Ikkunalaudalla kasvaa tomaatti. Aina välillä pitää käännellä, että varret kasvavat aurinkoon päin. Kaunis puupatsas on löytynyt joskus kirpparilta. Kannattava ostos, koska se on joka päivä esillä.
Jos ei ole luontoa ympärillä, niin onneksi on taivas ja aurinko sekä pilvet. On alkanut sateisemmat kelit. Keksin siitä runonkin, kun eilen tuntui syksyn läheisyys.
Kauniit rakennukset Karhupuiston ympäristössä. Teki mieli ostaa hunajaa, vaikka pitäisi toki ostaa kotimaista, ja juoda paljon c-vitamiinia sisältävää appelsiinimehua. On tullut liiaksi herkuteltua siitä asti, kun äiti ja veli kävivät vierailulla. Tosin torstaina töissä oli kanakeittoa, jossa oli liiaksi paprikaa ja se vaikutti ratkaisevasti, että tuli outo olo ja karheus kurkkuun. Pitäisi tosiaankin hankkia lääkärintodistus risteytyspölyallergioistani, koska luulen, että herkkyyteni paprikaan, omenaan ja kaaliin on vahvistunut entisestään ja on niin vaikea aina olla varma, ettei omenaa tai paprikaa olisi jossain tuotteessa jossain muodossa, koska niitä kahta on todella monessa paikassa jostain syystä. Pitäisi mennä uudestaan verikokeisiin. Ei kovin mukava ajatus.
Kannattaa olla syksyllä varovainen. Ilma saattaa tuntua lämpimältä, mutta sisältää viimaa, joka käy kurkkuun kiinni. Minulla oli kerran ihana valkoinen ribbipaita, jossa oli korkea kaulus, mutta lyhyet hihat. En tiedä, mistä sellaisia saisi. Sellainen olisi täydellinen näihin säihin kevyen takin tai puuvillaneuleen alle. Pitäisi varmaan kohta pakata kesävaatteet pois vaatekaapista ja kaivaa huivit takaisin eteisen kaappiin.
Luultavasti näistä maisemista matkalla aamulla töihin sai runoni alkunsa ja alkoi kehkeytyä mielessä. Syksyssä on myös se jännä puoli, että alkaa runosuoni kuplimaan. Pitäisi varmaan ottaa uudestaan projektiksi runokirja ja lähettää kustantamoille runoja. Voisihan niitä vähän katsella, mitkä sopisivat teemaltaan ja sävyltään keskenään samaan kirjaan ja korjailla niitä nykyisen kokemusta kartuttaneen mielen avulla.
Perjantai-illan herkut. Innocentin orange&carrot - mehu kokeilussa, vaikka mikään ei voita sitä parhainta mehua, mahtoiko olla Marlin appelsin-morot, joka jostain syystä vedettiin markkinoilta. Mikseiköhän niitä tuotteita vedetä markkinoilta, joista ajattelen, että kuka tästä pitäisi, vaan ainoastaan omat suosikkini. En yleensä osta sipsejä, mutta nyt ostin Oikia Oatis - kauralastuja makean vastapainoksi. Ben&Jerry´sin vegaaninen cookie dough on hyvää!
Ostin pitkästä aikaa ainoata jogurttia, josta tykkään ja jota voin syödä eli Alpron blueberry plantgurtia.
Päivien ja eilisenkin aamun ratoksi olen katsellut Studio Ghiblin ja samankaltaisia Cinema Mondon leffoja. Viime viikollakin jo katselin. Tällä viikolla Henkien kätkemä ja Kätkijät. Näihin leffoihin täytyy keskittyä ja vähän harmittaa, etten ymmärtänyt näitä elokuvia, kun näin ne kuusi vuotta sitten. Nyt näen ne ihan uusin silmin. Jokin sisälläni on tosiaan muuttunut viimeksi kuluneen vuoden aikana.
Eilinen asu ja kampaus. Ihana pehmoinen valkoinen lyhythihainen neulepaita.
Kävin eilen Isossa Omenassa, koska vain siellä Ruohonjuuressa oli vielä pari jäljellä etsimääni Saaren taika nestemäistä teepuusaippuaa. Ainakin eilen kokeillessani tätä ero Saaren taika teepuu-palasaippuaan oli huomattava. Tässä nestemäisessä on lisäksi aloe veraa. Saippua oli todella miellyttävä levittää keholle ja riitti vain todella pieni määrä, mikä on hyvä, koska tämä 23 euron puteli on vain 200ml riittoisa. Lisäksi tämän pystyy ottamaan helpommin mukaan matkaan kuin palasaippuan. Pesun jälkeen iho oli puhtaan ja pehmeän tuntuinen. Palasaippuaa käytän kyllä yhä kasvojen iholle.
Eilen tein maidotonta ja gluteenitonta tonnikalapastaa tai ainakin se yritti olla sitä. Kävin ruokaostoksilla Ison Omenan Citymarketissa. Maistoin avomaan kurkkua, lisäksi lautasella miniluumutomaattia ja punajuurta. Ruokajuomana appelsiinimehu.
Kävin eilen iltalenkillä, kun en saanut hilattua pyllyäni aamulla lenkille. Enpä ilmeisesti tänäkään aamuna, mutta saatan mennä salille nähtyäni ystävää. Töölönlahden rannalla oli ihania auringonkukkia. Lenkillä käynti kannattaa, vaikka se olisi kävelylenkki. Kehon liikuttaminen, maisemien katselu, raikkaan ilman haistelu, pilvien ihastelu, auringolle silmien siristely ja luonto ympärillä auttavat kehoa ja mieltä kaikin puolin. Joka päivä olisi hyvä käydä luonnossa, koska se pitää stressihormonin alhaalla. Onneksi en työskentele betoniviidakossa, vaan luontoon pääsen jo ennen töitä joka arkiaamu, kun skuuttaan töihin. Toisinaan luontoon pääsee myös keskellä päivää.
Vaihdoin huoneen järjestystä jälleen kerran. Tämä järjestys on ennenkin ollut. Kuva on otettu paikalta, jossa telkkari ja valkoinen matto olivat. Telkkarin ja maton kohdalla oli yöpöytä ja sänky toisinpäin kuin nyt. Sängyn vieressä kirjahylly ei ole koskaan ollut noin päin ja yöpöytä sen jatkona. Skuuttien olemassaolo pitää ottaa huomioon huonetta järjestellessä eli rumsteeratessa. Käyttöskuutti on valmiina lähtöön ja tämä, jossa on rikkinäinen takapyörä, on takanani seinän vieressä. Tässä vieressäni on myös pyykkikori. Edes jumppapallo, jonka yleensä vieritän johonkin syrjään tai jonkin alle piiloon ei haittaa tuossa keskellä huonetta juurikin tämän järjestyksen takia. Tässä kohtaa, kun on ruokapöytä on myös tosi mukava kirjoitella ja sekä pöydän äärestä että sängystä näkee telkkarin.
Ihanan siistiä. Kukat tuntuvat sopivan asuntoon. Näemmä krysanteemit ovat tällä hetkellä pitkäaikaisimpia leikkokukkia. Ennen luulin, että neilikat ovat, mutta viime neilikat kuolivat osa kerrallaan, kunnes maljakko oli tyhjä. Äiti osti minulle viime viikonloppuna keltaisia ruusuja, mutta nepä nuopahtivat päivässä. Katselin niitä kolme päivää, kunnes heitin menemään, alkoivat haista.
Mutta nämä ihanat isot krysanteemit, jotka ostin 4.8. itselleni synttärilahjaksi! Niistä on osasta lehtiä mennyt vähän ruskeiksi, muttei mitään ole tippunut ja kukat vain kukoistavat. Vaihdoin niiden vedenkin eilen, kun olivat ehtineet hörpätä entisen lähes koko maljakollisen vettä. Mietin aina, että jos olisi oma parveke, niin voisin enemmänkin kaikkea kivaa siellä kasvattaa. Nyt kasvaa sisäoloissa tuo pieni tomaatinpoikanen. Saa nähdä, mihin asti kasvaa. Pitäisi varmaankin vaihtaa ruukkuun kasvamaan. Pitää siis hankkia ruukku jostain ja multaa. Viherpeukalous kutsuu. Muistan piirretyn, jossa oli viherpeukalopeikko, mutten muista sen nimeä. Olisi kiva nähdä uudestaan.
En ole koskaan käynyt manikyyrissä, vaan aina lakannut itse. En ole mikään kosmetiikalla leikkijä, kunhan ripsissä on maskaraa ja toisinaan huulissa jotain väriä sekä toisinaan kynsissäkin väriä. Tämän kynsilakan hankin Ellokselta ja yleensä en kyllä mitään kynsilakkoja hehkuta, mutta tämä on varmaankin paras kynsilakka, mitä minulla on koskaan ollut. Se levittyy ohuesti ja tosi tasaisesti eikä, toisin kuin kaikki muut lakat, leviä mihinkään muualle kuin kynteen. On se jännä. Pitänee hankkia tätä sarjaa muissakin väreissä ja heittää vanhat lakat pois laatikosta kuleksimasta.
Vähän alle parin tunnin kuluttua näen ystävääni. Tässä jonkin aikaa pähkäiltyäni mietin, että vaikka paprika sai aikaan oudon tunteen, niin omena-aika on tällä hetkellä todella voimakas ja luultavasti minun pitää ostaa allergialääkettä, vaikken ole sitä koskaan ostanut, koska tämä omena-paprika-kaali-ristikkäispölyallergia on aika uusi. Onko jollain toisella aikuisiällä puhjennut yliherkkyyksiä ja allergioita? Voivat ne olla olleet piilevinä koko elämän toisaalta. Jospa apteekkari osaisi auttaa.
Nyt pitää alkaa valmistautua pikkuhiljaa kaupungille menoa varten ja käydä salilla sen jälkeen.
Ihanaa sunnuntaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti