Lauantai. Vapaapäivä. Teen kaiken hitaasti vain koska voin. Viivyttelen aamutoimissa. Kesti tunnin nousta sängystä, kun tein sen tietoisen valinnan. Kuuntelin psykologian Oivalluksia-kirjan kolmatta osaa ja pelasin hetken kännykkäpeliä.
Olen nyt kuunnellut Nextorysta lukion psykologian Oivalluksia-sarjaa ja olen kolmannessa osassa. Olen opiskellut kuusi kurssia psykologiaa lukiossa, WSOY:n psykologia-sarjan. Sarjat eroavat toisistaan sillä, että psykologia-kirjasarja, jonka opiskelin lukiossa sisälsi paljon enemmän tietoa, mutta Oivalluksia-sarja tuntuu keskittyvän vain tiettyihin asioihin ja laajentavan niitä mm. käytännön esimerkeillä. On kiva kuunnella psykologiaa ja muistella mieleen vanhoja asioita, mutta taidan silti jokin päivä lukea uudelleen omat lukion psykologian kirjani, jotka säilytin ainoina kirjoina lukiosta.
Kävin kaupasta hakemassa banaania puuroa varten ja dallas-pullankahvin kanssa nautittavaksi. Ja mikäs siinä, kun on lauantai ja vapaapäivä. Kaikenlaista tekisi mieli tehdä. Juuri äsken tuli deja vu - tuntemus samanlaisesta lauantaiaamu - tuntemuksesta kahvia juodessa ja kirjoitellessa.
Tällä viikolla oli ihana metsäretki ja yksi otti vielä termariin kahvia ja kolme mukia meille kaikille. Ihana idea ja perinteeksi muodostunut tapa, jonka sain myös kokea. Kyllä kahvikin maistuu paremmalta luonnossa juotuna. Minulla on yksi haave eräilystä/patikoinnista esimerkiksi Karhunkierroksesta ja sitten jossain korkealla vuorella hyvän seuran kanssa tekisimme nokipannukahvia ja nauttisimme sitä kuksista samalla nauttien kauniista metsä-järvi-maisemasta.
Ihana aamumaisema töihin mennessä yhtenä aamuna.
Pari viime yötä olen nukkunut tosi levottomasti ja nähnyt unia, joihin
ei ole tehnyt mieli palata, kun on jatkanut unia kellon ollessa ihan liian vähän heräämiseen. Luulen, että siihen on syynsä kahdeksan
jälkeen molempina päivinä nautittu sokeri. Ekana iltana söin tuollaisen Ben&Jerry's uuden jäätelöpurkin. Tai ei se enää ole niin kovin uusi, mutten ollut sitä maistanut.
Olen tietoisesti vältellyt sokeria ja kyllä se sujuikin tosi hyvin muutaman viikon, mutta nyt taas sokeria tekee mieli. Pitäisi jälleen vähentää, koska aina pullan puolivälissä ajattelen, että miksi syön tätä. Toisaalta voisin syödä puolikkaan pullan vain ja toisen puolen seuraavana päivänä. Tulen todella helposti nykyään myös täyteen.
Sinä päivänä, kun eksyin Hullujen päivien aikana (en siis muistanut niitä, vaikka muistinkin niiden olemassaolon keskiviikkona) Food marketiin ja näin tämän jäätelön tarjouksessa ja päätin ottaa sen, koska muuten olisi tehnyt mieli irtokarkkeja, niin olin hyvin väsynyt työpäivän jälkeen, eikä salillakaan huvittanut tehdä oikein mitään.
Luurankeli on Stockmannista Lakrids-myyntipisteeltä ja taitaa oleskella siinä yleensäkin kai, mutta nyt hän oli saanut hienon otsapannan. Toisena iltana eilen söin pistaasipullan. Se on kyllä outoa, että jäätelöä seuranneena päivänä olo oli kyllä ihan kivan energinen ja kävin juoksemassa juoksumatollakin sen 12 minuuttia ja vaaka kertoi, että painoa on jo pudonnut 6,3 kiloa, vaikka jäätelö-päivänä söin myös lounasta toisen annoksen, koska "jäi nälkä" eli ruoka vain maistui hyvin.
Ehkä yhden pt:n sanoissa oli järkeä, että pitää syödä paljon, niin paino putoaa. Syytä siihen en tiedä. Kai pitää olla paljon energiaa, että jaksaa kuluttaa energiaa. Lisäksi olen alkanut syödä myös joka treenin jälkeen 20-25 g annoksen proteiinia esimerkiksi protein puddingin muodossa. Usein treenin jälkeen on nälkä, eikä tämän takia tulisi tehtyä mieliteko-ostoksiakaan, kun saa vähän nostettua verensokeria.
Töissä on kerran kuussa kahvihetki ja tällä kertaa oli ihana Hiljaisuuden kahvila töissä ja suussa sulava kaurapaistos ♡ Hiljaisuuden kahvila - teema meinasi, että oli hämyisä valaistus, kauniita valoja pöydällä luomassa tunnelmaa, rauhallista musiikkia, eikä kahvilassa saanut puhua tai pitää kännykkää. Otin kännykällä kuvan ja laitoin sen sitten pyllyn alle ja nautin tunnelmasta sekä omenapaistoksesta. Oma kahvi oli mukana, kun eilen aamulla join kahvin rauhassa kotona, mutta teki mieli vielä lisää, joten tein termariin juuri ennen lähtöä kotikahvia kauramaidolla, joka oli vielä 12 aikaan kahvihetkellä lämmintä ja hyvää. Haluaisin jokin päivä itse tehdä kaurapaistosta, pitää opetella. Se oli ihanaa kyllä siellä "kahvilassa", työkaverikin mielsi, että maistui joululta.
Olisipa ihana tai siis pitäisi mennä vaikka huomenna jos ei tänään ehdi, kun tuo kello ja aika taas kiirehtää, mennä paikkaan, jossa voisi kuvata monen värisiä syksyisiä lehtipuita.
Ihastuin niin paljon viime viikon työmatka-junailuun, että nyt menen kotiin lähtiessä (eli salille ensin) bussilla juna-asemalle asti, hyppään junaan ja menen sillä keskustaan Rautatieasemalle. Ei niin puuduttavaa, kun puolen tunnin istuminen bussissa ajatukset nollassa ja työmatka on varmaan kymmenen minuuttia tällä tavalla lyhyempi.
Haamu on ilmestynyt Stockmannille. En voinut olla Stockmannin edustan nähdessäni miettimättä, kuinka paljon rahaa näihin mainoksiin ja koristeluihin on voinut mennä.
Eilenkin oli jokin ilotulitus jälleen kerran syystä, jota en tiedä. Mielestäni vuodessa saisi olla vain kaksi ilotulitusta, jos on todellakin tarpeellista: kun on kaupungin oma päivä esim Turun päivä tai Helsinki-päivä ja sitten Uuden vuoden vaihtuminen. Tällä hetkellä en näe mitään intoa ilotulituksessa tai joulussa ja se johtuu siitä, että minulta puuttuu elämästäni se kaikkein tärkein ihminen. Se on outo tunne, kun tuntuu, että puuttuu jotain, mitä pitäisi olla, muttei silti ole.
Joulu on tällä hetkellä mielestäni enemmänkin lasten juhla. En jaksa enää perinteistä joulua samoilla tylsillä perinteillä samoissa paikoissa samoin traditioin, pahoin jouluruuin ja rumin koristein. Sitten katsellaan kaiken juhlimisen ja lahjojen vaihdon jälkeen tylsistyneenä televisiota. Olisi kivempaa pelata jotain lautapeliä sen sijaan, muttei kaikki jaksa enää silloin inostua ajatuksesta. Se on surullista.
Voisin joskus skipata kokonaan joulun, jos olisi varaa istuskella sen ajan vaikka jossain Havaijilla tai Bahama-saarilla. Skippasin tänä vuonna vapun ja juhannuksenkin, joten so what. En todellakaan pidä näistä juhlapyhistä, jolloin ihmiset tykkäävät ryypiskellä, kun itse en mitään alkoholia enää harrasta. Paljon kivempaa ilman.
Mitäs muuta. Flunssan jälkeisenä viikkona oon treenannut tosi paljon. Ja siis flunssan jälkeen muutenkin. Kävin keskiviikkona hierojalla puolitoista tuntia ja hän totesi, että olkapäiden kiertäjälihakset ovat todella lukossa ja jumissa. Eipä mikään ihme, että sattui ennen hierontaa ja hieroessa. Sen jälkeen on tuntunut tosi hyvältä. Se hieronta tosiaan rentoutti lihakset ja poisti jumisuudet.
Sain myös tosi hyvän neuvon tai tiesin sen, mutta se iski tajuntaan eri tavalla: kun on treenannut jonkin lihasryhmän esim ylävartalon lihakset yhtenä päivänä, niin ei treenaa niitä seuraavana päivänä, vaan voi treenata alavartalon lihakset. Lihakset tarvitsevat aikaa palautuakseen ja levossa tapahtuu kehitystä. Jos treenaa esim olkapäitä ja tekee dippejä ja muuta sellaista joka päivä, niin pystyy hyvin helposti rikkomaan itsensä ja sitähän ei kukaan halua.
Nyt on kuitenkin viikonloppu edessä! Pitää pakata salikassi, pukea oikeat vaatteet päälle eli muut kuin kotivaatteet ja lähteä salille. Jospa tuo ihanan ihana aurinko pysyisi tuolla taivaalla monta tuntia vielä, niin voisi käydä salin jälkeen jossain kävelyllä. Esimerkiksi Punavuoressa. Mikä ihme mulla on siihen paikkaan, kun haluan koko ajan käydä siellä. Tiedä häntä, kaunis paikka arkkitehtuurellisesti.
Huomasiko joku muu, kun eilen satoi ensilumi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti