimeksi eilen ajatellut ja puhunut Relovesta ääneen. Tosin en asustele Punavuoressa tai kulje paljon talvisin siinä suunnalla ja Töölön Relovenkin ohitin usein kesällä mennessäni skuutilla siitä ohi kohti Hietsua. Tiedän, että Stockmannillakin on Relove, joka sinne viime vuonna ilmestyi, mutta tykkään vain Punavuoren ja Töölön Relovesta.

 

HELMIKUU

Helmikuun puolivälissä ajattelin, että kevät alkaa tänään. Aina auringon paistaessa ilma tuntuu lämpimämmältä kuin onkaan. Ja onhan se ihan totta, kun pilvet eivät ole taivasta synkentämässä ja samalla mieltä. Kun mieli on kirkas ja valoisa, niin on olokin. Keväisin tuntuu, että tekee mieli vain touhottaa ympäriinsä ja menemään. Ikään kuin minulla olisi toinen akku tai patteri energiavarastona, joka on salvattu kiinni talven ajaksi. Sieltä kyllä toisinaan pääsee energiaa hyvien ystävien kanssa, jolloin olo tuntuu pirskahtelevalta enkä voi olla hymyilemättä. Kevät osaltaan tuntuu samalta kuin rakastuminen. Toisaalta jotkin välittäjäaineet aina kohoavat muutenkin, kun näen auringon ulkona ja lämmin läikähtelevä tunne valtaa kehon auringon valossa.

 

Jäät sulavat

Asvaltti pilkottuu näkyviin

Vedet pyrkivät teiden rakoihin

Lumet muuttuvat vedeksi

 

Lämpö höyryttää maata

Pientä sumua aamuvarhain

Ilma lämpenee

Linnut lentävät takaisin pohjoiseen

Puut heräävät talviunestaan

 

Lakaisukoneet surisevat

Pitää tehdä teistä puhtaita

Putsata kivet teiden uomista

että vesi voi virrata

 

Illat ovat yhä valoisampia

Tähdet häviävät näkyvistä

Taivaanranta on vaaleanpunertava

Ennen illan vaihtumista yöksi

 

Jäät sulavat

 

-28.2.2021

MAALISKUU

 

Maaliskuun alussa olin ehtinyt jo muutamaan kertaan huristelemaan skuutilla töihin. No heti lähdin skuutilla, kun tiet olivat sen verran sulaneet lumesta, että pystyi jäiden vieritse poukkoilemaan. Olin myös fiilistellyt ekaa donitsia aurinkoisena lumisena "kevätpäivänä" istuskellen Töölönlahden rannalla skuutin kera. Harmittaa edelleen, kun halusin toista skuuttia, jonka piti olla parempi kuin edellinen, mutta sen jälkeen harmittanut, että olen sen hankkinut. Pitäisi korjauttaa se, josko se jaksaisi olla käytössä tai antaa se jollekin eteenpäin.

Maaliskuussa innostuin maistamaan kaverin ehdotuksesta veriappelsiinia ja hurahdin niihin joksikin aikaa ihan täysin, että piti saada syödä yksi täydellinen veriappelsiini päivässä. Ennen laskiaista ja ystävänpäivää jo aloin haaveilla lumien lähtemisestä, mutta oli ylittänyt jo maaliskuun puolivälin, kun lumet olivat ja pysyivät maassa. Maaliskuun lopussa tuli myös ruinattua, kun salit ja uimahallit ja suunnilleen kaikki kiva oli kiinni, mutta onneksi silti nautti auringosta ja ulkoilusta. Onneksi oli aurinkoisia päiviä, jotka kielivät kevään läheisyydestä.

 

HUHTIKUU

 

Huhtikuun alussa olin jälleen innostunut skuuttaamaan Hietsun ulkosalille, kun ei sisäsalejakaan oikein voinut käyttää ja treenata siellä ihmisille hymyillen. Tosin tällä hetkellä joku *****pää on päättänyt pystyttää työmaan siihen ulkokuntosalin viereen, missä pitäisi olla ulkokäymälä sekä paikat pyörille. Miksi pitää rakentaa koko ajan hyvän päälle uutta huonoa? Miksi? Oli kuitenkin ihanaa vain skuuttailla ympäriinsä aurinkoisina päivinä ulkona syöty jäätelö mielen ja kielen päällä. Oli aika hurja tilanne poronan kannalta, oli todella paljon enemmän sääntöjä ja kieltoja kuin tällä hetkellä. Mutta hei, onneksi oli ulkoilma ja aurinko sekä lumien sulaminen.

Huhtikuun alussa oli päivä, jolloin mikroni meni rikki. Eli olen nyt ollut mikrotta yhdeksän kuukautta. Haittaako se? No ei tosiaankaan! Olen äidillekin sanonut, että älä missään nimessä hanki minulle uutta mikroa. 

 

Huhtikuun alussa olin myös Turussa käymässä äidin ja veljen kanssa aikaa viettämässä sekä myös isän luona. Mämmiä ja suklaamunia syöden. Haaveilin siitä - niin kuin aina - että voisi hyppiä paikasta toiseen eli teleportoida. Kuinka mahtavaa se olisikaan! Voisi käydä ihan kaikkialla! Ei ainakaan pitkästyisi. Isän, emännän sekä veljen kanssa menimme myös Naantalissa käymään. Naantalissa on aina ihanaa käydä, varsinkin kevään kynnyksellä.

 

 

Huhtikuun alussa lumilla oli onneksi kiire lähteä pois, joten pääsin skuuttailemaan Eiranrantaan sekä Hernesaaren rantaan hymyilemään kilpaa auringon kanssa. Huhtikuussa skuuttailin paljon Helsinkiä ristiin rastiin ja aina päädyin Hietsuun treenailemaan. Minulla oli myös neljä ruokahimoa sen lisäksi, että yritin syödä terveellisesti: Fini Gourmetin sitruunalakritsi, porkkana, Ehrmannin vegaani suklaavanukas vaahtopäällisellä sekä veriappelsiini. Terveysinto lähti viime vuonna maaliskuussa, mutta tänä vuonna onneksi jo viides tammikuuta vaikka piti lähteä jo heti ekasta päivästä. Minkäs teet, kun haluaa kokeilla Kotipizzan omatäytevalintaista monsteria kera seuran sekä maistamatonta Roaria neljäntenä päivänä ns. "viimeisenä ehtoollisena" eli nyt oikeasti yritän syödä terveellisesti, paljon kasviksia sekä olla ilman sokeria, koska en halua naaman olevan kukkapelto.

 

TOUKOKUU

 

 

 

 

Salin avauduttua 29. huhtikuuta alkoi heti uusi juoksurupeama ja tykkäsin tosi paljon, kun pääsi jälleen juoksemaan yli kuukauden tauon jälkeen. Saapa nähdä, miten nyt tässä odotellessa, että salit aukeaisivat. Vappu sujahti syömällä hyvin, nauttimalla nesteyttäviä juomia ja nukkumalla.

Ihastuin Oodiin ekan kerran sen takia, ettei siellä ollut paljon meluisia ihmisiä ja muutamia valittuja teoksia oli aulatilassa saatavilla. Sai myös pyydettyä henkilökuntaa hakemaan jonkin teoksen jostain osastolta, jos näki verkkokirjastosta sen olevan paikalla.

Kävin Turussa ja näin ystävääni sekä hänen pirpanaansa ensimmäistä kertaa. Puissa alkoi näkyä vihreitä silmuja ja versoja. Vaikka kevättä viime vuonna sai odottaakin, niin oli se niin ihanaa, kun se vihdoin ja viimein tuli. Tällä hetkellä vuodenajan vaihtelut eivät tunnu oikeastaan miltään. Elää nyt-hetkessä. Ikkunasta katsoessa ulos "ai tuollainen ilma tänään", katsoo lämpötilan, pukeutuu sen mukaan ja lähtee ulos. On aina lämmin, joten vuodenajan vaihtelu ei tunnu, eikä onneksi todellakaan pode mitään kaamosväsymystä. Nyt pitäisi yrittää enemmänkin saada unirytmi takaisin arkirytmiin, että maanantaina herätessä kuudelta ei olisi silmät ristissä töissä, kun on tottunut nukkumaan yhdeksään ja kymmeneen. Ihana joululoma. Tosin seuraavat vapaat tulevat pääsiäisenä, joten näistä kannattaakin nauttia täysin siemauksin.

Turkuun menon syy oli tottakai äitienpäivä. Olin äidillä yötä, veljen kanssa koristelimme aamulla kakun ja herätimme tämän muka-nukkuvan (eli jo pari tuntia kirjaa lukeneen) äitimme. Minut laitettiin myös aiempana päivänä värkkäämään persikkarahkapiirakan, joten mikäpä siinä sitten.

Toukokuussa tuli hankittua E-way E500, josta tällä hetkellä pitäisi vaihtaa akku ja korjata takapuskuri eli lokasuoja. Että jee! Alle puolessa vuodessa meni rikki. Oli siitä iloakin ja toivon löytäväni siitä enemmän iloa. Harmittaa vain, että nyt on kaksi skuuttia ja haluaisin yhdistää ne yhdeksi ominaisuuksiltaan. E-way on loistava lähdöissä, ylämäissä ja maastossa, mutta sen runkoa pitää koko ajan venkslata, eikä se tosiaan kulje niin kovaa kuin pitäisi tai kestä niin kauan kuin pitäisi. Xiaomi tuntuu vain omemmalta rakenteeltaan ja vauhdiltaan. Siksipä niiden miksaus olisi ihanteellinen.

Tein uuden juoksuennätykseni juoksumatolla 7km/48min. Olin ihan fiiliksissä! Kevät ja kesä on siitä ihanaa, että vaikka olisi juuri juossut seitsemän kilometriä, niin jaksaa vielä loppupäivän puuhata kaikenlaista, eikä ole vain rättinä sohvalla tai sängynpohjalla.

 

Näin ystävääni 2-3 vuoden näkemättömyyden jälkeen, vaikkei se siltä tuntunutkaan, kun taas näimme. Olemme nähneet muutaman kerran viime vuonna ja jo kerran tänäkin vuonna. 

Toukokuun lopussa lähdin käymään Tampereella ystävääni tapaamaan. Löysimme alkutekijöiksi mukavan pienen vohvelikahvilan nimeltä Tampereen vohvelikahvila. Se oli pieni intiimi paikka ja vohvelit sekä kahvi olivat herkullisia. Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa ystävääni. Kävelimme ja illalla pääsi saunomaan ja ihastelemaan maisemaa korkealta. Aamulla nauttimaan kauniista luonnosta.

Tamperetta oli myös tosi upea nähdä, vaikka yritinkin karttaa sitä sen takia, että sinne suunniteltiin ratikoita. Tampereen leveät tiet olivat niin ihania. Toisaalta ehkä ne tehtiin alunperinkin leveäksi monen vuoden suunnitelman takaa, että ratikat olisivat jokin päivä tulossa. Tampereella sai myös toisin kuin Helsingin kirjastoissa ihan oikeasti ottaa lehden lehtisalista ja istua penkille sitä lukemaan.

Pääsin tutustumaan myös Helsingin kirjastojen e-lehtipalveluun, josta löytyy suuri osa lukemistani lehdistä, mutta kaikkein tärkeimpiä eli KuntoPlus ja Koti&Keittiö pitää edelleen lukea kirjastossa. 

Aloin käyttämään säännöllisesti hyväksi kokemaani reittiä töihin Sörnäisten, Hermannin, Arabian, Toukolan ja metsikön läpi. Skuutin akkukin jostain syystä kestää tätä reittiä paremmin vaikka matka on pidempi kuin jos kulkisi baanaa pitkin. Ainakin vaihtelevampi ja tuntuu, että tulee nopeammin perille, vaikka matkassa kestää vähän kauemmin.

 

KESÄKUU

Skuutilla arkena töihin ja takaisin sekä vapaa-ajallakin jatkuvasti paikasta toiseen. Kävin jopa ensimmäistä kertaa Lapinlahden toisella puolella, enkä vain jäänyt rullaamaan edestakaisin nimetonta rantakaistaletta. Lisäksi kesäkuun alussa tein uuden juoksuennätyksen yhdeksän kilometriä 62:een minuuttiin. Tuntui hyvältä! Huushollasin ja rumsteerasin myös kuin pyörremyrsky, mutta niin teen muutenkin aina välillä. Tälläkin hetkellä mietin keittiön lattian pesua. 

 

Haalin kirjastosta ison saaliin KuntoPlus ja Fit-lehtiä kotiin selattavaksi. Viime kesänä ostin myös tori.fi:stä parista paikasta aika läjän vanhempia KuntoPlus-lehtiä, jotka odottavat pääsevänsä luetuiksi. Jatkuvasti on hinku oppia uutta mieltä kiinnostavista asioista.

 

Nautin ihan älyttömästi ilta-auringon katselusta Töölönlahdella matkalla keskustasta kotiin. Kävin treenaamassa usein ja tein jatkuvasti uusia juoksuennätyksiä kovemmalla tahdilla. Olo oli hyvä ja vahva. 

Smoothie-aamut palasivat niin kuin aina kesäisin. Kylkeen tein smoothien kanssa aina munakkaan eli sen, mitä muut kutsuvat paistetuksi kananmunaksi pannulla. 

Päätin käydä pitkästä aikaa Lammassaaressa sekä Kuusiluodossa höpöttelemässä lampaille. Siitä oli jonkin aikaa, kun siellä olin käynyt ja kasvillisuus näytti mielestäni rehevöityneen sitten viime visiitin. 

 

Kesäkuun puolivälissä kävin eräällä mukavalla fysioterapeutilla, joka vihdoin ja viimein sai oikean olkapääni korjattua, kun se on vuosia murmuttanut. Varsinkin parina viime vuotena olen huomannut, että on vihoitellut, mutta tämä fysioterapeutti teki taikojaan ja totta tosiaan korjasi sen! Ei ole kertaakaan sen käsittelyn jälkeen ollut huolta oikeasta olkapäästä; se eikä sen ympäristö satu lainkaan.

Onnistuin yhdessä asiassa eli juoksemaan viisi kilometriä puoleen tuntiin! Tuuletin aika kovaa :)

 

 

Äiti tuli käymään luonani Helsingissä ja jääkaapista löytyi kerrankin muutakin kuin valo. Meillä oli ilta- ja aamupalaäpösteltäviä. Kiisimme pitkin maita ja mantuja skuuttien kanssa sekä kävimme Kumpulan maauimalassa polskimassa. Nautimme kesästä, söimme jäätelöä, katsoimme leffan.

Kesäkuussa koin rakkauden pirkan mehujäihin, joita sai viisi parilla eurolla sekä kävin rokotuksessa. Ymmärsin kantapään kautta, ettei maito tee minulle kovin hyvää. Koin rakkauden Bybi - nimiseen ihonhoitotuotesarjaan.

 

Vaihdoin työmatkareitiksi metsäreitin pysyvästi ja kesäkuun lopulla siirryin kesälomalle hieman haikein, kummastelevin mielin. Juhannuksena laitoin kukkia tyynyn alle, mutten muistanut näkemiäni unia, joten mitä hyötyä siitäkin oli, kun nukuin liian makeasti.

Lomalle lompsis siirryttyäni kävin salilla ja oli tarkoituksena treenata joka päivä lomalla. Juoksin itseni hikeen ja olin riemuissani paremmasta ajasta lähes kymmenen kilometriä juostuani. Skuutilla kävin Vanhakaupunginkoskella ja näin ekaa kertaa ihanan puron siinä pienessä puistossa kosken lähellä. Samalla kävin Lammassaaressa ja Kuusiluodossa kävelyllä, koska mitä muuta kesälomalla onkaan kuin aikaa tehdä ihan kaikkea. 

 

Kävin ekaa kertaa Töölön Buongiorno-kahvilassa ystäväni kanssa. Kävelimme Töölöstä Punavuoreen ja siellä törmäsimme vaaleanpunaiseen Pullabiili-autoon nimeltä Obelix. Olin ihan täpinöissäni vihdoin osuttuani täysin sattumalta Pullabiilin kohdalle ystäväni kanssa, kun en ollut etukäteen edes katsonut niiden kahden aikatauluja. Ostin ja maistoin ekaa kertaa Pullabiilistä eli Patisserie by Teemu Auran (sydän) rahkapullaa, jossa oli lakritsijauhetta ja suuni suli hymyyn, melkein silmistä tuli onnenkyyneliä. Punavuoressa myös aina rakastan käydä. 

HEINÄKUU

Kävin heinäkuun alussa äidin luona, juhlittiin veljeä, näin paria ystävää ja isääkin näin, kävin uimassa ja nautin. Viivyin Turussa viikon ennen kuin palauduin Helsinkiin. Helsingissä kävin pitkästä aikaa, sitten tammikuun, Pauligin kulmassa Aleksanterinkadulla. Sattui juuri silloin olemaan pride-viikko, niin ostin sateenkaarikakun. Kerroin myös mielipiteeni siitä, että joka päivä voisi olla sateenkaaripäivä, eikä se liittyisi pelkästään prideen, vaan olisi tosi hienoa, jos ihmiset, varsinkin talvella, pukeutuisivat väreihin, eikä aina vain mustaan. 

 

Isän kanssa tuli käytyä tosi pitkästä aikaa Uudessakaupungissa. En muistanut ollenkaan, että se olisi ollut sellainen kaupunki. Olin siellä viimeksi joskus lapsena käynyt. Oli hieno kokemus.

 

Löysin itseni myös muutaman kerran rullaamasta Helsingin ja Sellon väliä. Reitti kulki nostalgisesti Munkkiniemen puistotien sekä Munkkiniemen/Pitäjänmäen metsän läpi. Treenasin itseni salilla joka kerta suloiseen kokovartalohikeen ja nautin Jungle Juicen King kong - nimisestä smoothie-tekeleestä. Arkkitehtuuria tuli myös kuvattua kiitettävästi. Näin ystävääni Triplassa. Kävimme Roasbergin terassilla istumassa ja rupattelemassa. Piti koittaa etsiä varjoisa paikka, ettei olisi polttanut puolta naamaan siemaillessa virkistävää ja höpötellessä.

 

 

"I love my brain". Tuli hankittua ihana uusi Nutcasen kypärä Verkkokaupasta vanhan Coconutin ollessa liian monta kertaa tippunut eli se ei ollut turvallinen. Kyllä uudella kukkakypärällä kelpasi viilettää kaduilla. 

Löysin itseni myös piitkästä aikaa ihanasta Punavuoren Relovesta, jossa nautin terassin kauneudesta lounasta ja jääkahvia nautiskellen.

Ystävän kanssan nautimme päivästä Suomenlinnassa katsellen ja kierrellen. Taisi saada vielä lisää väriä pintaan. Löysimme ihanan avoinna olevan kahvilan nimeltä Cafe Silo, jossa oli ystävällistä palvelua ja kiva rento tunnelma. Sinä päivänä pysähtyessäni kotimatkalla Töölönlahden sillalla ihastelemaan auringonlaskua ajattelin, että se päivä oli täysi: nautin vain päivästä ja siitä, että on kesä, ihana ystävä ja että hetket ovat läsnä siinä kuin ovat ilman ylimääräistä tai mitään, mitä olisi puuttunut.

Kesälomalla piti usein pohtia, mitä sitä söisi minäkin päivänä, eikä sitä kovin monesti tullut käytyä ravintolassa. Toisinaan eli vain välipaloilla, pienillä syötävillä. Kesällä ei ole niin nälkä, kun on jatkuvasti liikkeessä ja aurinko sädehtii sekä lämmittää. 

Kävin vierailemassa ensimmäistä kertaa kahvila Sävyssä, joka sijaitsee Kalliossa Dallapenpuiston vieressä Aleksis Kiven kadulla. Kahvila oli kaunis, pieni ja mukava paikka. Barista oli mukava ja juteltualni hänen kanssaan tovin maistoin ekaa kertaa flat whitea kauramaidolla (Oatlya tietenkin) ja rakastuin flat whiteen. Söin sen kaverina herkullista banaanikakkua katsellessani ikkunapöydässä, kuinka kaatosade yllätti ja vesi teki puroja tien mutkiin. Olen viime aikoina monesti huomannut ajattelevani tätä kahvilaa. Joku sunnuntai verkkaisena aamuna pitää tänne jälleen eksyä. 

Kahvilan jälkeen käänsin nokkani kohti Katajanokkaa, rullasin siellä katuja ristiin rastiin ja kuvasin aivan uskomattoman kaunista arkkitehtuuria.

Ihastuin hetkeksi kesällä myös vietnamilaisiin kesärulliin, hain niitä myös kerran picnic-evääksi rullatessani ja kuvaillessani Johanneksenkirkon ympäristöä eli Eiraa, Punavuorta ja Ullanlinnaa. Hävitin myös puhelimeni julkisiin paikkoihin noin kolme kertaa kesäloman aikana, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Bun2bunia ja Just vegeäkin tuli maistettua.

Heinäkuun lopussa päätin lähteä käppäilemään Nuuksioon vain jotain tekemistä keksiäkseni. Siellä vierähtikin muutama tunti ja jalat olivat seuraavana päivänä kipeät. Oli silti ihana reissu.

ELOKUU

 

Yritin käydä mahdollisimman paljon lenkillä Töölönlahden ympäri. Ulkoilu on aina ihanaa, jollei vihmo ja sada jäätikkuja päähän. Yritin myös jättää kaikki mahdolliset allergeenit ruokavaliostani. En ollenkaan syönyt mitään valmispöperöitä, edes smoothieita, tarkistamatta ensin ainesosaluetteloa. 

Viimeisen lomapäivän kunniaksi kävin Kahvila Sävyssä hemmottelemassa itseäni tarjoamalla itselleni flat whiten ja banaanikakun. Loman viimeisen päivän ajatus oli: vaikka kesäloma loppui, niin kesä ei kuitenkaan loppunut vielä. Ei talvellakaan kesää tarvitse unohtaa, kun ajatus kesästä on aina mielessä.

 

Töiden alettua oli unirytmi lievästi sekaisin ja tuli ekana työviikkona nukuttua kolmet nokkaunetkin. Onneksi kuitenkin sai joka aamu ja töiden jälkeen nauttia skuuttailusta ja luonnosta osan matkasta taittuessa metsikön halki. 

 

Kallion kaunein rakennus on ihan nurkan takana kodistani.

 

 

Elokuun alussa ostin itselleni kauniin värisen kukkakimpun merkkipäivän kunniaksi. Kävin myös rentoutumassa hieronnassa juuri sinä nimenomaisena päivänä. Ajattelin, että voi ja pitääkin olla itselleen tärkeä. Vuodet ovat kartuttaneet kokemusta ja viisautta, vaikkei kokisi itseään minään päivänä yhtään vanhemmaksi kuin edeltävänäkään päivänä. Iän karttuessa olen vain alkanut iloitsemaan kerta kerralta pienemmistä asioista. Mitä enemmän etenen elämässä sitä enemmän tunnen olevani elossa. Elämällä on paljon annettavana ja elämästä nauttiminen on parhautta.

Äiti ja veljeni tuppasivat kylään syntymäpäivääni seuranneena viikonloppuna, kävimme Classic pizzassa syömässä ja nappasimme kaupasta mukaan synttäriherkut kakuiksi. Katsoimme leffaa illalla ja seuraavana päivänä kävimme kävelyllä Helsingin katuja tallaten.

 

Mielessä pyörii syksy, se tuntui olevan lähempänä kuin ennen. Mietin myös lenkkeilyn sekä luonnossa olemisen tärkeyttä ja huomasin, että vielä on kesää jäljellä lenkkeillessäni iltalenkille Töölönlahden ympäri. 

Olin pari päivää sairaslomalla, kun kehossani oli liikaa paprikaa, jota sain töissä olleesta kanakeitosta. Poistin kaikki piiloallergeenit ruokavaliosta, lopetin sokerin käytön ja tervehdyin. Se flunssa sai minut hakeutumaan kattavampiin allergiatesteihin ja lääkäri kirjoitti minulle töihin tiedon risteytyspölyallergiasta, etten saisi sitä työpaikan ruoasta. Tosin töissä ruokani on myös gluteeniton sekä maidoton.

Tapasin ystävääni, joka tarjosi minulle Roasbergissa lasin punaviiniä sekä porkkanakakkua myöhäiseksi syntymäpäivälahjaksi. Sen jälkeen matkustimme ratikalla luokseni ja oven edessä odotti ennen lähtöä tilattu pizza.

Mietin myös omaa nuoruuttani, kuinka iloinen ja ylpeä olen siitä, että kasvoin maailmassa ilman älykännyköitä, lukien paljon kirjoja sekä puhuen eri tavalla kuin ihmiset tällä hetkellä.

SYYSKUU

Syyskuun alussa olin huolissani painon noususta, vaikka tulikin todettua, että on tullut herkuteltua. Joskus on vain erikoista, että vaikka paino nousee, niin se ei oikeastaan näy missään. Kuuntelin myös, miten joku 13 kiloa minua keveämpi huolehti painostaan käytyään pukuhuoneen vaa'alla. En viitsinyt puuttua heidän keskusteluunsa. Jos itse olisin ollut sen painoinen kuin hän, niin kaiken ylimääräisen rasvan lisäksi minulta olisi varmaan myös lihasmassaa lähtenyt. Tällä hetkellä en ole huolissani painostani, kun en ole muutamaan viikkoon edes käynyt vaa'alla, eikä ole haisuakaam siitä, mitä se voisi olla. Tunnustelen, millaista tuntuu olla kehossa ja treenaan sen mukaan. 

Juttu lähti kuitenkin siitä, kun olin käynyt pitkästä aikaa juoksemassa yhden vai jopa kahden kuukauden tauon jälkeen ja keuhkoissa pihisi. Sen jälkeen pyrin kuitenkin juoksemaan enemmän, kunnes tälläkin hetkellä vain odotan salien ovien aukeamista kuin kuuta nousevaa, kun on ollut pitkä treenitauko ilman salia. 

