Ensimmäiseksi päiväksi, kun aloitin työt loman jälkeen aamupäivystysvuorolla kello seitsemän, tein illalla valmiiksi aamusmoothieni. Tässä talossa ei saisi pitää meteliä ennen seiskaa, enkä viitsi surruttaa naapureiden iloksi viideltä aamulla tehosekoitinta. On kätevää aamulla herätessä painaa kahvinkeittimen nappia, joka on myös laitettu illalla valmiiksi, ja ottaa valmis smoothie jääkaapista. Kuunnella aamulla kahvinkeittimen porinaa, käydä suihkussa ja suihkusta pois tullessa haistaa vastakeitetyn kahvin tuoksu.
Eka viikko töissä meni melko tunteiden myllerryksessä, johon varmasti liittyi myös vähentyneet yöunet. Pitkästä aikaa tunsin, miltä tuntuu olla väsynyt ja herätä pää unen puutteesta tokkuraisena ja silmät ristissä, kun haluaisi jatkaa unta, mutta ei vain voi. Peilistä katsoo aamuisin siristävä ilmestys tukka joka suuntaan sojottaen ja tyynyraanut puolella naamalla. Olen kyllä nukkunut viikon sisällä varmaan kolmet päiväunet. Tänäänkin.
Tunteiden toisinaan heittelystä johtuen mietin tänään tai eilen, että pitäisi varmaankin jatkaa juoksumatolla juoksemista salilla. Olen kolmena kertana käynyt - sali-innostuksen meinatessa nuupahtaa - nostamassa levytankoa ja tehnyt sillä maastavetoa, kyykkyä ja eräänlaista käsilihasliikettä, jolla on varmastikin myös jokin nimi. Levytangosta innostuin jälleen sen takia, että ensinnäkin se on aika montaa lihasta kerrallaan treenaava sekä alaselkäkipujen takia. Ei ole alaselkä kipuillut ainakaan viikkoon. Toisin kuin yläselkä, mutta siellä lihakset ja liikeradat ovat kehittymässä.
Perjantaina tai lauantaina unirytmini alkoi automaattisesti kääntyä sellaiseksi, etten nukkunutkaan enää kahdeksaa tuntia. Vaikka menin mihin aikaan tahansa nukkumaan, niin heräsin kuuden ja seitsemän välissä. Aivot ovat kyllä tosi välkyt, kun tietävät, milloin unirytmiä pitää alkaa kääntämään. Pitäisi vain osata mennä tarpeeksi aikaisin nukkumaan. Tänäänkin viikonlopun jälkeen kello soi jälleen aamuvuoroon, mutta vasta puoli kuudelta, mutta silti aivot herättivät tasan 5:15, joka on ollut aiempi herätysaika, kun pitäisi yrittää kuudelta lähteä töihin. Yhtenä päivänä kyllä, kun menin myöhempään vuoroon yhdeksäksi ja kello soi vasta seitsemältä, niin aivot herättivät viideltä. Ajattelin, että pelaanpa hetken Nintendoa, kun pitkästä aikaa olen sillä alkanut pelaamaan. Vähän ennen kuutta unipaine kertoi läsnäolostaan, joten nukuin vielä tunnin nähden hyvin hämäriä unia.
Totteleeko joku muukin tai tunteeko unipaineen? Illalla se saattaisi tulla liian aikaisin ja voi alkaa pilkkimään, mutta jos sen ohittaa ja virkistyy taas, niin saattaa kestää pari kolmekin tuntia ennen kuin se tulee uudestaan. Oikeastaan pitäisi nukkua silloin, kun unipaineen tuntee päässä. Sen takia olen pystynyt nukkumaan päiväuniakin.
Jotkut sanovat, etteivät voi nukkua päiväunia, koska olo on niin tokkurainen sen jälkeen ja loppuilta menee vain jumitellessa. Joskus olen saattanut nukkua tunnin parin päikät aamuvuorosta kotiin päästyä ja mennä vielä iltasalille tai lenkille päiväunien jälkeen. Tosin se on helpompi tehdä valoisana vuodenaikana. Pimeinä iltoina ei tule lähdettyä niin helposti ulos paitsi ehkä lenkille. Minua kiehtoo valo pimeässä eli kulkea heijastinliivin kanssa lisänä pieni valo vetoketjusta roikkuen ja se illan viileys. Sellaisen lenkin jälkeen on ihana mennä lämpimään suihkuun ja alkaa asettua iltalevolle.
Työmatka-aamuja. Minut on yllättänyt, kuinka paljon ihmisiä on liikkeellä kuuden aikaan. Odottamassa ratikoita ja busseja, menossa töihin. Yhtä paljon kuin seitsemältäkin.
Minulla oli viime viikolla syntymäpäivä, vaikken ikääni uskokaan. En määrittele ikääni syntymävuoden perusteella, mutta määrittelen kokemani asiat hyvinä sen perusteella, minä vuonna olen syntynyt ja mitä vuosilukua saanut elää. En tunne olevani vanhempi, mutta koen edelleen voivani oppia uusia asioita joka päivä, mikä on ihan huippua.
Vein töihin vähän karkkia ja suklaata, uusia makuja. Olivat päivän aikana kadonneet kahvihuoneen pöydältä. Sieltä herkut katoavat nopeasti, mikä on ihan hyvä vain. Kiva että maistuu.
Kallion kaunein rakennus. Onhan täälläkin tosi kauniita rakennuksia, mutta kun on tarpeeksi monta kertaa nähnyt Ihantolan, niin tätä kaunokaista voi ihastella ihan lähettyvillä.
Ostin itselleni synttäripäivänä kukkia hieronnan jälkeen. Silloin tuli mieleen seuraavanlainen ajatus:
Työmatkani varrella on kolme metsäosiota ja Vanhankaupunginkoski. Ihanaa, kun pitkästä aikaa saan haistaa tämän kukan omaan nenääni huumaavan tuoksun, jonka haistoin joskus Munkkivuoren metsässä, kunnes se sieltä jokseenkin katosi. Nyt vielä saan haistella tätä ihanuutta joka aamu, vaikkakin ilmeisesti tämä on jokseenkin haitallinen kasvi kasvitietäjän kertomana ja nimeltään Jättipalsami. Joskus haaveilin tämän tuoksuisesta hajuvedestä.
Kauniit aamut aamukaste kimaltaen kasvien tuhansilla lehdillä aamuauringon paisteessa. Sumu laskeutuu niityllä.
Butterflies <3
Työn aloituksen jälkeinen ensimmäinen perjantai matkalla töistä kotiin. K-Marketista hain Elloksen paketin ja huomasin samalla Ben&Jerry's - jäätelön tarjouksen. Maistoin vegaanista peanut&butter - cookies non-dairy ice creamia, joka oli hyvää. Olen katsellut Tom Hanksin tähdittämiä vanhoja elokuvia kuten Big (1988), Turner ja täystuho (1989) sekä itselleni uusi Splash (1984). Tom Hanks on hyvä näyttelijä, mutta pidin hänen 80-90-luvun leffoistaan eniten. Pienenä yksi lempielokuvistani oli Forrest Gump. Tosin olen aina tykännyt leffoista, joissa tapahtuu jotain ihmeellistä kuten Forrest Gumpissa on lempikohtaukseni se, kun Forrest rikkoo jalkatukensa ja alkaa juosta. Ehkä sen takia tykkään supersankarileffoista. On muunkinlaisia asioita kyllä, monia asioita, mitkä voivat saada pitämään jostain tietystä elokuvasta. Pitäisi kyllä katsoa, jos jostain voisi, enemmän 80-90-luvun elokuvia, koska ne olivat erilaisia kuin nykyajan elokuvat, niissä on sitä jotain.
Ellokselta tilasin mm. vaalean pehmoisen veluurisetin, pari valkeaa lyhythihaista ja hihatonta pehmeää paitaa, kahdet erilaiset ruskeat housut, joiden koko meni täysin nappiin sekä valkoisen pellavapaita, jollaista olen jo pitkään halunnut. Kaikista onnistuin tilaamaan juuri sopivat koot ja olen saanut näistä kivaa palautettakin. Pari kassillista vanhaa vaatteita jouti kierrätykseen. Keskityn maanläheisiin väreihin nyt ja varsinkin lempiväreistä ykköseen eli valkoiseen.
Lauantaina kävin aamulenkillä. Muistelen sen näin: sorsat, hanhet ja joutsenet ovat sulassa sovussa Töölönlahden maisemassa. Torkkuvat kivillä, jotka näyttävät olevan kiinni veden pinnassa puolikaaren muodossa. Lähellä kaislikkoa veden pinta on täynnä pieniä valkoisia höyheniä. Tie haarautuu, aamutuuli kuiskuttelee puiden oksille, heräävälle kaupungille, puhaltaa lahteen kevyitä aaltoja. Kummastelen levää Töölönlahden pinnalla. Miten sitä on niin paljon, ei sitä ennen ole ollut niin paljon. Puiden rihmat koskettavat olkapäitä kulkiessani kahvilan ja ravintolan välistä tietä. Korkeita puita kohoaa molemmilla puolilla. Hakuna matata on kiinni näyttäen siltä kuin se ei enää avautuisi tänä kesänä. Joku on siivonnut hanhien kakat kadulta, viimeksi niitä oli todella paljon puoli katua täynnä, piti puikkelehtia. Venyttelen ja teen vatsalihaksia telineillä, kunnes jatkan matkaa. Sillalla mies asettelee kalastusverkkoja ja neljää onkea. Jospa kalan nappaisi. Meinasin vahingossa tallata pienen kalan päälle, joka oli siinä puusillalla kulkuväylällä. Ei joka päivää näy kalaa tiellä.
Lauantaina äitini ja veljeni tulivat käymään. Yritin siivota kämppää, mutta piti mennä heitä vastaan, joten siivosin sen loppuun heidän saavuttuaan kämpille. Kävimme keskustan Classic Pizzassa syömässä. Minulla oli kuulemma pupun ruokaa lautasella. Verde mon dieu on suosikkini.
Ostimme Herkusta synttäriherkut. Illan aikana rötväsimme ja katsoimme kaksi elokuvaa, joista niistäkin toinen vanhempi Addams family. On hauskaa katsoa niin sanotusti uusin silmin vuosia sitten viimeksi katsottu elokuva. Näkee ihan uusia asioita, joita ei huomannut ennen. Osaa myös suhtautua ennen outoihin ja "pelottaviin" asioihin sille asiaan kuuluvalla huumorilla ja mielenkiinnolla. En ennen ajatellutkaan, kuinka hellyttävä hahmo Lurkki on ja kuinka musta huumori on mummolla.
Lauantaina satoi. Sunnuntaina minulla ja veljelläni oli erimielisyys sopivasta lenkkiajasta. Itse kävisin ennen aamiaista. Ensi viikonloppuna taas. Kävimme ratikka-ajalulla ja kävelyllä. Veli halusi nähdä eduskuntatalon ja minä halusin näyttää Punavuoren, joka on jälleen kaupunginosa, jonne haluaisin muuttaa. Baananvarsi edelleen kiehtoo suuresti myös. Kävelimme Eiran sairaalalta eduskuntatalolle.
Syötyämme lounaan ja heidän pakattuaan kapsäkkinsä lähdin saatille juna-asemalle, minkä jälkeen kävin salilla nostelemassa levytankoa. Illalla siivoilin vieraiden jälkiä, siirsin pöydän takaisin paikalleen ja laitoin kahvin ja smoothien valmiiksi aamua varten.
Tänään kuuden jälkeen aamu oli kauniin kuulas, raikas ja seesteinen. Mielestäni sateen jälkeen auringon sysätessä pilviä kauemmas taivas on aina kauneimmillaan.
Käydessään äiti toi mustavalkoisen lempihuivini, jonka luulin hukanneeni ikuisiksi ajoiksi, mutta onneksi äiti olikin löytänyt sen kotoaan hattuhyllyltä. Olin hyvin iloinen. Sain äidiltä myös tämän pehmoisen vaaleanruskean viltin, josta vinkkasin sekä kivan pienen repun, jossa on monta taskua. Voisin sen ottaa joku päivä käyttöön, kun on ihan sievä ja käytännöllinen. Tällä hetkellä käytössäni on pienesti isompi vaaaleanpunainen reppu. Sain äidiltä muutakin kuten vessaharjan, jossa on yläharja pöntön sisäreunoja varten. Olen sellaistakin halunnut, en vain ole löytänyt.
Sellainen viime viikko, eka työviikko lomalta paluun jälkeen. Rytmin hakeminen on vieläkin hakusessa. Jospa joku yö taas saisin nukuttua kahdeksan tuntia. Onneksi nukuin tunnin päikkärit ennen kuin vein pyykit, hain pyykit, tein ruokaa, söin, tiskasin ja aloin kirjoittamaan.
Mukavaa viikkoa!
P.S. Tänään oli Tove Janssonin ja suomalaisen taiteen päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti