Flunssan nousu ja tuho

Flu took me for a while. Tiistaina olin pari päivää harmitellut, ettei voinut mennä töihin, kun oli ollut räkäinen ja kuumeinen olo, vaikkakin ilman kuumetta. Maanantaina kävin ekaa kertaa testissä ja varmistui, että kyseessä on jokin toinen pöpö. Jo sunnuntaina vuosi räkä ja mietin, olisiko se ollut allergiaoire, kun tällä hetkellä on omenoita kaikkialla. Oikeastaan jo viime viikon perjantaina tunsin hyvin vahvasti, että immuniteettivaste on laskenut, mutta halusin herkutella perjantai-iltana Alpron hyvällä soijajäätelöllä, mutta se oli vikatikki. Selvitin kyllä flunssan käynnistäjänä olleen torstaina töissä syöty broilerikeitto, jossa oli ihan liikaa paprikaa. Allergeenit saavat minut kipeäksi. 

 

Poistin kaikki piiloallergeenit ruokavaliosta, lopetin sokerin käytön ja tervehdyin. Vähän jälkikröhää oli, mutta kuuluu asiaan, että saa kaikki röörit puhtaiksi.

 

Aamut ovat olleet toisaalta ihan sopivia töihin mennessä, mutta viima on pari kertaa tuntunut viime viikolla kurkussa. Kylmä ei aiheuta flunssaa, vaikka vilustumisesta voikin puhua, mutta hetkeksikin liian alhainen lämpötila asettaa suotuisat olosuhteet pöpölle iskeä. Saman ilmiön saa aikaan kova stressi, mikä on itsessään haitallista keholle ja mielelle. Jos mieli reagoi niin myös kehokin. 

 

Tunsin toisaalta jo viime viikon keskiviikkona, että alkoi tehdä valtavasti mieli appelsiinimehua (c-vitamiinin tarve) ja nyt muutaman päivän on ollut koko ajan jano. Eilen tarkistin salsan ainesosat ja sieltäpä löytyi sekä omenaa että paprikaa. Jospa kehossa oli siis jo pidemmän aikaa vallinnut matala-asteinen tulehdustila, joka ärtyi suuresta määrästä allergeenia kerralla ja suojamuuri sortui. 

 

Viime postauksen viime sunnuntaina päätin siihen, kun kerroin lähteväni kaupungille tarkoituksena tavata ystäväni, joka oli Helsingissä käymässä ja mennä sen jälkeen salille. Olin maininnut edeltävänä päivänä, että tuntuu vähän räkäiseltä, joten hän halusi pelata varman päälle. Kyllä me vielä ehditään tavata. En sitten mennyt salillekaan, mikä oli tosi hyvä, koska muutaman tunnin päästä siitä aikomuksesta olin lähes täysin varma, etten menisi maanantaina töihin.

 

Varasin syyskuun alkuun ajan lääkärille. Voisin mennä ehkä uusiin allergiatesteihin, että saan mustaa valkoiselle siitä, että varsinkin omena, paprika ja kaali pitää kokonaan poistaa ruokavaliosta. Huomasin tällä viikolla, että myös herne kuuluu vahvana siihen kastiin ja luultavasti kaikki muutkin risteytyspölytyksiin kuuluvat, mitä näitä nyt on. 

Lokakuussa lopetin maidon käyttämisen pääsääntöisesti ja siitä tähän asti ollut terve, mutta pitäähän sitä välillä jokin flunssa sairastaa monenkin syyn takia. Varsinkin sen syyn, että herää pohtimaan, mitkä ruoka-aineet oikeasti sopivat ja mitkä eivät. Terveyttä ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä.

 

Lisäksi aion syödä harkitummin makeaa ja kysyä itseltäni aina etukäteen "tarvitsenko tätä todella?", "tuottaako sen syöminen tarpeeksi ja pitkäaikaista iloa tai mielihyvää?" Kannattaa syödä sillä tavalla ja sellaisia herkkuja, jotka muistaa jälkikäteen. Jotta voi muistella koko loppupäivän sitä taivaallista makuelämystä, jonka soi itselleen. Useat voivat syödä liikaa herkkuja juurikin sen takia, että jo syöty herkku oli niin samantekevä ja se unohtuu nopeasti. Jos herkuttelee niin kannattaa nauttia täysillä ja keskittyä siihen herkkuun, että se voi tuottaa iloa vielä jälkeenpäin.

 

Olen nauttinut useana päivänä banaanilettuja. Kirjoitin maanantaina tai tiistaina, että kotona olemisessa on se huono puoli tylsistymisen lisäksi, että kaapista loppuu nopeasti ruoka. Sitten tekee mieli tilata ruokaa, vaikkei ole edes nälkä.

Aamut ja kauniit pilvet sekä metsän keskellä kaatosateessa. Ei haittaa sade ja kylmyys, jos on hyvä vaatetus ja varusteet.

Kotiasunakkina. Ai niin, tähän väliin, kun lupasin kertoa Saaren taika nestemäisestä teepuusaippuasta, että on kyllä aika huippu tuote! Toimii vartalon ja kasvojen iholle. Tosi pieni määrä riittää koko vartalolle ja iho on pesun jälkeen todella pehmeä ja puhtaan tuntuinen. Epäpuhtauksia on myös hävinnyt nopeasti ja tuntuu kuin iho olisi osaksi kuin uudestisyntynyt.

Perjantaina eli edellispäivänä tapasin ystäväni töiden jälkeen. Hän tarjosi minulle myöhäiseksi synttärilahjaksi lasin viiniä ja porkkanakakkua. Kultaista. Kävimme Roasbergissa istumassa, jossa oli rento alakerta-alue auki toisin kuin se viimeksi oli kiinni. Tämä taulu on lempitauluni siellä. Voisin oikeastaan hyvin kuvitella tämän taulun omalle seinälleni, mutta mitenkä löytäisin saman kuvan.

Tulimme Roasbergin jälkeen luokseni ja tilasimme lähtiessämme keskustasta pizzaa luokseni, mutta ravintolalla oli viivästys. Listalla oli luonnostaan tämä kasvispizza, jonka tilasimme gluteenittomana. Tosin olisi tehnyt mieli oikein paksua mehevää pohjaa, mutta minkäs teet, kun ei ollut pannupizza. Liian ohut pohja kyllä mieleeni, eikä pizzan maussakaan ollut kehumista, joten jätän mainitsematta pizzerian nimen tästä syystä, vaikka sillä hieno logo olikin.

Krysanteemeista viimeiset oksat. Karsin nuutuneen näköiset oksat pois ympäriltä ja kuivettuneet lehdet, vaihdoin maljakkoa ja veden. Nämä valkoiset ja keltaiset (kaksi lemppareinta lempiväriäni) olivat vielä eloisia.

Eilen kävin skuutilla Leppävaarassa ja tulin junalla takaisin, kun tuli pari kassillista kantamuksia. Ostin mm. broilerinkoipia, hiusväriä, kahvimaitoa, soijajuomaa, foccacciaa, pensasmustikoita. Selloon pääsee helposti Meilahden ja Munkkiniemen puistotien läpi, frisbeegolf-puistikon ohi ja Tarvon fillarisiltaa pitkin. Sitten ollaankin jo Espoon puolella.

Muistoissa tuli vastaan pari syysaiheista runoa.

Heti sateen jälkeen paistava aurinko

On se kaikkein kirkkain aurinko

kuin pieni uudestisyntyminen

 

Heti sateen jälkeen pilvien väistyessä

aurinko heijastaa valoa

sateen jättämistä jäljistä

paistaen kahdesta suunnasta

eikä voi muuta kuin vain hymyillä

 

- 20.8.2014

Jätätkö vastaamatta 

tervehdykseen tai kohteliaisuuteen

jos se sanotaan liian hiljaa

Pitääkö kaikki aina kovaa kailottaa

 

Oletko katsomatta takaisin

vaikka katseesta voisi kaiken lukea

 

Jätäkö hymyilemättä,

jos on itsellä huono päivä

Vai annatko toisen piristää

 

Voi jättää omat murheet toisaalle

Olla mukana hetkessä

Toisen ihmisen lähellä

Tässä ja nyt

 

- 8/2018

 

Pari kuvaa tältä viikolta kahden vai kolmen vuoden takaa.

Mikä syysilloissa oikein kiehtoo?

Tuskin märät kengät lätäkössä hyppimisestä

Ehkä se on sitä,

kun näkee pitkästä aikaa tähdet

Yö lähestyy ja kietoo tummaan vaippaansa

Ilmassa tuoksuu samaan aikaan

värikäs ruska ja jännitys pimeästä

kuin suolaisenmakeat kyyneleet 

- 22.8.2012

Olen tälläkin viikolla katsonut Studio Ghiblin ja Cinema Mondon leffoja. Mm. Kukkulan tyttö, sataman poika, Ponyo rantakalliolla, Naapurini Totoro sekä Kikin lähettipalvelu. Rakastan sitä, kuinka niissä näkyy japanilainen kulttuuri hyvine käytöstapoineen, kauniita maisemia, kyliä, kaupunkeja, taloja ja  sisustusta sekä tietynlainen ihastuttava vanhanaikaisuus. Lisäksi on mielekästä kuunnella japanilaista puhetta ja elokuvissa on kaunis musiikkikin. Jotkut piirretyt ovat todella hyviä.

 

Olen itsekin nykyajan mittapuulla varmaan vähän vanhanaikainen, mutta elän kuten opetan. Pidän sanoista niiden oikeissa muodoissa, kun aika moni lyhentää sanoja ja keksii kiertoilmaisuja, joita en aina ymmärrä. Tottakai olen mielissäni, että teknologia on kehittynyt, muttei sitä kaikkialla kaivattaisi. Olen tosi iloinen siitä, että sain ekan kännykkäni vasta 15-vuotiaana, eikä se tosiaankaan ollut älypuhelin. Automatkoilla ja rattaissa ei tosiaankaan katsottu sarjoja tai elokuvia, vaan maisemia ja rupateltiin vieruskaverin kanssa, inistiin pissahätää ja kyseltiin vähän väliä, milloin ollaan perillä, jos ei keskittynyt siihen, että hengitti ikunanraosta ilmaa, ettei tulisi paha olo. 

 

Vähän vanhempana, kun oppi lukemaan, luki takapenkillä kirjaa kaikessa rauhassa tai pelasi Gameboy coloria sen ilmestyttyä. Kymmenen minuuttia ennen perille tuloa katseli ikkunasta ulos, kun tiesi, että ihan kohta ollaan perillä.

 

Busseissa, ratikoissa ja metroissa masentaa, kun ihmiset tuijottelevat kännyköihinsä selkä kyyryssä eikä toisiaan. Kaikkein oudointa on nähdä kaksi ihmistä kahvilassa istumassa samassa pöydässä, mutta molemmat katsovat kännykkäänsä. Miksi vaivautua edes paikalle, jos ei tullut nauttimaan seurasta...

Nykymaailma ja nykykieli ovat sellaisia, joita en ihan aina ymmärrä. 

Näistä kuvista sen verran, kun otin ne näyttääkseni tämän vaalennuksesta/värinpoistosta tulleen kullertavan liukuvan hiusvärin. Tykkään tästä tosi paljon, vaikka aikomuksena olikin ottaa väri pois ja laittaa oranssia (lukee kupari) päälle, mutta tämä on tällä hetkellä paljon parempi. Ja luultavasti tarvitsisi pari vaalennuskertaa lisää, jotta olisi tarpeeksi vaalea, jotta saisi tasaisen lopputuloksen. Tämä on hauska, puoliksi tumma ja puoliksi kullertava. Tuntuu, että ihmiset katsovat enemmän kadullakin tai sitten jostain muusta syystä: "Kuka toi peikon kaupunkiin?" Tuntuu muutenkin, että ihmiset katsovat kadulla enemmän silmiin sunnuntaisin. Ei ole niin paljon ihmisiä liikkeellä.

