Valoisia päiviä ja uusia ihanuuksia

Hyvinvoinnin pakettini saapui maanantaina (tai sumnnuntaina) noudettavaksi pakettiautomaatista. Kauan odottamani Puhdas + - ultra sonic aroma diffuuseri tuli viimein. Olin toki odottanut myös uutta Madaran pihlaja drops - putelia, kun vanhasta oli päässyt neste loppumaan. Hyvinvoinnin tavaratalosta löytyy kyllä vaikka mitä kiinnostavaa ja inspiroivaa sekä sinne tulee ajoittain uusia tuotteita.

En ole ihan varma, toimiiko tämä diffuuseri ja sen öljyt väittämällään tavalla, mutta ennen kaikkea se on todella rauhoittava pienine sihinineen ja käytän sitä vähintään kerran päivässä.

Huoneessa piti tehdä pieni muutos, että johto ylettyy diffuuseriin "kirjahyllyn" päälle, joten siirsin kirjahyllyä sekä yöpöytää ja työnsin sängyn seinää vasten. Vaihdoin jopa johtojen paikkoja ja jatkojohtopötkylä löytyy nykyään sängyn alta. Voi kätevästi laittaa kännykänkin latinkiin yöksi.

Tällä viikolla on riittänyt aurinkoa, vaikka tänään onkin pilvistä. On saanut laittaa aurinkolasit nenälle ja haistella kevätauringon tuoksua.

Ei välttämättä tarvitsisi uusia lenkkareita, mutta jotkin uudet kevätkengät olisivat ihan kivat kevätlaukun lisäksi. Luultavasti kenkiä lähden etsimään Citymarketista. Nämä olivat Stadiumin näyteikkunassa. Ainakin Nikella jollei Adidaksellakin ole tullut uudet kengät markkinoille.

Ihanan ihana aurinko. Kävin torstaina nopeasti Redissä odotellessani kaverin tapaamista ja tämä näkymä löytyi rakennuksen välipihalta.

Söin siellä ollessani Arnold'silla combon, johon kuului bagel, juoma ja donitsi. Otin virvoitusjuoman kahvin sijaan, kun halusin ystävän kanssa käydä kahvilla. Keho ei siedä kovin montaa kahvia peräjälkeen.

Kävimme pikaisesti Fredrikinkadun UFF:ssa, joka oli tupaten täynnä ihmisiä ja paljon suurempi sisältä kuin kadulta luulisi. Siellä on alakerta, joka on suunnilleen neljä kertaa suurempi kuin yläkerta. Siellä ei ollut ollenkaan vaatteita minua varten, sillä se oli vintagetyyppisten vaatteiden myymälä. Kaveria sen sijaan kiehtoi kovinkin moni vaate.

Olin ystävän kanssa kahvilla cafe Picnicissä turisemassa. Kun poistuttiin, niin halattiin heipat ja kävin hetken Ruohonjuurta kuikuamassa.  Olin matkalla salille, kun huomasin, että kuulokkeet olivat unohtuneet kahvilaan. Täyskäännös ja kuulokkeita hakemaan. Kahvila oli mennyt kiinni 10 min sitten, mutta onneksi kahvilatyttö oli juuri putsaamassa pöytiä, huomasi minut yrittämässä ovea auki, avasi oven ja kysyi heti, olinko unohtanut kuulokkeet sinne ja ojensi ne minulle. Kiitin helpottuneena.

Thank goodness there are blessed people in this world ♡

Perjantaina töiden jälkeen ehdin viideltä Kiasman edestä lähtevään Espoon Ikean bussiin. Kiersimme yläkerran, kävimme IKEA-ravintolassa syömässä ja kiersimme vielä alakerran. Ystävä etsi muutamaa asiaa uuteen asuntoonsa, kun hän oli juuri muuttanut.

Espoon sisäisellä bussilla kesti viisi minuuttia Espoon niin sanottuun keskustaan, josta oli kävelymatka hänen asuntoonsa. Luulin, etten ollut käynyt koskaan Espoon keskustassa, mutta olin väärässä ja muistin heti ympäristön nähtyäni reitin läheiseen kirkkoon, johon sieltä olin kävellyt kerran kuuntelemaan aariaa. Kaverin asunto oli kyllä hieno, vaikkei siellä ollut vielä kovasti sisustettu. Asuisin mielelläni itse sellaisessa. Harmi ettei se ole Helsingin puolella. Työmatka kestäisi yli tunnin.

Eilen suunnistin metrolla pikasalin jälkeen Tapiolaan Isoon Omenaan. Ilma oli kirkas ja aurinkoinen, mutta pirun kylmä niin kuin muutamana päivänä tällä viikolla.

Menin sinne hankkimaan pitkään mielessä pyörineen tabletin ja katsoin, missä se olisi saatavilla. Olin muutenkin miettinyt viime aikoina Iso Omppuun menemistä. En käytä pöytäkonettani eli läppäriäni lähes ollenkaan kuin kerran viikossa blogin kirjoittamiseen, mutta olisi hienoa saada kannettava tietokone mukaan ilman johtoa ja pienempänä, niin siksi tabletti, jossa on huomattavasti isompi näyttö kuin kännykässä. Oma läppärini on jo yli kolme vuotta vanha, eikä siinä ole muuta vikaa kuin akku eli toimii vain kotona pöytäkoneena sillä ei suostu käynnistymään ilman johtoa.

Ilokseni huomasin vihdoin myös sen, että digilehtitilaus on ollut minulla jo sen verran, että sain kaikki Sanoma median lehdet digitaalisesti ulottuvilleni. Isolta näytöltä on paljon helpompi katsella lehtiäkin ja kaiken maailman kuvia. Tässä Samsung Tab A6:ssa on myös ihanteellisen tarkka näyttö. Tällä on ihana katsella kuvia. Oikea unelma tälläiselle kuvahifistelijälle. Ajattelin josko alkaisin katsella myös enemmän uutisia, joita myönnän, etten ole seurannut lainkaan. Alan sivistää itseäni enemmän. Uuden mielenkiintoisen tiedon oppimisesta saa myös ns. kiksejä, joka vapaasti käännettynä meinaa mielihyväpurkauksia kehoon.

Katsellessani tänään jälleen tätä kuvaa mieleeni tulvahti muistoja isoäidistäni äidin puolelta eli mammasta. Eilen mietin, milloin mamman kanssa tuli tavaksi halata aina kun lähdetään toisen luota. Ja hän tiesi sen, toisteli, että näin me aina tehdään. Muistan hämmennyksen sairaalassa, kun näimme toisiksi viimeistä kertaa, eikä hän muistanut halata, enkä mennyt tyrkyllekään. Ja aina hänen silmänsä kostuivat, kun piti erota. En voi enää häntä halata, mutta onneksi muistot jäivät ja joskus hän vierailee unissakin. Säilytän hänen ja Charlie Chaplinin kuvaa liesituulettimen yllä, niin näen hänet joka päivä ♡

Tekisipä mieli lähteä pyöräilemään ja tutkimaan kevättä. Missäköhän kadunlakaisukone viipyy?

- 23.2.2014

Tekee mieli pukeutua moniin väreihin ja haaveilla suklaamunista. Selvästi kevät mielessä.

- 23.2.2013

Kuuntelen tällä hetkellä Harry Potterin neljättä kirjaa eli Liekehtivää pikaria. Muutenkin on mukavaa kuunnella kuin vain Vesa Vierikon ääntä; se että muistaa leffat hyvin ja kuulee, miten kohtaukset on toteutettu ja mitä kohtauksia jätetty pois elokuvasta kuulee myös paljon sellaista, jota ei ollenkaan muistanut. Vaikka Harry Potterit lukikin teini-iässä, niin kuullessa kirjan jotenkin käsittelee ja kuulee jotkin asiat paljon selkeämmin ja helpommin kuin lukiessa. Lisäksi pystyn visualisoimaan kuulemani helpommin. Siksi luen hitaasti, koska pyrin visualisoimaan kirjan tekstin. Toinen syy siihen, miksi asiakirjat ovat niin vaikealukuisia, koska niitä ei voi visualisoida, ne pitää vain opetella mahdollisimman hyvin.

Pitää ottaa itseään niskasta kiinni treenaamisen ja syömisen suhteen.

Tuntuu, että on laiskistunut ja tehnyt mieluummin muuta kuin saleillut. Tosin pari iltapäivystystä ei ole innostanut salille ja perjantaina töiden jälkeen lähdinkin IKEAan. Pitäisi sellaisina päivinä herätä aiemmin ja tehdä vähän aamujumppaa kotona tai vastaavaa. Viikonloppuisin piyäisi raahata itsensä lenkille herättuä ja tulla sitten vasta syömään aamupalaa ja nauttimaan hitaasta aamusta. Se voisi toimia. Voi että jos olisi oma uima-allas, niin si3llä varmasti kävidi joka aamu nakkena polskuttelemassa. Nyt kevään tullessa voisi muutenkin toteuttaa sen, mitä ,ietti joskus syksyllä, eytä kävisi kerran viikossa uimassa. Ei se ole kuin alle jonkin kahvilakäynnin hinnan. Ja paljon terveellisempää kuin latte kermavaahdolla ja leivonnainen.

Ruoan suhteen tuntuu, että vyötärön ympärys vain kasvaa, kun syö herkkuja joka päivä ja enemmän normaalia ruokaa kuin tarvitsisi. Kuulemma, jos haluaa laihtua, niin pitäisi kuluttaa enemmän kuin ahtaa kitaansa. Suuren osan ruoasta saatavasta energiasta käytämme peruselintoimintoihin, mutta siihen jää vielä muutama sata kaloria kuljetettavaksi. Tottakai on hyvä pitää lepopäivä ja tankkaudpäiviäkin, jolloin voi seuraavana päivänä treenata kovempaa. Kannattaa aina kuitenkin pitää mielessä,  mitä varten treenaa ja syö sekä toimia sen mukaan. Jos elää mielihyvän tuntemusten mukaan, niin kyllä silloin saakin mässäillä oikein olan takaa, mutta pitkällä tähtäimellä keho ei siitä tykkäisi.

Ole itsellesi lempeä, mutta muista, että keho kyllä pitää huolen myös sinusta ja saattaa pystyä paljon suurempiin asioihin kuin uskotkaan.

Ihanaa sunnuntai-illan loppua ja tulevaa viikkoa!

Aurinkoista viikonloppua

Tässä kuva kertomastani muutoksesta, kun sanoin vaihtavani tv-tason ja sängyn paikkaa keskenään. Samalla joutuivat pölypallerot imurin ja rätin kynsiin. Aina sitä pölyä kertyy. Tämä on ollut mukava järjestys. Voi katsella sängyltä televisiota, kun ei ole sohvaa. Ensimmäisinä parina yönä näki kummallisia unia, mutta kyllä se siitä sitten tasoittui. 

Tällä viikolla on ihana aurinko hellinyt, sulattanut lunta vedeksi, takaisin jääksi ja sulattanut lunta höyrynä ilmaan. Lämpö käväisi jopa seitsemässä plus-asteessa. Kevät on tulossa kovaa vauhtia rymisten ihanasti. 

Piirsin tällaisen Calvin ja Hobbes - muunnelman, mutten ole vielä päässyt antamaan korttia kenellekään. Ystävänpäivänä lähetin kyllä monia ystävänpäivän toivotuksia.

Tämän ihanan kortin Posti toimitti postilaatikostani.

Sitä voi ihan hyvin pitää esillä vaikka ympäri vuoden.

Ystävänpäiväaamuna minulla oli iltavuoro, joten menin ysiksi töihin. Sitä ennen ehdin käydä Sörnäisten Picnicissä aamiaisella. Bussia odotellessa hain vielä pienestä K-kaupasta evästä ja huomasin nämä kukat, jotka eivät paljoa maksaneet, joten päätin ottaa kimpun mukaan ja viedä töihin kahvihuoneen pöytää somistamaan. Toivon, että ovat yhä hengissä huomenna. Annoin perjantaina niille lisää vettä, kun olivat yhdessä päivässä juoneet yli desin.

 

Pitkästä aikaa sain myös Vallilan kohdalla aamuauringosta kuvan ja ihaninta on juuri nyt, että on edelleen valoisaa, kun pääsee töistä pois. Kuukausi sitten vielä oli pimeää, kun meni töihin ja pimeää, kun pääsi pois töistä. Kevättä ilmassa ja sen voi haistaa. Tunnetteko te kevään tuoksun?

Ystävänpäivänä voin valita lähdenkö keskustan suuntaan vai idän suuntaan. Kaksi pysäkkiä, kaksi mahdollisuutta. Piti mennä ensin salille, mutta sitten mietin, kun ystäväni oli kysynyt, josko nähtäisiin tänään, niin päätin, että menenpä tervehtimään häntä Laajasalon kauppakeskukseen. Matka kesti tunnin, kun piti mennä bussiin, metroon ja vielä bussiin, kunnes menin vahingossa yhden pysäkin yli, muttei onneksi se haitannut sillä kauppakeskukseen oli sieltäkin lyhyt matka kävellä.

En ollut ennen käynyt Laajasalon kauppakeskus Saaressa ja luulin paikkaa erilaiseksi, ehkä samankaltaiseksi kuin Kalasatamaa, joka kaiken arvelun mukaan ei tosiaan pitänyt suosiotaan yllä alkukohun jälkeen, koska se on niin hassusti rakennettu. Harmi, että Turun Hansalle tehdään samaa. Tehdään sellaista epämääräistä ympyrää. Kukaan ei halua olla ostoksilla labyrintissä. Pitäkää vanhanaikaiset kauppakeskuspohjapiirrokset selvine käytävineen, sanonpa vain.

Kauppakeskus Saari ei ollut tavanomainen kauppakeskus, mutta sieltä löytyy kaikki tarpeellinen. Yleensä kauppakeskukset ovat täynnä pikkuputiikkeja, mutta Saari oli ilmeisestikin rakennettu kahden vierekkäisen kaupan, S-marketin ja K-marketin ympärille. Lisäksi yläkerrassa on kuntosali Fitness 24/7 ja kirjasto, kuulemma ensimmäinen kauppakeskuksen sisällä oleva kirjasto Helsingissä. Tuttu ilmiö tämä on ollut monta vuotta jo Espoossa.

Nälkä oli, koska en muistanut syödä välipalaani, joten kävimme ensin Kotipizzassa, jossa söin Kotzonen ja sen jälkeen Maria's Konditoriassa cappuccinolla ja macaronilla. Höpöttelimme kaikenlaista ja toisaalta ei mitään. Tärkeintä oli nähdä ystävää.

Ystävän lähdettyä kävin kaikessa rauhassa ensin S-marketissa ja sitten K-marketissa. Jotkut K-marketit ovat todella uniikkeja ja ihania, koska niillä voi olla täysin oma kauppias, jolloin he voivat määrittää myös, minkälainen järjestys ja tunnelma kaupassa on. Laajakeskuksen K-market oli siitä ihana, että ystävänpäivän kunniaksi siellä oli näitä sydämiä ihanine pienine lauseineen. Lisäksi asiakaspalvelijat olivat hyvin puheliaita ja ystävällisiä. Kassalla oli vielä pieni konvehtikori, josta sai ottaa konvehdin lähtiessään.

Tätä Jenkin Aakkos-purukumia on jonkin verran mainostettu ja halusin tottakai siksi sitä maistaa, mutta suuret luulot sen hyvyydestä kumoutuivat, koska se ei ollut niin hyvää, kun olin kuvitellut, enkä sitä toiseen kertaan tule ostamaan.

Oh sunshine. Ihana kävellä töiden jälkeen Aleksanterinkadulla, kun on vielä valoisaa ja aurinko ei ole vielä laskenut.

Pirteän keltainen A+moren reppu. Näitä on niin monta erilaista, että on vaikea valita vain yhtä.

Sitten seuraavasta palkasta voisi hankkia.  Voisin ottaa kaverin tai asiakaspalvelijan mukaan.

Ihanan pirteä Marc Jacobsin tuoksu oli ihan hyväntuoksuinen. Voisi hankkia jopa uuden hajuveden tänä keväänä. En muista, milloin olisin ostanut hajuvettä viimeksi. Työpaikallani ei hajuvettä saa käyttää, eikä viitsi salillekaan mennessä käyttää, koska sielläkään ei voimakkaita hajusteita saisi käyttää. Tärkeintä olisi peittää oma hien haju roll-on deodorantilla. En koskaan ole pitänyt voimakkaista hajuista, varsinkaan kukkaistuoksuista, pienenä sain sellaisista päänsärkyä.

Omistan vain kaksi hajuvettä, hedelmäisiä tuoksuja, ja yhden body sprayn, rauhoittavan vaniljan, mutta olisi ihana suihkutella suihkaus suloisen tuoksuista hajuvettä ylellisen liikenaisen tavoin ja mennä kaupungille kävelemään hienon elegantin naisen elkein. Voisi jopa käyttää korkokenkiä.

Syy, miksi en niitä käytä enkä tällä hetkellä omista on pituuteni. Tuntuu, että niillä vain on korkokengät käytössä, jotka kohoavat niillä melkein minun pituuteeni, vaikken edes ole kovin pitkä, vain 174 senttiä. Kukaan muu kuin minä itse en estä käyttämästä korkokenkiä. Jopa serkkuni, joka on suunnilleen 182 senttiä pitkä käyttää korkokenkiä usein ja kohoaa niillä yli 185 sentin pituuteen, eikä se ole koskaan haitannut ketään. Joten oman pään sisäiset ongelmat on oikeasti vain oman pään sisällä, eikä kukaan muu niistä asioista välttämättä välitä, jotka tuntuvat itselle tai sellaisilta, joista pitäisi päästä vain yli.

Perjantaina olimme muutaman työkaverin kanssa Töölön keilahallissa. Voitin ja tulin toiseksi, mutta oli ihana vain pelata ja fiilistellä. Harmitti, kun tunti meni niin nopeasti, ehti vain pari peliä pelata juuri kun oli pääsemässä vauhtiin ja sitten pitikin lopettaa. Menimme muutaman kanssa vielä lähipaikkaan parille, mutta sanotaan nyt vain, että on ihan hyvä, etten juo normaalisti. Ei se ole mitenkään  huvittavaa. Ja jos vaikka kavereiden tai työkavereiden kanssa tulisi lähdettyä paikalliseen, niin aina voisi ottaa vaikkapa virvoitusjuomaa tai yhden punaviinilasin ja vesilasin viereen. No kaikesta oppii, valitettavasti olen kantapään kautta oppija, mutta olen oppinut ihan valtavasti Helsingissä asuessani. Ainoa asia, mitä en ymmärrä on ihmisten hiljaisuus, koska hiljaisuus ei kerro mitään. Ei nyt, ei ikinä. Tarvitsen sanoja, ettei tarvitse miettiä, mistä joku on nytkin pahoittanut mielensä, vaikkei hiljaisuus aina tarkoitakaan mielensä pahoittamista.

Koko viikonlopun on saanut nauttia tuosta ihanasta auringosta. Ja kevät on niin selvästi tulossa, vaikka onkin vasta helmikuun puoliväli. Kevätaurinko sulattaa lunta ja lämmittää maata kuivaksi. Ihan parasta! Vaikken todellakaan toivo liian kuumaa kesää niin kuin viime vuonna. En ole koskaan hikoillut niin paljon tekemättä mitään. Helsingin asunnot kesällä. Ikkuna kiinni öisin on helpompi nukkua, kun öisinkin on niin lämmin ulkona. Päivisin täytyy pitää akkunaa rakosellaan tai auki, että pääsee ilma kulkemaan. Nytkin olen parina päivänä pitänyt pidempään parvekkeen ovea auki (niin tässä asunnossa ei ole avattavia ikkunoita, vain ranskalainen parveke, joten equals iso ikkuna) kun on ihanaa, kun raikasta ilmaa pääsee huoneistoon.

Nämä ihanaiset hankin Laajasalosta ystävänpäivänä itselleni. 

Nämä tuotteet hankin Stockmannilta perjantaina. Kävin salilla suihkussa ja pesin tukan ennen menemistä keilaamaan. Nyt on sekä Nivean että Palmoliven savea sisältävää saippuaa. Vain parasta vartalon iholle, joka on vihdoin ja viimein tajunnut olevansa aikuinen iho, johon ei teinifinnejä kuulu. Sanon tämän vain leikilläni, koska tiedän, että aikuisilla ja teineillä voi olla oikeita paljon pahempia ongelmia ihonsa kanssa ja vaikka kuinka toivoisin, että kaikilla voisi olla juuri sellainen iho kuin haluavat, niin valitettavasti en ole ihmeparantaja. Jos olisin niin tekisin kaikkeni, että ihmiset voisivat hyvin. No niin, palataanpa asiaan.

Kohta kokeilen tuota Aussien wash+blow kuivashampoota, koska ajattelin pestä hiukseni tänään vasta illalla. Nyt ne eivät tunnu asettuvan millään. Olen iloinen ja joskus pahoillani luonnonkiharasta tukastani, mutta enemmän iloinen, koska tiedän, että jotkut joilla on suora tukka, eikä yhtään taipuisa, eivät millään saa hiuksiaan pysyvän kiharana, vaikka kokeilisivat mitä tahansa muotoilutuotteita ja lämpökiharrusta yms. Luonnonkihara usein tottelee suoristusrautaa, mutta joskus se käyttäytyy ihan villisti ja elää omaa elämäänsä. Mikäs siinä, antaa mennä vaan!

Löysin sittenkin Stockmannilta, en ensimmäisellä vaan vasta kolmannella kerralla tuon Pepsodentin kookosta sisältävän hammastahnan. Luulin ensin, että se olisi Colgatella, mutta vaikea se on löytää, jos etsii väärän otsikon alta. Kokeilen kohta myös tuota Mizon kasvonaamiota, joyful time essence mask vitamin clear&gloss se lupailee. Stockmannilla ja muutenkin tällä hetkellä on tullut valtavasti uusia kasvonaamioiden valmistajia ja tuotteita. Kannattaa käydä tutustumassa. Stockmannia siihen suosittelen, koska siellä on laaja valikoima kaikkea ja helposti löydettävissä.

Voi että! Bookbeatissa on lukijana Vesa Vierikko! Aivan mieletön! Hän on niin hyvä teatterinäyttelijä, mikä tekee hänestä ilmeikkään puhujan. Kuuntelin tällä viikolla ensin kokeeksi ja huviksi Ponin ja Puluboin kirjan, joka oli lastenkirja, mutta sen sai kuuntelemaan se, että huomasin siinä olevan Vesa Vierikko lukijana. Hänellä on jotenkin niin tuttu ja ilmeikäs ääni, että sitä on miellyttävää kuunnella. Ei olisi koskaan tullut Ponia ja Puluboita muuten kuunneltua tai luettua, oli selvästi suunnattu lapsille. Katsellessani, mitä muuta Vesa Vierikko oli lukenut, niin omaksi iloiseksi yllätyksekseni hän oli lukenut Harry Potterit (eri suomentajalla kuin alunperin olen itse lukenut ja yhdestä suomennosvirheestä laitoinkin painavaa palautetta).

Päätin sitten kuunnella ykkösen ja nyt olen jo kakkosen lopussa. Vierikkoa on niin ilo kuunnella ja vaikken ole katsonut pitkään aikaan Pottereita ja joskus ajattelin, etten tule niitä enää ikinä lukemaan, niin toisin kävi. Kiitos lukijalle. Ja jännittävää on, kun muistaa elokuvatkin niin selvästi ulkoa, niin kuulee kaikki erilaisuudet kirjojen ja elokuvien välillä ja naurahtaa välillä juuri sitä, miten päinvastaisen valinnan esimerkiksi näyttelijöissä oli tehty, mutta taas ilahtuu siitä, miten hienosti leffojen jotkin kohtaukset oli tehty, muutettu jonkin verran ja otettu jotain pois, että se toimii leffana paremmin kuin että jokainen kohtaus olisi tehty tarkasti kirjaa noudattaen. Niin ja kuten tästä kuvasta näkyy katsoin eilen aamulla Harry Potter ykkösen mielenkiinnolla ja uusia olopöksyjäni pitäen, joita tulen kyllä käyttämään myös kodin ulkopuolella. Legginsit mitkä legginsit. Kivat ja miellyttävät.

Eilen aamulla kävin kaupassa pyykkien ollessa koneessa (ja koin naapurin kylmän puhumattoman olemuksen, kun pyykkini menivät minuutilla yli sorry). Ostin pitkästä aikaa kahvia, tällä kertaa Löfbergsin Magnifikaa tai liilaa, millä tätä myös sanotaan, ja plantin kauramaitoa, niin ei tarvitse käydä ärrällä kahvia hakemassa tai odottaa töihin asti. Ja saan kolmostummuista kahvia.

Tämä viikko ei ole ollut kovin suotuisa salin kannalta. Olen käynyt ehkä kerran ja pari kertaa vain pesulla. On ollut muuta tekemistä. Viime kerralla kun olisin päässyt salilla käymään, niin unohdin salikenkäni ja ilman kenkiä ei saa treenata salilla, niin ei voi mitään. Sain Ellokselta tilaamani vaatteet, vaikka yksi pitääkin lähettää takaisin. Näissä kuvissa niistä neljä.

Ihanat sense of karman seamless pants liukuvärjättyinä harmaan eri sävyihin. On samankaltaiset tummemman punaisina ja kauniiden lehtikuvioiden kera. Hankin myös persikan värisen topin ja liilat urheiluliivit, joista tässä näkyy vain kannattimet, mutta ehkä parin rasvakerroksen hävittyä voin näyttää niitä kokonaisina ja toisia vaaleanpunaisia Puman urheiluliivejä. Lisäksi ihana valkoinen paita, jonka materiaali oli ihan eri kuin mitä luulin. Ei siis pehmeää puuvillaa, vaan aika kevyttä kangasta. Voi käyttää myös kesällä, kun tämä tosiaan hengittää. Lisäksi hankin ihanan kevyen urheilutakin, keltaisen topin, vaaleanpunavalkoraidallisen pehmeän pitkähihaisen paidan ja yhden lahjan toiselle henkilölle. Nämä ovat keväthankintoja, joten nyt keskityn vain nauttimaan säästä, urheilusta, ihmisistä, ruoasta ja kaikesta, mitä eteen tulee. Tämän vuoden väri tuntuu olevan tosiaan keltainen ja ainakin hankin A+moren jonkin laukun tai repun sitten ensi kuussa tai vasta huhtikuussa, mutta muita kuin pieniä isoja nautintoja ei tule hankittua ennen syksyä.

Harmitus, kun ei ole omaa kuvaajaa niin kuin joillain bloggaajilla. Ainahan sitä voisi kysellä joltakulta salilla, josko huvittaisi ottaa kokokuva jostain hienosta kulmasta, koska peilikuvat ei ole oma juttuni. Tai pyytää josko joku ystävä tulisi kuvaajaksi. Harmi, ettei entinen luottokuvaajani, jonka kanssa asuin, on tällä hetkellä tavoittamattomissa jonkin ihmeellisen syyn takia.

Eilen kävin salilla istumisen jälkeen Sokoksella katselemassa mahdollisia kevätvaatteita, jonka jälkeen menin Tennispalatsiin katsomaan Wreck-it Ralph kakkosta. Siitä oli jostain syystä epäilyksiä, vaikka kovasti tykkäsinkin ykkösestä, mutta ihan hyvä leffa se silti oli. Varsinkin vieressä olevan pariskunnan mielestä, jonka vieressäni istuva mies nauroi melkein koko leffan ajan. Ilmeisesti hän löysi jatkuvasti viitteitä joihinkin asioihin, joiden kustannuksella pilaileminen nauratti häntä tavattoman paljon. Mieki nauroin muutamassa kohdassa, mutta hän nauroi kymmenen kertaa enemmän. Hyvä jos se oli hänen mielestään miellyttävä leffa. Itse tykkäsin ykkösestä enemmän.

Nyt pitäisi keksiä, mitä tekisi ennen salille menoa. Ihana ilma on kovin kutsuva. Jos hoitaisi tukan ja naaman kuntoon ja kävisi vaikka OMG-kahvilassa. Piti ensin käydä kirjastossa ja sitten mietin myös Ikeaan menemistä, mutta sinne en enää ehdi. Joku toinen päivä sitten. Kivaa päästä salille ja nauttimaan auringosta. Kuuntelemaan samalla Salaisuuksien kammion loppuun asti ja aloittamaan Azkabanin vangin. Tai sitten voisi vain kuunnella Spotifysta kepeän keväistä musiikkia. Välillä on hyvä olla kuuntelematta mitään ja vain haistella ulkona olevia tuoksuja, mutta useimmiten haluaa olla ikään kuin suojassa kuulokkeiden takana. Alkaa tulla nälkäkin. Jospa se kahvila, pikakirjasto ja sali. Sounds like a plan. Miten muiden sunnuntai etenee?

Laiska viikonloppu

Oli kyllä hyvin odotettu viikonloppu. Suunnitelmissa oli vain nukkua, rötvätä ja käydä salilla.

Viime viikon torstaista tuntuu olevan pitkä aika. Kävin ystäväni kanssa Kiasmassa ja kahvilla höpöttelemässä. Nyt haluaisin nähdä hänet uudestaan ja kokea museoita hänen kanssaan.

Instagramissa seuraamani yhteisössä, mahtoikohan olla @MyHelsinki, oli päivityksissä vinkkiä, että Kiasmassa, Taidehallissa ja AmosRexissä olisi muuttunut näyttelyistä ainakin yksi. Taidehallissa en ole koskaan edes käynyt. Ne ovat kaikki lähellä toisiaan ja voisi käydä jopa samana päivänä katselemassa kaikissa. Jonain ihanan aurinkoisena päivänä.

Tällä viikolla aurinkoisia päiviä on ollut joko yksi tai kaksi. Mutta sisälläkin töissä, kun katselee ulos nauttii jopa siitä yhdestä aurinkoisesta vartista, joka liikenee ennen kuin pilvet menevät uudelleen auringon tielle ja tulee taas hämärää. Joskus pilvisinä päivinä, kun mieli on iloinen, voi ajatella, että aurinko paistaa ulkona, vaikkei paistaisikaan. Joskus aamulla tuntee taivaan valoisuudesta, että kohta pilvet väistyvät auringon tieltä ja pallo tulee edes joksikin aikaa näkyville.

En ole auringonpalvoja siinä mielessä, että kesäisin pitäisi maata monta tuntia ottamassa aurinkoa ruskettumistarkoituksena ihosyöpää uhmaten, vaan auringonpalvoja sillä tavalla, että iloitsen joka ikisestä minuutista, kun tuo ihana pallo näyttäytyy taivaalla.

Kuuntelin Katri Siskon 30 ennen 30, joka oli yllättävän hyvä. Sen jälkeen en löytänyt mitään mukavaa suomenkielistä romaania, joten onneksi löysin tietokirjallisuutta Bookbeatin uusien kuunneltavien joukosta. Tämä ei ollut pelkkää tietoa, kun on tarinoitakin välissä ja mukavia sanankäänteitä. Lisäksi ihanan kuuloinen mieslukija hunajaisella selkeällä bassoäänellä. Miulla on joku juttu bassoääniin. Lisäksi se kuulostaa siltä, kun hän olisi juuri juonut kahvia. Tiedä häntä, vaikka hän on lukenut sen kirjan kahvia juoden. Eli Jari Sinkkoselta tuli kolme uutta kuunneltavaa Bookbeatiin ja kuuntelin ensin Elämäni poikana, joka oli hyvin mielenkiintoista kuunneltavaa. Tällä hetkellä on kesken Jari Sinkkosen Lapsen kanssa. 

Viime lauantaina salin ja kahvittelun jälkeen kävin katsomassa ex tempore Näin koulutat lohikäärmeesi 3 joka oli kyllä niin hieno elokuvaelämys jälleen kerran! Animaatiosarjoista How to train your dragon - sarja on ehdottomasti kolmen kärjessä. Otin irtokarkkia leffaevääksi, enkä siis toteuttanut viime viikollakaan yhtäkään sokeritonta päivää. Tällä viikolla kokeilin tosiaan gluteenitonta ja maidotonta ainoana poikkeuksena tämä viikonloppu. Toisaalta kahtena päivänä oli niin väsynyt ja uupunut olo, että mietin, saanko nyt tarpeeksi energiaa ilman gluteenia ja maitotuotteita, vaikka korvaankin ne gluteenittomalla ja soija- tai kauratuotteilla.

Viime sunnuntaina kävin junamatkan päässä juhlimassa 1-vuotiaan synttäreitä ja söin vatsan täyteen kaikenlaisia herkkuja. Lauantaiherkuttelu ja sunnuntaiherkuttelu eivät tuntuneet kovin hyviltä, mutta onneksi kaikesta tuollaisesta palautuu nopeasti tai ei niin nopeasti.

Salilla on muuten nykyään sellainen uusi tapa, että uuvutan itseni siellä ja sitten lähden joko kotiin tai saunaan ja pesulle. Aina ei jaksa edes saunaan ja pesulle, kun haluaa vain kotio, rötvätä pari tuntia ja käydä nukkumaan. Tänään tulikin nukuttua univelkaa pois, vaikka pitää myöntää, että tuli valvottua melkein kahteen. Silti nukuin kahdeksan ja puoli tuntia.

Keskiviikkona väsytti, mutta silloin pidin kyllä etukäteen suunnitellun lepopäivän ja päädyin katselemaan, mitä kaikkea Stockmannilla on tarjota ja kulutin siellä aikaa mm. kevättalven uutuuksia, laukkuja, pipoja ja huiveja ihaillen.

Torstaina oli kuvan kertomanlainen päivä. Sen minitreenin jälkeen menin hakemaan Lidlistä maksalaatikkoa ja lihapullia (joissa vehnää) ja tuntui, että ne vedettyä voimat palautuivat.

Luin, että ilman maito- ja lihatuotteita ei saa mistään B12-vitamiinia ja ilman sitä on selvä yhteys väsymykseen ja uupumiseen, koska B₁₂-vitamiinin puute voi aiheuttaa anemiaa ja hermoston oireita. Ja lihasta saa myös rautaa ja ilman sitä on myös väsymystä. Pitää ottaa b12-vitamiinia purkista, mutta purkista ei muista joka päivä ottaa vitamiinia. Pitäisi etsiä jostain beroccaa ja vetää se ykkösellä alas joka aamu nenästä pidellen, vaikka sen tekstuuri ei olekaan mitenkään suosikkini.