Sain Espresso Houselta sovelluksen kautta synttärilahjaksi vapaavalintaisen juoman ja ensimmäinen syyskuuta, kun käytin tämän tarjouksen, otin erikoiskahvin seuraksi myös mango-valkosuklaajuustokakun. Nautin kahvihetkestä Citycenterin Espresso Housessa ohikulkevia ihmisiä kadulla katsellen. Tämä syntymäpäivä numero kaksi jatkui saunalla ja hieronnalla, ai että!   

Syyskuussa siirryin takaisin puuroaamuihin ja olen rakatanut niitä ever since! Kävin tallaamassa Punavuorta ja Kaartinkaupunkia sekä Löysin kauniita taloja, joita en muista ennen nähneeni.

Ajattelin alkaa myös lukea enemmän ja niin aloinkin. Tosin olen enemmän kuunnellut äänikirjoja ja lukemisen yrittäminen vähän jäi yhden ihmisen tullessa elämääni marraskuussa. 

Syyskuussa otin toisen rokotuksen, joten nyt kai voisi ottaa sen kolmannenkin. 

Aikaisia aamuja ja auringon tuijottelua höppänänä töiden jälkeen Säästöpankin rannassa. Auringosta pitää ottaa aina kaikki irti, kun se on esillä taivaalla. 

Yritin kouluttaa itsestäni iltateejuojan hyvänmakuisten teejuomien kautta, mutta siinä onnistumatta. Kaikenlaisia uutuuksia on myös tulti maistettua vuoden aikana. Pitäähän sitä maistella, että tietää, onko minkälaista.

Kävin syyskuun lopulla Turussa, vaikka olinkin pienessä lenssussa voimattomana. Siitä lähtien olen varmistanut, etten koskaan mene märällä tukalla nukkumaan. Turussa oli mukavaa. Oli sattumalta Kansainväliset Suurmarkkinat ja vaikka kuljin koko ajan aurinkolasit silmillä, niin sain kuvattua ja syötiin letutkin äiteen kanssa ennen kuin lähdettiin pois. Sillä kertaa peruin ystävien  näkemiset nykyisen kansantaudin jyllätessä. Näin isää ja veljäkin ennen markkinoita. Perheen parissa ei tarvitse koskaan pelätä, että omalla sairastelullaan ketään tartuttaisi. Oloani oli pahentanut maitotuotteiden nauttiminen ja luulen muutenkin allergioiden jyllänneen kovimmillaan, enkä ollut niitä vielä saanut aisoihin, enkä käyttööni avaavaa inhaloitavaa ainetta, jonka takia pystyn nykyään syömään pieniä määriä maitoa sisältäviä tuotteita. Tosin siinäkin menee raja, ettei mene vatsa kuralle.

Turku on kyllä niin kaunis paikka Aurajoen ympäristöstä. Jumahdin hetkeksi katsomaan kaikkia Turun reissun kuvia. Niin värikästä ja aurinkoista tämän hetkiseen loskasäähän verrattuna. 

LOKAKUU

Sokerittomuus eli detox niin kuin sitä kutsuin, meni tosi hyvin paria kakku- tai piirakkapalaa lukuunottamatta viikossa. Makuaistini oli parantunut todella paljon  siitä, mitä se oli. Sokeri tosiaan aiheuttaa turtumusta. Tuli käytyä myös tavallinen kävelylenkki arkkitehtuuria kuvaillen Pohjoisrantaa pitkin Kauppatorille ja siitä eteenpäin. Kävin tällä kertaa Lapinlahden rannassa asti. Syksyinen iltakävely oli ihan parasta hämärtyvine ja viilenneine iltoineen.

Loppu lokakuu sisälsi paljon treeniä ja ulkoilua ihanalla säällä. Olin allapäin, kun rakas valkoinen Hietsu Baana - pyöräni varastettiin pyöräkellarista. Aion tänä vuonna hankkia uuden pyörän. Olen kuolannut yhtä kaunista Helkama hybridiä, vaikka edelleen kaipaan Hietsu - pyörääni. Se oli ikioma Helsinki-pyöräni.

 

Kävin Meilahdessa Iho- ja allergiasairaalassa bronkilaatio- ja spirometriamittauksessa. Sain lyhytvaikutteisen avaavan aineen käyttööni ja tein kotona aamuin illoin pef-mittailuja kahden viikon ajan.

MARRASKUU

Illat tuntuivat pimenneen nopeasti, mutta oli siinäkin jotain tunnelmaa. Tällä hetkellä odottaa vain kevättä ja kivoja viileitä vaaleansinikeltaisia iltoja laskevan auringon juovittamalla taivaalla samalla, kun katselee Töölönlahden vaakkujien elämää iltalenkillä.

 

 Tapasin ystävääni Triplan Roasbergissa, juotiin viinit ja syötiin quichet samalla rupatellen. Sain häneltä hyvän kirjan, Superhyvää suolistolle, kotona odottavan saman kirjasarjan kaveriksi. Molemmat edelleen odottavat lukemista. 

 

Marraskuun alussa näin toistakin tärkeää ystävääni kahvilassa töiden jälkeen. Meillä oli mukava tunteroinen. Ei ole väliä, kuinka kauan tapaa jotakuta ihmistä. Tärkeintä on vain että tavataan.

Olin muutaman päivän surullinen ja toki toisinaan vieläkin kuultuani toisen entisen kissani lähteneen sateenkaarisillalle leikkimään. 

Jonotin lähes tunnin HSL-toimistolla uutta bussikortti hukattuani vanhan. Saman päivän iltana toki Löysin vanhan kortin hyvin helposti paikasta, jonne sen olin hajamietteissäni nopeasti bussista poistuessa laittanut. Kirjoitin siitä, kuinka pitää hyväksyä toisinaan oma kömpelyytensä ja hajamielisyytensä eikä alkaa paisuttamaan harmitustaan. Loppujen lopuksi se oli pieni asia, vaikkei koskaan halua ylimääräisiä rahareikiä. Joskus niitä vain tulee.

Päivien rytmi tuntui vaihtuvan seesteisemmäksi ja tuntui olevan lisää aikaa päivissä. Toki aloin myös heräilemään aiemmin.

 

Kuuntelin ja rakastin Eppu Nuotion uutta kirjaa Kuin vierasta maata sekä sen lukijaa Kirsti Valvetta. Teos muistuttaa paljon kirjailijan toista kirjaa nimeltä Mutta minä rakastan sinua, jonka jonain vuonna lähetin ystävällenikin yllätykseksi luettavaksi, mutta tämä Kuin vierasta maata taisi olla vieläkin ihanampi. Ja vaikka se oli lyhyt, niin se oli ihan täydellinen. Kuuntelin molemmat kirjat kahdestitänä vuonna. Ja monen monituista muutakin äänikirjaa.

Hurahdin joksikin aikaa katsomaan Youtubesta elämänmuurosohjelmaa nimeltä OCC Obsessive compulsive cleaners. Olen katsonut muutamia brittiläisiä elämänmuutosohjelmia ja aidosti tykkään, toisinaan katselen joitain jaksoja uudelleen.

Marraskuun pulen välin tienoilla suuntasin kapsäkkeineni junalla kohti Turkua haettuani nopeasti isälle vielä lahjan kaupasta töiden jälkeen. Turun suuntimilla näin ensin äitiä ja olin yötä hänen luonaan. Seuraavana päivänä näin ystävääni, jota en onnistunut näkemään viime visiitillä. Joimme kahvia ja söimme munkkia Wäinö Aallon museon kahvilassa. Oli myös ihanaa nähdä pitkästä aikaa Aurajokea. 

Turku-kuvailun jälkeen menin katsomaan isän näytelmää ja sieltä isän luo. Söimme hodareita ja kävimme saunassa. Katsoimme leffan Red notice. Aamulla söimme hyvät appeet ja hävisimme emännän kanssa kissojen kera metsään. Siellä paistoi ihana aurinko.

Marraskuun puolivälin jälkeen on huomattavasti ruokakuvat ja kahvilakuvat lisääntyneet ja olen alkanut käymään paikoissa, joissa en ole koskaan tai pitkään aikaan käynyt. Elämääni ilmestyi eräs henkilö, josta olen joskus puhunut me-muodossa, mutta aina en ole maininnut, mutta selkeästi kuvissa on näkynyt kaksi lasia tai kuppia sekä leivosta tai ruokaa. Suhtautumiseni elämään muuttui myös entistä valoisammaksi ja on tuntunut paljon kevyemmältä kuin ennen.

 

Everestistä hain tämän beigen ihanan Everestin talvitakin. Adidaksen vaaleansininen takki tuli minulle myöhemmin, mutta se on kevytuntuvatakki ja tulen käyttämään sitä enemmän keväällä.  

 

Tuli käytyä Espoon Wanhan aseman By Pias - myymälässä samalla, kun kuulin Patisserie by Teemu Auran kahvilan olevan siellä. Olen hyvin kiinnostunut tällä hetkellä Teemu Auran leivoksista. Tarvittaessa lähin löytyisi Hakaniemestä. Sjökullan kartanossakin meidän piti käydä, muttei ole vielä sinne asti eksytty. Samalla, kun kävimme Espoon keskustassa ja syömässä Entressessä, niin tarttui H&M:stä hetken mielijohteesta sen läpi kävellessä mieleen katsoa uutta pipoa. Löytyi ihana suurineuleinen harmaa pipo tupsulla, jota olen käyttänyt siitä asti joka päivä. Eksyimme myös Dollysin donitsikärrylle, josta en ollut ennen kuullut.

 

Kävimme Jumbossa ja Flamingossakin pyörimässä, muttei valitettavasti vieläkään Flamingon kylpylässä, johon meidän piti kyllä mennä, mutta se suljettiin. Sen aukeamista odotellessa. Olen odottanut uutta visiittiä sinne vuodesta 2015 asti.

 

Haaveilin valkoisesta joulusta Rovaniemellä ja olin katsonut kaikki kivat joululeffat ennen joulukuuta. 

Marraskuun lopulla 27. päivä kävimme ihanan ihanassa Porvoossa. Olin suunnitellut Porvoon matkaa jo kesäksi, mutta onneksi pääsin näkemään Porvoon vanhan kaupungin jouluasussaan. Ulkona oli aika kylmä, joten pompimme putiikista putiikkiin katselemassa ja nautimme myös kadun tunnelmasta. Tosin siellä oli aika paljon muitakin ihmisiä. Ennen vanhan kaupungin puoleen päätymistä kävimme nepalilaisessa ravintola Pokharassa syömässä. Sen jälkeen olemme kaikkia nepalilaisia ravinteleita verranneet siihen, eikä mikään vedä vertoja Pokharalle ja sen suussasulavalle naan-leivälle. 

 

 

JOULUKUU

 

  

 

Joulukuun alussa sekä joulukuussa olen yrittänyt jälleen kerran päästä juoksun ja treenin makuun salilla. Aina välillä yrittänyt jotain tehdä, kunnes sali on mennyt kiinni ja olen odottanut salin aukeamista jo yli kolme viikkoa. Oikeastaan ennen kuin lähdin Turusta joulun vietosta takaisin Helsinkiin sain viestin kahvilassa, että salit ovat menneet kiinni. Odotin salille pääsyä joulun jälkeen kovasti. Eli jo yli kuukauden päivät olen odottanut salin avautumista.

 

Kävin ihanalla aurinkoisella kävelyllä pakkasasteiden ollessa neljätoista. Auringon hymyillessä kirkkaalta taivaalta sää ei koskaan tunnu niin kylmältä kuin mitä on. Kävelin Pohjoisrantaa pitkin Kauppatorille, kävin Tuomaan markkinat läpi ja matkoin Ehrenströminrantaa pitkin Kaivopuistoon ja sieltä Hernesaaren rantaan, sitten Hietalahden kautta ja Eerikinkatua pitkin keskustaan.

 

Ainoassa ei tule pahemmin käytyä, mutta opin, että sieltä K-supermarketista saa Kaisan cafen älyttömän hyviä rinkulamunkkeja ja itse Kaisan cafekin löytyy yläkerrasta. Hurahdin myös uudestaan banaanilettujen tekoon. Varsinkin löydettyäni Sellon Prismasta aivan älyttömän söpön pienen paistinpannun, joka on vain täydellinen banaanilettujen ja minipaistetun munakkaan tekoon. Tai blinien, jos osaa.

 

Kävimme katsomassa leffateatterissa Eternalsin sekä Spidermanin No way home. 

Friends & burgers tuli koettua Woltilla kotiin kuljetettuna sekä juuri ennen Turkuun lähtöä paikan päällä ravintolassa. Kävin ennen joulua ystävän kanssa glögillä ja piparilla. Sain ennen joulua nämä ihanat sukat asiakkaalta. Sekä paljon suklaata, jota muristen söin. 

 

Ai niin suklaasta puheen ollen kävin lääkärillä ja sain tiedon siitä, että minulla tosiaan on astmaan viittaavia selkeitä löydöksiä. Sain pitkäaikaisemman lääkkeen käyttööni, joka on edellistä parempi, eikä maitotuotteiden esimerkiksi parin suklaapalan syöminen saa enää limaa tukkimaan röörejä - lääkkeen takia, joka pitäää röörit avonaisempina. On ollut helpompi hengittää ja toisinaan otan lääkettä tarvittaessa. En kuitenkaan omaksi parhaakseni käytä paljon maitoa, kun sillä on myös mahaa kuralle aikaansaava vaikutus. Parempi kuunnella kehoaan enemmän kuin mielihaluja ja ottaa iisisti.

Joulun viettoon lähdin töiden jälkeen 23. päivä. Olin varannut junalipun iltavuoron mukaan, joten siinä välissä oli aikaa käydä äpöstelemässä burgerit mielitietyn kanssa. Kävin äidin ja veljen kanssa kävelyllä muutamaan otteeseen. Lumi tuli jouluaattona jonkin verran ja joulupäivänä paaljon. Tapaninpäivänä kävimme veljen kanssa isän luona syömässä ja viettämässä laatuaikaa. Viime vuonna joulu sijoittui viikonloppuun, joten jäi yökyläilyt ja saunomiset väliin isän luona sillä kertaa.

Joulun aikaan näin myös kahta Turun seudulla asuvaa ystävääni sekä pääsin kuvaamaan talvista Aurajoen vartta. Pääsin myös pitkästä aikaa lempikahvilaani Turussa, Cafe Artiin, vaikka se oli joskus ihanampi, kun kaikki ei vielä tienneet siitä.

Joulun jälkeen Helsinkiin palauduttua katsoimme Encanto-leffan sekä Matrix Resurrections-leffan. Piti myös maistaa ROAR-jäätelöä, joka oli hyvää ja mahdoimmeko maistaa myös toista ROAR-makua jossain vaiheessa.Onneksi nykyään on paljoin herkullisia maidottomia vaihtoehtoja. 

Tuli kaksistaan pelattua läpi myös tosi kiva Sackboy a big adventure, jonka olin varannut kirjastosta.

Siinäpä se vuosi 2021 oli. Se oli upea!

 

Kesti vähän tehdä tätä vuosikoostepostausta, mutta sain vihdoin viimein sen valmiiksi. 

Saa nähdä, mitä vuodella 2022 on tarjota. 

 

Haluaisin ainakin:

- nähdä paljon ystäviä

- käydä paljon luonnossa

- nauttia joka päivästä

- muuttaa pois tästä asunnosta

- hankkia kissanpennun

- olla avoin sille, mitä tulee vastaan

- Aion todellakin päästä kesäkuntoon, jollei tapahdu yhtäkkistä pullistumista toiseen suuntaan. Aion jatkaa juoksemista pari kertaa viikossa, kun salini taas aukeaa ja teen lihaskuntoa vaikka kotona kehonpainolla ja kotivälineillä treenaten, jos salille ei voi tai jaksa mennä. Pitää muistaa myös kävellä ja samalla kuvailla paljon maisemia. Nauttia auringosta aina, kun se on näkyvillä ja niistäkin päivistä, kun se piilottelee pilvien takana. 

Ihanaa vuotta 2022!