Tämän viikon runollinen ajatus oli, että rakastan hämärtyviä iltoja, 

koska silloin voi heijastaa valoa pimeään. 

Lempivuodenaikani on kevät ja alkusyksy. 

Lempimakuni on letun ja kermavaahdon luoma yhdistelmä.

Upeaa sunnuntaita ja tulevaa viikkoa!

Aamu-usvaa ja aurinkoa

Ikkunalaudalla kasvaa tomaatti. Aina välillä pitää käännellä, että varret kasvavat aurinkoon päin. Kaunis puupatsas on löytynyt joskus kirpparilta. Kannattava ostos, koska se on joka päivä esillä.

Jos ei ole luontoa ympärillä, niin onneksi on taivas ja aurinko sekä pilvet. On alkanut sateisemmat kelit. Keksin siitä runonkin, kun eilen tuntui syksyn läheisyys.

Tänään tuntuu

syksyisemmältä kuin ennen

Ilma on pehmeämpi,

siinä on enemmän kosteutta

Aurinko on utuisempi

jopa silloin kun taivas on pilvetön

Aurinko ei lämmitä

samalla tavalla kuin ennen

mutta silti se lämmittää

tuulen läpi

 

Aamuisin näkee pelloilla 

kaunista sumua

Lehdet ovat aamukasteesta kosteat,

täynnä pisaroita

kuin pilvi olisi laskeutunut maan päälle

Ilma tuoksuu erilaiselta

Hetken kuluttua voi nähdä

lehtien reunojen värjäytyvän

ruskan sävyihin

Tänään paistaa aurinko

utuisempi kuin ennen

Tänään ilma tuoksuu syksyltä

Tuntuu pehmeältä

kuin purossa soliseva vesi

 

Kauniit rakennukset Karhupuiston ympäristössä. Teki mieli ostaa hunajaa, vaikka pitäisi toki ostaa kotimaista, ja juoda paljon c-vitamiinia sisältävää appelsiinimehua. On tullut liiaksi herkuteltua siitä asti, kun äiti ja veli kävivät vierailulla. Tosin torstaina töissä oli kanakeittoa, jossa oli liiaksi paprikaa ja se vaikutti ratkaisevasti, että tuli outo olo ja karheus kurkkuun. Pitäisi tosiaankin hankkia lääkärintodistus risteytyspölyallergioistani, koska luulen, että herkkyyteni paprikaan, omenaan ja kaaliin on vahvistunut entisestään ja on niin vaikea aina olla varma, ettei omenaa tai paprikaa olisi jossain tuotteessa jossain muodossa, koska niitä kahta on todella monessa paikassa jostain syystä. Pitäisi mennä uudestaan verikokeisiin. Ei kovin mukava ajatus. 

Kannattaa olla syksyllä varovainen. Ilma saattaa tuntua lämpimältä, mutta sisältää viimaa, joka käy kurkkuun kiinni. Minulla oli kerran ihana valkoinen ribbipaita, jossa oli korkea kaulus, mutta lyhyet hihat. En tiedä, mistä sellaisia saisi. Sellainen olisi täydellinen näihin säihin kevyen takin tai puuvillaneuleen alle. Pitäisi varmaan kohta pakata kesävaatteet pois vaatekaapista ja kaivaa huivit takaisin eteisen kaappiin.

Luultavasti näistä maisemista matkalla aamulla töihin sai runoni alkunsa ja alkoi kehkeytyä mielessä. Syksyssä on myös se jännä puoli, että alkaa runosuoni kuplimaan. Pitäisi varmaan ottaa uudestaan projektiksi runokirja ja lähettää kustantamoille runoja. Voisihan niitä vähän katsella, mitkä sopisivat teemaltaan ja sävyltään keskenään samaan kirjaan ja korjailla niitä nykyisen kokemusta kartuttaneen mielen avulla.

Perjantai-illan herkut. Innocentin orange&carrot - mehu kokeilussa, vaikka mikään ei voita sitä parhainta mehua, mahtoiko olla Marlin appelsin-morot, joka jostain syystä vedettiin markkinoilta. Mikseiköhän niitä tuotteita vedetä markkinoilta, joista ajattelen, että kuka tästä pitäisi, vaan ainoastaan omat suosikkini. En yleensä osta sipsejä, mutta nyt ostin Oikia Oatis - kauralastuja makean vastapainoksi. Ben&Jerry´sin vegaaninen cookie dough on hyvää!

Ostin pitkästä aikaa ainoata jogurttia, josta tykkään ja jota voin syödä eli Alpron blueberry plantgurtia. 

Päivien ja eilisenkin aamun ratoksi olen katsellut Studio Ghiblin ja samankaltaisia Cinema Mondon leffoja. Viime viikollakin jo katselin. Tällä viikolla Henkien kätkemä ja Kätkijät. Näihin leffoihin täytyy keskittyä ja vähän harmittaa, etten ymmärtänyt näitä elokuvia, kun näin ne kuusi vuotta sitten. Nyt näen ne ihan uusin silmin. Jokin sisälläni on tosiaan muuttunut viimeksi kuluneen vuoden aikana.

Eilinen asu ja kampaus. Ihana pehmoinen valkoinen lyhythihainen neulepaita.

Kävin eilen Isossa Omenassa, koska vain siellä Ruohonjuuressa oli vielä pari jäljellä etsimääni Saaren taika nestemäistä teepuusaippuaa. Ainakin eilen kokeillessani tätä ero Saaren taika teepuu-palasaippuaan oli huomattava. Tässä nestemäisessä on lisäksi aloe veraa. Saippua oli todella miellyttävä levittää keholle ja riitti vain todella pieni määrä, mikä on hyvä, koska tämä 23 euron puteli on vain 200ml riittoisa. Lisäksi tämän pystyy ottamaan helpommin mukaan matkaan kuin palasaippuan. Pesun jälkeen iho oli puhtaan ja pehmeän tuntuinen. Palasaippuaa käytän kyllä yhä kasvojen iholle.

Eilen tein maidotonta ja gluteenitonta tonnikalapastaa tai ainakin se yritti olla sitä. Kävin ruokaostoksilla Ison Omenan Citymarketissa. Maistoin avomaan kurkkua, lisäksi lautasella miniluumutomaattia ja punajuurta. Ruokajuomana appelsiinimehu.

Kävin eilen iltalenkillä, kun en saanut hilattua pyllyäni aamulla lenkille. Enpä ilmeisesti tänäkään aamuna, mutta saatan mennä salille nähtyäni ystävää. Töölönlahden rannalla oli ihania auringonkukkia. Lenkillä käynti kannattaa, vaikka se olisi kävelylenkki. Kehon liikuttaminen, maisemien katselu, raikkaan ilman haistelu, pilvien ihastelu, auringolle silmien siristely ja luonto ympärillä auttavat kehoa ja mieltä kaikin puolin. Joka päivä olisi hyvä käydä luonnossa, koska se pitää stressihormonin alhaalla. Onneksi en työskentele betoniviidakossa, vaan luontoon pääsen jo ennen töitä joka arkiaamu, kun skuuttaan töihin. Toisinaan luontoon pääsee myös keskellä päivää.

Eilen vaihtaessani lakanoita tyyny osui vesilasiin, joka oli pöydän kulmalla. En huomioinut sitä, joten lasi putosi. Harmitus. Oli lempilasini. Mistäpä sitä löytäisi samanlaisen ison pyöreän lasin. Toivottavasti sirpaleet tuottavat onnea.

 

Vaihdoin huoneen järjestystä jälleen kerran. Tämä järjestys on ennenkin ollut. Kuva on otettu paikalta, jossa telkkari ja valkoinen matto olivat. Telkkarin ja maton kohdalla oli yöpöytä ja sänky toisinpäin kuin nyt. Sängyn vieressä kirjahylly ei ole koskaan ollut noin päin ja yöpöytä sen jatkona. Skuuttien olemassaolo pitää ottaa huomioon huonetta järjestellessä eli rumsteeratessa. Käyttöskuutti on valmiina lähtöön ja tämä, jossa on rikkinäinen takapyörä, on takanani seinän vieressä. Tässä vieressäni on myös pyykkikori. Edes jumppapallo, jonka yleensä vieritän johonkin syrjään tai jonkin alle piiloon ei haittaa tuossa keskellä huonetta juurikin tämän järjestyksen takia. Tässä kohtaa, kun on ruokapöytä on myös tosi mukava kirjoitella ja sekä pöydän äärestä että sängystä näkee telkkarin. 

Ihanan siistiä. Kukat tuntuvat sopivan asuntoon. Näemmä krysanteemit ovat tällä hetkellä pitkäaikaisimpia leikkokukkia. Ennen luulin, että neilikat ovat, mutta viime neilikat kuolivat osa kerrallaan, kunnes maljakko oli tyhjä. Äiti osti minulle viime viikonloppuna keltaisia ruusuja, mutta nepä nuopahtivat päivässä. Katselin niitä kolme päivää, kunnes heitin menemään, alkoivat haista. 

Mutta nämä ihanat isot krysanteemit, jotka ostin 4.8. itselleni synttärilahjaksi! Niistä on osasta lehtiä mennyt vähän ruskeiksi, muttei mitään ole tippunut ja kukat vain kukoistavat. Vaihdoin niiden vedenkin eilen, kun olivat ehtineet hörpätä entisen lähes koko maljakollisen vettä. Mietin aina, että jos olisi oma parveke, niin voisin enemmänkin kaikkea kivaa siellä kasvattaa. Nyt kasvaa sisäoloissa tuo pieni tomaatinpoikanen. Saa nähdä, mihin asti kasvaa. Pitäisi varmaankin vaihtaa ruukkuun kasvamaan. Pitää siis hankkia ruukku jostain ja multaa. Viherpeukalous kutsuu. Muistan piirretyn, jossa oli viherpeukalopeikko, mutten muista sen nimeä. Olisi kiva nähdä uudestaan.

En ole koskaan käynyt manikyyrissä, vaan aina lakannut itse. En ole mikään kosmetiikalla leikkijä, kunhan ripsissä on maskaraa ja toisinaan huulissa jotain väriä sekä toisinaan kynsissäkin väriä. Tämän kynsilakan hankin Ellokselta ja yleensä en kyllä mitään kynsilakkoja hehkuta, mutta tämä on varmaankin paras kynsilakka, mitä minulla on koskaan ollut. Se levittyy ohuesti ja tosi tasaisesti eikä, toisin kuin kaikki muut lakat, leviä mihinkään muualle kuin kynteen. On se jännä. Pitänee hankkia tätä sarjaa muissakin väreissä ja heittää vanhat lakat pois laatikosta kuleksimasta. 

Vähän alle parin tunnin kuluttua näen ystävääni. Tässä jonkin aikaa pähkäiltyäni mietin, että vaikka paprika sai aikaan oudon tunteen, niin omena-aika on tällä hetkellä todella voimakas ja luultavasti minun pitää ostaa allergialääkettä, vaikken ole sitä koskaan ostanut, koska tämä omena-paprika-kaali-ristikkäispölyallergia on aika uusi. Onko jollain toisella aikuisiällä puhjennut yliherkkyyksiä ja allergioita? Voivat ne olla olleet piilevinä koko elämän toisaalta. Jospa apteekkari osaisi auttaa.

Nyt pitää alkaa valmistautua pikkuhiljaa kaupungille menoa varten ja käydä salilla sen jälkeen. 

Ihanaa sunnuntaita!