Kaksi työviikkoa takana

Sörnäinen. Kalasatama.

Vallila.

Helsingin rautatieaseman kellotorni.

Minä. Taivaskuvaaja. Aurinkokuvaaja. Ruokakuvaaja. Rakennuskuvaaja. Luonto-kuvaaja. Kaupunkikuvaaja. Ihmiskuvaaja, jos joku suostuisi malliksi ja on minulla ollutkin muutama malli, mutta vain harrastusmielessä. Tykkään eniten ns. poseerauskuvista, jotka näyttävät siltä, ettei poseerata, vaikka poseerataankin.

Viimeisenä lomapäivänäni, sunnuntaina, jonka aamuna viime postauksen kirjoitin, kävin Kumpulan maauimalassa ensimmäistä kertaa ikinä. Siellä uin 800 metriä ja aikomus on mennä, saatanpa vielä vaikkapa huomenna ehtiä, Uimastadionille, jossa on pari kertaa pidempi uimarata kuin Kumpulan maauimalassa. Vielä odotan, että uimahallit aukeaisivat, koska olisi oikeasti mielekästä käydä kerran viikossa uimassa. Uimisen jälkeen kävin lasten kanssa ponnulaudalta hyppimässä muutaman kerran ja sitten katselin, kun korkeat tornit avattiin ja seurasin jonkin aikaa, kun pitkä jono hyppeli viidestä, seitsemästä ja kymmenestä metristä veteen. Uimahyppyjä on kiva katsella.

En mielelläni seuraa urheilua, vaan harrastan sitä, mutta ne joita voi joskus katsella, kun ei ole yhtään mitään muutakaan tekemistä on voimistelu, baletti ja uimahyppy. Uimahyppyjä katselin joskus pienenä televisiosta isäni kanssa, mutta en kovin kauaa jaksanut katsella, kun keksin jotain muuta tekemistä.

Ensin piti kirjoittaa, että yksi työviikko takana, mutta unirytmin ja vuorokausirytmin palauttamiseen meni aika paljon aikaa. Viime viikonloppuna oli myös äiti ja veli yökylässä sekä isä ja naisystävä myös kylässä käymässä, kun vietimme synttäreitäni, jotka olivat viime sunnuntaina. Sanotaanpa, että oli sinä yönä eräs haittatekijä, etten saanut nukuttua kunnolla, vaikka muut saivatkin. Selvisin neljällä tai viidellä erittäin hankalasti nukutussa asennossa nukutuilla unilla. Sunnuntaina saatoin äitini yhdentoista junaan, kun hän lähti isäänsä Keski-Suomeen katsomaan ja sain varmaan kahdeltatoista vasta unta, mutta seuraavana aamuna olikin viideltä herätys, joten se niistä yöunista sitten.

Eilen illalla ajattelin, että nukun niin pitkään kuin vain nukuttaa ja silmät lupsuivat uhkaavasti kymmenen aikaan, enkä ole ihan varma nukahdinko jo tunniksi ennen kuin kävin pesemässä kasvot ja hampaat. Aamulla yritin pitää silmiä visusti kiinni, kunnes nousin puoli yhdeksältä. Nukuin ainakin kymmenen tuntia. Ei mikään ihme, kun tällä viikolla on ollut aamupäivystystä ja koko viikon kaikki yöt ovat olleet viidestä korkeintaan seitsemään tuntiin. Nukuin samalla viime viikonkin yövajaukset, kun viikonloppuna ei oikein uni tullut. Jumitin tunnin, kunnes kävin kaupassa ostamassa kaurajuomaa kahvia varten sekä varasin pyykkituvasta vuoron. En käyttänyt vuoroa, kun huomasin, ettei ole pesuainetta.

Uimisen jälkeen kävin toisella salillani venyttelemässä, pesulla ja rentoutumassa höyrysaunassa. Sellainen aktiivipäivä viimeisenä lomapäivänä. Kaiken sen jälkeen maistui Burger King - ateria bataattiranskalaisilla. Ostin myös irtokarkkeja ja ne syötyäni ajattelin (kuten usein) "Oh why?" miksi ne piti syödä, kun ei olisi oikeasti tarvinnut. Mutta nyt vihdoin, kun viimeisetkin synttäriherkut on syöty (vein keksirasian töihin kahvipöydälle tuhottavaksi), niin ajattelin, että tiedostan, milloin verensokeri on alhaalla, kun alkaa tulla ärtyisäksi mieli ja himoitsee sokeriherkkuja. Syön silloin oikeaa ruokaa, hedelmän tai juon vettä.

Olen nyt myös huomannut, että kun oli muutaman päivän tällä viikolla hitonmoinen vatsapönötys, niin eilen kun vihdoin sain juotua pitkästä aikaa riittävän määrän vettä päivässä, niin suoli jaksoi toimia normaalimmin, vireystaso nousi niin paljon, että sain itseni jopa eilen salille, kun kävin viimeksi viime viikon perjantaina ennen viikonloppuvieraita. Ja pönötys vain hävisi, muutamat ekstrasentit vatsan seudulta hävisi kuin tuhka tuuleen ainoastaan sen takia, että sain juotua tarpeeksi vettä. Kyllä se vesi on tärkeää. Työviikkoina on vähän ummettanutkin sen takia, etten uskalla töissä juoda vettä yhtä paljon kuin normaalisti vapaa-ajalla, koska muuten pitäisi rampata jatkuvasti vessassa. Kahvia kyllä on toisinaan kulunut kaksikin kuppia aamupäivän aikana väsyneisyyden takia, eikä se ole hyvä nesteytyksen takia, kun se nestettä poistaa. Eilen myös tuntui matalapaineen vaikutus heikkona päänsärkynä. Luulen, että vesi auttaa siihenkin. Onneksi olo helpotti, kun pääsi sisätiloista ulos.

Kuvassa Kallion kirkko. Toisessa kuvassa Äidin Isossa Omenassa kahvila Coffee Housessa. Äiti ei voinut kokonaan kahviaan juoda, kun hänestä tuntui, että menee vatsa sekaisin. On hänkin alkanut epäillä maitoyliherkkyyttään.

Tämä rakennus on juuri ja juuri Hakaniemen puolella Ympyrätalon vieressä.

Viime lauantaina hain äidin kymmenen aikaan Kampin kaukoliikenneterminaalista, veimme hänen pyörälaukkunsa luokseni ja lähdimme Isoon Omenaan synttäriherkku-ostoksille. Meillä ei ollutkaan niin kiire takaisin, kun isä ja veli ja isän naisystävä kävivät jossain olutmaistelu-tapahtumassa. Metrolla sinne ja takaisin näppärästi. Ostimme synttärikakukseni Sacher-kakun, koska en oikeasti pidä täytekakuista, vaikka äitini kyllä rakastaa niitä yli kaiken ja hänen mielestään joka kesteillä pitäisi olla täytekakku, jota hän aina odottaa. Ihana höpsö äitini.

Tultuamme takaisin kämppäni oli viikon jäljiltä aika läävä, niin meillä oli puolitoista tuntia aikaa siivota sitä yhdessä ihan putipuhtaaksi ja hienoon järjestykseen.Veli tuli isän kyydillä luoksemme, isä ja naisystävä istahtivat vain hetken ja menivät menojaan, kun olivat varanneet hotellin yöpymis-paikakseen. Olisivat saaneet lattialla nukkua, jos olisivat luokseni jääneet. Veli nukkui patjalla ja jaoin sänkyni äidin kanssa. Mietin tulevaisuutta varten, että varmasti pitäisi hankkia yli 120-senttinen sänky. Ei siis pelkästään äidin yökyläilyä varten. Yksin matkustaessaan hän saa nukkua patjalla.

Kävimme Kotipizzassa syömässä äidin ja veljen kanssa. Tykkäsin omasta kana-kotzonestani, mutta perhettäni eivät omat pizzansa oikein miellyttäneet. Olisivat halunneet enemmän täytettä päälle.

Veli toi olutmaistelutapahtumasta minulle lahjaksi Stadin panimon ihan kivasti maistuvan Gasometer grapefruit IPAn. Otin sen mukaan, kun kävimme Kallio block partyssa kuikuamassa tunnelmaa.

Toisessa kuvassa synttäripöytäni, kun isä ja naisystävänsäkin tulivat seuraavana päivänä, virallisena synttäripäivänäni viime sunnuntaina, käymään. Siirsimme maton ja pöydän paikkaa keskenään. Vierailun jälkeen matto sai jäädä siihen, mihin oli siirretty ja pöydän siirsin joogamaton tilalle television takana olevaan kahvinurkkaukseen. Tässä juuri nyt kirjoittelen tätä postaustakin. Joogamatto siirtyi maton paikalle television ja sängyn väliin. Kahdeksas variaatio.

Äidiltä sain vanhan mutta hyvin toimivan mikron, joka tuli isän kyydillä, kun omaa minulla ei ole ollut muutamaan kuukauteen (hän siis ajatteli minun sellaisen tarvitsevan). Mukavastihan se hieman lisää esimerkiksi valmisruokien mahdollista syömistä. Olen kovasti tykästynyt maidottomaan vege-riisipuuroon, jossa on käytetty kookoskermaa. Ja saahan sillä sitten tehtyä smoothiekauden loputtua kaurapuuroakin nopeasti. Ja jos vaikka käy hakemassa food rescuesta ruokaa, niin useimmiten se pitää lämmittää.

Tässä ihana Sacher-kakku hikoilevana lähempää. Rupattelimme joltisen aikaa, kunnes veli lähti isän ja naisystävän kyytiin, kun oli sillä tullutkin.

Vieraiden lähdettyä kävimme ratikalla Pasilan asemalla katsomassa, kun äiti halusi nähdä aseman, että osaisi suunnistaa, kun tulisi Helsingin kautta isänsä luota takaisin ja vaihtaisi Pasilan asemalla junaa Turkuun päin.

Hakaniemen ranta, kun äiti halusi nähdä suihkulähteen.

Äidin saattaminen asemalle sunnuntai-iltana.

Pilvi- ja taivaskuvailuja.

Äitini käydessä hänellä oli mukana aikuiselle iholle tarkoitettu kasvosieni .

Minulla on ennenkin ollut sekä valkoinen kasvosieni sekä tällainen musta kasvosieni rasvaiselle/sekaiholle, mutta niiden alettua haista olen aina heittänyt ne pois. Äiti huomasi kasvoillani komeilevat valkeat pikkunäpyt koholla (mustapäitäkin on kertynyt) ja pyysi koittamaan ja minä ajattelin, että koitanpa nyt, vaikkei siitä mitään hyötyä olekaan, kun olen ennenkin käyttänyt (tosin silloin kasvoni eivät olleet tässä kunnossa), niin ajattelin, ettei kokeilulla voi olla mitään haittaa. Nukuin yön yli ja kasvojen iho oli selvästi tasoittunut. Iloitsin ja vähän harmittelin, etten ollut suostunut äidin ehdotukseen, kun hän olisi ostanut minulle kasvosienen kaupasta. En ole varma, myydäänkö niitä tavallisessa kaupassa, mutta tietääkseni ainakin Stockmannilla ja Ruohonjuuressa. Heti maanantaina kävin hankkimassa itselleni kauppakeskus Sellosta sekaiholle tarkoitetun tumman kasvosienen ja puristan sen niin kuivaksi kuin saan joka käyttökerran jälkeen, ettei alkaisi haista. Hankin eilen myös vartalosienen vartalon epäpuhtauksia varten, jospa tapahtuisi ihmeitä.

Sellossa odottelin bussia takaisin kohti Helsinkiä ja ihastelin taivasta.

Streetview.

Tällä viikolla nousin Stockmannilla käynnin jälkeen (käyn Food marketissa usein ruokaostoksilla) nelosratikkaan, menin sillä pari pysäkkiä ja kävelin sieltä kiepin kautta Kruunuhakaan, jossa eräs ystäväni asuu. Sain ihan kivoja kuvia matkalla.

Kävelin tapaamisemme jälkeen Hakaniemen kautta kotiin ja nämä kuvat ovat Kruunuhaan ja Hakaniemen väliseltä sillalta napattuja. Oli aivan ihana auringonlasku. Tosi hyvä, että tuli käveltyä. Niin kauan kuin näitä kauniita säitä jatkuu, niin kannattaa kävellä kaikkialle. Ja muutenkin.

Tämä kuva on otettu panorama-toiminnolla.

Eilisen salin jälkeen kuvasin Keskuskadulta Rautatietorille päin näitä mitä-olivatkaan-nimeltään, joita jostain kumman syystä ihailen. En tosiaan tiedä miksi. Ja ihania pilviä sen takana.

Nappasin skuutin kotimatkalle ja pysähdyin Pitkäsillalla kuvaamaan pilviverhoa ja vettä.

Nämä kuvat ovat tältä aamulta jo yhden pesun jälkeen. Punainen väri tuntuu haalistuvan pesu pesulta, joten pitäisi keksiä jokin keino, jolla punaisen värin saisi pysymään tukassa pidempään. Ennen ei ole ollut vaaleata tukkaa ennen punaiseksi värjäämistä, eikä varmaan koskaan ihan näin punaisia hiuksia, enemmänkin mustanpunainen tai tumman-punainen väri kuontalossa.

Salilla tosiaan kävin eilen ekan kerran viime perjantain jälkeen ja ajattelin, että tästä on hyvä jatkaa. Viime viikolla kävin ekaa kertaa elämässäni hierojalla. Olin tilannut klassisen hieronnan, mutta olin niin iloinen, että hieroja tekikin urheiluhieronnan, koska selkäni tuntui tosiaan sitä vaativan.

Oli muutama päivä ennen hierontaa tuntunut niskajäykkyyttä niin, ettei uskaltanut lähes ollenkaan kääntää päätä taaksepäin, kun tuntui, että se voisi niksahtaa ikävästi. Juuri hierontapäivän tullessa (oikeastaan tilasin sen juuri samana päivänä juuri pahentuneen hartiasäryn takia, onneksi) niskakipu, joka oli yltynyt edellisenä iltana pieneksi päänsäryksi, levisi yön aikana hartiakivuksi. Päänsärky onneksi hävisi yöunien aikana. Olin ottanut puolen tunnin ajan ja hän totesi, että koko niska-hartiaseutu tosiaan on täysin jumissa. Hän sai sitä jonkin verran avattua, mutta puoli tuntia meni ihan liian nopeasti. Otinkin tälle viikolle tunnin ajan, jolloin huomasin ja hänkin huomasi, että oikea olkapääni on tosi kipeä ja kaikki pienet välilihakset ovat jumissa. Ei mikään ihme, että hartiaa olen voinut naksutella ja vähän väliä se on vaivannut, mutta vasta kun hän siirsi käteni taakse hieroakseen yhtä hartiakohtaa tunsin, että olkapää tosiaan sattui, joten sitten kiinnitettiin siihen enemmän huomiota.

Oli hauska tuntea, että eilen salilla tuntui erilaiselta kuin ennen, ihan kuin selkäliikkeet ja käsipainojen nostot olisivat olleet paljon pehmeämpiä kuin ennen. Kyllä se hieronta tosiaankin auttaa. Olen turhaan pelännyt mennä hierojalle iho-ongelmani takia, joka ei ole oikeasti niin paha kuin olen luullut sen olevan. Ei hieroja siitä välitä, hän keskittyy lihaksiin. Ystävänikin sanoo, ettei se ole niin paha kuin luulen sen olevan. Se on kyllä totta, että omat virheensä näkee itse selvimmin, eikä toiset niistä välttämättä edes välitä tai huomaa niitä. Ja aika usein, kun lakkaa stressaamasta ulkonäkönsä suhteen, niin pienet ihovirheet ja ulkonäkökin alkavat parantua, koska itsetunto paranee ja stressitekijät, jotka vaikuttavat jopa koko kehomme toimintaan, häviävät.

Nyt lähden jälleen salille ja nauttimaan tuosta ihanasta ulkoilmasta.