lauantai 19. lokakuuta 2019

Terveyttä ja enemmän voimaa

Vein pyykit kympiksi koneeseen, jonka aikaa puuro oli mikrossa kypsymässä. Vietyäni pyykit keitin kahvia ja huomasin siinä, että on vain muutama tiski tältä viikolta, joten päätin ne huoltaa pois alta. Viime viikonloppuna en hoitanut kierrätystä, joten kierrätykseenkin meneviä tavaroita oli kertynyt roskakaappiin ja tiskipöydälle, joten laitoin nekin samalla valmiiksi ulos vientiä varten.

Piti alkaa heti kirjoittamaan ja syömään, mutta siinä siivoillessa (moppasin samalla lattiankin) aika vain hurahti ja ihan kohta pitäisi pyykitkin hakea. Puuro ja kahvi ovat edelleen koskemattomat, joten jospa niitä alkaisi napostella ja juoda, kun vatsa on ruikuttanut asiasta jo tunti sitten kovaäänisesti.

Olin tällä viikolla iloissani sillä Flashistä on tullut uusi tuotantokausi Netflixiin. Olen oikeasti iloissani monesta muustakin asiasta, kuten tästä lauantai-päivästä, kun sain herätä kaikessa rauhassa ilman kiirettä mihinkään. Harmissani olen siitä, että jätin ihanan keltaisen sadetakkini töihin. On keltainen sateenvarjo kyllä, mutta sen kanssa ei tee mieli kävellä pitkiä matkoja.

Iloissani olen myös siitä, että jalat eivät enää satu. Tein pari kertaa peräkkäin 20 minuuttia juoksua viikko sitten (en tiedä, mainitsinko) mutta kun en huomioinut sen jälkeistä pohkeiden venytystä, niin jalat ovat oudosti sattuneet koko viikon. No, täytyy myöntää, että sunnuntaina kyllä tuli tehtyä kolminkertainen tahaton treeni muutenkin ja siitä kesti palautua jalkojen jonkin aikaa.

Naistenkin vaivat ovat alkaneet tällä viikolla ja osin ovat saaneet olon vetämättömäksi ja parina päivänä olen tankannut pizzalla, kun pitää uutta verta tuottaa kehoon. Pizzasta on tullut ihan hyvä olo ja keho on ollut kiitollinen lisäenergiasta. Toisaalta pitäisi syödä enemmän, koska pt:n mukaan niin pudottaa parhaiten painoa. Tosin siihen pitää liittää voimaharjoittelua ja katsoa, ettei kaikki se mitä syö ole suklaata, jäätelöä ja leivoksia. Kuvien kera lisää tämän hetkisestä ruokavaliosta muuten. Stressitasokin on laskenut.











Viime sunnuntain aamuna katselin joululeffoja ja Ruohonjuuren sivustolta herkkuja ja mietin, mitä hankkisin ihmisille joululahjaksi. Oli tunteikas olo. Muutenkin on alkanut tehdä mieli piparia aurajuustolla tai appelsiinituorejuustolla. Pitää vielä jonkin aikaa odottaa, ettei sitten ole syönyt liikaa pipareita jouluun mennessä, ettei ne sitten jouluna tule korvista ulos. Onhan vasta lokakuu.

Ei mikään ihme, että viime sunnuntaina tuli liikuttua vähän ekstraa, kun oli niin mielettömän upea ilma. Alunperin ei siis pitänyt tehdä ekstraliikuntaa, mutta crosstrainingin ja saliharjoittelun lisäksi tapasin pari kaveria. Ensimmäisen kanssa oli rauhallinen 45 minuutin kävely ja toisen kanssa myöhemmin Tapaninvainiossa oli tunnin reipas kävely. Tapaninvainiossa oli hienoa kävellä, olisi tarvinnut lähes taskulamppua käyskennellessä Vantaanjoen viertä, kun ei ollut paljon katulamppuja.

Sinä päivänä tuli syötyä ihan liian vähän kaloreita, kun oli jatkuvasti liikkeessä. Pikaspurtin vetäessäni bussille kohti Tapaninvainiota tunsin oudon tunteen rinnassa ja luulen sen johtuneen liian vajaasta kalorisaannista. Piti syödä siinä kahden lenkin välissä enemmänkin, muttei ehtinyt.

Ei voi varmaan liikaa toitottaa, että jos urheilee ja treenaa kovaa, niin pitää myös syödä paljon, ettei vahingossakaan keho ala luulla, että pitää ottaa energiaa muusta kuin syödystä ruoasta tai sulattamalla kehon liikarasvaa, esimerkiksi ottamalla energiaa lihaksista, varsinkaan sydänlihaksesta.








Maanantaina kävin ystäväni kanssa pikaisesti Amos Rexissä, koska se ei ole tiistaisin auki ja ystävällä oli menoa keskiviikkona. Täytyy aina ottaa ystävien kanssa se aika, minkä saa, vaikka se olisi tunti tai vähän yli. Ihanaa jos saa ystävän kanssa viettää monta tuntia, mutta arvokasta on myös se tunti. Pikaisesti sillä olin varannut hieronta-ajan puoli seitsemäksi ja pääsin neljältä töistä.

Amos Rexissä oli "Birger Carlstedtin (1907 – 1975) elämäntyötä suuressa näyttelyssä, joka käsittää taiteilijan koko tuotannon 1920-luvun abstrakteista kokeiluista aina 1950-luvulta alkaneeseen konkretistiseen kauteen saakka.
Birger Carlstedt oli suomalainen modernismin edelläkävijä, abstraktin taiteen uranuurtaja ja monilahjakas dandy, joka työskenteli maalauksen lisäksi mm. sisustussuunnittelun, muotoilun ja lavastuksen parissa. Hän seurasi ja osallistui aikansa taidekeskusteluihin, uskalsi tehdä valtavirrasta poikkeavia kokeiluja ja tutustui uusimpiin taidesuuntauksiin monilla matkoillaan."
Teksti lainattu Amos rexin nettisivulta. Jännittävää kyllä, vaikka puhutaan abstraktisesta ja konkrestisesta kaudesta, niin minusta tuntui monen maalauksen kohdalla, että kyse oli kubismista.

Katsoimme sen aika nopeasti ja olisimme halunneet pidemmäksi aikaa jäädä katsomaan, mutta aika oli kortilla ja museokin meni kuudelta kiinni. Lisäksi tuona päivänä bussi jumitti Sörnäisten ja Hakaniemen välissä kymmenen minuuttia, mutta onneksi oli ymmärtäväinen ystävä. Harmitti kyllä, etten matkan varrella poikennut junaan tai metroon niin olisi välttänyt tietöiden aiheuttaman liikenneruuhkan. 


Amos meni kuudelta kiinni ja viittä vaille menimme Lasipalatsissa sijaitsevaan kahvilaan, jossa usein käymme. Siellä oli tällainen gluteeniton ja maidoton mango-juustokakku, jossa oli käytetty kookosmaitoa tai -kermaa ja se oli todella hyvää. Pitääkin kysyä, mistä tilaavat kakkunsa. Se kahvila ei ole niin paljon hinnalla pilattu kuin moni muu kahvila, mutta Turun yksityisiin kahviloihin mikä tahansa Helsingin kahvila on aika hintava. En oikeasti haluaisi maksaa seitsemää euroa kakkupalasta, oli se kuinka hyvää tahansa. Vaihdoimme pikavauhtia kuulumiset ja lähdin hierontapaikkaan vartin yli kuusi, koska se ei ollut ihan naapurissa. Sovimme näkevämme jälleen paremmalla ajalla.


Uutta Löfsbergia kaupasta, jossa selvästi maistuu kahvissa oleva maitosuklaa. Star Nutritionin päärynä-vaniljan makuisen heraproteiinijauhepussin sain hankittua vihdoin salin aulasta, jossa on urheiluravinteita ja treenivaatteita, jonkin aikaa sitä kuolattuani. Ei tarvitse enää hankkia joka päivä Valion Profeel suklaisia proteiinivanukkaita vaikka hyviä ovatkin.



Nykyään jääkaapissa on muutakin kuin margariinirasia ja valo. Hankin mm. cashewpähkinöitä, saksanpähkinöitä, kurpitsansiemeniä, auringonkukansiemeniä, tomaattia, kurkkua, paprikaa, kukkakaalia, porkkanaa ja parsakaalia. Näin aluksi. Naama on viime aikoina kukkinut kuin olisi juuri puhjennut äkäinen akne hormonien ja sokerin, stressin ja ties minkä seurauksena. Valmisruokien sijasta olen salin jälkeen iltaisin alkanut tehdä osin proteiinipitoista mutta suurimmaksi osin kasvisvoittoista pöperöä. Olen käyttänyt kanasuikaleita sekä kananmunaa, mutta haluuaisin oppia käyttämään nyhtökauraa, soijasuikaleita ja mitä näitä on. Papuja en voi käyttää, koska suolisto ei niistä tykkää. Onneksi on muita vaihtoehtoja.

Edellispostauksessa mainitsin ihoni olevan laadultaan sekaiho ja huomasin, että se kukkii ja kuivuu, eikä voi hyvin, niin kokeilin äidin luona olevia erilaisia tuotteita, mm Nivea 3-in-1 misellikasvovettä herkälle iholle. Stockmannin kosmetiikkaosastolla ei ollut Nivean tuotetta, mutta oli Garnier Skincaren vastaava tuote, hypoallergeeninen no perfume Micellar cleansing water dry&sensitive skin (cleanses + removes make-up + soothes), jonka avulias kaunis myyjä kertoi olevan ostetuin tuote sillä saralla.

Olen käyttänyt sitä neutraalin kasvopesun (aamuisin ilman pesua) jälkeen ja pyyhkinyt sen kanssa vanulla kasvot. Sitä ei tarvitse huuhdella, koska kysyessäni sitä myyjältä hän sanoi ja pullossakin sanotaan, ettei sitä tarvitse huuhdella, ettei aiheuttaisi liikaa hankausta juurikin kuivalle ja herkälle iholle. Ihoni on vain pintakuiva, mutta luonteeltaan se on herkkä, altis kaikelle mitä suuhuni laitan sekä normaalia herkempi paineelle. Tarvitsen paljon kosteutusta kasvoilleni tällä hetkellä ja kolmen kombinaatio (pesu+kasvovesi+kookosöljy) on todellakin toiminut. Viime sunnuntaista tähän päivään on kasvojeni iho kokenut lähes ihmeparantumisen ja kaikki leuassa ja nenän alapuolella olevat epäpuhtaudet ja finnit ovat lähes täysin kadonneet. Vinkkinä sekaihon omaaville, kun itsekin vasta nyt tajusin, että vuodenajasta ja ilmeisesti ilman kosteudesta on riippuvainen kasvojen ihon kunto ja sitä myötä pitää muuttaa hoitokeinoja. Ehkä kasvojen iho olisi aina tarvinnut herkälle ja kuivalle iholle olevaa kasvovettä. Tiedä häntä, nyt mennään näillä ja jätetään liikasokeri vähemmälle. Ja gluteeni, joka aiheuttaa ihottumaa ja vähähn kutinaakin. Olen nyt joutunut harmikseni jättämään 100-prosenttisen kaurasydänleivän, kun siitä ilmenee vaivoja. Kohti täyttä gluteenittomuutta menossa.

Uskon, että vihannesten lisääminen ruokavalioon, veden riittävä juominen, treeni ja vähentynyt stressi ovat myös vaikuttaneet asiaan ja parantanut ihon sekä koko kehon kuntoa.


Treeniä treeniä! Olo on keveä ja salilla on kiva käydä. Kohtapian lähden taas salille, mutta ensin pitäisi tehdä ruokaa. Eilen oli jalkapäivä, joten tämän hetkisestä jalan tärinästä ("tahtoo liikkumaan!") huolimatta en aio treenata jalkoja tai pyllyä tänään. Pitää kyllä jotenkin tainnuttaa levottomat jalat, kai niille jotai keksii, vaikka kävisi polkemassa jonkin aikaa.

Tänä viikonloppuna ajattelin viikkoja sitten meneväni I love me - messuille, mutta tarkemmin ajateltuna minulle ei ole siellä mitään tällä kertaa. Onhan siellä kiva kierrellä, mutta jos ei oikeasti aio tai ole varaa siellä rahaa tuhlata, niin en halua tuhlata rahaa edes pääsylippuun. On kuitenkin ostettu lippu ensi viikonloppuna olevaan Lakritsi-ja salmiakkifestivaaleille, johon saan ystäväni mukaan, kun hän matkustaa käymään Hämeenlinnasta. Mietityttää vielä, viitsisikö sitä samalla vähän Halloweenia viettää ja mennä säikäyttelemään kadulla kulkevia immeisiä. Ehkäpä ei.

Huomenna on Valokarnevaalin vuoro ja ilotulitusta menen katsomaan. Valokuvailua tiedossa.

Katu on täynnä keltaisia lehtiä ja huomasin että koristebambuni keltaiset lehdet eivät olleetkaan merkki kasvin kuolemisesta, vaan sen alla oli tuoretta vehreää elinvoimaista vartta. Siirsin leikatun pään toiseen purkkiin kasvamaan lisää. Varsikin varmasti alkaa tuottamaan lisää lehtiä ja oksia toivon mukaan.

Ihanan upeaa viikonloppua pilvisestä säästä huolimatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pääsiäisen jälkeinen lenssu

Sitä vain toivoisi, että aivoista tietokoneelle olisi sanelukone, varsinkin kun kaikki hienot ajatukset blogia varten tulevat suihkussa, mut...