Minulla on muutenkin niin hassu keho, että vaikka B12:ta tarvitsee hyvin vähän ja se varastoituu maksaan, niin vaikka söisinkin kalaa ja kanaa, vaikken päivittäin, niin koen ravintopuutteet hyvin nopeasti kehossani. Siksi olenkin vahvasti sitä mieltä, etten sopisi verenluovuttajaksi, koska pienikin määrä verta pois kehosta nostaa energiatarvetta tosi paljon omalla kohdallani. Viikko ennen kuukautisia keholta tuleekin aivoilleni signaali, että pitää alkaa tankata tulevaa verenluovutusta varten ja kuukautisten aikana annan itseni luvalla syödä vähän enemmän kuin normaalisti.

Keskiviikkona tuli tämä postiluukusta, mutten ole ehtinyt vielä lukaista sitä.

Nämä jätin eilen kauppaan. Kovasti teki mieli, mutta ajattelin, jospa olen ystävänpäivänä ystävä itselleni ja ostan kukkia kotiin omaksi ilokseni.

Aamukahvi. Tällä hetkellä ei ole suodatinkahvia kotona, joten en käyttänyt pressopannut. Onneksi on Dolce gusto ja vielä muutama kahvinappi jäljellä, vaikka pitäisikin maitoa vältellä. No ei voi mitään. Eilen hain R-kioskista kahvia haettuani aamiaista kaupasta.

Perjantaina kävin salilla vain saunassa ja pesulla töiden jälkeen, kunnes suuntasin bussilla lentokentälle Vantaalle, jossa näin ystäväni ja hänen  tyttöystävänsä. Jutskailtiin jokin tovi ja he palauttivat miut kotiovelle asti. Oli mukavaa.

 Eilen kävin salilla. Tänään pidin lepopäivän. Olen vain katsellut leffoja, selannut instagramista kuvia ja syönyt. Siivoillut ja tiskannut. Eilen pesin pyykkiä ja tänään pallasin kaappiin kuivat ja puhtaat vaatteet.

Eilen ja tänään laitoin viimeisiä reseptejä, joita olen reseptivihkosista leikellyt ja kiinnitin ne tähän reseptileikekansioon, jota olen täytellyt vuodesta 2014-2013 lähtien. Nyt oli 104 sivua tehtynä. Eli 52 kokonaista sivua kaksipuolisena. 

Tänään myös heikotti ja tuntui, ettei ole tajunnan menetys kaukana, kun tunti sitten sain napaani pakastimesta löytämäni pizzan, vaikka olinkin syönyt aamiaista vähän ennen kahtatoista. Ja juonut pari kuppia kahvia. Kun oli tosi kova nälkä ja haistoin kolmatta kahvikuppia samaa kahvia, jota olin joku aika juonut suurella mieltymyksellä tuoksui nenään tosi kammottavalta ja päätyi viemäristä alas. Siis nälkä voi saada hyvätkin hajut kuvottamaan. Jännä juttu.

Nyt kun tämä on valmis, niin pitää lähteä käymään kaupassa. Hakea lisää ruokaa ja haukata happea. Pitäisiköhän ottaa sateenvarjo mukaan? Hyvin epähelmikuinen sää. Harmi, että kumpparit ovat töissä. Lisäksi pitää viedä roskat ja kierrätykseen lehdet, muovit, metalli ja lasi. Tullessa kaupasta pitää vaihtaa sängyn ja tv-tason paikkaa. En tiedä syytä, mutta jos en niin tekisi, niin asia jäisi varmasti vaivaamaan. Muut pysyvät tällä kertaa paikoillaan. Aina ne voi vaihtaa takaisin. Mietin tänään hetken jopa keittiön siirtämistä nurkasta toiseen ja saisi mukavasti tuohon keittiöalkoviin sängyn. Voisi olla hieno. Valitettavasti keittiötä ei voi siirtää.

Samalla, kun tekisi harrypottermaisia taikoja ja suurentaisin keittiötä paikan vaihdon lisäksi, tekisin vaatekaapista seinään menevän vaatekaapin ja lisäisin saunan. Sekä keittiöön astianpesukoneen. Aika mannaa olisi. Ja suurentaisin jääkaappia niin, että pakastin ja jääkaappi olisivat yhtä suuria. Ja olisi niin paljon rahaa, että voisi ostaa viinipulloja ja jäätelöpakkauksia ja muita pakastepakkauksia ja kaikkea kivaa kaapit täyteen. Minulla on ihan hullunkurisia unelmia ja haaveita, joita mielikuvituksen ulkopuolella ei voi toteuttaa. On sitä silti ihana mielikuvitella ja haaveilla. Ilman niitä ei olisi mitään.

Ihanaa sunnuntai-iltaa!