Ruokavaliokokeiluja ja viikkokuulumisia

Huomenta.

Heräsin kuudelta ja kello lähenee kahdeksaa. Selasin kuvia instagramista, kunnes piti käydä kakkoshädällä ja voi että sitä kevyttä tunnetta sen jälkeen, kun on niin kevyt olo jonkin aikaa, että kyllähän sitäkin pitää arvostaa. Ja pitää arvostaa, että aineenvaihdunta toimii. Hihkuin yhdelle ystävällekin, että minusta on tullut aamuistuja (you know, pöntöllä) että olen liikkunut niin ja saanut tuon vedenjuonnin haltuun, että aineenvaihdunta ja suoli toimii nykyään paremmin.

Jos nyt pieni historiapätkä siitä, että olen monta vuotta yrittänyt saada aineenvaihduntaani toimimaan paremmin ja varsinkin kuona-aineenvaihduntaa, koska olen lähes koko elämäni kärsinyt huonosta ihosta epäilyttävissä paikoissa ja haluaisin edes joskus olla niin kuin muut naiset uimahalleissa ja pukukopeissa. Olen kateellinen heille, joilla ei ole vartalollaan epäpuhtauksia eikä varmaan ole koskaan ollutkaan ja vähän ehkä vihainenkin välillä, kun suurimmalla osalla väestostä on ns. "normaali iho" (what's normal anyway?) mutten ole enää kanna kaunaa sillä tavoin, kun tiedän, että suuhuni pistettävät tietyt aineet saavat ihon kukkimaan enemmän ja toiset parantavat sitä.

Ja siitä aineenvaihdunnasta vielä senkin verran, että kun en edes oikein hikoile, niin olen yrittänyt saada aineenvaihduntaa senkin takia toimimaan, kun ennen saatoin istua saunassa 10-15 minuuttia ennen kuin alkoi edes vähän tulla hikeä pintaan, eikä varmaan kukaan jaksa istua siellä niin kauan. Sekin asia on nyt hieman parantunut, kun sinne saunaan joskus pääsee. Sauna olisi kotona ihana.

Takaisin tähän aamuun. Mittasin hiutaleet, kauramaidon ja veden ja laitoin puuron mikroon. Kohta sipaisen voisilmän sekaan. Odotan kananmunan kiehumista; se porisee ja polskuttelee kattilassa. Sitten voitelen yhden jälkiuuniruisleivän ja pistän kahvin tulille. Totutin suoleni jälkiuuniruisleipään, joka ei sisällä vehnää. Kokeilin muutaman päivän, vatsa turposi pahemmin kuin vehnästä ja oli jatkuvaa ilmailua, mutta sitten ennen kuin annoin periksi neljäntenä päivänä, niin se tottui siihen, eikä enää ilmailuttanut tai turvottanut ollenkaan. Aion kyllä käyttää muitakin kuidun lähteitä, mutta ihan hyvä, että voi syödä ruisleipää. Pitää vain tarkistaa, ettei ole vehnää sisältävä ruisleipä. Eilenkin kaupassa innostuin, kun uutuutena oli tullut kauralettuja, mutta sitten tarkistin tuoteselosteen, niin mitäpä muuta kuin vehnäjauhoa on enemmän kuin kauraa. No ehkä jonain päivänä.

Aloitin nyt myös kokeilun, josko poistan ainakin suurimmaksi osaksi maidon ruokavaliosta, että sitä voisi nauttia silloin tällöin esimerkiksi jäätelön tai suklaan muodossa (suklaakin on oikeasti hyvää ilman maitoa (ja sokeritonkin suklaa, kröh) tai vähemmällä määrällä esim. tumma suklaa ja raakasuklaa). Ja kokeilen kaurajuomaa. Ainakin toimii ihan hyvin, kun sekoitan kaurajuoman, proteiinijauheen ja veden eli "palkkarin". Sen maku ja suutuntumakin tuntuu paljon kevyemmältä kuin maito ja tuntuu terveellisemmältä.

Mielin, että maidosta luopuminen olisi vaikeaa, kun on oikeasti käyttänyt sitä joka päivä 30 vuoden ajan, mutta kun ystävänikin jos toinenkin kertoi, ettei oikeastaan käytä maitoa, jollei se sisälly johonkin valmiina, että hänkin käyttää suurimmaksi osin kauramaitoa ja on tykästynyt kauramaidon makuun. Siitä olen kyllä eri mieltä, että maito olisi pahaa. Se on niin hyvää!

Makuasioistahan ei voi kiistellä.

Ja tämäkin kokeilu tämän ihon takia, kun ainahan sitä paasataan, ettei aikuinen muka tarvitse maitoa ja että kyllä sen d-vitamiinin ja kalsiumin saa muualtakin. Tosiasiassa aikuiset kyllä käyttävät paljon maitotuotteita vaikkei juotavaa maitoa tai piimää laskettaisi, jolleivät ole kokonaan vegaaneja esim jogurtit, rahkat, raejuustot, juustot, kahvi, maitosuklaa ja jopa margariinissa voi olla maitoa ja leivissä ja ties missä. Ei siis kannata väittää, ettei käytä maitoa, jos oikeasti käyttää. Voihan sitä toki vähentää. Itse en onneksi kaipaa juustoa (jotkut rakastavat juustoja ja hyvä niin), vaikka se onkin hyvää pizzan päällä, mutta monelle tuotteelle on nykypäivänä (varsinkin viimeisten vuosien sisällä) keksitty korvaava tuote. En silti aio luopua maitotuotteista kokonaan. Katson vain, mitä tapahtuu, jos vähennän sitä jonkin verran.

Tiskasin likaiset astiat puuroa ja munaa odotellessa. Tiskaamiseenkaan ei mene nykyään hermoja eikä se stressaa yhtään. Kun alkaa yhtä lautasta, esim puurolautastakin pesemään (tai miulla se on kulho <3) niin puuroa mikrosta odotellessa samalla pesee kaikki muutkin sinkkiin kertyneet tiskit. Ja sitten se on tehty ennen kuin sitä ehti edes ajatella. Olisihan se kovin mukavaa, jos olisi tiskikone, mutta jospa sitten joskus tulevaisuudessa.

Viime sunnuntaina tapasin kivan ihmisen, mutten tiedä, tavataanko vielä, kun hän suunnitteli muuttoa ulkomaille. Oli mukava jutella ja kuunnella. 

Poikkesin Indiskassa, kun piti tuhlata hetki aikaa Kampissa ennen toisen ystävän näkemistä. Uuden ystävän, joka on aivan ihana ja olen niin iloinen, että olen hänet tavannut.

Menimme Roasbergiin, nälkä alkoi jo tuntua mahassa, joten jääkahvi ja kalkkunaleipä. Menimme Roasbergin alakertaan, jossa en ole koskaan ollut. Se oli ihan kuin eri maailma. Molempien kanssa jutteli tosi paljon ja olisi jutellut enemmänkin, jollei aika olisi esteenä. 

Ostin Bijou & Brigittestä ihanat kauniit korvakorut! Isotätikin olisi arvostanut <3

Tätä nämä aamut suureksi osaksi ovat. Munakookoskahvi mukaan napattuna ja puuro jäänyt puolitiehen pöydälle kulhoon kovettumaan. Pitäisi yrittää herätä puolitoista tuntia ennen töitä, niin ehtisi rauhassa nauttia aamiaisen ja aamusta kotona.

Maanantaina olin porrastreenaamassa viiden vuoron jälkeen.

Tiistaina pääsin aikaisin töistä ja olin sopinut ystäväni kanssa, jota en ollut vähään aikaan nähnyt, että menisimme Päivälehden museoon, kun siellä pitäisi kuulemma olla sarjakuvanäyttely. No siellä oli karikatyyrinäyttely hauskasti tehtynä ja ihmettelimme, miten lehti on voitu painaa tosi kovan työn tuloksena ennen. Esimerkiksi kaikki kirjaimet on pitänyt laittaa yksitellen väärinpäin ja ylösalaisin. Ja rautakuvatkin tehtyinä, mitähän niillekin tapahtui sen jälkeen, kun niitä oli se yksi kerta käytetty. Aina tulee lisää uutisia.

Kävimme kuikuilemassa Tre:ssä, jossa on vaikka mitä kaikkea kivaa, mutta sitäkin kivaa varten tarvitsisi rahaa aika paljon. Onneksi voi aina ihastella. Se ei maksa mitään.

Vein ystäväni myös Roasbergiin ja sinne hienoon alakertaan. Otin tuorepuuron ja latten. Ystävä otti teen. Juttelimme paljon ja kauan, mutta jälleen aika kävi esteeksi. Ja oli niin mielettömän hyvä olo hänen näkemisestään, että siitä tuli runokin.

Rakastan...

Tasapainoista keskustelua

että osaa kuunnella

ja myös kertoa

temmata mukaansa

Rakastan...

Sitä välitöntä läsnäoloa

Sinä olet siinä lähellä,

et missään muualla,

ja haluat olla siinä vieläkin,

vaikka pitäisi jo lähteä

Aika pysähtyy hetkeksi

ja kaikki ympärillä liikkuu

vimmatusti edestakaisin

Etkä haluaisi lähteä

Halaus vielä,

ensi kertaan

ja olet jo hävinnyt

Ensi kerralla tavataan
Jutellaan uudestaan
Olemme läsnä
Eikä missään muualla
kuin tässä

Kookosöljyä kahvissa aamuna jolloin ei ollut muistanut ostaa munia kaupasta. Keskiviikkona huomasin juuri kesken bussimatkaa, että unohdin avaimen matkasta. Juuri ovesta lähdettyäkin ja yhet portaat alas ehdittyä huomasin kännykän puuttuvan joten hain sen. Juoksin metroon, metroportaat ylös ja juuri kun pääsin maan tasalle niin bussikin jo tuli. Tälläistä minuuttipeliä tämä on aina aamuisin ja sitten unohtuu toiset avaimet. Tärkeintä on kuitenkin päästä töihin, avaimilla tai ilman.

Tällainenkin ajatus tällä viikolla, joka on ollut monta vuotta jo mielessä. Yksi maailman surullisimmista tuntemuksista on se, kun on saanut oikein ihanan herkkuleivoksen eteensä, haukannut siitä ensimmäisen suussasulavan haukun ja joku vie sen pois.  

Tykkään katsella muita ihmisiä kahviloissa syömässä ja juomassa. Miten eri tapoja kaikilla on, vaikka ne olisivat hiuksenhienoja eroavaisuuksia. Silloinkin, kun ihmisen näkee syömässä hänet näkee aidoimmillaan - silloin kun saa lempiruoan eteensä. 

En tiedä, olenko tämän ennenkin jo kertonut, mutta jos näkisin hieman pyylevämmän ihmisen tulevan kahvilaan, valitsevan lempileivoksensa ja jonkun hyvän juoman, jonka jälkeen menisi hymyillen pöytään. Ja sitten joku tulisi sanomaan hänelle jotain siitä, että hänen ei pitäisi syödä leivoksia, kun hän on jo pyöreä. Silloin menisin kyllä sanomaan valittajalle, että pitäisi suunsa kiinni. Kaiken kokoisilla ihmisillä on oikeus herkutteluun. Jos ihminen haluaa muuttua, niin hän tekee asian eteen jotain tai pyytää apua. Tärkeintähän on, että on terve ja tyytyväinen itseensä ja omistaa sellaisia läheisiä, jotka välittävät, mutta välittävät aidosti, eivätkä tuomitse toisia ulkonäön perusteella.

Ystävä kysyi eilen, että menisimmekö kahvilaan ensin, joten toin kahvilan kotiini ja ostin Nescafen uuden reseptin veteen sekoitettavan cappuccinon, vaikka olisin halunnut latten, mutta sitä ei ollut siinä kaupassa. Olen jo pari viikkoa miettinyt kukkienkin ostamista, mutta niitä ei ole hyviä siinä kaupassa. Pitää kauempaa hakea. Kaveri lainasi rekvisiittaa kuvaani irtokarkkipussistaan :)

Eilen työpäivän jälkeen jäin töihin siivoamaan. Olin päättänyt, että sinä päivänä siivoan ja teen asioita loppuun, jotka on pitänyt tehdä jo pari viikkoa, mutten ehtinyt tauolla siivota, joten jäin omalla ajallani töihin siivoamaan. Varmasti työkaveritkin ilahtuvat.

Mutta se olo sen jälkeen, kun olin saanut kolme projektia valmiiksi, oli aivan mielettömän super! Hymyilin vain koko loppupäivän ja tuntui, että jalkani olisivat halunneet hypellä kuin kaniinin jalat.

Töistä päästyä lupasin tavata ystäväni tai olimme sopineet, että hän tulee luokseni ja kerroin, että lähden kun olen valmis. Sain lähdettyä, hain postista tulleen paketin toisesta kaupasta ja tapasimme kaupassa, jossa teimme vähän ostoksia ja haimme hyvän tumman erikoisoluen, jonka jaoimme puoliksi.

Teki mieli salamipizzaa, mikä on tyypillistä vain, jos kuukautiset ovat lähellä. Sokerittomuuden takia kuukautiset ovat myöhempänä, koska yleensä pystyin periaatteessa saamaan kuukautiset tulemaan nopeammin, kun söin suklaata. Nyt ne tulevat kun tulevat, ovat kyllä jo kertoneet tulostaan.

Selitin ystävällenikin kaupassa, että eikö ole ihan hyvä syy syödä vähän lihaa ja pizzaa, kun on tulossa kuuden päivän verenluovutus. Eipä hän voinut oikein vastaankaan sanoa, kun ei ollut kokemusta aiheesta. (En nyt yleistä, aina voi väittää vastaan, jos on sillä tuulella).

Oli hassua, kun uuni oli valmis ja laitoin pizzan sinne sekä herätyskellon valmiiksi, että hälyttäisi kun olisi valmis. Jossain vaiheessa ystävä kertoi, että tuoksuu jo valmiilta, mutta ajattelin, että kyllä se sitten soi. No kun oli kulunut viisi minuuttia niin katsoin, että eipä se herätyskello soi kun vasta huomenna ja otin hieman kärähtäneen ja kovettuneen pizzan uunista. Söin sen kyllä, mutta pitää muistaa vastaisuudessa katsoa, minä päivänä hälytys on.

Pizzaa uuniin laittaessakin se yleensä onnistuu, mutta kun toinen on vieressä katsomassa, niin eipä silloin mikään onnistu normaalisti, joten se putosi ylösalaisin. Kaveri nauroi räkäisesti, mutta auttoi siivoamaan uunia. Päälliset takaisin pizzan päälle ja uuniin. This is life, it's funny sometimes.

Väsynyt iltanaama. Viikko pulkassa ja viikonloppu edessä. Taas tuntuu, että viikko on mennyt hurjaa vauhtia ja että vasta oli viikonloppu.

Parantelin vuoden takaista runoakin. Tässä uusi versio:

Sammutan musiikin korvistani
Kiinnitän huomioni eteenpäin
Voisihan sitä käyttää oikoreittiä
Jään poikki ei vain voi kulkea
pelkäämättä kaatuvansa
Siksi pitää kulkea varovaisin askelin
Kuunnella hiljaisuutta ympärillä
kuin se olisi kotini

Tämän päivän aamupala. Cappuccinoa, kaurapuuro ja jälkiuuniruisleipää, jossa kananmunaa päällä. Tästä se päivä lähtee käyntiin. Mitä kaikkea tänään tekisikään vai rötväisikö vain :)

Ihanaa viikonloppua! Nauttikaa :)