Etsin kaapista saunakuorintaa, mutta onneksi löysin nämä kaksi putelia, jotka olin jo unohtanut, etten ollutkaan niitä loppuun käyttänyt. Toisessa oli vielä paljon jäljellä. Tuntuivat ihanilta salilla saunan jälkeen, kun levitti täyteläisen voidemaista saippuaa vartalolle ja kasvoille ja tehosti niiden vaikutusta ihmesienellä. Yleensä tuntuu, ettei halua käyttää voidemaisia tuotteita, kun voivat jäädä iholle ja näin tukkia ihohuokosia, mutta kun huuhtelussa käy myös ihon läpi ihmesienellä, niin tulee myös ainakin tunne siitä, että saippua lähti iholta pois. Kutsun konjac spongea ihmesieneksi, vaikka ihmesienellä on toinenkin merkitys pintojen pyyhkimisessä.
Oli eilen lauantaina, jolloin tämä jo piti rustata. Perjantai-päiväkin oli tosi kiva kaikista kaatosateista huolimatta. Oli satanut niin paljon, että Rautatientorin ja Kampin metroasemat oli suljettu ja metro lähti kääntöraiteelle Helsingin yliopiston kohdalta ollessani matkalla keskustaan. Minulta kastuivat perjantaina kengät kahteen kertaan. Kysyinkin itseltäni, miksen ottanut saappaita mukaan kotiin, koska juuri ennen bussipysäkkiä tuli jälleen sellainen saderömpsähdys, että kengät kastuivat sekunnissa läpi.
Oli perjantaina unohtunut puhelinkin kotio, muttei se haitannut ollenkaan. Puolen tunnin bussimatka töihin tuntuu muutenkin aina tosi lyhyeltä ajalta. Hain kuitenkin ennen salille menoa puhelimen kotoa, koska puhelimen kuori on lompakko ja siellä on myös pankkikorttini ja salikorttini, joita tarvitsin loppupäivänä. Vaihdoin samalla myös märät sukat, kengät ja housut kuiviin, niin oli kivempi olla ja mennä salille. Ei sitä joka päivää kolmia housuja ja kolmia sukkia käytä.
Eilen oli super aurinkoinen keli; kesä tuleekin täksi viikonlopuksi ja ensi viikoksi takaisin, vaikka itse olisin kyllä jo niin valmis jo syksyyn. Joskus aurinkoinen sää ei huvita, mutta kyllä se useimmiten on todella ihana. Olen kaivannut sitä kesän kaatosadetta ja jyrinää, mutten muista sellaista tänä vuonna tulleen. Silloin, kun aurinko ei huvittaisi on ne päivät, jolloin haluaisi möllöttää kotona, mutta kun aurinko paistaa ulkona, niin ajattelee, ettei sellaisia hetkiä saisi päästää hukkaan ja pitäisi mennä ulos nauttimaan siitä auringosta. Joskus aamuisin kanssa haluaisi nauttia aamuhämärästä ja olisi myöhemmin vasta valmis auringonpaisteeseen. En toki valita. Ihanaa, että paistaa. Onneksi on silmäsuoja, että saa nukuttua, kun asunto on niin valoisa, vaikka sälekaihtimet ovat kiinni.
Eilinen oli muutenkin tosi kiva, kun olin alunperin kahdeksi menossa salille, mutta kotona nyt aina vähän venähtää, jos ei ole omia aikatauluja. Ystävä Turusta ilmoitti, että on tunti aikaa käydä kahvilla, niin tulikin kiire. Kysyin, jäänkö Kampissa vai Rautatientorilla, niin hän kertoi olevansa torilla. Metro ei Rautsikalle pysähtynyt vesivahingon takia, joka on vielä kolmatta päivää selvitettävänä ja kuulutus kuului vasta Helsingin yliopiston pysäkin ohitettaessa, ettei pysähdytäkään Rautatientorilla (aika kakka kuulutus), joten tepastelin sitten Kampista hurjaa vauhtia Rautatientorille, mutta kaveri kertoikin olevansa Kauppatorilla.
Mie oon jo tottunut siihen, että Helsingissä on monta toria, mutta ystäväni on edelleen tottunut siihen, että tori on se, jossa myydään tavaroita ja ruokaa, joten pääsin onneksi kävelemään kauppatorille kymmenessä vai seitsemässä minuutissa. Ehdimme höpöttää puoli tuntia istuessamme Robert's coffee Jugendissa. En ottanut tällä kertaa erikoiskahvia niin kuin yleensä kahviloissa, koska se sisältäisi maitoa, vaan jääteen. Heipattuamme kävelin ihastellen aurinkoista päivää Pohjois-Esplanadia pitkin. Kävin salilla, joka oli aika tyhjänä. Ei mikään ihme niin kauniina päivänä.
Jos minulta kysyttäisiin lempisäätä, niin sanoisin, että puolipilvinen. Pilvet ovat todella kauniita, mutta taivaalla näkyessä puolet sineä tulisi myös ihania aurinkoisia hetkiä välillä, eikä haittaisi auringon mentyä pilveen, koska tietäisi sen kohta sieltä taas tulevan.
Tuosta tulikin mieleen, kun kävin urheiluhierojalla ja hän kysyi, miksi minun pitäisi ylipäätään kallistaa päätäni taaksepäin, koska niskaani on pitänyt hoitaa jo kolme kertaa sen oltua jumissa. Se jumiutuminen lähti siitä, kun niskani kipeytyi niin, että teki pahaa kääntää päätä taaksepäin. Miksikö minulla on tarve kääntää päätä taaksepäin? Katselen tosi usein ylöspäin ja taivaalle. Haluan katsella rakennuksien ylätasoja, seinämiä, pilviä, puita ja aurinkoa. Eikä sitä voi tehdä kääntämättä päätä.
Hieroja ehdotti fysioterapialla käymistä niskani kuntouttamiseen ja minulla onkin aika fysioterapeutille ensi viikon tiistaina. Saa nähdä, mitä fysioterapeutti sanoo. Aina aamuisin, kun herään tuntuu, että joku paikka selästä on aina jumissa. En tiedä sitten, pitäisikö vaihtaa patjaa tai tyynyä vai mitä pitäisi tehdä. Voisihan sitä joka aamu venytelläkin. Olen muutenkin jo pitkään ajatellut, että olisi ihanaa käydä aamulenkillä tai tehdä pieni jumppa heti herättyä, mutta sitä varten pitäisi säätää kelloa herättämään aiemmin. Olisi aika huisia, jos olisi oma juoksumatto asunnossa.
Toisten kävelykenkieni ollessa likaiset ja märät laitoin nämä ihanuudet, kun oli niin aurinkoinen päivä ja ajattelin, että vielä on kesää jäljellä, niin näitäkin voi käyttää. Syksyllä nämä ovat aika kylmät kengät. Paljasjalkajuoksukengät alunperin, mutta käytän yleensä lenkkeillessä toisia paljasjalkakenkiäni, joissa on ultra boost pohjassa. Nämä eivät pehmennä askelta yhtä paljon.
Pidän todella paljon tämän hetkisestä haalenneesta punaisesta väristä hiuksissani. Laitoin tekonahkatakkinikin pitkästä aikaa eilen kaupunkivaatteeksi päälleni. On ihanaa, kun välillä voi käyttää erilaisia vaatteita kuin työpäivänä, jolloin vaatteiden pitäisi olla mahdollisimman mukavat, ei haittaa jos likastuvat ja säänkestävät. Pitäisi kyllä hankkia jonkinlainen sadeasu. Se puuttuu täysin.
Ihanan ihanat pilvet. Puolipilvisyys.
Jes, löysin lisää mutustettavaa! Olen ajatellut laittaa kaupalle palautetta, että lisäisivät valmiita lämmitettäviä tuotteita, kuten kookosmaitoon tehdyn riisipuuron, joissa ei olisi maitoa, gluteenia ja voisi olla kanaa, kalaa ja vegeä.
Nyt olen ollut jo pari viikkoa täysin gluteeniton ja sokeriton, mutta maitoa olen saanut vain työpaikan ruoasta ja senkin laktoosittomana. Iho voi entistäkin paremmin, eikä suoli reagoi tai ole turvotusta. Jalatkin alkavat näyttää pikkuhiljaa solakammilta. Ehkä vain kuvittelen, enkä enää välitä siitä, miltä näytän, koska ihon tulehduttomuus ja sisäinen hyvinvointi on tärkeämpiä kuin onko pari kiloa ylipainoa. Ja vaikka paino pysyy samana niin se ei tarkoita, ettei voisi samaa aikaa solakoitua.
Tosi hauska tunne, kun verensokeri on niin kohdillaan, ettei tee mieli makeaa ollenkaan. Päivän makeaksi riittää persikka. Ei ole näiden parin viikon aikana tehnyt ollenkaan mieli karkkia tai suklaata tai edes kolaa, kun ennen niitä teki mieli joka päivä. Olen pitänyt kiinni myös siitä, että ennen salia syön muutaman pähkinän ja salin jälkeen jonkin pienen proteiinipitoisen ruoan.
En ole koskaan tykännyt käyttää muuta kuin ripsiväriä ja tällä hetkellä en käytä mitään kasvon ihoa peittämään, koska tuntuu, että aina jokin meikkivoide tai puuteri saa vain enemmän epäpuhtauksia aikaan. Eilen sain juotua jopa yli normimäärän vettä ja tuntui, että olisi mennyt vieläkin enemmän alas. Vapaapäivinä on niin paljon helpompi juoda, kun ei haittaa, milloin vierailee vessassa.
Tämä päivä alkoi likaisten vaatteiden keräämisellä pyykkikoriin ja pyykkien viemisellä alakerran pyykkihuoneen koneeseen, kun olin varannut pyykkivuoron puoli yhdeksäksi. Samalla kun kahvi kuumeni pannussa ja tein smoothieta tiskasin astiat ja keräsin muovit ja pahvit, lasit ja metallit, jotka vien kohtapian kierrätyskatokseen, kun lähden moikkaamaan ystävää Itäkeskukseen. Ripustin pyykit niiden valmistauduttua ja pesin myös vaatekierrätykseen vietäviä vaatteita. Nyt pitäisi varmaankin pukeutua ja valmistautua lähtöä varten, vaikka vähän tekisi vieläkin olla möllöttää. Jalat kyllä tärisevät siihen malliin, etteivät jaksa enää ollenkaan olla hyödyttöminä. Käveleminen on kivaa. Jalkani tärisivät jatkuvasti lapsuudessa ja nuoruudessa, kun en käyttänyt niitä tarpeeksi silloin. Nyt salin jälkeen aina ne rauhoittuvat viimeistään. Jos salin jälkeen vielä tärisyttää, niin kävelen kotiin.
Loppuun vielä vanhoja kuvia vuodelta 2012 Turun Aurajoen läntiseltä rantapuoliskolta.
Ja yksi tämän viikon runo
Sitä ei useinkaan mieti
että on vielä paljon elämää jäljellä
Että on vielä nuori
ja elämä edessä elettävänä
Haluaa elää tässä hetkessä
Saattaa ajatella huomista,
ensi viikkoa tai kuukauden päähän
Muttei sen pidemmälle
Ei hätiköityä elämää voi elää,
sitä vain suorittaa
Pitää olla elämässä kiinni
Nauttia siitä sellaisena kuin se on,
ottaa haasteet ja mahdollisuudet vastaan
Tehdä parhaansa
Elää tässä ja nyt
Unelma huomisesta kun on vielä elossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti