Voi hidastaa, muttei pysähtyä

Sunnuntaina pyörin hetken ystävän kanssa Itiksessä ja löysin jopa Itiksen XXL:n ja Prisman, jotka olivat eri rakennuksessa kuin itse Itis. Maiskuttelimme Jungle juice barissa smoothiet, omani oli joku Pommi-niminen, kun mehubaarissa oli jonkinlainen Angry birds - teema. Musta väri tulee aktiivihiilestä. Joku muukin oli mustaa tuon juoman jälkeen. Hyvänmakuinen juoma kyllä.

Minä sydän pilvet.

Smoothie-aamut muuttuivat kaurapuuro-aamuihin, hitaaseen syksyyn ja aikaisin ylös nousemisiin. Ei kyllä tarvitse murehtia, että puuro on liian kuumaa, kun laitan siihen vähän margariinia, banaanin pilkottuna ja jäisiä marjoja. Usein on huolena, ehdinkö sittenkään syödä puuron ja juoda kahvin, kun pitää jo juosta bussin perään, ettei se jätä pysäkille odottamaan seuraavaa.

En tällä hetkellä syö muussa muodossa viljoja kuin satunnaisessa gluteenittoman leivän muodossa, niin kaurapuuro on todella hyvä kuidun lähde ja kaura ei reagoi elimistössäni niin kuin muut viljat. Iho on alkanut selkeytyä gluteenittoman, maidottoman ja herkuttoman (eli sokerittoman) dieetin seurauksena ja sillä on menossa selvä detox-vaihe, kun työntää kuonaa ihon kautta ulos. Kun syntyy hieman epäpuhtauksia, vaikkei syökään herkkuja, niin elimistö haluaa työntää ylimääräisen kerääntyneen kuonan pois, että iho voi ja näyttääkin kauniimmalta, ihohuokoset ovat selkeästi pienentyneet. Olen silti huolissani, saanko tarpeeksi kalsiumia ja sinkkiä. Olenkin laittanut yhteydenottopyynnön personal trainerille, jonka tiedän olevan vegaani, joten hän voisi neuvoa minua muuttuneessa ruokavaliossani.

Tiedostava syöminen on tosi hienoa ja palkitsevaa. Kun tietää, että tulee vain nälän tunne vatsaan ja keho kertoo, että nyt pitäisi syödä, niin silloin miettii, mitä söisi. Useimmiten tosiaan syö kerran päivässä kourallisen pähkinöitä ja manteleita, jotka saivatkin korvattua työpäivän ja salia ennen olevan herkkuhetken. Ajattelin, ettei Lidlin rahkatasku ole herkku, vaan pelkkä rahkatäytteinen välipala, mutta olihan siinä valtavasti energiaa sekä lisäksi vehnää ja sokeria. Elimistö meni ihan sekaisin. Nykyään verensokeri ei pääse laskemaan liian alas, että tekisi mieli saada nopeaa hiilihydraattia, sokeria, joka veisi nälästä vain kärjen odotellessa oikeaa ateriaa. Olen ennenkin ajatellut, että ilman vehnää nälkä tuntuu erilaiselta ja niin se tosiaan tekee. Nyt tietää, mitä oikea nälän tunne on ja miten sitä pitää ruokkia. Keho ei enää ilmoita, jos sillä ei oikeasti ole energian tarve, mikä on tosi huikeaa - se miten keho kertoo asioita ja miten pystyy tulkitsemaan sen viestejä.

Syksy tulossa, pihlajanmarjat ovat siitä selkeä merkki.

Ihania aurinkoisia aamuja matkalla töihin. Kesä palasi täksi viikoksi takaisin, mutta olisin kyllä jo tosi valmis syksyyn. Pitäisi vielä vain hankkia oikeanlaiset ulkoiluvaatteet.

Kävin fysioterapiassa tiistaina. Oli aivan ihana, lämmin ja helposti lähestyttävä fysioterapeutti, jonka kanssa olin iloinen ja hassutteleva. Oma itseni parhaimmillaan. Tuli vain tunne, ettei hän arvostele ja voin olla täysin oma itseni hänen seurassaan. Tuntui heti vanhalta tutulta. Jälkeenpäin ajattelin hänestä, että hän on yksi niistä ihmisistä, joiden ei soisi häviävän tästä maailmasta.

Ensin hän kysyi, missä kremppaa erilaisilla kysymyksillä ja sitten katsoi niskan, kaulan ja selän asennot ja liikeradat. Sen jälkeen hän neuvoi muutamissa venytyksissä, jotka rentouttaisivat ja venyttäisivät niskan, kaulan ja yläselän lihaksistoa. Lopuksi hän pyysi hierontapenkille ja kokeili, että selkärangan joka nikamaväli oli joustava, eikä siellä kipuillut. Vielä oli pari kiertoliikettä selällään ja kyljellään. Lopuksi hän laittoi minulle olkapää-hartia - alueelle kineesioteipi, joita pidin kolme päivää ylpeänä. En tiedä miksi ylpeänä. Joskus olen jopa haaveillut murtuneesta jalasta tai kädestä, jotta saisin hienon siteen tai kipsin käteeni, vaikken oikeasti haluaisi murtaa jalkaani tai kättäni, koska siitä saattaa olla kuukausien tai jopa vuosien jälkiseuraukset. 

Tiedän sen, koska sain kahdeksan vuotta sitten hiusmurtuman kyynärpäähäni kaaduttuani jäisillä portailla ja otettuani kädellä vastaan (parempi luultavasti se kuin kyljellä) ja tuntui, että sillä kesti parantua paljon kauemmin kuin kaksi viikkoa. Vaikkei röntgenissä näkynyt enää hiusmurtumaa, niin silti se tuntui rikkinäiseltä ja kesti kauan, jopa Helsingin salille asti, että uskalsin täysin luottaa siihen noustessani molempien käsieni varaan. Neljä vuotta sitten luultavasti ajattelin, että se on vihdoin täysin parantunut. 

Eksyin vähän aiheesta, mutta on hyvä ajatella itseään, omaa terveyttä ja jaksamista. Jos ei itse jaksa, niin ei jaksa auttaa muitakaan. Jos jatkuvasti kipuilee niin ei välttämättä jaksa nauttia elämästäkään. Eikä elämisessä olisi silloin mitään merkitystä, jos siitä ei voisi nauttia.

Ihana sumuinen aurinkoaamu matkalla töihin.

Löysin kivan muiston vuodelta 2015 tältä viikolta.

"Sateen ropina kuului jo illalla, aamulla kahvi valtasi mielen ja maistuu vieläkin suussa. Artesaanileipä oli hyvää, siinä oli juustoa päällä. Lämmin paita päälle, sateenvarjo mukaan, kumpparit jalkaan ja ulos odottamaan bussia. Ulkona sataa, varjo aukeaa, hymyilyttää. Nyt se syksy tuli! Pisaroita taivaalta, lehtiä maassa, purot laskevat pitkin tienreunaa. Kahvia kehossa, hymyilyttää kivaa lukemista matkalla töihin. Tänään on hyvä päivä."

Vähän erilainen syksy tänä vuonna. Kasvihuoneilmiö vaikuttaa jo. On vaikuttanut jo vuosia.

Matkalla salilta kotiin.

Meillä oli eilen työpaikan kehittämispäivä Töölössä. Näin ensimmäisen kerran tämän taideteoksen läheltä. Aika hieno teos kyllä. Pitäisi enemmänkin käydä katselemassa ulkopatsaita ja suuria teoksia hienojen rakennusten lisäksi.

Tämä viikko on tuntunut pitkältä. Tuntuu muutenkin, että tänä syksynä viikot ovat pidempiä, kuin niistä puuttuisi jotain. Parinakin iltana olen vain ollut hyvin väsynyt niin henkisesti kuin fyysisesti ja mennyt kahdeksan ja yhdeksän välillä nukkumaan, koska en ole jaksanut tehdä mitään ja nukkunut kahdeksasta yhdeksään tuntia näin heräten tuntia tai paria ennen kellon soittoa. Silti tuntuu, että aamut ovat liian lyhyitä. Ne kulkevat viikonloppuinakin nopeasti. Minulla olisi vielä kello paria tuntia vähemmän kuin se oikeasti on. Joskus pidennän aamuja pitämällä verhoja suljettuina. Avaan ne usein vasta, kun olen lähdössä ulos. Tuntuu oudolta olla valoisassa asunnossa, joten olen sen sijaan ulkosalla.

Kehittämispäivän jälkeen mielessä pyöri kaikenmoisia ajatuksia. Ensimmäinen tuli salilla saunomisen jälkeen.

"Ainoa asia, mitä voin tehdä pelkäämättä epäonnistumista, on itsensä kehittäminen."

Koska miksi omassa seurassaan pitäisi pelätä. Ei haittaa, jos pettää omat odotuksensa, aina voi yrittää uudelleen ja yrittää tulla paremmaksi. Toisten seurassa on kuitenkin erilaista. Työminäni on sosiaalisesti niin erilainen kuin olen isossa ryhmässä aikuisia. Isossa ryhmässä lasten parissa on ihan erilaisia, koska he ovat avoimia, hyväksyviä ja tietää, ettei tule arvostetuksi ja voi olla juuri sellainen kuin on oikeasti.

En puhu useinkaan epävarmuudesta suuressa ryhmässä tai siitä, miten haluaisin tulla hyväksytyksi ja huomatuksi juuri omana itsenäni ja aina mietin, miksi muut saavat enemmän huomiota, vaikka tekisin mitä tahansa. Pitääkö jatkuvasti yrittää, yrittää ja yrittää ilman taukoja. Miksi toiset ovat siinä parempia? Näin ajattelin eilen myös salin ja saunomisen jälkeen. Liikunta ja kosketus veden ja hien kanssa saa vain ajatukset kulkemaan.

"Joskus tuntuu, että vain harva huomaa heidät, jotka eivät jatkuvasti ole esillä tai pidä ääntä itsestään.

Pidän sellaisia ihmisiä erityisinä; ihmisiä, jotka eivät vain huomaa vaan myös huomioivat kaikki. Usein tuntuu, että olen kolmas tai neljäs pyörä seurassa. Ylimääräinen.Toisinaan yritän nauraa kohteliaisuudesta ja jutella paljon mukavia. Yrittää tehdä kuten muut, mahtua normeihin. Silti tuntuu, ettei riitä, vaikka yrittää. Miksi pitää yrittää mahtua lokeroon? Sulloutua sinne, minne ei mahdu - koska haluaisi myös näkyä ja tulla kuulluksi. Olla arvokas ja tärkeä. Miksi pitää yrittää olla joku muu, kun haluaisi olla vain oma itsensä?"

Useimmiten myös tykkään tai nauran, jos jokin on oikeasti kaunista, hienoa tai hauskaa. Minusta on jotenkin hassua nauraa, jos jokin asia ei ole omasta mielestäni hauska. Eihän sitä tiedä, kuinka moni oikeasti nauraa mukana vain kohteliaisuudesta, mutta itse en halua teeskennellä tai olla epäaito, valehdella vaan puhua suoraan. Olen kyllä kohtelias ja vaalin todella suuresti kohteliaisuutta, mutta olla kohtelias ja kehua vain, jos toinen sitä kaipaa, osaan tehdä sen silloinkin, mutta liikaa ristiriitaisia tunteita en suodata. Enkä halua valehdella. Siksi en varmaan pidä joistain vitseistä, vaan enemmänkin aidosta huumorista ja tilannekomiikasta, koska jotkut vitsit voivat olla todella loukkaavia, eikä sellainen ole mielestäni hauskaa. Jos joku nauraa, kun toinen kaatuu, oletko itse se joka nauraa vai se joka menee auttamaan toisen ylös? Itse olen jälkimmäinen. En halua, että kehenkään sattuu. En ainakaan tahallani, joskus voin tehdä niin vahingossa ja yritän korjata vahingon.

Mitä suuriin ryhmiin tulee, niin muistan edelleen päivän, jona peräännyin. Olin kolmannella tai neljännellä luokalla, oli välitunti ja vihdoin päätin mielessäni, että nyt menen juttelemaan ja kuuntelemaan, mistä muut puhuvat. Lähestyin luokkamme tyttöryhmää, joka oli tiiviissä ringissä niin kuin aina, mutta juuri kun olisin päässyt perille, niin yksi heistä huomasi minun lähestyvän ja mulkaisi omasta mielestäni minua pahasti, joten käännyin pois ja siitä lähtien vietin joka välitunnin yksin jossain nurkassa miettien omia asioitani ja katselemalla muita lapsia leikkimässä keskenään. Onneksi en kuitenkaan ollut täysin yksin. Minulla oli muutama kaveri luokkamme ulkopuolella, muissa kouluissa ja yläasteella ja lukiossa onneksi myös samassa koulussa. Kaksi heistä on edelleenkin ystäviäni. Onneksi olen myös aikuisuudessa saanut ystäviä sekä töistä että töiden ulkopuolelta.

Nautin salilla käymisestä en ainoastaan sen takia, että tulee treenattua ja kehitettyä itseään vaan myös sen takia, että saa olla ihmisten joukossa, jossa ei tarvitse jännittää, koska jokainen keskittyy omaan treeniinsä ja jos katseet kohtaavat niin usein hymyillään. Salin työntekijät ovat ihania; he aina hymyilevät, moikkaavat tullessa ja mennessä sekä ovat aina valmiita palvelemaan ja kertomaan, jos on jotain kysyttävää. Nautin jokaisesta ihmiskontaktista niin kuin auringosta. Lisäksi olen hellyydenkipeä, mutta ei tuntemattomia ihmisiä voi vain mennä halailemaan. Onneksi on ystäviä, jotka tykkäävät halaamisesta.

Nyt kuitenkin verhot auki, vaatteet päälle, tukka kuosiin ja ulos. Taidan mennä ratikka-ajelulle ja sitten salille. Saa tulla vetämään hihasta, olen aina valmis ex tempore - kahville. Saa nähdä, jos johonkin museoon käypi tänään tie.

Viikon paras päivä

Etsin kaapista saunakuorintaa, mutta onneksi löysin nämä kaksi putelia, jotka olin jo unohtanut, etten ollutkaan niitä loppuun käyttänyt. Toisessa oli vielä paljon jäljellä. Tuntuivat ihanilta salilla saunan jälkeen, kun levitti täyteläisen voidemaista saippuaa vartalolle ja kasvoille ja tehosti niiden vaikutusta ihmesienellä. Yleensä tuntuu, ettei halua käyttää voidemaisia tuotteita, kun voivat jäädä iholle ja näin tukkia ihohuokosia, mutta kun huuhtelussa käy myös ihon läpi ihmesienellä, niin tulee myös ainakin tunne siitä, että saippua lähti iholta pois. Kutsun konjac spongea ihmesieneksi, vaikka ihmesienellä on toinenkin merkitys pintojen pyyhkimisessä.

Oli eilen lauantaina, jolloin tämä jo piti rustata. Perjantai-päiväkin oli tosi kiva kaikista kaatosateista huolimatta. Oli satanut niin paljon, että Rautatientorin ja Kampin metroasemat oli suljettu ja metro lähti kääntöraiteelle Helsingin yliopiston kohdalta ollessani matkalla keskustaan. Minulta kastuivat perjantaina kengät kahteen kertaan. Kysyinkin itseltäni, miksen ottanut saappaita mukaan kotiin, koska juuri ennen bussipysäkkiä tuli jälleen sellainen saderömpsähdys, että kengät kastuivat sekunnissa läpi.

Oli perjantaina unohtunut puhelinkin kotio, muttei se haitannut ollenkaan. Puolen tunnin bussimatka töihin tuntuu muutenkin aina tosi lyhyeltä ajalta. Hain kuitenkin ennen salille menoa puhelimen kotoa, koska puhelimen kuori on lompakko ja siellä on myös pankkikorttini ja salikorttini, joita tarvitsin loppupäivänä. Vaihdoin samalla myös märät sukat, kengät ja housut kuiviin, niin oli kivempi olla ja mennä salille. Ei sitä joka päivää kolmia housuja ja kolmia sukkia käytä.

Eilen oli super aurinkoinen keli; kesä tuleekin täksi viikonlopuksi ja ensi viikoksi takaisin, vaikka itse olisin kyllä jo niin valmis jo syksyyn. Joskus aurinkoinen sää ei huvita, mutta kyllä se useimmiten on todella ihana. Olen kaivannut sitä kesän kaatosadetta ja jyrinää, mutten muista sellaista tänä vuonna tulleen. Silloin, kun aurinko ei huvittaisi on ne päivät, jolloin haluaisi möllöttää kotona, mutta kun aurinko paistaa ulkona, niin ajattelee, ettei sellaisia hetkiä saisi päästää hukkaan ja pitäisi mennä ulos nauttimaan siitä auringosta. Joskus aamuisin kanssa haluaisi nauttia aamuhämärästä ja olisi myöhemmin vasta valmis auringonpaisteeseen. En toki valita. Ihanaa, että paistaa. Onneksi on silmäsuoja, että saa nukuttua, kun asunto on niin valoisa, vaikka sälekaihtimet ovat kiinni.

Eilinen oli muutenkin tosi kiva, kun olin alunperin kahdeksi menossa salille, mutta kotona nyt aina vähän venähtää, jos ei ole omia aikatauluja. Ystävä Turusta ilmoitti, että on tunti aikaa käydä kahvilla, niin tulikin kiire. Kysyin, jäänkö Kampissa vai Rautatientorilla, niin hän kertoi olevansa torilla. Metro ei Rautsikalle pysähtynyt vesivahingon takia, joka on vielä kolmatta päivää selvitettävänä ja kuulutus kuului vasta Helsingin yliopiston pysäkin ohitettaessa, ettei pysähdytäkään Rautatientorilla (aika kakka kuulutus), joten tepastelin sitten Kampista hurjaa vauhtia Rautatientorille, mutta kaveri kertoikin olevansa Kauppatorilla.

Mie oon jo tottunut siihen, että Helsingissä on monta toria, mutta ystäväni on edelleen tottunut siihen, että tori on se, jossa myydään tavaroita ja ruokaa, joten pääsin onneksi kävelemään kauppatorille kymmenessä vai seitsemässä minuutissa. Ehdimme höpöttää puoli tuntia istuessamme Robert's coffee Jugendissa. En ottanut tällä kertaa erikoiskahvia niin kuin yleensä kahviloissa, koska se sisältäisi maitoa, vaan jääteen. Heipattuamme kävelin ihastellen aurinkoista päivää Pohjois-Esplanadia pitkin. Kävin salilla, joka oli aika tyhjänä. Ei mikään ihme niin kauniina päivänä.

Jos minulta kysyttäisiin lempisäätä, niin sanoisin, että puolipilvinen. Pilvet ovat todella kauniita, mutta taivaalla näkyessä puolet sineä tulisi myös ihania aurinkoisia hetkiä välillä, eikä haittaisi auringon mentyä pilveen, koska tietäisi sen kohta sieltä taas tulevan.

Tuosta tulikin mieleen, kun kävin urheiluhierojalla ja hän kysyi, miksi minun pitäisi ylipäätään kallistaa päätäni taaksepäin, koska niskaani on pitänyt hoitaa jo kolme kertaa sen oltua jumissa. Se jumiutuminen lähti siitä, kun niskani kipeytyi niin, että teki pahaa kääntää päätä taaksepäin. Miksikö minulla on tarve kääntää päätä taaksepäin? Katselen tosi usein ylöspäin ja taivaalle. Haluan katsella rakennuksien ylätasoja, seinämiä, pilviä, puita ja aurinkoa. Eikä sitä voi tehdä kääntämättä päätä.

Hieroja ehdotti fysioterapialla käymistä niskani kuntouttamiseen ja minulla onkin aika fysioterapeutille ensi viikon tiistaina. Saa nähdä, mitä fysioterapeutti sanoo. Aina aamuisin, kun herään tuntuu, että joku paikka selästä on aina jumissa. En tiedä sitten, pitäisikö vaihtaa patjaa tai tyynyä vai mitä pitäisi tehdä. Voisihan sitä joka aamu venytelläkin. Olen muutenkin jo pitkään ajatellut, että olisi ihanaa käydä aamulenkillä tai tehdä pieni jumppa heti herättyä, mutta sitä varten pitäisi säätää kelloa herättämään aiemmin. Olisi aika huisia, jos olisi oma juoksumatto asunnossa.

Toisten kävelykenkieni ollessa likaiset ja märät laitoin nämä ihanuudet, kun oli niin aurinkoinen päivä ja ajattelin, että vielä on kesää jäljellä, niin näitäkin voi käyttää. Syksyllä nämä ovat aika kylmät kengät. Paljasjalkajuoksukengät alunperin, mutta käytän yleensä lenkkeillessä toisia paljasjalkakenkiäni, joissa on ultra boost pohjassa. Nämä eivät pehmennä askelta yhtä paljon.

Pidän todella paljon tämän hetkisestä haalenneesta punaisesta väristä hiuksissani. Laitoin tekonahkatakkinikin pitkästä aikaa eilen kaupunkivaatteeksi päälleni. On ihanaa, kun välillä voi käyttää erilaisia vaatteita kuin työpäivänä, jolloin vaatteiden pitäisi olla mahdollisimman mukavat, ei haittaa jos likastuvat ja säänkestävät. Pitäisi kyllä hankkia jonkinlainen sadeasu. Se puuttuu täysin.

Ihanan ihanat pilvet. Puolipilvisyys.

Jes, löysin lisää mutustettavaa! Olen ajatellut laittaa kaupalle palautetta, että lisäisivät valmiita lämmitettäviä tuotteita, kuten kookosmaitoon tehdyn riisipuuron, joissa ei olisi maitoa, gluteenia ja voisi olla kanaa, kalaa ja vegeä.

Nyt olen ollut jo pari viikkoa täysin gluteeniton ja sokeriton, mutta maitoa olen saanut vain työpaikan ruoasta ja senkin laktoosittomana. Iho voi entistäkin paremmin, eikä suoli reagoi tai ole turvotusta. Jalatkin alkavat näyttää pikkuhiljaa solakammilta. Ehkä vain kuvittelen, enkä enää välitä siitä, miltä näytän, koska ihon tulehduttomuus ja sisäinen hyvinvointi on tärkeämpiä kuin onko pari kiloa ylipainoa. Ja vaikka paino pysyy samana niin se ei tarkoita, ettei voisi samaa aikaa solakoitua.

Tosi hauska tunne, kun verensokeri on niin kohdillaan, ettei tee mieli makeaa ollenkaan. Päivän makeaksi riittää persikka. Ei ole näiden parin viikon aikana tehnyt ollenkaan mieli karkkia tai suklaata tai edes kolaa, kun ennen niitä teki mieli joka päivä. Olen pitänyt kiinni myös siitä, että ennen salia syön muutaman pähkinän ja salin jälkeen jonkin pienen proteiinipitoisen ruoan.

En ole koskaan tykännyt käyttää muuta kuin ripsiväriä ja tällä hetkellä en käytä mitään kasvon ihoa peittämään, koska tuntuu, että aina jokin meikkivoide tai puuteri saa vain enemmän epäpuhtauksia aikaan. Eilen sain juotua jopa yli normimäärän vettä ja tuntui, että olisi mennyt vieläkin enemmän alas. Vapaapäivinä on niin paljon helpompi juoda, kun ei haittaa, milloin vierailee vessassa.

Tämä päivä alkoi likaisten vaatteiden keräämisellä pyykkikoriin ja pyykkien viemisellä alakerran pyykkihuoneen koneeseen, kun olin varannut pyykkivuoron puoli yhdeksäksi. Samalla kun kahvi kuumeni pannussa ja tein smoothieta tiskasin astiat ja keräsin muovit ja pahvit, lasit ja metallit, jotka vien kohtapian kierrätyskatokseen, kun lähden moikkaamaan ystävää Itäkeskukseen. Ripustin pyykit niiden valmistauduttua ja pesin myös vaatekierrätykseen vietäviä vaatteita. Nyt pitäisi varmaankin pukeutua ja valmistautua lähtöä varten, vaikka vähän tekisi vieläkin olla möllöttää. Jalat kyllä tärisevät siihen malliin, etteivät jaksa enää ollenkaan olla hyödyttöminä. Käveleminen on kivaa. Jalkani tärisivät jatkuvasti lapsuudessa ja nuoruudessa, kun en käyttänyt niitä tarpeeksi silloin. Nyt salin jälkeen aina ne rauhoittuvat viimeistään. Jos salin jälkeen vielä tärisyttää, niin kävelen kotiin.

Loppuun vielä vanhoja kuvia vuodelta 2012 Turun Aurajoen läntiseltä rantapuoliskolta.

Ja yksi tämän viikon runo

Sitä ei useinkaan mieti 

että on vielä paljon elämää jäljellä 

Että on vielä nuori 

ja elämä edessä elettävänä

Haluaa elää tässä hetkessä

Saattaa ajatella huomista, 

ensi viikkoa tai kuukauden päähän

Muttei sen pidemmälle 

Ei hätiköityä elämää voi elää, 

sitä vain suorittaa

Pitää olla elämässä kiinni

Nauttia siitä sellaisena kuin se on, 

ottaa haasteet ja mahdollisuudet vastaan 

Tehdä parhaansa

Elää tässä ja nyt

Unelma huomisesta kun on vielä elossa

Syksyn tuntua ja uusi ruokavalio

Salin jälkeen napattu kuva. Suurin osa jälkiproteiinijuomista/palautusjuomista sisältää maitoa ja halusin kokeilla maidotonta, joten otin salin kylmäkaapista tällaisen. Ainakin siinä on hyviä vitamiineja ja magnesiumia. Hyvä treenistä palautumis-juoma, jos ei pelkää kofeiinia.

Viime sunnuntaina vaihdoin petiini puhtaat lakanat. Puhtaisiin lakanoihin on aina kiva sujahtaa.

Sellossa odotellessa junaa. Viime sunnuntaina kävin Sellossa, koska kirjastot eivät vielä olleet viikonloppuisin Helsingissä auki, mutta Sellossa oli, joten siellä kävin selaamassa muutaman lehden. Nyt on jälleen tullut uusia lehtiä selattavaksi, jospa tuo lähikirjastoni alkaisi kohta olemaan viikonloppuisin auki. Kengät kastuivat, kun satoi ihan kivasti vettä odotellessa junaa. Ostin Prismasta ihanan keltaisen sateenvarjon ja pienen välievään, kun olin matkalla salille seuraavaksi.

Ei sade haittaa, jos on hyvät varusteet. Syksyssä en ole varmastikaan ainoa, joka rakastaa pukeutumista. Syksyllä saa kerros-pukeutua, kun kesällä on tärkeintä vain, että on jokin vaate päällä, ettei ihan alasti ole. Kaulahuivi, koska parina yönä on yskityttänyt. Nyt ne syysflunssatkin alkavat.

Tykkään kyllä tästä punaisesta väristä tukassa, vaikka sen ensin pitikin olla violetti. Punainen haalistuu nopeasti ja kotivärjäyksestä johtuen osa vaaleasta väristä alla jäi näkyviin sekoittuen uuteen punaiseen, joten nyt tuntuu, että tukka on vähän jopa aprikoosin värinen.

Toinen Kaffa Roasteryn kahvi nimeltä Go'kväll. Mieleni on tällä viikolla pari kertaa temppuillut, kun ensin yhtenä yönä heräsin pari tuntia ennen kellon soittoa ja mielessä pyöri asiat, jotka sain kaikki hoidettua samana päivänä. Ja seuraavana yönä aivot herättivät tunti ennen herätyskelloa. Silloin mielessä mietin, millaista elämäni olisi ollut, jos olisi ollut paljon rahaa vuonna 2010 ja olisin voinut jäädä unelma-asuntooni pidemmäksi aikaa ennen kuin muutin Helsinkiin. Silloin olin vielä opiskelija, joten minulla ei ollut varaa seitsemänsadan euron upeaan kaksioon yksin. Joitain asioita ei voisi muuttaa, mutta jotkut tilaisuudet, joiden antoi valua sormien lävitse, ei päästäisi enää karkuun, vaan ottaisin niistä kiinni. Uskaltaisi olla entistä parempi versio itsestään jo silloin, opettelisi uusia asioita joka päivä enemmän ja hankkisi uusia kokemuksia ja elämyksiä joka päivä. Mietin, millaista elämä olisi voinut olla nyt, jos kaiken olisi voinut tehdä toisin. Kaikkea ei silti muuttaisi.

Go'kvälliä voi juoda sitten aamuksi, kun pakkauksessa oli hupaisa tekstikin "Menetä yöunet, ota Go'kväll", joten samapa tuo, jos yöunet on jo menetetty. "Makea kahvi yllyttää skippaamaan jälkkärin", toimii myös siten, kun tämä kahvi selvästikin on makea jälkiruoka-kahvi. Voi sitä silti aamullakin juoda. Kai.

Minulla on nyt periaatteessa kolme paikkaa, jossa työskentelen. Olin unohtanut toiseen paikkaan sateenvarjoni ja olin siitä vähän harmissani, että missä kohtaa ehdin sen hakea, niin sainkin tilaisuuden kesken päivää mennä hoitamaan hommia ja samalla hakea sateenkepinkin. Parahiksi onneksi, koska heti kun pääsin töistä niin taivas heitti viiden minuutin vedet päälle, kunnes jälleen taivas selkeni ja tuli aurinkoista. Hassu taivas.

Kauniita värikkäitä kukkasia Kallion kirkon vieressä.

Uudet työkenkäni. Menivät kuin sukka jalkaan ja istuvat tosi hyvin. Ihanan värisetkin. Nyt pitäisi olla kolmet työkengät, joten yhdet pitäisi vielä hankkia.

Redken all soft - hoitoaineen kävin ostamassa Stockmannilta, kun meinasin jälleen kyllästyä tähän epämääräiseen kuontalooni. Redkenin all softiin olen tutustunut jo ollessani 2008 yhdessä parturi-kampaamossa työ-harjoittelussa. Se oli silloin mielestäni suloisemman tuoksuinen kuin nykyään. Yhdessä kohtaa tätä putelia ei edes näkynyt kaupoissa, mutta onneksi se palasi takaisin. Nykyään tästä on jokin vegaaniversiokin, mutta pidän tästä versiosta. Toinen ei haise samalta. Saatan sitä vegaaniversiota silti joskus kokeilla, jos se olisi hyvä. Tämä ainakin pitää sanansa, kun suihkun jälkeen sormet vain liukuvat märän tukan läpi ja kuivuttuaan hiukset ovat pehmoiset.

Ihana raitapaita tuli postissa.

Niin kuin nämäkin. Syysvaatetilaus ellokselta, enkä muuta tarvitsekaan. Oranssihkoa ja keltaistakin olin jo pitkään halunnut ja tuli paketissa yksi ruosteenpunainenkin paita. Jospa saan jostain itselleni kuvaajan, niin voin näyttää näitä päälläni. Samalla heitän vanhoja vaatteita pesun kautta kierrätykseen, kun en enää joitain käytä.

Perjantaina menin kymmeneltä illalla nukkumaan ja heräsin eilen aamulla 7:20 eli sain yhdeksän tuntia vähän univelkoja nukuttua. Ei voi mitään, jos aivot herättävät kesken unien. Olen yrittänyt kyllä tässä töiden jatkuessa ja muutenkin alkaa nukkua pidempään, koska yön aikana uni käsittelee päivän aikana tulleet ajatukset sekä muutenkin keho korjaa itseään silloin tehokkaimmin.

Tämä päivä oli kyllä selvästi viikon paras päivä. Tämä päivä, lauantai siis, jolloin minun piti kirjoittaa tämä postaus loppuun, kun aloitin tämän jo kirjakaupassa keskustassa käydessäni, mutta ei kun tuli touhuttua kaikkea muuta.

Herätessä laitoin sängyn kuosiin ja minuun iski siivousvimma. Yritin siinä samalla keskittyä syömään aamupalaa, mutta tuntui, etten voi keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan, joten keräsin kierrätettäviä muoveja ja pahveja pusseihin ja keräsin lattialla lojuvia vaatteita pyykkikoriin, kun odotin kello kymmenen pyykkivuoroa. Kymmeneltä kävin viemässä pyykit ja katselin hetken Kovat kaulassa, jota katselen nyt kolmatta kertaa. Joskus se menee vain ohjelman kuunteluksi, kun teen jotain muuta. Tekstailin ystävälleni ja sovimme tapaavamme Pauligin kulmassa. Mahtoikohan kello olla vähän yli kaksitoista, kun nämä maistuvaiset tilasin ja menimme yläkerran roikkuviin rottinkituoleihin istuskelemaan ja nauttimaan. Ilma oli aurinkoinen ja siinä tuoksui alkusyksyn tuoksu. Ihan mahtava!

Kahvilassa mietin ensin keltaisen smoothien ottamista, jonka ystäväni otti. Kysyin kuitenkin raakapuurosta, jota olin silmäillyt, oliko siinä maitoa tai gluteenia, niin myyjä ilmoitti, ettei ole, joten otin sellaisen ja herkullisen savulohileivän (myös gluteeniton ja laktoositon) ja Pauligin omaa Costa Ricalaista suodatinkahvia kahvikaurajuomalla. Onneksi ystäväni antoi maistaa smoothietaan, joka oli kyllä tosi hyvää. Pitää sitä joskus tilata itselle.

Kahvittelun jälkeen kävimme kuikuamassa Stockmannilla ystävälleni takkia, muttei sieltä löytynyt sopivaa. Sen jälkeen halattiin heipat ja suunnistin Akateemiseen kirjakauppaan katselemaan, mitä kaikkea siellä olisi. Kirjakaupan jälkeen kävin salilla ja tein liikkuvuustreenin. Liikkuvuustreeni on treeni pienemmillä painoilla, pidemmillä jopa yhdistellyillä liikkeillä ja saatan tehdä liikkeet hitaammin keskittyen liikkeen tekniikkaan. En tiedä, mikä liikkuvuustreeni oikeasti on, voisin asiaa tutkia, mutta tätä se merkitsee minulle.

Treenin jälkeen kävin vaa'alla ja huomasin, että painoni on pudonnut yli 1,5 kg!  Paino on pitkään pujotellut samassa ja mennyt pari kiloa ylikin, mutta yhtäkkiä se onkin pudonnut! Olen riemuissani! Ihon kuntokin on parantunut osaksi uuden ruokavalion, veden juomisen, ihmesienen ja nukkumisen takia.

Aloitin viime sunnuntaina ihan oikean herkkulakon (no sugar), enkä ole koskenut gluteeniin vapaa-ajalla enkä töissä. Töissä joissain ruoissa on maitoa, mutten ole sitä vapaa-ajalla käyttänyt.

Treeniinkin olen lisännyt loppuun ennen venyttelyä vartin verran hyppynarulla hyppelyä.

Vihdoinkin tuloksia!

Unirytmi on myös tasapainottumassa. Aikeena nukkua jopa se kahdeksan tuntia yössä myös arkipäivisin.

Aluksi kun aloitin loman jälkeen työt oli jonkin aikaa ummettava olotila, sillä en voinut juoda yhtä paljon kuin normaalisti lomapäivinä sillä silloin olisi pitänyt rampata alvariinsa vessassa ja sehän ei käy päinsä. Mietin, miten veden juonnin saisi soviteltua myös jonkin verran työpäivään, ettei se painotu illalle ja pissata yöllä. Yritän juoda kolme litraa päivässä vettä, mutta useimmiten menee onneksi edes se pari litraa.

Olen käynyt myös paljon salilla, vähintään joka toinen päivä. Ja tosiaan ottanut hyppynaruhyppelyn mukaan treeniin, kun ei ole trampoliiniakaan. Hyppynarulla kokeilen aina erilaisia tapoja hypellä. Pienenä en hypellyt lainkaan, koska en omistanut hyppynarua. Nyt aikuisena olen opetellut hyppimään hyppynarulla, enkä ole siinä ihan surkea. Kyllä sen sitten osaa, kun opettelee ja pohkeetkin kipeytyvät aina vain vähemmän.

Hieronnassakin kävin tällä viikolla ja hieroja kertoi alaselkäni olevan jumissa ja hieroi sen sillain auki, että ylös noustessa en enää pysäytä keskellä liikettä, eli se ylös taivutus ei ole enää niin hankalaa. Ja niskani oli aika jumissa, sain siihenkin apua. Olisipa varaa käydä joka viikko hierojalla. Nykyään ainakin säästää herkkurahat ja kahvilarahat, jollei käy ystävän kanssa.

Mitä jälkiruokiin tulee käytän hedelmiä jälkiruokana. Ennen jälkiruokana saattoi olla suklaapatukka tai kermavaahtovanukas, joten ei ihme, että olo tuntui pullalta. Olen lisännyt reilusti hedelmiä ja kasviksia ruokavaliooni. Ja kanankoivet ovat hyviä. Tuossa tämän illan ruoka, jonka söin salilta ja kaupasta tullessani kuuden paikkeilla. Kuuntelen nyt paljon enemmän kehoani. Tänäänkin kehoni kertoi, että haluaa omenaa ja paprikaa, joten saamansa piti. Olen tykästynyt persikoihin jälkiruokana. Syön yhden sellaisen joka pääaterian jälkeen paitsi töissä. Kotipääaterioiden jälkeen.

Niin se vain tapahtui: asunnon kahdeksas variaatio. Kahvipöytä/kirjalokerikko/vuodevaatehylly sai jäädä samalle paikalle, muut siirtyivät. Mikäs sen mukavampaa kuin rumsteerata kymmeneltä illalla naapurien iloksi.

Syötyäni kuvassa lautasella näkyvän ruoan ja katsellessa Netflixiä sekä käytyäni suihkussa aloin vain häsäämään kaikenlaista siivouksia, vaatekaapin järjestelyä, vessakaapin järjestelyä, kierrätykseen tavaroiden viemistä ja mitä jäi aamulla kesken. Sitten sain päähäni, että nyt muutan tämän huoneen järjestyksen. En tosiaan ollut ajatellut sitä etukäteen. Nyt on näin päin. Ja kello on kolme tuntia enemmän kuin se aika, jolloin meinasin alunperin mennä nukkumaan. Toivottavasti saan silti nukuttua hyvin. Asunto on siivottu ja kivan näköinen nyt. Saa nähdä, kauanko tämä järjestys säilyy. Entinen järjestys säilyi 3-4 kk.

Nyt hyvää yötä ja hyvää huomenta. On sunnuntai. Mitä kivaa sitä tänään keksisi.